Lue keskustelun säännöt.
Syyllistäminen ja kilpavarustelu! Kerro miten kasvatit lapsesi väärin muiden mielestä.
09.03.2017 |
Imetitkö liian vähän? Olisiko pitänyt ensin antaa vilja, kala vai liha? Vai satuitko vahingossa antamaan valmissosetta? Tiputatko vaipat tavalliseen roskikseen jossa ei ole hajulukkoa? Eikö lapsellasi ole yksivuotiaana harrastusta ja sosiaalista verkostoa? Ostitko vain yhden välikausihaalarin tai puit lapsellesi äitiypakkauksen? Kuivaksi opettelu ja unikoulu, varmasti et niitä osaa. Ja jokainen muistaa että rattaiden laatu on suoraan verratavissa hintaan.
Nyt saat, sinä paska äiti, tulla kertomaan mitä kaikkea teit väärin muiden mielestä.
Kommentit (65)
Heh, enpä ole mistään noista aloittajan mainitsemista asioista syyllistynyt. Enkä nyt oikeastaan mistään muustakaan. Eikä kyllä tule mieleen että kukaan olisi minua mistään syyllistänytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä musta ainakin tuntuu, että kaikki muut tekee kaiken paremmin. Siksi en enää ole paljon kenenkään kanssa tekemisissä. Koska lapsi on liian hoikka, koska liian valkoinen, liian vauhdikas, liian äänekäs, liian sitä ja liian tätä.
Väärää ruokaa ja liian vähän virikkeitä. Vaatteet on vääriä ja olen kuulemma vähän outo tai ainakin pihi kun korjaan lasten vaatteita.
No, eka työmatka oli, kun vauva oli 8kk. Ja olin kaksi yötä poissa kotoa. Ja lapsikin syntyi sektiolla. Eli mitäpä tässä enää jauhamaan, pieleen meni.
Se ehkä hieman ihmetyttää, kun sanotaan, ettei noin pieni voi olla vanhemmasta erossa noin pitkään. Kun vauva oli isän kanssa kotona. Kai se isä ei sitten tässä luokittelussa ole vanhempi ollenkaan..
Olen aina valtavasti ihaillut veljeni vaimoa, joka vauvojen ja lapsien kanssa on tehnyt asiat todella rennosti ja ollut sellainen ihana pehmeä äitihahmo. Kaikki kävi ilman suurempia kommervenkkejä ja hänestä olen aina kovasti ottanut mallia. Olin siis lapsi vielä tuolloin, kun he jo saivat lapsia.
No ajat on muuttuneet ja nykyään rento pehmeä äitiys, jossa lapset ovat perheen ydin, ollaan luovuttu. Lapset ovat kuin rotueläimiä, joita kilpavarustellaan. Jos ei jokaista vempelettä löydy ja kaikki ei ole täydellistä, olet automaattisesti huono äiti. Eikä sen oikeasti tarvi olla kuin se sormiruokailu tai perhepeti, jonka pitäisi olla jokaisen perheen oma asia niin nähdään, että tuolla porukalla on kaikki päin vittua, kun kaikki ei ole täydellistä. Olen kuullut että olisi parempi sitten olla hankkimatta lisää lapsia, kun isoveli ja sisko olivat kyläpaikassa kiistelleet jostain asiasta. Normaalit lapset eivät riitele vaan suhtautuvat toisiinsa kylmästi ja etäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh-äiti ja kolmivuorotyö. Millainen hirviö jättää lapsesta tarhaan yöksi! No sellainen joka saa siitä paljon rahaa ja voi pitää paljon vapaapäiväiviä lapsensa kanssa.
Ulkona käydessä etenkin tuntemattomat, joille asia ei edes kuulu, kysyvät missä lapsi on jos itse kerta olen esim baarissa. No jätin kotiin yksin! Tai sitten on isänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin itse järjestää lapsen synttärit (enkä ulkoistanut äidilleni), annoin lapsen nukkua vieressä, pidin liian pitkään/liian vähän kotona, aiheutin kotihoidolla kuopuksen introvertin luontrrn, laitoin kielikouluun, olen liian passiivinen/aktiivinen koulun suuntaan, olen liian paljon/liian vähän lasteni kanssa, olen liian uraorientoitunut/en ole tarpeeksi työorientoinutu, syötän liikaa eineksiä/olen liian einesvastainen, asun hometalossa/olen ylhysteerinen terveyden suhteen, lapsi on liian laiha/liian lihava/kasvoi kaksi milliä liikaa...
Rakas lähisukuni.
Vierailija kirjoitti:
Ulkona käydessä etenkin tuntemattomat, joille asia ei edes kuulu, kysyvät missä lapsi on jos itse kerta olen esim baarissa. No jätin kotiin yksin! Tai sitten on isänsä kanssa.
Tai sitten "Kiva että pääsi mammakin vähän ulos tuulettumaan."
Olen äiti, en mikään kotiorja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni on aina ollut pienikokoinen ja laiha. Sitä on sitten neuvolan taholta tehotarkkailtu ja vaikka mitä testejä tehty ettei olisi vikaa jossain. Ikinä ei mitään vikaa löytynyt, meidänkin tavoista vain se että lapsi on pieniruokainen. Kauhea syynääminen siitä että ei kasva käyrien mukaan.
Normaali siitä kasvoi, mitä nyt ikäisiään vähän lyhyempi mutta mitä voi odottaa kun vanhemmatkin alle keskipituuksien.
Vierailija kirjoitti:
Halusin itse järjestää lapsen synttärit (enkä ulkoistanut äidilleni), annoin lapsen nukkua vieressä, pidin liian pitkään/liian vähän kotona, aiheutin kotihoidolla kuopuksen introvertin luontrrn, laitoin kielikouluun, olen liian passiivinen/aktiivinen koulun suuntaan, olen liian paljon/liian vähän lasteni kanssa, olen liian uraorientoitunut/en ole tarpeeksi työorientoinutu, syötän liikaa eineksiä/olen liian einesvastainen, asun hometalossa/olen ylhysteerinen terveyden suhteen, lapsi on liian laiha/liian lihava/kasvoi kaksi milliä liikaa...
Rakas lähisukuni.
Minulla myös tuo niin tai näin-aina väärinpäin. Jokaisen besserwisserin mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin jo tuolla aiemmin etten ole osannut syyllistyä mistään tai en ole kohdannut kilpavarustelua. Aloin ihan HUUMORILLA miettimään listaa tätä ketjua lukiessani, että mistä mua ehkä tietämättäni on tai olisi voitu paheksua. ;)
Ainakin näistä syistä olen ylisuorittaja:
- Noudatin kaikkia ravintosuosituksia raskausaikana, koska mulle ei ollut ongelma välttää muutamaa ruoka-ainetta ja alkoholia sitä lyhyttä aikaa
- Vältin myös hiusvärejä ja meikkejä, käytin vain ripsaria
- Siirryin jo esikoista odottaessa hajusteettomiin pesuaineisiin ja hygieniatuotteisiin ja se on jäänyt tavaksi
- Synnytin esikoisen jälkeen kaksi seuraavaa lastani luomuna
- Synnyttäminen oli ihan mieletön ja voimauttava kokemus!
- Raskauskiloja tuli vain 10-13kg ja ne lähti itsestään pois
- Käytin lapsilla kestovaippoja
- Aloitin pottailun varhain, lapset olivat päiväkuivia varhain
- Tein itse kaikki soseet, koska se oli helppoa, kivaa ja edullista
- Kasvatin itse jopa perunat, porkkanat ym., koska kasvimaan pito oli rakas harrastus jo ennen lasten syntymää
- Ompelin ja neuloin lapsille vaatteita
- Ja vielä tämä: meidän lapsilla on vakuutus! ;)
Näistä syistä ainakin olen laiska ja paska:
- En koskaan oppinut pitämään imettämisestä. Imetin lapsia 6, 7 ja 10 kk.
- Imetyksen jälkeen opetin lapset vielä vuodeksi pullolle ja annoin vuoden ikään korviketta
- Meillä nukuttiin vauvojen kanssa perhepedissä
- Nukutin lapset päiväunille ulos lähes kolme vuotiaaksi, koska en jaksanut taistella nukuttamisen kanssa sisällä. Tämän jälkeen päikkärit jäikin pois, mutta yöunet piteni
- Mun mielestä kerhoa pari kertaa viikossa oli ihan riittävästi. Tykkäsin touhuta muksujen kanssa kotona
- Olin vuosia kotona mieheni elätettävänä ;)
- Mun mielestä 5v tai nuorempi ei tarvinnut harrastuksia, harrastaminen aloitettiin koululaisena
- Mun lapsilla on kyllä rajat ja säännöt, mutta en silti ole tupannut itseäni kaikkeen mukaan ja järjestänyt jatkuvasti valmista ohjelmaa, vaan lapset ovat saaneet aika vapaasti ja kiireettömästi kasvaa, leikkiä ja kehittää mielikuvitustaan ja taitojaan itse
- Meillä ei aina ole koti ihan tip top, mutta lapset ovat osallistuneet jo pienestä pitäen kotitöihin
- Kahden ensimmäisen kanssa käytin melkein pelkästään käytettyjä vaatteita muodista tai mistään piittaamatta (uusia oli itsetehdyt)
- Meillä ei ollut mitään hienoja lastentarvikkeita. Käytetyt vaunut, pinnasänky ja sitteri. Vauvat hoidin lattialla. Itkuhälytin oli ainut "ylellisyys" mutta korvaamaton!
- Nuorimmalle, jolla on reilusti ikäeroa sisaruksiin, ostin paljonkin kotimaisten firmojen merkkivaatteita, koska en saanut enää käytettyjä tutuilta/ sukulaisilta ja livekirpparien tarjonta romahti yhtäkkiä, kun moni alkoi myydä netissä. En oikein jaksanut sitä nettikirpparikauppaa kuin satunnaisesti, joten ostin uutta ja merkkiä. Olin siis varmasti kilpavarustelija. ;)
Meillä ei ole käytetty lapsilla rattaissa valjaita. Meillä on sellaiset perusrattaat joissa pysyy kyydissä ilmankin. Valjaat on irrotettu / työnnetty istuimen pehmusteiden väliin.
Ihmettelen kuinka joku voi asiasta niin kovin ärsyyntyä, että siitä pitää ääneen sanoa ja tulla ohjeistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole käytetty lapsilla rattaissa valjaita. Meillä on sellaiset perusrattaat joissa pysyy kyydissä ilmankin. Valjaat on irrotettu / työnnetty istuimen pehmusteiden väliin.
Ihmettelen kuinka joku voi asiasta niin kovin ärsyyntyä, että siitä pitää ääneen sanoa ja tulla ohjeistamaan.
Minäkään en tykänny käyttää valjaita rattaissa, koska lapsi ei olisi päässyt vaihtamaan asentoa halutessaan ja olisi joutunut istumaan vain hankalasti siellä takakenossa. Meillä on jokainen tykännyt nojata tai pitää kiinni siitä etukaaresta ja katsella ympärilleen. Jos laittoi valjaat kiinni, niin kyllästyminen iski välittömästi.
Meidän 7v osaa tehdä mikrossa puuroa. Anoppi suuttui minulle, kun sai tietää. Jopa niin paljon, että pyysi anteeksi ja totesi, että ei tämän takia kannata välejä pilata
Tulin 19 vuotiaana vahingossa raskaaksi ja sain lapseni yksin. Sitä ennen syömishäiriö, eikä bipolaarisesta koskaan pääse eroon. Nämä ei liity mitenkään siihen millainen äiti olen mutta antaa muille aihetta epäillä ja etenkin rääpiä asiaa. Kiitos vaan kaikille sukulaisille jotka päin naamaa ovat kehdanneet sanoa mielipiteensä.
Mulle on sanottu, että olen vaatinut lapsiltani liikaa, kun yksikään lapsi ei edennyt toisen asteen jälkeen jatko-opintoihin vaan kaikki ovat mielenterveyskuntoutujia.
Vierailija kirjoitti:
En ole noudattanut mitään suosituksia, en esim. raskausajan ruokavaliosta, lapsen syömisistä tai mistään. Vaistoilla mennään. Meillä ei myöskään yritetä "sosiaalistaa" lapsia, ei viedä harrastuksiin tms. Oikein hyvin nuo on tähän asti pärjänneet näin (12- ja 14-vuotiaita nyt).
Tästä mieleen kun ensimmäistä odotin ei suositukset olleet läheskään niin tiukat kuin toisen kohdalla. Söin monia asioita mitä ei sitten kymmen vuotta myöhemmin enää saanut. Terve lapsi siitä ekastakin tuli.
Tiedän kyllä mistä johtuu monien ruokien kieltäminen, ehkä meillä oli tuuri matkassa ekaa odottaessa.
Alanuolista on hauska katsoa mitä ne muut äidit kritisoi vaikkei toisten perheestä tai valinnoista oikeasti tiedä :D
Minun virheeni oli se, että kasvatin lapseni kunnioittamaan muita, tekemään omat päätöksensä ja kantamaan niistä vastuun (pääosin omalla esimerkillä). Eskarissa se sitten kostautui: sain ensimmäisessä vanhempainillassa kuulla, että ei lapsilta voi kysyä, mitä he haluavat tai tarvitsevat, ei lapsi voi sellaista päättää. Siis oikeasti lapselta ei voi kysyä, että tehdäänkö kevätretki metsään vai näkötornille!
Sama jatkui koulussa, minua kiellettiin puhumasta kun ehdotin, että jokainen vanhempi itse pitää lapsellaan rajat eikä kaikessa vetoa siihen, että opettaja on kieltänyt. Ei kuulemma onnistu, siksi opettajan pitää koulussa määrätä niin televisionkatselusta kuin viikonloppu-ulkoiluista.