En ymmärrä, miten lääkkeillä voi muka parantaa masennusta

Koska masennus on aivokemiallinen ilmiö. Lääkkeet vaikuttavat juuri siihen aivokemiaan.

Mäkin ihmettelen sitä,  mutta kai ne lääkkeet vaikuttaa aivoissa kemiallisesti muuttaen jotain?

Vierailija kirjoitti:

Koska masennus on aivokemiallinen ilmiö. Lääkkeet vaikuttavat juuri siihen aivokemiaan.

Kun syö tabuja, niin työantajat soittaa ja pyytää heti töihin?

Eikös lääkkeillä hoidetakin vain oireita eikä varsinaista masennuksen syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska masennus on aivokemiallinen ilmiö. Lääkkeet vaikuttavat juuri siihen aivokemiaan.

Kun syö tabuja, niin työantajat soittaa ja pyytää heti töihin?

Masennus on sairaus. Työttömyyden aiheuttama paha mieli ei ole masennusta. Voi siis olla työtön ja masentunut, työtön ja pahalla mielellä mutta henkisesti terve, töissä ja masentunut tai töissä ja henkisesti terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska masennus on aivokemiallinen ilmiö. Lääkkeet vaikuttavat juuri siihen aivokemiaan.

Kun syö tabuja, niin työantajat soittaa ja pyytää heti töihin?

Eivät soita eivätkä pyydä töihin. Lääkkeet auttavat masennukseen, eivät työttömyyteen.

Ap. Masennus ei johdu ulkoisista elämänmuutoksista yksistään. Iso osa työttömistä on aivan terveitä, vaikka taloudellinen tilanne harmittaisi ja vähän ahdistaisikim.

Lääkitys vaikuttaa juurikin siihen aivokemiaan, joka osalla työttömistä johtaa serotoniiniaineenvaihdunnan ongelmiin.

Kaikki eivät hyödy muuten lainkaan lääkityksestä. Osa taas suuresti. Aina kannattaa silti kokeilla osana psykoterapiaa/muuta terapiaa.

Olen kohta vuoden syönyt lääkärin määräämiä nappeja. Joo kyllä, ne vaikuttavat aivokemiaan, ihan niinkin hyvin että kaikki tunne skaalat ovat rajoittuneita. Milloinkohan olisin viimeksi edes itkenyt. Tai nauranut. No mutta eipä toisaalta masennakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska masennus on aivokemiallinen ilmiö. Lääkkeet vaikuttavat juuri siihen aivokemiaan.

Kun syö tabuja, niin työantajat soittaa ja pyytää heti töihin?

Eivät soita eivätkä pyydä töihin. Lääkkeet auttavat masennukseen, eivät työttömyyteen.

Mutta jos masennus on seurausta työttömyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Eikös lääkkeillä hoidetakin vain oireita eikä varsinaista masennuksen syytä.

No tavallaan, mutta kaikilla EI ole mitään erityistä syytä masennukselle. Ja niilläkin, joilla se on, se syy on usein sellainen, että moni selviää siitä täysin ilman masennusta. Eli tavallaan et voi erottaa masennuksessa oiretta ja syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska masennus on aivokemiallinen ilmiö. Lääkkeet vaikuttavat juuri siihen aivokemiaan.

Kun syö tabuja, niin työantajat soittaa ja pyytää heti töihin?

Eivät soita eivätkä pyydä töihin. Lääkkeet auttavat masennukseen, eivät työttömyyteen.

Mutta jos masennus on seurausta työttömyydestä?

Vastaus on edelleen sama. Lääkkeet auttavat masennukseen, eivät työttömyyteen. Rautalankaa: työtön on edelleen työtön mutta ei enää masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Eikös lääkkeillä hoidetakin vain oireita eikä varsinaista masennuksen syytä.

Juuri näin. Suurin osa tarvitsee sekä oireiden että syiden hoitoa, jotkut ovat niin huonossa kunnossa että syihin pääsee käsiksi vasta kun on ensin hoidettu oireita. Ja jotkut ikävä kyllä saavat hoitoa pelkkiin oireisiin. Kaikilla ei edes välttämättä ole mitään selkeitä syitä masennukselle, jolloin ei paljon muuta voi kuin helpottaa oireita.

Kliininen masennus on ihan eri asia kuin jokin työttömyyden aiheuttama alakulo. Mutta lääkkeiden lisäksi myös omat ajatusprosessit vaikuttavat useimmiten masennukseen. Ihminen voi omilla negatiivisilla ajatusprosesseilla vahvistaa masennustaan (jopa tiedostamattaan). Tunnistamalla negatiiviset ajatusprosessit ja päästämällä niistä irti voi useimmiten vaikuttaa suuresti myös masennukseen.

Villi veikkaus: on paljon asioita, joita ap ei ymmärrä.

Ei kemikaalit eli lääkkeet paranna masennusta, ne peittävät vain masennuksen oireita.

Tämä lienee Orionin lääketrollien nostama juttu, mutta vain hullut kuvittelee lääkkeiden parantavan. Menkää Helsingin yliopistoon torstaina klo 18 kuuntelemaan aiheesta luentoa.

... snip ...

Johtopäätökset

Enää ei voi epäillä, etteivätkö masennuslääkkeet olisi vaarallisia tai voisi aiheuttaa itsemurhia ja murhia kaikenikäisillä (2,10,11). Masennuslääkkeillä on monia muitakin merkittäviä haittoja, ja niiden hoidollinen hyöty on kyseenalainen (2). Sen vuoksi johtopäätökseni on, että niitä ei pitäisi käyttää lainkaan. On absurdia käyttää masennukseen lääkkeitä, jotka lisäävät itsemurhan vaaraa, kun psykoterapian tiedetään vähentävän sitä (12). Psykoterapiatutkimuksia on arvosteltu sokkouttamisen puutteesta (12), mutta näitä tutkimuksia on vaikea sokkouttaa. Lisäksi itsemurhat ja

itsemurhayritykset ovat varsin kovia päätetapahtumia.  Meidän pitäisi tehdä kaikkemme välttääksemme masennuslääkkeiden aloittamista ja auttaaksemme niitä käyttäviä lopettamaan ne pienentämällä annoksia hitaasti ja tarkassa valvonnassa. Masennuksesta kärsivien tulisi saada psykoterapiaa ja

psykososiaalista tukea, ei lääkkeitä.

Viitteet:

1. Healy D. Did regulators fail over selective serotonin reuptake inhibitors? BMJ 2006;333:92–5.

2. Gøtzsche PC. Deadly psychiatry and organised denial. Copenhagen: People’s Press; 2015.

3. Laughren TP. Overview for December 13 Meeting of Psychopharmacologic Drugs Advisory Committee (PDAC). 2006 Nov 16. www.fda.gov/ohrms/dockets/ac/06/

briefing/2006-4272b1-01-FDA.pdf.

4. Laughren TP. The scientific and ethical basis for placebo-controlled trials in de¬pression and schizophrenia: an FDA perspective. Eur Psychiatry 2001;16:418-23.

5. Stone M, Laughren T, Jones ML, et al. Risk of suicidality in clinical trials of antidepressants in adults: analysis of proprietary data submitted to US Food and Drug Administration. BMJ 2009;339:b2880.

6. FDA. Antidepressant use in children, adolescents, and adults. http://www.fda.gov/drugs/drugsafety/informationbydrugclass/ucm096273.htm.

7. Sharma T, Guski LS, Freund N, Gøtzsche PC. Suicidality and aggression during antidepressant treatment: systematic review and meta-analyses based on clinical study reports. BMJ 2016;352:i65.

8. Bielefeldt AØ, Danborg PB, Gøtzsche PC. Precursors to suicidality and violence on antidepressants: systematic review of trials in adult healthy volunteers. J R Soc Med 2016;109:381-392.

9. Maund E, Guski LS, Gøtzsche PC. Considering benefits and harms of duloxetine for treatment of stress urinary incontinence: a meta-analysis of clinical study reports. CMAJ 2016;14 November. http://www.cmaj.ca/lookup/doi/10.1503/cmaj.151104.

10. Healy D. Let them eat Prozac. New York: New York University Press; 2004.11. Breggin P. Medication madness. New York: St. Martin’s Griffin; 2008.

12. Hawton K, Witt KG, Taylor Salisbury TL, Arensman E, Gunnell D, Hazell P, Townsend E, van Heeringen K. Psychosocial interventions for self-harm in adults.  Cochrane Database Syst Rev 2016; 5: CD01

Eikös masennuslääkkeiden tarkoitus ole turruttaa ihmiset zombeiksi, joilla ei ole mitään tunteita? Ei masennusta, mutta ei mitään muutakaan. 

Masennus ei tosiaan parane lääkkeillä, mutta ne lääkkeet auttavat helpottamalla oireita niin, että sille masennukselle voi tehdä jotain. Jos työtön masentuu ja syrjäytyy sinne kotisohvalle, niin luuletteko että sen elämä on jotenkin parempaa ILMAN niitä masennuslääkkeitä? Vaikka ne masennuslääkkeet eivät masennusta parannakaan.

Mielialahäiriöitä on monenlaisia ja monesta syystä johtuvia. Nykyään on trendi olla kovasti masentunut esimerkiksi vanhemman tai muun läheisen ihmisen kuoleman jälkeen, siis ihan kamalan masentunut ja sitten selitetään lehdessä kuinka vakava masennus parani kahdessa kuukaudessa, kun vaan rupesi käymään lenkillä... Juuh, ennen sitä kutsuttiin suruksi, jota sitäkin pidettiin normaalina tunne-elämän reaktiona.

Itselläni on kaksijakoinen fiilis lääkkeisiin. Olen niitä käyttänyt ja olo on kyllä parempi. Tuntuu että ajattelee selkeämmin jne. Mutta sitten kun oikeasti haluaisi saada voimakkaita tunne kokemuksia, kuten esimerkiksi itkeä kun tuntee että täytyy päästä purkamaan painetta, niin se ei sitten onnistukaan. Haluaisin kokea ne tunteet, mutta se ei näytä onnistuvat lääkittynä tai ilman lääkkeitä. Toisaalta ilman lääkkeitä on isompi mahdollisuus joten sitkeästi yritän muilla tavoilla parantaa elämänlaatua.