Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapselta täytyy kaikessa kysellä "haluatko"
09.03.2017 |
Tuntuu että nykyvanhemmat kyselee lapsen haluamista koko ajan joka asiassa. Haluatko istua, haluatko maitoa, haluatko että isi ottaa takin pois, haluatko että mennään kotiin jne. Päättääkö lapsi teillä ihan kaikesta? Ei kannata miettiä miksi sitten myöhemmin tulee ongelmia, kun lapsi on saanut määrätä ja vanhemmat tanssineet lapsen pillin mukaan.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kysellyt kaikilta kolmelta, koska minusta on tärkeää oppia päätöksentekoa ja vastuunkantamista tekemisistään. Kun saa päättää pienistä asioita, ei isompana pelota tehdä isoja päätöksiä. Liian paljon on esim. 9-luokkalaisia, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä yhteishaussa tehty opiskelupaikan haku tosielämässä tarkoittaa. Äiti on aina sanonut, mitä lapsi haluaa ja niin lapsi luulee, että hän ei osaa itse päättää mitään.
Lopputuloksena olen saanut aikaan 3 nuorta aikuista, jotka ymmärtävät päätöstensä seuraukset ja pystyvät sanomaan ei silloinkin, kun kaveripiiri on toista mieltä. Lapseni eivät mene äidin selän taakse piiloon, kuten niin moni komentamalla kasvatettu aikuisenakin tekee.
No jaa, mulla on varhaisaikuisuuden kokemuksia, jotka tekivät musta huonon päättämään, vaikka nuorena tiesin mihin lukioon halusin ym. Ei voi oikein sanoa, että näin kasvattamalla olen saanut tällä tavalla hyviä lapsia, koska muukin maailma vaikuttaa hyvin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa päättää ikätasonsa mukaisesti asioista, meillä esim. sai tarhaikäisenä laittoiko siniset vai punaiset hanskat, söikö makaronilaatikon ketsupin kanssa vai ilman, mitä kirjaa luetaan iltasatuna jne. Jos kysyi kummat hanskat haluaa laittaa, ei lapsi alkanut inttämään ettei hän mitään hanskoja halua kun sai vähän nimellistä päätäntävaltaa...
Tämä onkin ihan ok. Eri asia sitten jos neuvotellaan asioista joissa ei oikeasti edes ole neuvottelunvaraa. Kuten vaikka siitä, että pitääkö päiväkodissa olla housut jalassa tai laitetaanko ulos mennessä pipo päähän. Monet neuvottelee noistakin asioista, joissa pitäisi vain sanoa, että asia on nyt näin piste.
Vanhemmilta puuttuu selkäranka, mutta onteksi suurin osa vie lapsensa koko päiväksi ammattikasvattajien kasvatettavaksi, niin voivat sitten kotona leikkiä leikkelejään ja pelata neuvottelupelejään mielinmäärin, jotku tosin aloittavat sen jo päiväkodissa, mikä on aika ikävää kun lapset hyppii seinille vaikka pitäisi kotiin lähteä, mutta itseppä ovat suuntansa valinneet.Sinä et näytä ymmärtävän yhtä asiaa: Tuollainen diktaattori vanhempi saa olla loppuelämänsä yksin.
Lapsi muistaa aikuisena sen että äiti vaan komenteli ja piti lastaan orjana eikä halua olla missään tekemisissä äitinsä kanssa aikuisena. Nykypäivänä ihmiset ei ole enää tekemisissä ihmisten kanssa vain sen takia koska joku on sukua vaan sen mukaan että pitääkö se toisesta ihmisestä ja onko toinen ihminen ollut hyvä hänelle?
Lapsi EI ole vanhempien halujen jatkumo vaan itsenäinen ihminen jolla on oma tahto ja halut. Lapsella pitää olla oikeus päättää mitä uskontoa hän haluaa harjoittaa vai harjoittaako mitään, mitä ruokavaliota hän syö ja sen että millä lailla hän haluaa pukeutua (vaikka poika vaalenpunaiseen mekkoon).
SInä tulet olemaan lopuelämäsi yksin. Koska lapsesi ei saa turvallista lapsuutta, vaan stressaavan, jossa hänelle annetaan enemmän valintoja kuin hän kypsä vastaanottamaan. Kasvatat narsistia, joka jättää sinut ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa, koska ei saakkaan kaikkea haluamaansa.
Ole vanhempi, älä kaveri!
Älkää nyt höpsöt ajatelko, että se "haluatko" tarkoittaa sitä, että lapsi päättää. Se on vain tapa olla kohtelias, kuunnella toista.
Vähän niin kuin jos teidän pomo kysyy, että haluatko tehdä tämän vai tuon työn ensin. Teille tulee parempi mieli, kun pomo ei käske armeijan tyyliin. Samoin meidän kuusivuotias tottelee ihmeesti paremmin, kun tyyli on kohtelias.
Sitten on lisäksi asioita, joissa lapsen halu oikeasti määrää. Ei kukaan, ei pätevin palstamammakaan pakota toista ihmistä syömään tai pissaamaan, jos tämä ei halua.
Luin pari kuukautta taaksepäin artikkelin, jossa lastenpsykilogi (tai jokin vastaava) kertoi perusteluin, ettei alle 2-vuotiaan kanssa neuvotella. Harmi, etten ottanut kuvaa, oli jossain varhaiskasvatusta käsittelevässä lehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Luin pari kuukautta taaksepäin artikkelin, jossa lastenpsykilogi (tai jokin vastaava) kertoi perusteluin, ettei alle 2-vuotiaan kanssa neuvotella. Harmi, etten ottanut kuvaa, oli jossain varhaiskasvatusta käsittelevässä lehdessä.
Eipä tuohon pysty paljon sanomaan, jos et edes nimeä muista. Nykyajan "psykilogit" noin ylipäätään puhuvat keskustelevan kasvatuksen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei ainakaan aidosti välitä monistakaan asioista, joista äitinä välittäisi. Hän sitten neuvottelee ja minusta on aika turhauttavaa kieltää asioita, jotka toinen lupaa. En tiedä meneekö lapsi siitä pilalle, koska ainakaan meidän lapsista ei ole tullut mitään kielteistä palautetta koulusta eikä eskarista (tarhassa eivät ole juurikaan olleet, mies hoiti).
Että ei se ainakaan sitä ole aiheuttanut, että eivät tekisi KUN joku käskee.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta lapsen näkökulmasta se on aika epäloogista. "Menisitkö nukkumaan" ja lapsi vastaa kysymykseen kieltävästi, kuitenkin sitten pakotetaan nukkumaan.
Itse pyrin varomaan tuollaisia retorisia kysymyksiä kovin pienten lasten kohdalla, jotka eivät mitenkään voi ymmärtää, että miksi kysytään kun vastauksella ei sitten kuitenkaan ole väliä.
Tätä olin itsekin tulossa sanomaan. Joskus näitä kuitenkin lipsahtaa vaikka pyrin ite tietoisesti välttämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan jo kaksivuotiailta vanhemmat kyselee ainakin työpaikallani pikaruokaravintolassa että haluatko maitoa vai mehua. Onko tollanen oikeasti lapsen päätös kun kyse on terveellisyydestäkin.
En ole tämän kirjoittaja, mutta miksi tuohon alapeukkuja? Joku on eri mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa päättää ikätasonsa mukaisesti asioista, meillä esim. sai tarhaikäisenä laittoiko siniset vai punaiset hanskat, söikö makaronilaatikon ketsupin kanssa vai ilman, mitä kirjaa luetaan iltasatuna jne. Jos kysyi kummat hanskat haluaa laittaa, ei lapsi alkanut inttämään ettei hän mitään hanskoja halua kun sai vähän nimellistä päätäntävaltaa...
Tämä onkin ihan ok. Eri asia sitten jos neuvotellaan asioista joissa ei oikeasti edes ole neuvottelunvaraa. Kuten vaikka siitä, että pitääkö päiväkodissa olla housut jalassa tai laitetaanko ulos mennessä pipo päähän. Monet neuvottelee noistakin asioista, joissa pitäisi vain sanoa, että asia on nyt näin piste.
Vanhemmilta puuttuu selkäranka, mutta onteksi suurin osa vie lapsensa koko päiväksi ammattikasvattajien kasvatettavaksi, niin voivat sitten kotona leikkiä leikkelejään ja pelata neuvottelupelejään mielinmäärin, jotku tosin aloittavat sen jo päiväkodissa, mikä on aika ikävää kun lapset hyppii seinille vaikka pitäisi kotiin lähteä, mutta itseppä ovat suuntansa valinneet.Sinä et näytä ymmärtävän yhtä asiaa: Tuollainen diktaattori vanhempi saa olla loppuelämänsä yksin.
Lapsi muistaa aikuisena sen että äiti vaan komenteli ja piti lastaan orjana eikä halua olla missään tekemisissä äitinsä kanssa aikuisena. Nykypäivänä ihmiset ei ole enää tekemisissä ihmisten kanssa vain sen takia koska joku on sukua vaan sen mukaan että pitääkö se toisesta ihmisestä ja onko toinen ihminen ollut hyvä hänelle?
Lapsi EI ole vanhempien halujen jatkumo vaan itsenäinen ihminen jolla on oma tahto ja halut. Lapsella pitää olla oikeus päättää mitä uskontoa hän haluaa harjoittaa vai harjoittaako mitään, mitä ruokavaliota hän syö ja sen että millä lailla hän haluaa pukeutua (vaikka poika vaalenpunaiseen mekkoon).
SInä tulet olemaan lopuelämäsi yksin. Koska lapsesi ei saa turvallista lapsuutta, vaan stressaavan, jossa hänelle annetaan enemmän valintoja kuin hän kypsä vastaanottamaan. Kasvatat narsistia, joka jättää sinut ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa, koska ei saakkaan kaikkea haluamaansa.
Ole vanhempi, älä kaveri!
Ohistelen, näin aikalailla toimin, ja kyllä, olen nyt yksin. Tein yksinhuoltajana kaikkeni, että pärjäävät, saavat harrastaa jne... Olin sekä vanhempi mutta liian kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että lapsi saa päättää joistakin asioista, ei todellakaan tarkoita että koko perhe tanssii lapsen pillin mukaan. En voi ymmärtää miksi lapsen oman tahto pitäisi täysin nujertaa, miksi ei voisi antaa päätösvaltaa sille pienellekin. Tuo "valitse taistelusi" on minusta oikein hyvä neuvo.
Meillä lapsi saa valita omat vaatteensa, saa päättää iltasatukirjan, saa usein valita mihin leikkipuistoon mennään, syökö aamupalalla tummaa vai vaaleaa leipää, mennäänkö viikonloppuna luistelemaan vai hiihtämään jne. Lapsella ikää 4v ja minusta nuo ovat aivan mitättömiä arjen valintoja mutta kuitenkin lapselle annetaan päätösvaltaa joissakin asioissa.
Aikuiset päättävät ulkovaatteiden "tason" (siis kumpparit vai kuomat, toppahaalari vai kurikset), ulkoilun (eli ulkoilla pitää vaikkei huvittaisi) ja monta muuta isompaa asiaa, jotka vaikuttavat olennaisesti arjen sujumiseen, lapsen terveyteen tai hyvinvointiin. On todellakin monta asiaa, joista ei neuvotella yhtään, kuten vaikka se että illalla valittuja vaatteita ei enää aamulla muuteta, ulos laitetaan ulkovaatteet, toisia ei satuteta, tms.
Vierailija kirjoitti:
Luin pari kuukautta taaksepäin artikkelin, jossa lastenpsykilogi (tai jokin vastaava) kertoi perusteluin, ettei alle 2-vuotiaan kanssa neuvotella. Harmi, etten ottanut kuvaa, oli jossain varhaiskasvatusta käsittelevässä lehdessä.
Mä olen tuota mieltä ollut aina. Noin kaksivuotiaaksi aikuiset päättää. Parivuotiaalta voi kysyä jo kysymyksiä "luetaanko nalleista vai pupuista, otatko maitoa vai piimää, punainen vai sininen pipo" ei avoimia kysymyksiä.
Kuka nyt edes yrittäisi neuvotella vauvan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kysellyt kaikilta kolmelta, koska minusta on tärkeää oppia päätöksentekoa ja vastuunkantamista tekemisistään. Kun saa päättää pienistä asioita, ei isompana pelota tehdä isoja päätöksiä. Liian paljon on esim. 9-luokkalaisia, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä yhteishaussa tehty opiskelupaikan haku tosielämässä tarkoittaa. Äiti on aina sanonut, mitä lapsi haluaa ja niin lapsi luulee, että hän ei osaa itse päättää mitään.
Lopputuloksena olen saanut aikaan 3 nuorta aikuista, jotka ymmärtävät päätöstensä seuraukset ja pystyvät sanomaan ei silloinkin, kun kaveripiiri on toista mieltä. Lapseni eivät mene äidin selän taakse piiloon, kuten niin moni komentamalla kasvatettu aikuisenakin tekee.
No jaa, mulla on varhaisaikuisuuden kokemuksia, jotka tekivät musta huonon päättämään, vaikka nuorena tiesin mihin lukioon halusin ym. Ei voi oikein sanoa, että näin kasvattamalla olen saanut tällä tavalla hyviä lapsia, koska muukin maailma vaikuttaa hyvin paljon.
Eli jos asiasta ei ole hyötyä tai haittaa, niin annetaan vanhempien kysellä lapsilta, että otatko maitoa ja mennäänkö kauppaan! Koska muu maailma joka tapauksessa vaikuttaa lapseen enemmän kuin koti ja vanhemmat, niin jokainen voi huoleti antaa lapsen päättää tai olla päättämättä. On täysin sattumaa, että jotkut lapset osaavat aikuisena kantaa vastuunsa ja toiset eivät.
Lapsi ei kyllä päätä että mennäänkö kauppaan. Eikä mitään muitakaan menemisiä. Vaalean ja tumman leivän välilläkin päättäminen ei mun mielestä kuulu lapselle, koska tumma on taatusti terveellisempää. Leikkipuistossa voi päättää haluaako keinua vai tehdä hiekkakakkuja, siinä on ihan sopivasti päätösvaltaa tenavalle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tätä monesti ihmetellyt... "Lopettaisitko selkänojaan potkimisen?" "tulisitko syömään aamupalan loppuun?" "vaihdetaanko vaippa?"
Ei noi ole vaihtoehtoisia asioita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa päättää ikätasonsa mukaisesti asioista, meillä esim. sai tarhaikäisenä laittoiko siniset vai punaiset hanskat, söikö makaronilaatikon ketsupin kanssa vai ilman, mitä kirjaa luetaan iltasatuna jne. Jos kysyi kummat hanskat haluaa laittaa, ei lapsi alkanut inttämään ettei hän mitään hanskoja halua kun sai vähän nimellistä päätäntävaltaa...
Tämä onkin ihan ok. Eri asia sitten jos neuvotellaan asioista joissa ei oikeasti edes ole neuvottelunvaraa. Kuten vaikka siitä, että pitääkö päiväkodissa olla housut jalassa tai laitetaanko ulos mennessä pipo päähän. Monet neuvottelee noistakin asioista, joissa pitäisi vain sanoa, että asia on nyt näin piste.
Vanhemmilta puuttuu selkäranka, mutta onteksi suurin osa vie lapsensa koko päiväksi ammattikasvattajien kasvatettavaksi, niin voivat sitten kotona leikkiä leikkelejään ja pelata neuvottelupelejään mielinmäärin, jotku tosin aloittavat sen jo päiväkodissa, mikä on aika ikävää kun lapset hyppii seinille vaikka pitäisi kotiin lähteä, mutta itseppä ovat suuntansa valinneet.Sinä et näytä ymmärtävän yhtä asiaa: Tuollainen diktaattori vanhempi saa olla loppuelämänsä yksin.
Lapsi muistaa aikuisena sen että äiti vaan komenteli ja piti lastaan orjana eikä halua olla missään tekemisissä äitinsä kanssa aikuisena. Nykypäivänä ihmiset ei ole enää tekemisissä ihmisten kanssa vain sen takia koska joku on sukua vaan sen mukaan että pitääkö se toisesta ihmisestä ja onko toinen ihminen ollut hyvä hänelle?
Lapsi EI ole vanhempien halujen jatkumo vaan itsenäinen ihminen jolla on oma tahto ja halut. Lapsella pitää olla oikeus päättää mitä uskontoa hän haluaa harjoittaa vai harjoittaako mitään, mitä ruokavaliota hän syö ja sen että millä lailla hän haluaa pukeutua (vaikka poika vaalenpunaiseen mekkoon).
Lapsi kaipaa rajoja ja rakkautta. Rakkaus ei tarkota sitä että lapsi saa päättää kaikesta. Miten lapsi oppii mitkä ovat järkeviä valintoja, jos kukaan ei sitä hänelle osoita. Vapaan kasvatuksen hedelmiä on paljon ja ikävä kyllä heidät tunnistaa jo kaukaa, he eivät kestä pettymyksiä ja tulee aikamoisena yllärinä kun esim. töissä ei saakaan päättää kaikesta.
Itseasiassa se on juuri toisinpäin. Mitä vähemmän lapsilla on ollut päätäntävaltaa omassa lapsuudessa sitä huonommin ne pärjää.
Ihminen rakentuu lapsuudessa sellaiseksi kun on. Kun äiti vie lapselta oman tahdon pois niin sitä omaa tahtoa ei ole aikuisenakaan. Ihmisen pitää tehdä virheitä jotta hän oppii ja ihmisen pitää saada ITSE ajatella asioita.
Äiti ei todellakaan tiedä mikä on oikea päätös ja mikä ei. Kun suurimmassa osassa asioita sellaista ei olekkaan kuin oikea tai väärä.
Jos mietin omasta lapsuudesta niitä jotka saivat aina itse valita niin aikamoisia haahuilijoita ovat kyllä aikuisena olleet, ei päämäärää elämässä. Toki voi olla poikkeuksia.
Mitä tarkoitat "ei päämäärää"? Ei minullakaan ole, kokisin sen ahdistavana, jos olisi. Millainen päämäärä siis? Jos sitä ei saavuta, niin itse ainakin pettyisin. Siksi en kaipaa sellaista. Se ei kuitenkaan estä tavoittelemasta tai saavuttamatta asioita, kun tulee jotain sopivaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen tätä monesti ihmetellyt... "Lopettaisitko selkänojaan potkimisen?" "tulisitko syömään aamupalan loppuun?" "vaihdetaanko vaippa?"
Ei noi ole vaihtoehtoisia asioita!
Joo tietyissä tilanteissa lapsi ei voi valita miten käyttäytyy, vaan vanhempi päättää. Just esim. toi potkiminen, se vaikuttaa muiden viihtyvyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt höpsöt ajatelko, että se "haluatko" tarkoittaa sitä, että lapsi päättää. Se on vain tapa olla kohtelias, kuunnella toista.
Vähän niin kuin jos teidän pomo kysyy, että haluatko tehdä tämän vai tuon työn ensin. Teille tulee parempi mieli, kun pomo ei käske armeijan tyyliin. Samoin meidän kuusivuotias tottelee ihmeesti paremmin, kun tyyli on kohtelias.
Sitten on lisäksi asioita, joissa lapsen halu oikeasti määrää. Ei kukaan, ei pätevin palstamammakaan pakota toista ihmistä syömään tai pissaamaan, jos tämä ei halua.
Minulla on töissä pomo, joka on epäjohdonmukainen, toisinaan hän komentaa kuin diktaattori ja toisinaan antaakin vapauden valita. Koskaan ei tiedä onko hänen kysymyksensä vain retorinen, kohteliaisuus vai tarkoittaako hän, että saan ihan oikeasti valita. Pomoni ei ole hyvä pomo, hän ei herätä minussa luottamusta ja onkin tilanteita missä jätän jotakin tekemättä, koska en luota siihen, että pomoni seisoisi minun takanani.
Pomo on myös sellainen, että käskee tehdä jotakin ja kun teen ja pomo saakin siitä valituksia, niin hän pesee kätensä koko hommasta ja syyttääkin minua siitä että tein typerästi.
Moni vanhempi toimii samalla tavalla, käskee lapsen laittaa vaikka tietyt kengät ulkoiluun ja sitten sättii lasta, kun tämä meni esim. lenkkareilla rapakkoon. Tai esittää kysmykyksinä asioita jotka ovat oikeasti komennuksia, joissa ei oikeasti ole valinnnanvapautta. Ihan kuten oma suhtautuminen pomooni, niin lapsikin suhtautuu vanhempaansa samoin: Epäluottamuksella.
Niin siitä pomosta vielä, sanoo usein että luottaa alaistensa päätöksiin, ettei joka asiaa tarvitse hältä kysyä, mutta sitten kun alaiset päättääkin ominpäin jotakin, niin on helvetti irti, kun päätettiinkin väärin ja sitten ollaan puhuttelussa jne.
Että kuten pomonkin, niin vanhempienkin pitäisi ymmärtää olevansa päävastuussa kaikesta, jos antavat lapsen jossakin asiassa päättää, niin lasta on ihan turha syyttää väärästä päätöksestä, sellainen on epäreilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt höpsöt ajatelko, että se "haluatko" tarkoittaa sitä, että lapsi päättää. Se on vain tapa olla kohtelias, kuunnella toista.
Vähän niin kuin jos teidän pomo kysyy, että haluatko tehdä tämän vai tuon työn ensin. Teille tulee parempi mieli, kun pomo ei käske armeijan tyyliin. Samoin meidän kuusivuotias tottelee ihmeesti paremmin, kun tyyli on kohtelias.
Sitten on lisäksi asioita, joissa lapsen halu oikeasti määrää. Ei kukaan, ei pätevin palstamammakaan pakota toista ihmistä syömään tai pissaamaan, jos tämä ei halua.
Minulla on töissä pomo, joka on epäjohdonmukainen, toisinaan hän komentaa kuin diktaattori ja toisinaan antaakin vapauden valita. Koskaan ei tiedä onko hänen kysymyksensä vain retorinen, kohteliaisuus vai tarkoittaako hän, että saan ihan oikeasti valita. Pomoni ei ole hyvä pomo, hän ei herätä minussa luottamusta ja onkin tilanteita missä jätän jotakin tekemättä, koska en luota siihen, että pomoni seisoisi minun takanani.
Pomo on myös sellainen, että käskee tehdä jotakin ja kun teen ja pomo saakin siitä valituksia, niin hän pesee kätensä koko hommasta ja syyttääkin minua siitä että tein typerästi.
Moni vanhempi toimii samalla tavalla, käskee lapsen laittaa vaikka tietyt kengät ulkoiluun ja sitten sättii lasta, kun tämä meni esim. lenkkareilla rapakkoon. Tai esittää kysmykyksinä asioita jotka ovat oikeasti komennuksia, joissa ei oikeasti ole valinnnanvapautta. Ihan kuten oma suhtautuminen pomooni, niin lapsikin suhtautuu vanhempaansa samoin: Epäluottamuksella.
Harmi että sulla on epäjohdonmukainen pomo. Mutta ihan oikeasti kaksivuotias ei ymmärrä syy-seuraussuhteita ihan tällä tasolla kuin esität.
Tuota periaatetta voi kyllä soveltaa jo pienemmillekin lapsille, eli rajat asioissa joissa niillä on merkitystä (esim. nukkumaanmenoajat, järkevä ruokavalio) ja vapautta asioissa joilla ei ole niin väliä (onko vaatteet nyt ihan vanhempien estetiikan mukaiset kunhan ovat tilanteeseen ja keliin sopivat).