Suuri 1980-luvun MUSIIKKIKETJU!

Madonna

David Bowie- Lets dance

Juliet Jonesin sydän

Duran Duran

Gazebo

Kajagoogoo (enemmän sen takia, kun DD Nick oli siinä jotenkin osallisena)

Tina Turner

Dingo

Yö

Mötley Crue

Rainbow

ja vaikka kuinka monta muuta, joista moni jo mainittukin.

Rokkari kirjoitti:

Iron maiden. Twisted sister. W.A.S.P. Jne. Eddie. Ylimeikatut jätkät. Sirkkelin terä jalkovälissä.

Tuntuu siltä, että nykyään 45-55-vuotiaat haikailevat 1980-luvun hevibändejä takaisin, mutta olihan 1980-luvulla muutakin musiikkia.

Vuosikymmen alkoi punkilla ja uudella aallolla. Se jatkui niinsanotulla goottirockilla (täysin eri asia kuin nykyinen goottirock) ja sen jälkeen tulivat futuristirock (futu) ja vuosikymmenen lopulla tekno.

Miksi kaikki muistavat siltä ajalta vain ja ainoastaan sukkahousuhevin ja pöyhötukkahevin? Oli paljon muitakin tyylisuuntia!

Sulla on nyt pikkasen ahtaat raamit ajattelussasi. Sinun "kaikki" on todennäköisesti oma hevimusiikkiin suuntautunut ystäväpiirisi. Tosiasiassa hevimusa oli melko mariginaalinen suuntaus 80-luvun Suomessa. Sillä oli toki oma vankka kannattajakuntansa ja siis melko isokin, mutta laajemmille kansanriveille hevi jäi melko etäiseksi. Jos menet kadulle kyselemään 80-luvun nuorilta, että mainitse joku hevihitti 80-luvulta, niin aika vähiin tulokset jää. Jos joku jotain keksii, niin eiköhän se vastaus jotain Skorppareiden Still Loving You osastoa ole.

Kyllähän 80-luku Suomessa oli ennen kaikkea suomirokin kulta-aikaa ja ennen kaikkea porirokin nousun aikaa. Porin suuruudet Yö, Dingo ja Mamba haastoi manserokin jättiläiset ja sitä rataa.

Mitä sitten ulkomaiseen musiikkiin tulee, niin kyllähän 80-luku oli diskomusiikin kulta-aikaa ja nimenomaan eurohumpan kulta-aikaa. Saksalaiset Modern Talking, Bad Boys Blue, Sandra, Alphaville jne olivat erittäin suosittuja Suomessa 80-luvun puolivälin tienoilla. Sitten vuosikymmenen lopulla, Sabrina, Kylie Minoque, CC Catch, Bananarama, sitä europopin naislaulantaa. Eikä tietenkään unohdeta brittisuuruuksia Debeche Modea ja Pet Shop Boysia, jotka olivat erittäin suosittuja täälläkin. Ison veden takaa sitten totta kai jättiläiset Michael Jackson, Madonna, Whitney Houston, Prince, sekä monet muut.

Mutta olihan 80-luku tietysti paljon muutakin kuin diskoa ja suomirokkia, tai heviä. Muista nyt heti tulee mieleen totta kai ainakin Bruce Bringsteen, sekä myös Billy Idol ja tietenkin myös Ruotsin suuruus Europe.

Olishan noita vaikka miten paljon, mutta tuossa nyt ensi alkuun pieni pintaraapaisu :)

Miten kukaan ei ole vielä maininnut Bruce Springsteeniä, jonka kovin hittilevy Born in the USA on ehkäpä kasarin parasta musiikkiantia??

Minä olin alta kouluikäisenä ihan lääpällään Boys, boys, boys Sabrinaan. Olen siis nainen.

Nykyisessä kotimaassani Italiassa jo se, että tiedän Sabrinan, herättää hilpeyttä, saati sitten jos kerron kuinka paljon hänestä aikanaan tykkäsinkään :D.

Pink turns blue, Devo (joskin 70-luvulta löytyi hitit), Die Totenhosen, Slayer, Killing Joke, Siouxsie and the Banshees, Laibach, Throbbing Gristle, Coil, Duran Duran, Nollanollanolla, The Specials, Death, Obituary, Amebix, New Model Army, Midnight Oil, Ultravox, Tears For Fears, Mudhoney, Mother Love Bone, X, Bauhaus, Jean Michel Jarre, Mike Oldfield, Vangelis, OMD, Wild Dogs, Ne Luumäet, The Opposition yms.yms.yms...

Kaikkea sitä.

Tuulipukugootti kirjoitti:

Pink turns blue, Devo (joskin 70-luvulta löytyi hitit), Die Totenhosen, Slayer, Killing Joke, Siouxsie and the Banshees, Laibach, Throbbing Gristle, Coil, Duran Duran, Nollanollanolla, The Specials, Death, Obituary, Amebix, New Model Army, Midnight Oil, Ultravox, Tears For Fears, Mudhoney, Mother Love Bone, X, Bauhaus, Jean Michel Jarre, Mike Oldfield, Vangelis, OMD, Wild Dogs, Ne Luumäet, The Opposition yms.yms.yms...

Kaikkea sitä.

Ai niin...Dead Can Dance unohtui.

Big Country, Housemartins, Smiths, R.E.M. (jonka tosin kunnolla "löysin" vasta 90-luvulla, vaikka eka R.E.M.-sinkkuni olikin The One I Love tammikuussa 1988), Bangles, Paul Simon, Paul McCartney, Eurythmics, Cure, Pet Shop Boys, Katrina & The Waves, Dire Straits, Bruce Springsteen, Talking Heads, Peter Gabriel, U2... Olihan noita. Ja monet, jotka jäivät minulla vain radiosta kuultujen ja äänitettyjen biisien tutuiksi: It's Immaterial - Driving Away From Home, Stan Ridgeway - Camouflage, Feargal Sharkey - A Good Heart, Karel Fialka - Hey Matthew, B52's - Rock Lobster, Hollywood Beyond - What's The Colour Of Money, Terence Trent D'Arby - Sign Your Name. Nuo nyt tähän hätään kaivoin ensimmäiseksi esiin muististani.

80-luvun alkupuolella lukioikäisenä tuli kuunnelluksi enemmänkin aaooärrää (suureksi nykyiseksi häpeäkseni). Chicagon Stay The Night ja Air Supplyn Making Love Out Of Nothing At All -tyylisiä vinkauksia, jotka nyttemmin kuullessani herättävät kyllä muistoja, mutta onhan se musiikillisesti nyt aivan järkyttävän huonoa. Puolustukseni yritän soperrella, että nuorena ei tiedä mistään hyvästä, ennen kuin vanhemmalta porukalta saa vähän opastusta musiikin saralla. Onneksi sitä opastusta sitten jossain vaiheessa onnistuin saamaan.