Elämälläni ei ole mitään väliä
En tykkää mistään mitä voisin tehdä myös työksi. Koulu menee päin helvettiä. En osaa ajatella juuri koskaan positiivisesti. En osaa välittää kenestäkään. Haluaisin poikaystävän, mutta olen mieleltäni liian epävakaa. Eräs poika johon tutustuin netin kautta pitää musta, mutta mä en osaa oikein ihastua siihen, vaikka se onkin luonteeltaan lähes täydellinen. Olen vain niin epävakaa mun mieleltä. Yhtäkkiä voin olla todella iloinen, mutta sitten masennun esim. pelkän tylsän hetken takia. Enkä yhtään tiedä mitä teen yläasteen jälkeen. Varmaan tapan itseni.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kirjoitat tästä palstalla nuorille äideille? Voisit anonyymin huomionhaun sijaan harkita hakevasi esim. ammattiapua. Lisäksi sinusta sentään on joku internetpoika kiinnostunut, minulla ei ole edes sitä. Työskentelen epäinspiroivassa duunissa ja 200 v kuluttua kukaan ei muista, että olin edes olemassa. Olemassaolollani on vähemmän arvoa kuin kosmisella pölyllä. Taidankin nyt mennä suorittamaan sen itsemurhan btw ;_;
Kyllä mä sitä ammattiapua saan, mutta eipä siitä juuri ole mitään hyötyä. Eikä se poika kohta enää ole kiinnostunut musta.
Jos olet vielä yläasteella, niin sulla on vielä paljon elämää edessäsi ja tulet tuntemaan vielä paljon muitakin tunteita kuin että "mikään ei kiinnosta". Nuorena kaikki tuntuu hankalammalta kuin vanhempana, koska ei ole vielä elämänkokemusta eikä oikein osaa laittaa asioita arvojärjestykseen. Mutta sulla ei ole ainakaan vielä mitään sen suurempia ongelmia, kuten rahapula, sairaus, traumaattiset kokemukset tai väkivallan uhka. Ei kenelläkään meillä muullakaan ole mitään väliä, muille kuin itsellemme. Joskus tulee hankalia hetkiä ja aikoja, mutta niistä pitää itse lähteä rakentamaan elämää haluamaansa suuntaan, ja se voi vaatia paljonkin työtä, mutta sellaista se vaan on.
Mä kehottaisin sua vaan ottamaan selvää erilaisista työpaikoista, ja vaikka lähtemään ulkomaille vaihtoon tai kesätöihin niin saisit elämänkokemusta, ja ehkä sitä kautta saisit inspiraatiota että mitä haluaisit palkkasi eteen tehdä. Toinen on että valitset alan mihin sulla riittää rahkeet ja mikä maksaa tarpeeksi ja missä sulla on tarpeeksi vapaa-aikaa, ehkä mahdollisuus muuttaa muualle, mihin nyt mahdollisesti haluaisit muuttaa. Eli hankkisit työn mihin kykenet, ja työn joka sopisi haluamaasi elämäntapaan.
Mä kirjotan tän pitkän romaanin sulle vastaukseksi, koska olin melkein samanlainen kuin sinä nuoruudessani, ja toivoisin että joku olisi kertonut mulle tämän.
Miksi kirjoitat tästä palstalla nuorille äideille? Voisit anonyymin huomionhaun sijaan harkita hakevasi esim. ammattiapua. Lisäksi sinusta sentään on joku internetpoika kiinnostunut, minulla ei ole edes sitä. Työskentelen epäinspiroivassa duunissa ja 200 v kuluttua kukaan ei muista, että olin edes olemassa. Olemassaolollani on vähemmän arvoa kuin kosmisella pölyllä. Taidankin nyt mennä suorittamaan sen itsemurhan btw ;_;