Syyllistäminen ja kilpavarustelu! Kerro miten kasvatit lapsesi väärin muiden mielestä.

Sain raskausdiabeteksen ja vauvalta mitattiin sokerit. Synnärillä huonetoveri kauhisteli. Tämä huonetoveri laukkoi tupakilla ja oli polttanut läpi raskauden...

Tää ei mene ehkä arvosteluun mutta mua vastaan hyökkäsi tarhatäti. Tein keikkatyötä eri kohteissa ja matka ajat vaihteli todella paljon. Tämä yksi päätti istuttaa puhutteluun siitä mihin oikein käytän kaiken ajan ja miksi tarhavuorot vaihtelee niin paljon. Asiasta oli tietysti jo hoitosopimusta tehdessä puhuttu johtajan kanssa mutta tämä täti oli päättänyt että käyn jossain omissa menossa kun lapsi on hoidossa. Lopulta minun piti hoitoaikojen lisäksi merkitä ylös minne menen töihin jotta voi tarkistaa etten salaa mene vaikka kauppaan vaan käytän varmasti ajan julkisilla liikkumiseen.

Imetin pitkään ja sormiruokailtiin. En näitä mainostanut, mutta sain kuulla olevani mm. laiska, marttyyri, lapseni ei opi syömään välineillä (no 1v:nä käytti lusikkaa), ällöttävä (kun eihän lasta voi imettää kun se osaa sanoa mamma), lepsu, lapseeni ripaustautunut.

Varmasti lyhyesti imettäneet saa kuulla myös ikäviä kommentteja, mutta miettikääpä tilannetta jossa sinua väitetään suurin piirtein pedofiiliksi, kun imetät 1v 3kk vanhaa..

Tämän talven käytin lapsella äitiyspakkauksen toppapukua ja ostin vielä kirppikseltä toisen, edellisvuoden toppapuvun kahdella eurolla! En vaan nähnyt järkeä ostaa uusia kun nuo oli sopivat ja tyyppi vietti aikaansa enimmäkseen pyllyllään lumihangessa.

En oppinut imettämään missään vaiheessa, ihan yksittäisiä kertoja onnistuttiin ja muut kerrat oli pelkkää itkua. Alkoi ketuttaa koko touhu. Pumppasin neljä kuukautta, mutta en todellakaan kolmen tunnin välein tai yöllä. Korviketta annoin lisääntyvissä määrin.

Tää on kyllä paskin: en ole osannut pitää sitä unikoulua! 1v3kk ja heräilee yöllä monta kertaa ja saa vieläkin kerran yössä 40ml maitoa. Sillä varmaan tippuu hampaat suusta happohyökkäyksien takia eikä muutenkaan kasva kunnon kansalaiseksi. Nyt on tosin pari yötä ollut ilman maitoa ja pelkkä tutti riittänyt. Sitäkin se varmaan syö kouluikäiseksi asti.

Ei mitään aavistusta, miten muiden mielestä olen toiminut väärin. Heillä on oikeus mielipiteisiinsä. Ehkä ovat joskus sanoneet jotain, mutta miksi sitä jäisin pohtimaan, ellei neuvo ole ollut omasta mielestäni hyvä.

En siis muista mitään, jota olisi muiden mielestä tehnyt väärin. Omasta mielestäni osan asioista, olisin saanut jättänyt tekemättä (huutaminen tms.). Neuvolan kanssa olemme varmaan jostain ruokailusta yms. eri mieltä, mutta en ole mielipiteitäni siellä lähtenyt esittämään, vaan pitänyt omana tietonani.

Usein "syyllistäminen" on meidän omassa päässä. Luulemme, että muut kauheasti arvostelevat tai edes ovat kiinnostuneet meistä niin paljon. Ihmiset usein tulkitsevat toisiaan omien pelkojensa mukaisesti.

Ensimmäinen syntyi talvella ja vielä seuraavanakin se ruipelo mahtui äitiypakkauksen haalariin. Eli ostin ensimmäiset talvivaatteet itse vasta kun alkoi olla lähellä kolmea vuotta.

Mistäköhän aloittaisi..olin lapsen syntyessä jo melko vanha äiti eli 38-vuotias. Tein kaikki asiat oman mieleni mukaan, miten parhaalta tuntui. Lapsi syntyi sektiolla omasta halusta, eli alku meni jo ihan väärin. Minusta on ok sanoa että en ole synnyttänyt enkä siitä loukkaannu! vauvaa en imettänyt, yritin pari pv mutta ei onnistunut niin siirryin korvikkeisiin. Koskaan en ole yhtäkään pulloa striloinut, ja vauva kasvoi oikein hyvin purkkiruoilla. Ei ikinä allergoita ja muutenkin hyvin perusterve muksu. Käytin kaikki arkea helpottavat menetelmät motorisoiduista sittereistä lastenhoitoapuun. Ei muutenkaan mitään ylihysteriointia siivoamisesta tms. vaan rennolla otteella meni kotona olo.

Lapsi meni hoitoon 9kk ikäisenä, tein kyllä opiskeluja eteenpäin vauvan ollessa pienempi tyyliin vauva nukkui kantoliinassa kun minä tein koneella hommia. Vauva nukkumaan omaan huoneeseen kun yöheräilyt loppuivat eli noin 6kk iässä. Vaipat (no kertikset tietty!) niin pitkään, että ymmärsi itse että isot muksut osaa jo itse mennä vessaa. Ei ikinä ainuttakaan vahinkoa ole sattunut yöllä,  päivällä muutamia vahinkoja.

Nyt muksu on 6 vuotias iloinen, ainut lapsi enkä edelleenkään kuuntele muiden neuvoja :)

Vierailija kirjoitti:

No en ainakaan pukenut lapselleni äitiyspakkausta.

Juuri olin kirjoittamassa, että tuli aika veikeä mielikuva 😃

Vauva oli kova itkemään ja lutkuttamaan peukaloa. En siitä huolimatta antanut vauvalle tuttia, koska hän ei sitä hyväksynyt. Monesti kuuli muilta vanhemmilta naisilta, että jos ei meidän vauvalle anneta tuttia, peukku jää littanaksi. No eipä jäänyt ei...

Olimme kaverini kanssa  kahvilla  ja 3v kävi kuikkimassa  ikkunasta kadulle. Olin kuulemma kasvattanut huonosti, kun ei jaksanut istua patsaana vieressäni!

Esikoisen kanssa taisin tehdä kaikki oikein. Kun lapsia tuli enemmän, vaatimuslista kasvoi. En edes tiennyt millaisen kakkimyrskyn aiheuttaa perhepeti, pitkään imetys, useampi lapsi, se ettei lapset ole tarhassa, se ettei 1,8 vuotias osaa puhua eikä käydä potalla.. Suurin arvostelija oli anoppi, joka tuki ennen. Se särki kyllä sydämen, kun tärkeä ihminen kääntyi minua vastaan.

Olen alta puolivuotiaan vauvan äiti, ja jo nyt olen traumatisoinut vauvani iäksi, koska olen imettäessä selannut älypuhelinta, pitänyt vauvaa sitterissä, antanut korviketta ja jättänyt vauvan isälleen illaksi. Siis järjestyksessä joskus, lyhyitä aikoja, pari kertaa viikossa ja yhden kerran. Mutta eihän näissä mitään armoa tai kohtuutta tunneta. Huono mikä huono.

Olin tosin surkea äiti jo raskausaikana, kun edes pohdin vauvan nukuttamista omaan sänkyyn. Kuulemma vauvan nukuttaminen omaan sänkyyn on automaattisesti sama asia kuin huudattamalla nukuttaminen.

Yksi kanssaäiti kysyi taannoin teenkö vauvan kanssa mitään kun ei Facebookissa ole kuvia leikkipuistoista tai muista. Ihan tosi, johtuisiko siitä että olen tekemässä sen lapsen kanssa jotain enkä kuvaamassa sitä?

1) Imetin liian kauan (13kk).

2) Hoidatin muilla liian vähän, vauva kun ei pahimpaan vierastusaikaan 9kk iässä kelpuuttanut kuin minun sylini. Yhä vieläkin pitäisi kuulemma tuupata äitiä parkuva alle 2v muksu vieraan hoitoon, että oppisi olemaan vierastamatta. Tuttujen hoitajien kanssa on mielellään ja ongelmitta.

3) Potalle olisi pitänyt opettaa jo heti kun istumaan oppi, 6kk iässä. Tästä en viitsi enempää edes kirjoittaa.

4) Lapsen pitäisi antaa nukahtaa yksin omaan huoneeseensa, huolimatta siitä että huutaisi itseltään tajun kankaalle (ja siitä, että asumme kerrostalossa). Unikoulu olisi siis aivan välttämätön jo tuon ikäiselle.

5) Puhumaan pitäisi patistaa. Jos ei osaa sanoa mitä haluaa vaan osoittaa tai käsin ja äänillä muuten näyttää, niin pitäisi vain jättää huomioimatta.

6) Ja tietysti, vaatteet ovat väärän värisiä (tytöllä pinkin lisäksi sinistä ja vihreää jne), liian pieniä tai liian isoja. Lelut ja mielenkiinnonkohteet vääränlaisia, ikään tai sukupuoleen tai taivaankappaleiden asentojen kanssa sopimattomia.

Kaikesta huolimatta uskon olevani paras äiti lapselleni :).

Vierailija kirjoitti:

Mistäköhän aloittaisi..olin lapsen syntyessä jo melko vanha äiti eli 38-vuotias. Tein kaikki asiat oman mieleni mukaan, miten parhaalta tuntui. Lapsi syntyi sektiolla omasta halusta, eli alku meni jo ihan väärin. Minusta on ok sanoa että en ole synnyttänyt enkä siitä loukkaannu! vauvaa en imettänyt, yritin pari pv mutta ei onnistunut niin siirryin korvikkeisiin. Koskaan en ole yhtäkään pulloa striloinut, ja vauva kasvoi oikein hyvin purkkiruoilla. Ei ikinä allergoita ja muutenkin hyvin perusterve muksu. Käytin kaikki arkea helpottavat menetelmät motorisoiduista sittereistä lastenhoitoapuun. Ei muutenkaan mitään ylihysteriointia siivoamisesta tms. vaan rennolla otteella meni kotona olo.

Lapsi meni hoitoon 9kk ikäisenä, tein kyllä opiskeluja eteenpäin vauvan ollessa pienempi tyyliin vauva nukkui kantoliinassa kun minä tein koneella hommia. Vauva nukkumaan omaan huoneeseen kun yöheräilyt loppuivat eli noin 6kk iässä. Vaipat (no kertikset tietty!) niin pitkään, että ymmärsi itse että isot muksut osaa jo itse mennä vessaa. Ei ikinä ainuttakaan vahinkoa ole sattunut yöllä,  päivällä muutamia vahinkoja.

Nyt muksu on 6 vuotias iloinen, ainut lapsi enkä edelleenkään kuuntele muiden neuvoja :)

Vauva:" Mä haluun syntyy sektiolla, hei kuulitteks te!!!" 🤣

Vierailija kirjoitti:

Lapseni syntyi aikaisin, viikolla 36 jos oikein muistan. Painoi vain 2500g. Eräs äiti ihminen kertoi ylpeänä omasta tli neljäkiloisesta ja perään pohti mitähän minä olen tehnyt väärin kun niin pieni vauva oli.

OMG Ihmeellisiä leuhkijoita kyllä on.. ei voi olla totta!

Voi että:)

Esikoinen: imetin 6 viikkoa, maito loppui. 3,5kk ikäisenä aloitetiin kiinteät (neuvolan käsky, kun kasvu pysähtyi), vissiin kerran jaksoin ne perunat itse keittää, sen jälkeen mentiin purkkiruualla loppu vauvavuosi. Vaipat meni ihan tavalliseen roskikseen, ihan yhdellä haalarilla per kausi pärjättiin kouluun saakka, sen jälkeen on ostettu uudet talvivaatteet 1x kahdessa vuodessa. Kuivaksi oppi ihan itsekseen pikkuisen vajaa 3v ikäisenä ja unikoulu oli ihan puhdas lahjonta n 4v ikäisenä: "pysy omassa sängyssä 2 viikkoa putkeen kaikki yöt ja saat lelun", toimi kyllä. Nykyään on 15 vuotias teini: täysin terve, harrastaa liikunnallisia lajeja paljon, paljon kavereita ja koulu menee n. ka 8. Keskimmäinen: muuten aika sama setti, paitsi imettäminen jouduttiin lopettamaan 2vkon ikäsenä kun mun maito myrkytti vauvan munuaiset. Ei ole saanut edes sitä yhtä haalaria per kausi, kun on kulkenut iosoveljen pieneksi jääneissä: kaikissa vaatteissa, sukkia ja kalsareita myöten. Nykyään 12v, pelaa sekä futista että korista edarissa, soittaa pianoa ja koulu ka 10. Kuopus: imetin sentään 5kk, sitten purkkiruuille, hän sentään on saanut jotain omiakin vaatteita, kun eivät enää kaikki kestäneet kolmannelle saakka. Oppi kuivaksi nopeammin kuin veljensä, jo heti 2v täytettyään. Ja taas ihan itsekseen. Nyt on 10v, pelaa myös futista edarissa, koulumenestys on tuosta isoveljien välistä. Ja arvatkaapa mitä? Yhtään pissaa tai kakkaa en ole joutunut lattialta tai autosta tai mistään siivoamaan elämässäni. Lapset on terveitä, mitä nyt vähän alipainoisia ja mä en ole koko elämääni viettänyt keittiössä tai pyykkikoneessa kiinni. 

Eikä se vauvavuosiin, kuulkaa, lopu!  Kummastakaan ei tullut ylioppilasta...

Vierailija kirjoitti:

Imetin pitkään ja sormiruokailtiin. En näitä mainostanut, mutta sain kuulla olevani mm. laiska, marttyyri, lapseni ei opi syömään välineillä (no 1v:nä käytti lusikkaa), ällöttävä (kun eihän lasta voi imettää kun se osaa sanoa mamma), lepsu, lapseeni ripaustautunut.

Varmasti lyhyesti imettäneet saa kuulla myös ikäviä kommentteja, mutta miettikääpä tilannetta jossa sinua väitetään suurin piirtein pedofiiliksi, kun imetät 1v 3kk vanhaa..

Juu sama. Anoppi oli tässäkin kelkan kääntäjä. Ensin oli ok imettää ja vauvani ovat tarvinneet kiinteitä kunnolla vasta yli puolen vuoden iässä, ja ovat sormiruokailleet.

Nyt kun oma tyttärensä sai vauvan, ja imetys ei onnistunut, onkin parempi antaa ruoka lusikalla tunnin tarkkuudella ja tissimaito on pelkkää sokerilitkua ja sormiruokailevat lapset huonotapaisia sottapyttyjä. Teki jopa ruoat tälle toiselle perheelle valmiiksi, kun äiti ei jaksanut.

Ja kaikki tämä tietenkin suureen ääneen minua kritisoiden, koska näin hän tuki herkkää tytärtään, joka tietenkin sai haluamaansa kannustusta siitä, että toisella tapaa tekevää oikein vihataan ja kritisoidaan.

Ei taida anoppi tajuta, kuinka pahalta tuo tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Voi että:)

Esikoinen: imetin 6 viikkoa, maito loppui. 3,5kk ikäisenä aloitetiin kiinteät (neuvolan käsky, kun kasvu pysähtyi), vissiin kerran jaksoin ne perunat itse keittää, sen jälkeen mentiin purkkiruualla loppu vauvavuosi. Vaipat meni ihan tavalliseen roskikseen, ihan yhdellä haalarilla per kausi pärjättiin kouluun saakka, sen jälkeen on ostettu uudet talvivaatteet 1x kahdessa vuodessa. Kuivaksi oppi ihan itsekseen pikkuisen vajaa 3v ikäisenä ja unikoulu oli ihan puhdas lahjonta n 4v ikäisenä: "pysy omassa sängyssä 2 viikkoa putkeen kaikki yöt ja saat lelun", toimi kyllä. Nykyään on 15 vuotias teini: täysin terve, harrastaa liikunnallisia lajeja paljon, paljon kavereita ja koulu menee n. ka 8. Keskimmäinen: muuten aika sama setti, paitsi imettäminen jouduttiin lopettamaan 2vkon ikäsenä kun mun maito myrkytti vauvan munuaiset. Ei ole saanut edes sitä yhtä haalaria per kausi, kun on kulkenut iosoveljen pieneksi jääneissä: kaikissa vaatteissa, sukkia ja kalsareita myöten. Nykyään 12v, pelaa sekä futista että korista edarissa, soittaa pianoa ja koulu ka 10. Kuopus: imetin sentään 5kk, sitten purkkiruuille, hän sentään on saanut jotain omiakin vaatteita, kun eivät enää kaikki kestäneet kolmannelle saakka. Oppi kuivaksi nopeammin kuin veljensä, jo heti 2v täytettyään. Ja taas ihan itsekseen. Nyt on 10v, pelaa myös futista edarissa, koulumenestys on tuosta isoveljien välistä. Ja arvatkaapa mitä? Yhtään pissaa tai kakkaa en ole joutunut lattialta tai autosta tai mistään siivoamaan elämässäni. Lapset on terveitä, mitä nyt vähän alipainoisia ja mä en ole koko elämääni viettänyt keittiössä tai pyykkikoneessa kiinni. 

Helkkari! Unohdin sen tärkeimmän äitiyden mittarin! Kaikki kolme on sektioitu: eka lääkärin päätöksellä, toka mun omalla ja kolmas kun muuta ei enää voinut..