Osa nelikymppisistä ja viisikymppisistä työttömistä ärsyttää suunnattomasti

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä. Olen itse 40-vuotias, tullut työelämään vasta 2000 valmistuttuani. Monet viisikymppiset on juuri sitä eniten viime lamasta kärsinyttä porukkaa eli nuoria, aloittelevia työelämässä juuri 1990-luvun alussa. Totuus on, että erityisesti noin 50-vuotiaat ja hiukan alle ovat kärsineet eniten, koska he jäivät työelämästä suoraan pois ja monet minun ikäiset, 90-luvun lopulla työmarkkinoille tulleet, pääsivät paremmin lentoon, kun talous oli alkanut nousta ja ei ollut pitkäaikaistyötön vaan vastavalmistunut.

Kyllä minun sukupolveni ja viisikymppisetkin on ihan samaa paskaa kokeneet työelämässään kuin nyt nuoretkin. Ei tämä ole kenellekään helppoa ollut 1990-luvun alun jälkeen.

90-luvun lama kosketti isoa osaa suomalaisista, mutta pahin vaihe kesti käytännössä muutaman vuoden. Nykyinen lama on ollut jo vuodesta 2008.

Mä voin ap jäädä heti eläkkeelle, jos hommaat mulle sellaisen, ja luovuttaa kaikki duunini. Aivan kypsä tätä nykytyöelämää. Orjuutta.

N48

Oi voi, ei kannata olla kateellinen meille nelikymppisille. Olen edelleen pätkä- ja silpputöissä. Kaksi tutkintoa ja lisäkouluttautumista.

Perhe on! Lapset sain toista tutkintoa opiskellessani (piti olla takuuvarma työllistyminen, mutta maailma muuttuu...)

Minun vinkkini ap:lle: jos haluat lapsia ja sinulla on puoliso, joka haluaa samaa, perusta perhe! Älä odota vakituista työsuhdetta. Lapset kannattaa hankkia alle nelikymppusenä. Töitä voi tehdä vielä 20 vuotta sen jälkeen.

Vaikka mun työura on mitä on, mulla on kaksi ihanaa lasta, joista olen äärettömän kiitollinen. Äitiydestä ei voi saada potkuja. Töitä tulee ja menee, mutta perhe pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Mua enemmän nyppii nää päälle kuusikymppiset, jotka jatkaa töissä loputtomiin, kun eivät malta jäädä eläkkeelle. Onhan se niin kivaa olla siinä eläkevirassa ja nauttia ikälisistä. Sit heidän jäädessään eläkkeelle paikka lakkautetaankin. Siinä meni työpaikka joltakulta toiselta.

Kyllä ne ovat työnantajat, jotka päättävät minkä ikäistä porukkaa heillä on töissä.

Ja jos nämä kuusikymppiset sanoisivat työsuhteensa irti, he jäisivät tukien ulkopuolelle, kun eläkeikä on n.64v.

Yksittäinen ihminen ei voi paljoakaan sanella, millaista henkilöstöpolitiikkaa yritys harjoittaa. Päätösvalta on yrityksellä, ei työntekijällä. Eikä myös maailmantilanteeseen tai suhdannevaihteluihin.

Yleensä jokaisen sukupolven kohdalle ja työhistorian aikana, sattuu useampi lasku- ja noususuhdanne, joka vaikuttaa omaan työllistymiseen.

Ja ne jotka nyt ovat kuusikymppisiä, ovat kokeneet 70- ja 90-luvun laman ja lähes kaikki kokeneet jossakin vaiheessa työttömyyttä.

Vähän ihmetyttää, että tuo asia "ärsyttää suunnattomasti". Eikö sinulla ole fiksumpaa tekemistä kuin suunnaton ärsyyntyminen?

Taidat pitää nuoria aikuisia arvokkaampina ihmisinä kuin keski-ikäisiä, miksi? Minkä arvoiseksi punnitset työ- ja elämänkokemuksen, jota ei saa kuin elämällä. 

Onko se nimenomaan työttömien keski-ikäisten syy, ettei prekariaatti uskalla/ voi perustaa perhettä? Ettei taustalla olisi isommat, yhteiskunnalliset, rakenteelliset ja poliittiset syyt? Ja nehän pysyvät muuttumattomina kun kansalaiset "ärsyyntyvät suunnattomasti" toisistaan, pienet ryhmät ajautuvat toisiaan vastaan eikä mikään muutu. 

Uskotko, että nykymaailmassa on enää paluuta sentyyppiseen elämään, jota nykyiset keski-ikäiset elivät parikymmentä vuotta sitten? Jos uskot, niin miten perustelet?

Vierailija kirjoitti:

Varsinainen ongelma on, että koko Suomen talous ja työmarkkinat yskivät tällä hetkellä. Kannattaisiko lähteä ulkomaille töihin.

Ongelma on kyllä maailmanlaajuinen, eikä pelkään Suomen. Suhdanteet ja maailman tilanteet vaikuttavat kaikkialla.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vähän ihmetyttää, että tuo asia "ärsyttää suunnattomasti". Eikö sinulla ole fiksumpaa tekemistä kuin suunnaton ärsyyntyminen?

Taidat pitää nuoria aikuisia arvokkaampina ihmisinä kuin keski-ikäisiä, miksi? Minkä arvoiseksi punnitset työ- ja elämänkokemuksen, jota ei saa kuin elämällä. 

Onko se nimenomaan työttömien keski-ikäisten syy, ettei prekariaatti uskalla/ voi perustaa perhettä? Ettei taustalla olisi isommat, yhteiskunnalliset, rakenteelliset ja poliittiset syyt? Ja nehän pysyvät muuttumattomina kun kansalaiset "ärsyyntyvät suunnattomasti" toisistaan, pienet ryhmät ajautuvat toisiaan vastaan eikä mikään muutu. 

Uskotko, että nykymaailmassa on enää paluuta sentyyppiseen elämään, jota nykyiset keski-ikäiset elivät parikymmentä vuotta sitten? Jos uskot, niin miten perustelet?

Parikymmentä vuotta sitten oli työttömyys tapissa. Itse olin osa-aikatöissä 20 markkaa/tunti.

Vierailija kirjoitti:

Usein saa lehdistä lukea, kuinka nelikymppiset ja viisikymppiset valittavat työllistymisen vaikeutta ikänsä vuoksi. Eri asia heillä, jotka ovat saaneet potkut pitkäaikaisesta työpaikasta. Aika monella tilanne on kuitenkin tämä: nuorena on hankittu tutkinto X, tehty ns. ensimmäinen työura tällä alalla. Samaan syssyyn on hankittu lapset ja ostettu oma koti. Sitten hoksataankin, että halutaankin siihen omaan unelma-ammattiin Y, josta ei ole mitään aiempaa kokemusta. Opiskellaan tutkinto Y ja sitten kitistään, kun työllistyminen on vaikeaa "kun ne sanoo et mulla pitäis olla tältä alalta enemmän kokemusta ja oon jo näin vanha". Valitetaan, kuinka halutaan löytää töitä, kun "työuraa on vielä se 10-20 vuotta jäljellä ja kyllä mun nyt vaan kuuluu saada töitä".

Samaan aikaan Suomessa on paljon nuoria ja nuoria aikuisia työttömänä tai pätkätöissä. Monen nuoren aikuisen arkea on se, ettei pätkätyöstä toiseen siirtyessä (tai työttömänä ollessa) uskalla perustaa perhettä, saada lapsia, ostaa omaa kotia (ihan kuin siihen olisi varaakaan). He eivät pääse luomaan sitä ensimmäistäkään uraa, kun työpaikat ovat kiven alla ja niistä on tappelemassa kasa näitä alanvaihtajia. Näillä alanvaihtajilla on jo ne lapset ja kodit hankittuna, toisin kuin nuoremmalla polvella. Lasten yrittäminen lykkääntyy ja osalla jää kokonaan perhe perustamatta, kun töitä perheen elättämiseen ei ole. Samalla yhteiskunnassa harmitellaan, kuinka lapsia syntyy vähän, kuinka asuntokauppa tarkkuilee jne. Mistäköhän johtuisi?

Toiset ovat jo saaneet kerran sen työuransa, lapsensa ja asuntonsa, olisiko vaihteeksi seuraavan sukupolven vuoro?

Ap

ap, sullla on nyt pasmat sekaisin täysin totaalisesti. Sinä teet silloin lapset kun sen aika on. Piste. Luonto sanelee sinulle milloin lapset tehdään jos tehdään, ei joku suhdanne ei työttömyys, ei työpaikka. Parasta aikaa lasten hankinnalle on juuri työttömyys. Eipähän tarvitse purnata sitä ainaista itkuvirttä että "mul ei oo oaikaa, mä en jaksa rankaa lapsiperhe ja työnyhdistämistä", ja muuta samaa laulua. Meillä on iso joukkio mäit äuusavuottomia lapisa puskeneita jotka kuiteskin haluaa sittenkin mennä työelämään ja jättää penkansa muun yhteuiskunnan hoidettavaksi. Lopeta tuo sössötys että et voi muka saaada lapsia kun 50-v Pirjo varastaa työsi.