Sairaanhoitaja kertoo: miksi saatan olla potilaalle tyly

Vierailija kirjoitti:

Olen saattanut juuri tulla vanhempien luota, joilta on kuollut lapsi. Olen saattanut jopa nähdä lapsen kuoleman, enkä ole voinut tehdä asialle mitään. Olen saattanut tulla juuri nuoren perheenäidin luota, joka on saanut syöpädiagnoosin. Tai hoitanut neliraajahalvaantunutta, jonka koko elämä on ennen ollut kilpaurheilu.

Vaikka yritän olla myötätuntoinen jokaista potilasta kohtaan, tälläisten tilanteiden jälkeen olo on voimaton, enkä välttämättä jaksa hymyillä, kun valitat jalkasientäsi tai virtsatietulehdustasi. Olen pahoillani.

Missä työpaikassa sh kohtaa kaikki nuo potilaat samana päivänä? Yhdistetty kotihoito, poliklinikka, vammaisten asumispalvelut ja sairaanhoitajan vastaanotto? Ilmeisesti kotihoito. Olet todellinen moniosaaja. Voimia työhön. Ei ole pakko teeskennellä hymytyttöä/-poikaa. Asiallinen ja ystävällinen kohtelu riittää.   

Mitä tarkoitat tylyllä ap? Jos se on vain sitä että et jaksa hymyillä (kuten aloituksessa sanoit) niin eipä ole ongelma. Ei aina tarvitse olla ystävällinen, kunhan on asiallinen.

Jos olen oikein ymmärtänyt niin ammatillisuutta on nimenomaan se että nähtyään ensin lapsen kuoleman tms. rankkaa pystyy suhtautumaan "kylmän" asiallisesti jonkun jalkasieneen ja hoitamaan sen ilman että purkaa pahaa oloaan esim. tiuskimalla potilaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saattanut juuri tulla vanhempien luota, joilta on kuollut lapsi. Olen saattanut jopa nähdä lapsen kuoleman, enkä ole voinut tehdä asialle mitään. Olen saattanut tulla juuri nuoren perheenäidin luota, joka on saanut syöpädiagnoosin. Tai hoitanut neliraajahalvaantunutta, jonka koko elämä on ennen ollut kilpaurheilu.

Vaikka yritän olla myötätuntoinen jokaista potilasta kohtaan, tälläisten tilanteiden jälkeen olo on voimaton, enkä välttämättä jaksa hymyillä, kun valitat jalkasientäsi tai virtsatietulehdustasi. Olen pahoillani.

Missä työpaikassa sh kohtaa kaikki nuo potilaat samana päivänä? Yhdistetty kotihoito, poliklinikka, vammaisten asumispalvelut ja sairaanhoitajan vastaanotto? Ilmeisesti kotihoito. Olet todellinen moniosaaja. Voimia työhön. Ei ole pakko teeskennellä hymytyttöä/-poikaa. Asiallinen ja ystävällinen kohtelu riittää.   

Ei ap sanonutkaan kohtaavansa kaikkia noita samana päivänä. Hän vain luetteli esimerkkejä siitä mitä on voinut päivän aikana kohdata.

Vierailija kirjoitti:

Olen saattanut juuri tulla vanhempien luota, joilta on kuollut lapsi. Olen saattanut jopa nähdä lapsen kuoleman, enkä ole voinut tehdä asialle mitään. Olen saattanut tulla juuri nuoren perheenäidin luota, joka on saanut syöpädiagnoosin. Tai hoitanut neliraajahalvaantunutta, jonka koko elämä on ennen ollut kilpaurheilu.

Vaikka yritän olla myötätuntoinen jokaista potilasta kohtaan, tälläisten tilanteiden jälkeen olo on voimaton, enkä välttämättä jaksa hymyillä, kun valitat jalkasientäsi tai virtsatietulehdustasi. Olen pahoillani.

Mietin kovasti millä osastolla ap työskentelee jos kokee kaiken tuon kerrallaan? Lapsen tai muun kuoleman kyllä pääsee näkemään esim. ensiavussa mutta syöpädiagnooseja tai muita lopullisia diagnooseja sielä ei anneta.

Lasten osastolla taas et kohtaa noita toisia kohtaloita, ellei kyse ole alke 18 vuotiaista ja taas jos olet sisätaudeilla et koe lasten kuolemaa.

Älytön provo!

Olisiko ollut ap:lla huono sanavalinta? Ehkä tarkoitti, että sori etten jaksa hymyillä tänään.

Vaihda alaa, ap. Tuo on se merkki, että on aika! Liian moni tuossa pisteessä oleva jatkaa töitään ja tylyys vain kasvaa. Ei kenenkään sairaan ihmisen tarvitse terveydenhuollon ammattilaiselta saada lisää kuormaa niskaansa. Se on ammatillisuutta työntää äsken kokemansa hieman taaemmaksi mielessään ja keskittyä tähän hetkeen. Tämän hetken ilo ja toisen potilaan kevyempi vaiva voi jopa auttaa edellisestä vaikeasta hetkestä ylipääsemiseen. Ihmisiä toki kaikki olemme, mutta jos tiedostaa itse olevansa tyly niin sille voisi vaikka koittaa tehdä jotakin :)

Terveisin kaikille ystävällinen kollegasi, joka ei koskaan halua kyynistyä noin ja raskaita asioita minäkin kohtaan työssäni.

Olen työskennellyt sosiaalipäivystyksessä, joka on kriisityötä (kuolemantapaukset, itsemurhat jne.) ja lastensuojelun päivystystyötä. Totta kai teemme muutakin, mutta työ on määritelmällisesti sellaista, että hyvin vaikeita asioita tulee vastaan. Peruskivi ammatillisuudessa on se, että emme tiuski, vähättele tai näytä omia tunteitamme asiakkaalle. Kyse on hänestä, ei meistä. 

Toivon vilpittömästi, että ymmärrät asiakkaittesi hyvinvoinnin vuoksi vaihtaa alaa. Et kykene syystä tai toisesta olemaan ammatillinen, mikä on aivan perusedellytys.

Mitenkäs 10-vuotiaan lapsen raiskaus taikka teinipojan joukkoraiskaus? Näitän tapahtuu nyt ihan oikeasti, Suomessa ja Ruotsissa. Voin sanoa että minun pääni ei sitä kestäisi.

80-luvulla lasten osastolla, sisätaudit. Muistan vieläkin kauan sitten.. TYKS, .erittäin tyly paikka. Olin siellä yhden yön ja olin todella yksin. Tai olihan minulla pari vuotta nuorempi vieruskaveri. Mutta ne hoitajat oli jotenkin niin tylyjä. Kierroksella lääkärit ja hoitajat kohtelivat minua kuin ilmaa. Olin 12 vuotias ja en kai ollut sitten tarpeeksi lapsi enää. Sairaalakammo jäi.

Eli sinusta on siis ihan OK, että virtsatietulehdus etenee kunnolla munuaisaltaaseen ja lopulta kuolen sepsikseen, koska sinä olet töissä jossain omituisessa paikassa, jossa ensin pidellään kuolevaa lasta ja samantien siirrytään auttamaan neliraajahalvaantunutta ja siitä suoraa potilasvastaanottoon.

Ei oikeassa sairaalassa ole kuin Sykkeessä, jossa polin henkilökunta osaa niin labran kuin leikkaussalinkin hommat.

Jokainen potilas joka hakee apua , on yksilö jolla on omat ongelmansa. Ei heitä sovi kohdella eriarvoisesti, vaikka joidenkin ongelmat ovat mielestäsi vähäpätöisemmät. Jotkut vain eivät sovellu hoito alalle, jos tekevät sitä vain palkan vuoksi. Jos se on kutsumusammatti, on empaattisuus myötäsyntyistä. Harkitse alan vaihtoa.

Vierailija kirjoitti:

Ja onko se ap:n asia heittäytyä marttyyriksi? Ap on hoitotyössä eikä mikään kohtalon enkeli. Tapaus kerrallaan, niin ne kirurgitkin leikkaavat aikaa ja todennäköisyyksiä vastaan.

Ja nehän ne vasta tylyjä ovat! Lääkärit!!

T:Sh

Kaikkea hyvää aloittajalle.

Vierailija kirjoitti:

Tekosyitä. Et ole empaattinen.

Hoitajan, ambulanssiväen tai lääkärin ei tarvitse olla empaattinen. Itse asiassa heille on vain hyväksi olla muuta, jopa se toinen ääripää (psykopaattinen, he eivät kaikki ole rikollisia). Näin työn saa tehokkaasti hoidettua eivätkä tunteet sotke prosessia.

Normaali ihminen kykenee vetämään työt asiallisesti ja ammatimaisesti. Ap on väärällä alalla.

Johan pomppas!

Ap on joko opiskelija tai nuori (alle pari vuotta) alalla ollut sh, joka kokee tekevänsä työtään Jumalan armosta. Kuules sisar, on meitä muitakin. Olen ollut alalla pian 30 vuotta ja nähnyt enemmän kuin koskaan olisin halunnut nähdä. Siltikään en koe oikeudeksi kailottaa sitä muille, se ei lisää ammatillisuuttani eikä tuo tähän työhön hohtoa. Kasva aikuiseksi ja opettele kohtaamaan potilaat yksi kerrallaan.

Niin ja saa olla todellinen multitalentti, jos hyppää yhdenkin vkon aikana kaikissa noissa yksiköissä, missä näitä mainittuja potilaita hoidetaan. Joten sori, et ole jumalaisen voiman välikappale, laskeuduthan alas jalustaltasi.

Menikö ap taas tylyttämään potilaita, kun ei ole kantaansa tullut perustelemaan tähän ketjuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekosyitä. Et ole empaattinen.

Hoitajan, ambulanssiväen tai lääkärin ei tarvitse olla empaattinen. Itse asiassa heille on vain hyväksi olla muuta, jopa se toinen ääripää (psykopaattinen, he eivät kaikki ole rikollisia). Näin työn saa tehokkaasti hoidettua eivätkä tunteet sotke prosessia.

Normaali ihminen kykenee vetämään työt asiallisesti ja ammatimaisesti. Ap on väärällä alalla.

Oletko saanut esim. syöpädiagnoosia? Kyllä lääkärinkin on syytä olla empaattinen. Ei vie enempää aikaa eikä haittaa diagnoosin tekoa. Mutta on ärimmäisen tärkeää potilaalle.