"Älä puhu niille mitään, ole kuin et huomaiskaan niitä": Onko mielestäsi hyvä keino puolustautua kiusaajilta?

Yhden neuvon voi ainakin lapsen vanhemmille antaa. Tukemalla lapsesi itsetuntoa ja itsenäisyyttä oikealla tavalla, karkoitat lapsesi kiusaajat parhaiten. Kilpavarusteluun ei tarvitse mennä mukaan, mutta ei myöskään pidä tehdä omasta lapsesta kaikkien omien outouksien näyttämöä. Eli jos olet itse downsiftaaja ituhippi, anna lapsen olla ihan normi ihminen, joka rakentaa ihan itse oman persoonansa.

Jos lapsi kouluun menessään kuvastaa sinua muutakin kuin geeniperimältään, homma ei ole hanskassa. 

Vierailija kirjoitti:

No ei pahemmin itseäni auttanut.

Hyvänä esimerkkinä muistan yläasteelta tilanteen, jossa käytännössä koko luokka intoutui pilkkaaman minua kesken tunnin. Pilkkanimet olivat siis itselleni jo tuttuja, mutteivät opettajalle, joten tämä ei tiennyt mistä oppilaat puhuvat.

Istuin hiljaa paikallani ja taisin miettiä itseni tappamista. Piirtelin jotain ja yritin näyttää siltä, että tekisin tehtäviä. Ei auttanut, nimittely ja tökkiminen jatkui koko pitkän 45minuuttia.

Hyi helvetti kun muisteleekin tuota tilannetta.

Omalla kohdalla auttoi vasta koulun vaihto, kun ne psykoottiset kakarat jäivät keskenään ja itse pääsin muualle. Ja siellä sain kavereita, eikä kiusattu.

Kiitos, autocorrect 👍

Nimittely ja yökkiminen, ei tökkiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... itse mietin, että taitaa olla huono neuvo? Miksi? Perusteluja?

Mietin, että voi provosoida kiusaamista lisää.

ap

No onko mielestäsi vastaan räkyttäminen tai päälle käyminen jotenkin parempia vaihtoehtoja? Jotenkinhan siinä tilanteessa on reagoitava, ja kyllä mun mielestä ignooraaminen on huomattavasti parempi kuin takaisin huutaminen. Ei yksi lapsi kuitenkaan haukkumiskilpailussa pärjää joukkoa vastaan, joten miksi edes yrittää. Tekee itsestään vielä tyhmemmän vaikutuksen jos alkaa pää punaisena huutaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... itse mietin, että taitaa olla huono neuvo? Miksi? Perusteluja?

Mietin, että voi provosoida kiusaamista lisää.

ap

Ei se tee neuvosta huonoa että se voi jossakin tilanteessa provosoida kiusaamista lisää. Jos se jossakin tilanteessa kuitenkin toimii parhaiten neuvo siihen kohtaan on mitä sopivin. Aina ei voi tietää mikä neuvo mihinkin tilanteeseen sopii.

Tietyllä tavalla miellän aloituksenkin kiusaamiseksi. Mitätöidään toisen hyvä neuvo oman kokemuksen pohjalta sellaiseksi joka vain provosoi kiusaamista. Kiusaaminen jäisi kuitenkin toteutumatta jos aloitusta ei kukaan olisi noteerannut mitenkään.

Huh joo ei toiminut, koko ala-asteen koin haukkumista, tökkimistä, tönimistä yms. Otin kaiken vastaan, koska olin hyvin arka ja pelotti. Yläasteella flippasin täysin ja hakkasin raivon vallassa yhden kiusaajista. Kauhea jälkipuinti ja show, mutta sainpahan loppuajan olla rauhassa. 

MiäsHenkilö kirjoitti:

Yhden neuvon voi ainakin lapsen vanhemmille antaa. Tukemalla lapsesi itsetuntoa ja itsenäisyyttä oikealla tavalla, karkoitat lapsesi kiusaajat parhaiten. Kilpavarusteluun ei tarvitse mennä mukaan, mutta ei myöskään pidä tehdä omasta lapsesta kaikkien omien outouksien näyttämöä. Eli jos olet itse downsiftaaja ituhippi, anna lapsen olla ihan normi ihminen, joka rakentaa ihan itse oman persoonansa.

Itse entisenä koulukiusattuna mitään muuta en toivo yhtä paljon kuin sitä, että onnistun auttamaan lastani kasvattamaan hyvän itsetunnon ja sosiaalisen luonteen kouluikään mennessä. Ne kun parhaiten suojaavat kiusaamiselta.

Ja ei tosiaan mitään omituisuuksia pukeutumiseen tms. ellei lapsi tietty itse halua.

Niin paljon sain itsekin kestää kun äippä halusi olla vähän erikoinen, ja lapsien tietty myös piti olla niin massasta poikkeavia naurettavine vaatteineen. Ja ei helvetti miten häpesin myös äidin vaatteita.. Yksikin mekko näytti uhan oikeasti joltain säkkikankaan jämäpaloista kursitulta hirvitykseltä. Ja tämä kyseinen mekko päällä tultiin mm. joulu- ja kevätjuhlaan. Se oli oikeasti niin kauhean näköinen mekko, että ihmiset katsoivat äitiini perään ilmeisesti luullen tämän olevan jokin juhlan esiintyjä rooliasussa 🙈

Ja joo, ei ollut hyvä äiti muutenkaan (liikaa alkoholia ja väkivaltaa).

Mua on neuvottu juuri noin. "ÄÄäh, eihän tusta kannata välittää, oot vaan niinkuin et huomaisi mitään. Ei ne jaksa jatkaa, jos et välitä mitään". Minusta tuli ujo, arka, muovailuvahan kaltainen muiden miellyttäjä, jolla ei omasta mielestään ole oikeutta itseensä, eikä itsensä puolustamiseen. Kaikki mitä teen on lähtökohtaisesti huonompaa, kuin muiden tekemiset. Tuloksena itseen patoutuneet vihan tunteet, joiden seurauksena 20 vuotta kestänyt syömishäiriö. 

Että ei toiminut. 

Muistan kun minua koulussa pilkattiin ja naurettiin ilkeästi, vihdoin kun uskaltauduin kertomaan äidilleni niin hänen vastaus oli että "naura mukana." Eli vanhempien mielestä kiusaaminen oli hauska juttu, no 10 vuotta olin samalla luokalla kiusaajien kanssa ja kertaakaan en huomioinut heitä millään lailla. Ainut asia mitä olisin toivonut olisi ollut opettaja estämään kiusaamisen, sen sijaan että katsoivat sitä vuodesta toiseen läpi sormien.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Pitkin poskia lätkiminen on ensisijainen vaihtoehto, ainakin niin kauan kun lasten/nuorten tekemät rikokset ohitetaan väittämällä niitä "kiusaamiseksi".

t:ex kiusattu

Se on kyllä totta että jos aikuinen tönäisisi toisen kumoon ja potkaisisi kylkeen, niin oikeudessahan asiaa selvitettäisiin pahoinpitelynä. Koulussa vähän jutellaan, sovitaan lasten kesken ja lähetetään vähättelevä Helmi-viesti vanhemmille.

Joissain tapauksissa saattaa toimia, kun kiusaaja ei jaksakkaan enää yrittää keksiä mitään kun toinen ei ole moksiskaan. Mutta kyllä parasta olisi puolustautua jollain tavalla.

Ainoa tapa saada kiusaaminen loppumaan, on pistää kiusaajaa pataan heti alkujaan. Ei käännetä toista poskea ja olla välittämättä, vaan mennään raamit kaulassa päälle, mikäli tilanne sen vaatii. Ja koskaan, koskaan, en hyväksyisi omilta lapsiltani väkivallan aloittamista, mutta itseään saa ja pitää puolustaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tuo toimi, päätin ettei minua enää kiusata ja jätin kiusaajat huomiotta, jos he minulle huutelivat jatkoin vain itsekseni hymyillen matkaa. Kiusaajat lopettivat muutaman kuukauden sisällä kiusaamisen.

Mutta tuossa voi olla se karumpikin vaihtoehto, että mitä jos kiusaajat kokevatkin tuon hiljaisuuden ja huomiotta jättämisen provosointina ja mikä sitten saa heidät lisäämään pökköä pesään.

Se on oikeasti juuri näin. Ellei kiusaaminen vaikuta, se loppuu.

Tämä on kyllä joskus helpommin sanottu kuin tehty

Jos on väkivaltaa tai kiusaajat rikkovat esim. puhelimen niin vanhempien kannattaa tehdä ehdottomasti rikosilmoitus. Jos kiusaajat ovat alle 15 niin eivät joudu rikosoikeudelliseen vastuuseen mutta korvausvelvollisuus on ja lastensuojelukin puuttuu asiaan.

Samoin jos nettiin kirjoitetaan jotain loukkaavaa niin kuvakaappaukset ja yhteys ensin kouluun ja törkeissä tapauksissa poliisiin.

Kova kovaa vastaan on niin loppuu kiusaaminen.

Sattuipa itselle todella ajankohtainen aihe. Ala-kouluikäistä tytärtäni kiusaa samalla luokalla oleva poika. Se on alkanut viime aikoina olla paitsi henkistä myös erittäin fyysistä. Olemme kyllä neuvoneet lasta välttämään kiusaajaa esim. koulun pihalla. Mutta se ei toiminut. Rehtoriin oltu useasti yhteydessä ja hänen kommentti oli: Niin, teidän tyttärenne ei ole ainoa, jota tämä poika kiusaa.

Toistaiseksi asialle ei ole tehty mitään koulussa. ☹ Luulis että on nykyään jotain työkaluja saada tollanen häirikkö kuriin. Meillä on kyllä itsellä mielessä pari konstia ja tod.näk. ne joudutaan ottamaan käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Pitkin poskia lätkiminen on ensisijainen vaihtoehto, ainakin niin kauan kun lasten/nuorten tekemät rikokset ohitetaan väittämällä niitä "kiusaamiseksi".

t:ex kiusattu

Se on kyllä totta että jos aikuinen tönäisisi toisen kumoon ja potkaisisi kylkeen, niin oikeudessahan asiaa selvitettäisiin pahoinpitelynä. Koulussa vähän jutellaan, sovitaan lasten kesken ja lähetetään vähättelevä Helmi-viesti vanhemmille.

Mutta tehkää vanhemmat näistä rikosilmoitus + lastensuojeluilmoitus jos koulu yrittää lakaista maton alle. Yhdenkään ei tulisi joutua pelkäämään päivittäin, kaikkein vähiten lasten.

Suorastaan törkeää, että aikuiset yrittää ratkaista asian sanomalla "ole kuin kiusaajia ei olisikaan" tai siihen suuntaan.

En tajua mistä sellainen käsitys tulee että kiusaaminen loppuu jos sen jättää huomiotta. Miksi tällaisia neuvoja annetaan?

Vierailija kirjoitti:

En tajua mistä sellainen käsitys tulee että kiusaaminen loppuu jos sen jättää huomiotta. Miksi tällaisia neuvoja annetaan?

Kokemuksesta

Ei toimi. Lisää vaan vettä kiusaajien myllyyn kun alkavat haukkua kuuroksi, mykäksi, kuuromykäksi, vammaiseksi jne.

Vierailija kirjoitti:

Joissain tapauksissa saattaa toimia, kun kiusaaja ei jaksakkaan enää yrittää keksiä mitään kun toinen ei ole moksiskaan. Mutta kyllä parasta olisi puolustautua jollain tavalla.

Yleensä tuollainen "ei ole moksiskaan" voi toimia vain jos kiusatulla on paljon kavereita tukenaan, ja vastaavasti kiusaaja ei saa tarpeeksi taustatukea perseilyilleen.

Kukapa sitä nyt yksin uskaltaisi kiusata. Harmi vaan, että nämä raukkikset valitsevat uhreikseen ne yksinäiset ja hiljaiset, joilla sitä kavereiden antamaa tukea ja suojaa ei ole.