Hysteerikko -curling -mammoille ikärajakysely
Siis kummastelen kovasti tätä nykyään omituista ilmapiiriä lasten yksinolon ja lapsille vastuun antamisen suhteen. Ollaanko täällä menossa johonkin Amerikan ja Englannin hysteerikkoilmapiiriin?
- Minkä ikäiset paistavat itsenäisesti jauhelihaa (meillä 3 v)
- Minkä ikäisenä lapsi saa jäädä yksin kotiin noin tunniksi (itsellä lapsesta riippuen, mutta alkaen 4v)
- Minkä ikäiset saavat jäädä hetkeksi keskenään kotiin (meillä 1v ja 5v, koska isompi oli järkevä)
- Minkä ikäinen voi hoitaa koko päivän nuorempaa sisarusta (meillä 13 v)
- Minkä ikäiset voivat olla viikon keskenään (6v, 10v, 16v ja 18v. Siis koska ovat järkeviä)
- Minkä ikäiset eivät saa ruokaa, jos eivät sitä itse valmista (15-17 v alkaen meillä. Jääkaapissa on siis vaan ainekset ruuanlaittoon, ei valmiita ruokia. Vanhemmat eivät yleensä kotona)
Turha tehdä lastensuojeluilmoituksia, koska kyseiset lapset ovat jo aikuisia. Mutta siis kyllähän lasten ja nuorten täytyy oppia huolehtimaan itsestään ja ottamaan vastuuta toisistaan. Todella omituista kuvitella, että jos on tehnyt lapsia, niin sitten on 24/7 paapottava ja vahdittava heitä. Eikä saa vaatia mitään kun kerran on kehdannut tähän maailmaan pukata. What?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti..
Meillä saa ekaluokkalainen tulla sekoittelemaan jauhelihaa hellan ääreen, kun laitan ruokaa. Puukkoa ei käytä vielä kukaan. Ekaluokkalainen saa olla kotona yksin tunnin verran, kun on pakon pakko.
Ihan tyhmiä juttuja sulla.
Miksi kummassa kohtelet ekaluokkalaistasi vauvana? Puolivuotias sekottelee jauhelihaa kun äiti laittaa ruokaa. Luulenpa että mun lapsistani on kasvanut suunnattomasti fiksumpia ihmisiä kuin sinun pikku pennustasi on ikinä tulossa
-ap
Miten oikeasti noin pienen tiskikoneen tyhjennys, esim. terävät veitset? Etkö pelkää vahinkoja? Lapseton täällä kyselee...
Vierailija kirjoitti:
Miten oikeasti noin pienen tiskikoneen tyhjennys, esim. terävät veitset? Etkö pelkää vahinkoja? Lapseton täällä kyselee...
Meillä terävät veitset on olleet aina tietyssä kohtaa tiskikonetta. Jos olen arvoinut tyhjentäjät liian pieniksi niiden käsittelyyn, olen napannut ne itse alta pois. Periaate on kuitenkin se, että tekemällä oppii ja vahingoistakin oppii, kunhan ne eivät liian isoja ole. Käytännössä meillä ei kuitenkaan ole sattunut mitään vahinkoja kotitöissä. Tikkausta vaatineita haavoja ja irronneita hampaita on tullut koulussa, urheiluharrastuksissa ja kavereitten kanssa ulkoillessa (kouluikäisillä).
-ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, ilmeisesti täällä lastenhoidosta otetaan jotain elämää suurempaa ongelmaa. Yleensä meillä isomman "lastenhoidovastuu" on ollut sitä että hihkasen lähtiessäni vanhimmalle kotona olijalle että meen ny, kai oot kotona seuraavat x tuntia kun oot nyt perheen aikuinen. Käytännössä se "aikuinen" on voinut sitten istua koneellansa pelaamassa koko sen ajan ellei porukalle oo tullu nälkä ja on pitäny tehdä ruokaa. Ei oo siis välttämättä kertaakaan nähnyt niitä hoidettaviaan, jos ei niille oo tullut asiaa. Niin minä itsekin lapseni hoidan :D
Ja nuoremmille sanon lähtiessäni että x on nyt sitten se jonka puoleen käännytään jos ongelmia ilmenee. Tosi vaikeeta?
- ap
Siis ruokaakin pitää pyytää ja vasta sitten sitä tehdään? Yleensä asia osataan ennakoida ja pienillä lapsilla ainakin on ruoka-ajat
Ap: n kasvatusmetodi on se, mitä meidän vanhempiin ja isovanhempiin on käytetty. Kasvatus on hoidettu, kun lapset ovat hengissä. Kyllä minun isänikin lähti pikkurengiksi 14-vuotiaana, mutta tuollainen lapsuus näkyi kyllä koko suvun tunne-elämässä. Eli mitään kauhean herttaiset välit eivät olleet keneenkään enkä esim tuntisi serkkujani, jos tulisivat kadulla vastaan.
Exänikin oli pikkutilalla "kasvatettu" sisaruksineen samaan tapaan. Lapset oli jätetty jo tosi pieninä keskenään, kun oltiin pellolla ym. Niinpä he eivät aikuisenakaan oikein ymmärtäneet, miksi joku aikuinen tarvitsisi apua missään, tai miksi ihmiset halailevat. Ei ole juuri tullut sitä sukua ikävä.
Olen kyllä antanut leipoa ja kokata, siitä saakka kun on jakkaralta yltänyt pöydälle. Mutta mikä pakko sitä on yksin jättää tekemään, olen tietysti takavasemmalta pitänyt silmällä, miten homma sujuu. Vielä isonakin aina kysyn, että tarviitko apua, ja usein tarvii. Miksi oppia kantapään kautta ihan kaikki, kun voin antaa vinkkiä tai keskusteluapua. Niinhän töissäkin pitää toimia, tai parisuhteessa. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin.
Yleensäkin olen antanut jäädä kotiin lapsen omasta halusta, yksin kotiin omasta pyynnöstä. Oma lapsi on aika introvertti ja rauhallinen, joten hän oli kotona pari tuntia jo ekaluokkalaisena. Kaverinsa sen sijaan jännitti yksin kotona vielä 8-vuotiaana niin, että oli mieluummin vaikka meillä.
Omani oli 14- vuotiaana ihan valmis olemaan yön yksin kotona, mutta viikoksi en häntä jättäisi.
Kun minusta lapset on erilaisia, ja niitä voi kuunnella ja katsella, että mikä asia tuntuu jo ihan helpolta ja luontevalta. Heille tulee siihen ihan itseltä tarve, kun he ovat valmiit.
Ap varmaan ilmoittaa hyvissä ajoin, että 18 v on sitten viimeistään hankkiuduttava kotoa pois. Minä taas ajattelen, että lapsi itse kyllä keksii sen, kun on siihen valmis. Sitten voin tukea ja auttaa sinäkin hommassa.
Missäs iässä ap:n lapset saivat katsoa telkkaria tai meikata?
Tyhmien vanhempien lapsista tulee avuttomia, eikä niitä voi jättää yksin vahtimatta.
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti..
Meillä saa ekaluokkalainen. 2_3 sekoittelemaan jauhelihaa hellan ääreen, kun laitan ruokaa. Puukkoa ei käytä vielä kukaan. Ekaluokkalainen saa olla kotona yksin tunnin verran, kun on pakon pakko.
Ihan tyhmiä juttuja sulla.
No toi puukkojuttu on kyllä aika hysteeristä. Meillä oli aikanaan lasten päiväkodissa kasvisruokaprojekti ja siihen liittyen oli vanhempainilta yhdessä lasten kanssa. 2-3 vuotiaat käyttelivät ihan sujuvasti vihannesveistä vanhempien kanssa ja pilkkoivat mm.kurkkua. siitä saakka ovat lapset saaneet meillä pilkkoa juttuja ruokaan. Toki siinä on aikuinen läsnä ja ohjaamassa sinne 5-6 vuotiaaksi, mutta kuitenkin.
Kai nyt yli 7-vuotias normaali lapsi osaa veitsellä pilkkoa vihanneksia???
Toki jos on jotain häikkää kehityksessä niin on järkevää pitääkin ne veitset piilossa. 
Vierailija kirjoitti:
Ap: n kasvatusmetodi on se, mitä meidän vanhempiin ja isovanhempiin on käytetty. Kasvatus on hoidettu, kun lapset ovat hengissä. Kyllä minun isänikin lähti pikkurengiksi 14-vuotiaana, mutta tuollainen lapsuus näkyi kyllä koko suvun tunne-elämässä. Eli mitään kauhean herttaiset välit eivät olleet keneenkään enkä esim tuntisi serkkujani, jos tulisivat kadulla vastaan.
Exänikin oli pikkutilalla "kasvatettu" sisaruksineen samaan tapaan. Lapset oli jätetty jo tosi pieninä keskenään, kun oltiin pellolla ym. Niinpä he eivät aikuisenakaan oikein ymmärtäneet, miksi joku aikuinen tarvitsisi apua missään, tai miksi ihmiset halailevat. Ei ole juuri tullut sitä sukua ikävä.
Näinpä. Tunnekylmyys hohkaa. Kiintymyssuhteesta ikinä kuultukaan.
Toiset ihmiset nähdään ainoastaan hyödyn välikappaleina ja kaikki kommunikointi on vittuilua tai muuta negaa. Kulkee monessa suvussa.
Mietin tässä että onko oma äitinikääm koskaan osoittanut hellyyttä tai kuunnellut aidosti. Ei ole. Joka kerta kun olen ollut heikoilla, mm vakavasti sairaana, hän on haukkunut, millä tavoin olen itse aiheuttanut tilanteen ja mitä kaikkea teen väärin. Lastenhoidossa ei ole auttanut koskaan, mutta laati ruutuvihollisen mittaisen virhelistan.
Ei helvetti..
Meillä saa ekaluokkalainen tulla sekoittelemaan jauhelihaa hellan ääreen, kun laitan ruokaa. Puukkoa ei käytä vielä kukaan. Ekaluokkalainen saa olla kotona yksin tunnin verran, kun on pakon pakko.
Ihan tyhmiä juttuja sulla.