Oletko koskaan soittanut puhelinkopista tai jonottanut vuoroasi puhelinkoppiin?
Se kolikoiden keräys, miettiminen miten pitkään puheluun ne riittävät ja se puhelinkopin joskus kusinenkin haju. Kuitenkin parhaita hetkiä viikossa, kun kotiin soitin äitille että ihan hyvin menee..=)
Ja se ärsytys kopin ulkopuolella, kun jonkun puhelu vain kesti ja kesti. Olin kateellinen, miten sen kolikot voikin riittää niin pitkään puheluun.
Kommentit (30)
Joo mulla oli sellainen puhelinkortti. Kun muutin kotoa mun vanhemmat osti mulle sen puhelinkortin aina, kun lähellä meitä oli puhelinkoppi. Huvittaa nyt jälkeenpäin kun välillä iltaisin menin koppiin puhumaan, mies tuli aina mukaan kopin ulkopuolelle ja hänkin soitti välillä äidilleen. Naurattaa nyt😁
Joo ja kuinka piti aina kolikoita kerätä puheluihin ja pyykkitupaan
Olen. Kun muutin pois kotoa, mulla ei ollut puhelinta. Töihinkin piti ilmoittaa sairauspoissaolo puhelinkioskista. Onneksi pääsin mummulle ja iskälle välillä soittamaan poikaystävälle. :) Maksoin tietenkin puheluni.
Joskus lapsena soitin puhelinkopista mummulle. Se oli viimeisiä aikoja kun puhelinkoppeja vielä oli.
Olen soittanut puhelinkopeista, mutta en muista jonottaneeni. Oi aikoja :-)
Muksuna soiteltiin puhelinkopista ja tilattiin takseja. Sit kikateltiin, kun niitä oli jonossa saman kadun varrella.
Joskus soiteltiin pilapuheluita kauppoihin ja ihmisille.
En kopista, mutta muistan ainakin kerran yhellä leirillä lapsena puhelinkortilla toimivalla puhelimella soittaneeni. Se puhelin oli muistaakseni yhen toimistorakennuksen luona jotenki seinässä kii. Olin joku 9v ja soitin pari kertaa leirin aikana vanhemmilleni että miten menee.
Outoa kyllä, muistelen että olisin tuossa iässä jo saanut ekan kännykkäni... hmm. Tosin ei kai sitä latailla olisi siellä voinut tjtn, ei ainakaan mukana ollut. Vuosi oli muistaakseni -00.
Juu, olen kyllä. Kerran joku mies tuli rähisemään kesken puhelun ja huusin takaisin, että häivy siitä. Jälkeenpäin ajattelen kauhulla, miten sitä ei nuorena osannut säikähtää tai pelätä tuollaista, se ukkohan ois voinu vaikka vetästä turpaan. No, maailma oli erilainen 80-luvulla.
Soitin kotiin hälyjä, että tiesivät tulla minut hakemaan. Viides häly yleensä yhdisti puhelun ja ehti sanoa muutaman sanan ilmaiseksi. Eli varmistaa tulevatko vai ei. Oi niitä aikoja 90- luvun alussa. 😂
Ai te lapsoset! Kyllä vaan puhelinkoppeja käytin 70/80 ja jopa 90-luvulla. Aika vähän kuitenkin, kun en ole koskaan ollut puhelinaddikti.
Niitä koppeja olisi hyvin voitu säästää esim kirjastoon ja kaupungille. Nykyään vaan kailotetaan vaikka keskellä katua vaikka ei olisi asiaakaan.
Silloin sanottiin asia ja älykkäämmältä vaikutti keskustelut.
Amerikkalaiset payphonet on jääneet mieleen vahvemmin kuin suomalaiset puhelinkopit. Tyhmintä oli odotella tulevaa puhelua ulkosalla. Toinen se kun sähläät puhelimen kanssa ja yhtäkkiä operaattori alkaa huudella sieltä neuvojaan.
Olen, ja jättänyt kaks ekaa poikakaveriani soittamalla niistä. #sorrynotsorry
Kun soitin poikaystävälle armeijaan, kesken kaappitarkastuksen 😂
Toki olen soittanut puhelinkopista, mutta en muista jonottaneeni sellaiseen. Ensimmäisen kännykän hankin 26 vuotiaana ja silloinkin oli vielä puhelinkoppeja, tosin loppuvaiheessa taisi olla niin että niistä ei voinut enää soittaa kolikoilla, vaan olisi pitänyt olla puhelinkortti.
Siis mehän soitettiin ilmasille pornolinjoille kaiket illat niistä kaverin kanssa! -83 ollaan synnytty ja tuolloin oltiin.n.3 luokkalaisia tyttöjä! 😱
Mä soittelin nuorena aina pilapuheluita puhelinkopista. Voi niitä aikoja. Puhelinkoppi olis nykypäiväänkin ihan jees, olis jotenkin nostalginen :)
Olen paljon!
Hauska kysymys ap.
Myös ulkomailla reissatessa soitin puhelinkopeista äidille ehkä pari kertaa viikossa :).
Kai äidit silloinkin olivat sydän syrjällään lastensa perään, mutta ei ollut vaihtoehtoja.
Joskus nuoruudenaikainen poikaystävä soitti eräältä reissulta veljelleen lätkätuloksia. Rähisin kun se söi matkabudjettia :D.
N49v
Olen.