Lue keskustelun säännöt.
Lapseni yrittää jatkuvasti itsemurhaa
07.03.2017 |
Mitä tehdä, lapseni yrittää jatkuvasti tappaa itsensä. Kaksi kertaa ollut teho-osastolla itsemurhayrityksestä. Toisella kerralla oli jo suljetulla osastolla ja silti onnistui tässä.
Hoitajat tällä hetkellä sitä mieltä, että lapsen parempi kotona. Äidin huoli kova kun lapsi vaan omassa huoneessaan koko ajan. En uskalla töissäkään juurikaan käydä, tai sitten käyn vähän väliä katsomassa onko kaikki kunnossa. Mitä teen?
Kommentit (71)
Lapsi tarvitsee ehdottomasti apua! Mikä on syynä lapsen itsetuhoisuuteen? Minkäikäisestä lapsesta on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raota nyt vähän tilannetta, missä nämä tapahtuvat. Omituistahan tuossa on, että jäännyt peräti kaksi kertaa epäonnistuneeksi? Ehkä kyseessä on huomionhakuisuus riidan päätteeksi, eikä aito itsemurha yritys. Muutoinhan hän varmana viiltäisi kaulavaltimon aukki. Se olisi lähes varmana kerrasta poikki, jos ei heti pääse kirurgille.
Olen pahoillani puolestasi, voin vain kuvitella, miten hirveältä sinusta tuntuu.
Onko lapsesi terapiassa? Onko hänellä lääkitystä? Onko hänellä diagnoosia? Ovatko syyt itsetuhoisuuteen selvitetty? Minkä ikäinen lapsi?
En oikein osaa neuvoa, valitettavasti, mutta toivon, että asiat muuttuvat teillä pian parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos terveydenhuolto ei voi asialle mitään.
Onko mitään lääkitystä ja jos on , ottaako lääkkeensä?Entä onko missään vaiheessa perusteellisesti selvitetty, onko hänelle tapahtunut jotain ikävää, joka saa itsetuhoisuutta? Ehkä seksuaalista väkivaltaa, koulukiusaamista, ... mitä?
Loppujen lopuksi sinä et voi sille asialle yhtään mitään.
Masennukseen ja paniikkihäiriöön lääkkeet on, ja ottaa myös ne.
Tytön päälle käyty koulumatkalla ainakin kaksi kertaa, niin että toisella kerralla joutui sairaalaan ja toisella kerralla vietiin "vain" laukku jossa oli kuitenkin about kaikki mukana. Uskon myös että muutakin joskus tapahtunut, ei vaan kerro. Koulukiusaamistakin pienempänä ollut. Haluaisin vain niin kovasti auttaa
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, voin vain kuvitella, miten hirveältä sinusta tuntuu.
Onko lapsesi terapiassa? Onko hänellä lääkitystä? Onko hänellä diagnoosia? Ovatko syyt itsetuhoisuuteen selvitetty? Minkä ikäinen lapsi?
En oikein osaa neuvoa, valitettavasti, mutta toivon, että asiat muuttuvat teillä pian parempaan suuntaan.
Kuulema terapiasta yms. ei ole enää tässä vaiheessa apua. Lapsi on 16-vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raota nyt vähän tilannetta, missä nämä tapahtuvat. Omituistahan tuossa on, että jäännyt peräti kaksi kertaa epäonnistuneeksi? Ehkä kyseessä on huomionhakuisuus riidan päätteeksi, eikä aito itsemurha yritys. Muutoinhan hän varmana viiltäisi kaulavaltimon aukki. Se olisi lähes varmana kerrasta poikki, jos ei heti pääse kirurgille.
Ensimmäisellä kerralla jäi tahalteen auton alle, myönsi tämän... Toisella kerralla laitoksessa ollessaan viilsi valtimonsa auki mutta sielä sitä henkilökuntaa on joten se myös huomattiin heti.
Voi sinulla on aivan hurja tilanne päällä siellä. Toivottavasti saat apua tilanteeseen. Mitä tehdä, sitä en tiedä. Ei mitään tietoa. Onhan apua pyydetty kaikilta mahdollisilta tahoilta? Suomen mielenterveysseura? MLL? Terapiaan lapsen pitäisi päästä. Etpä kai voi muuta kuin olla saatavilla ja yrittää sanoa, että usko tai älä, kyllä se olo paranee. Sanoa lapsellesi että keskittyisi vaan siihen että jaksaa seuraavaan päivään. Kyllä se helpompi päivä sieltä tulee eteen varmasti lopulta. Mielenterveysongelma on kuin syöpä, se on ihan oikea sairaus, joka varmasti saadaan aisoihin, nyt pitää vaan keskittyä siihen että pääsee päivän yli kerrallaan. Onko jotain josta lapsesi nauttii? Pelit? Elokuvat? Hyvän ruoan tekeminen? Pitäisi löytää mitä vain, mikä tuottaisi nyt mielihyvää ja pitäisi elämässä kiinni, edes päivän kerrallaan. Ja vielä hienompaa olisi jos saisit suostuteltua lapsesi kävelylle kanssasi. Ulkona oleminen ja metsä saattaa vähentää ahdistusta, tämä voi tietysti olla hankalaa, jos ihminen ei jaksa edes nousta sängystä. Mutta keskusteluyhteys olisi tärkeä. Puhu hänelle, kysy kuinka hän voi ja voitko tehdä jotain hänen hyväkseen. Voisitko tehdä vaikka voileivät? Ihan mitä vaan, kunhan onnistuisit säilyttämään puheyhteyden. Toivottavasti selviätte päivästä seuraavaan. Kyllä se hyvä päivä tulee, jos jaksaa nämä huonot läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, miten surullista. Jos lasta on kiusattu, kannusta häntä, tee selväksi, että kiusatuksi joutuminen ei ollut hänen vikansa eikä kiusaaminen ole hyväksyttävää. Yritä olla tukena, turvana ja tuulensuojana. Puutu kiusaamiseen. Tee lapsellesi mahdollisimman selväksi, että hän on rakastettu. Että vaikka nyt on mustaa (ja joskus saa ollakin, ja sitä saa surra), niin se vielä muuttuu. Hänellä on vielä kaikki annettavana, ja saatavana elämältä.
T. Entinen koulukiusattu
Lähtekää yhdessä lomalle, jossa on pakko liikkua raittiissa ilmassa, olla yhdessä, nähdä jotain sykähdyttävää, erilainen kulttuuri, hyvää ruokaa, lepoa jne. Tehkää tämä heti. Kysy lapseltasi onko hän kesä, talvi, meri, aavikko, vuori, pilvenpiirtäjä, maaseutu, slummi vaiko minkä tyypin ihminen? Matkakohteessa jotain hänelle sopivaa.
Mene lääkäriin ja pyydä burnouttia vastaavaa lomaa töistä. Lapsesi on ainutlaatuinen, eikä häntä saa toista samanlaista. Jos hän on liian sairas matkaan, niin menette tietenkin ensiksi lääkäriin hänenkin kanssaan. Jos lääkärin apu on jo nähty, niin jotain repäisevää täytyisi tapahtua, jotta hän heräsi "tuhkimon unestaan" ja se voisi olla matka ja mukana turvallinen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kauheeta voin ymmärtää mitkä huolet on. 😥😞 Oletko yrittänyt jutella miksi ajattelee itsetuhoisesti? Joku psykologin käyntikin tai lääkkeet voivat olla avuksi. Lapsi tarvii kipeästi apua!
No en ole lääkäri, mutta en kyllä tajua, miksi tuossa tilanteessa sanotaan, että lapsen/teinin on parempi kotona?! Osastolle minusta kuuluu selkeästi. Ja miksei muka terapiasta ole apua? Sinuna vaatisin nyt apua. Muuta et voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihminenvaan kirjoitti:
Voi sinulla on aivan hurja tilanne päällä siellä. Toivottavasti saat apua tilanteeseen. Mitä tehdä, sitä en tiedä. Ei mitään tietoa. Onhan apua pyydetty kaikilta mahdollisilta tahoilta? Suomen mielenterveysseura? MLL? Terapiaan lapsen pitäisi päästä. Etpä kai voi muuta kuin olla saatavilla ja yrittää sanoa, että usko tai älä, kyllä se olo paranee. Sanoa lapsellesi että keskittyisi vaan siihen että jaksaa seuraavaan päivään. Kyllä se helpompi päivä sieltä tulee eteen varmasti lopulta. Mielenterveysongelma on kuin syöpä, se on ihan oikea sairaus, joka varmasti saadaan aisoihin, nyt pitää vaan keskittyä siihen että pääsee päivän yli kerrallaan. Onko jotain josta lapsesi nauttii? Pelit? Elokuvat? Hyvän ruoan tekeminen? Pitäisi löytää mitä vain, mikä tuottaisi nyt mielihyvää ja pitäisi elämässä kiinni, edes päivän kerrallaan. Ja vielä hienompaa olisi jos saisit suostuteltua lapsesi kävelylle kanssasi. Ulkona oleminen ja metsä saattaa vähentää ahdistusta, tämä voi tietysti olla hankalaa, jos ihminen ei jaksa edes nousta sängystä. Mutta keskusteluyhteys olisi tärkeä. Puhu hänelle, kysy kuinka hän voi ja voitko tehdä jotain hänen hyväkseen. Voisitko tehdä vaikka voileivät? Ihan mitä vaan, kunhan onnistuisit säilyttämään puheyhteyden. Toivottavasti selviätte päivästä seuraavaan. Kyllä se hyvä päivä tulee, jos jaksaa nämä huonot läpi.
Yritän aina kysyä mikä kiinnostaisi, mitä haluaisi tehdä. Vastaukseksi aina saan vain ettei mikään kiinnosta.
Uloskaan ei suostu lähtemään, en muista edes enää milloin olisi sisältä ulos poistanut... Tähänki vain vastaa, että kaikki ihmiset tuijottaa. Vaikka sehän nyt ei voi pitää paikkaansa, toisaalta asutaan pienellä paikkakunnalla ja suurinosa tietää toisensa. Ja tyttärestä paljon juoruja liikkeellä.
Missään tapauksessa terapia ei ole liian myöhäistä!
T: Psykoterapeutti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin asia lapsen elämässä on pahasti pielessä... Hän ei tietenkään kerro kenellekään miten pahasta tilanteesta oikeasti on kysymys. Onko teidän mahdollista muuttaa, vaihtaa koulua tai aloittaa muuten ns. alusta. Jos kyse on kiusaamisesta, se ei koskaan lopu... mikään keskustelu koulun tai kiusaajien kesken ei oikeasti auta, ainoastaan täysin uusi koulu ja uudet kaverit.
Nuoret ovat todella julmia, koulu- ja somekiusaaminen on nykyään aivan järkyttävää. Kaikki somealustat ja -tilit kannattaa sulkea hetkeksi. Lähelle vain ihmisiä, joka tuovat iloa ja kannustusta.
Minäkin ihmettelen tuota, ettei terapiasta olisi muka enää apua. Ehkä sinun kannattaisi käyttää lasta toisella psykiatrilla ja kysyä heiltä toista mielipidettä.
Vierailija kirjoitti:
No en ole lääkäri, mutta en kyllä tajua, miksi tuossa tilanteessa sanotaan, että lapsen/teinin on parempi kotona?! Osastolle minusta kuuluu selkeästi. Ja miksei muka terapiasta ole apua? Sinuna vaatisin nyt apua. Muuta et voi tehdä.
Tytär ollut erilaisilla osastoilla. Aina jossain vaiheessa tullut päätös, että tytär takaisin kotiin.
Samoin erilaisista terapioista, saatu jonkun ajan kuluttua vastauksia että hän sielä turhaan, peli menetetty
Vierailija kirjoitti:
ihminenvaan kirjoitti:
Voi sinulla on aivan hurja tilanne päällä siellä. Toivottavasti saat apua tilanteeseen. Mitä tehdä, sitä en tiedä. Ei mitään tietoa. Onhan apua pyydetty kaikilta mahdollisilta tahoilta? Suomen mielenterveysseura? MLL? Terapiaan lapsen pitäisi päästä. Etpä kai voi muuta kuin olla saatavilla ja yrittää sanoa, että usko tai älä, kyllä se olo paranee. Sanoa lapsellesi että keskittyisi vaan siihen että jaksaa seuraavaan päivään. Kyllä se helpompi päivä sieltä tulee eteen varmasti lopulta. Mielenterveysongelma on kuin syöpä, se on ihan oikea sairaus, joka varmasti saadaan aisoihin, nyt pitää vaan keskittyä siihen että pääsee päivän yli kerrallaan. Onko jotain josta lapsesi nauttii? Pelit? Elokuvat? Hyvän ruoan tekeminen? Pitäisi löytää mitä vain, mikä tuottaisi nyt mielihyvää ja pitäisi elämässä kiinni, edes päivän kerrallaan. Ja vielä hienompaa olisi jos saisit suostuteltua lapsesi kävelylle kanssasi. Ulkona oleminen ja metsä saattaa vähentää ahdistusta, tämä voi tietysti olla hankalaa, jos ihminen ei jaksa edes nousta sängystä. Mutta keskusteluyhteys olisi tärkeä. Puhu hänelle, kysy kuinka hän voi ja voitko tehdä jotain hänen hyväkseen. Voisitko tehdä vaikka voileivät? Ihan mitä vaan, kunhan onnistuisit säilyttämään puheyhteyden. Toivottavasti selviätte päivästä seuraavaan. Kyllä se hyvä päivä tulee, jos jaksaa nämä huonot läpi.
Yritän aina kysyä mikä kiinnostaisi, mitä haluaisi tehdä. Vastaukseksi aina saan vain ettei mikään kiinnosta.
Uloskaan ei suostu lähtemään, en muista edes enää milloin olisi sisältä ulos poistanut... Tähänki vain vastaa, että kaikki ihmiset tuijottaa. Vaikka sehän nyt ei voi pitää paikkaansa, toisaalta asutaan pienellä paikkakunnalla ja suurinosa tietää toisensa. Ja tyttärestä paljon juoruja liikkeellä.
Varmasti on jotain pahempaa sattunut mistä et tiedä. Oletko miettinyt paikkakunnalta pois muuttamista? tulisi uudet kuviot, uudet ystävät tytöllesi. Joku isompi kaupunki voisi olla hyvä. Olisi paljon erilaista tekemistä eikä olisi silmätikku kuten monesti pienillä paikkakunnilla aina joku on.
Vierailija kirjoitti:
ihminenvaan kirjoitti:
Voi sinulla on aivan hurja tilanne päällä siellä. Toivottavasti saat apua tilanteeseen. Mitä tehdä, sitä en tiedä. Ei mitään tietoa. Onhan apua pyydetty kaikilta mahdollisilta tahoilta? Suomen mielenterveysseura? MLL? Terapiaan lapsen pitäisi päästä. Etpä kai voi muuta kuin olla saatavilla ja yrittää sanoa, että usko tai älä, kyllä se olo paranee. Sanoa lapsellesi että keskittyisi vaan siihen että jaksaa seuraavaan päivään. Kyllä se helpompi päivä sieltä tulee eteen varmasti lopulta. Mielenterveysongelma on kuin syöpä, se on ihan oikea sairaus, joka varmasti saadaan aisoihin, nyt pitää vaan keskittyä siihen että pääsee päivän yli kerrallaan. Onko jotain josta lapsesi nauttii? Pelit? Elokuvat? Hyvän ruoan tekeminen? Pitäisi löytää mitä vain, mikä tuottaisi nyt mielihyvää ja pitäisi elämässä kiinni, edes päivän kerrallaan. Ja vielä hienompaa olisi jos saisit suostuteltua lapsesi kävelylle kanssasi. Ulkona oleminen ja metsä saattaa vähentää ahdistusta, tämä voi tietysti olla hankalaa, jos ihminen ei jaksa edes nousta sängystä. Mutta keskusteluyhteys olisi tärkeä. Puhu hänelle, kysy kuinka hän voi ja voitko tehdä jotain hänen hyväkseen. Voisitko tehdä vaikka voileivät? Ihan mitä vaan, kunhan onnistuisit säilyttämään puheyhteyden. Toivottavasti selviätte päivästä seuraavaan. Kyllä se hyvä päivä tulee, jos jaksaa nämä huonot läpi.
Yritän aina kysyä mikä kiinnostaisi, mitä haluaisi tehdä. Vastaukseksi aina saan vain ettei mikään kiinnosta.
Uloskaan ei suostu lähtemään, en muista edes enää milloin olisi sisältä ulos poistanut... Tähänki vain vastaa, että kaikki ihmiset tuijottaa. Vaikka sehän nyt ei voi pitää paikkaansa, toisaalta asutaan pienellä paikkakunnalla ja suurinosa tietää toisensa. Ja tyttärestä paljon juoruja liikkeellä.
Muutto on ainoa vaihtoehto, ette voi pitää lasta tuollaisessa ympäristössä. Jos häntä kiusataan ja kaikki tuntevat toisensa, hänen elämänsä on varmasti sietämätöntä helvettiä. Hän ei koe oloaan turvalliseksi. Nyt asiat liikkeelle ja uusi alku koko perheelle.
Julkisen puolen mielenterveyshoito ainakin pirkanmaan alueella on ala-arvoista oman perheenjäsenen "hoitoa" sivusta seuraaneena. Hoito on siis lääkkeet napaan ja ulos. Älä luota, että saisitte julkiselta puolelta kunnollista apua, tänäpäivänä apua pitää osata vaatia eikä sitä siltikään saa. Voisitko harkita yksityistä terapiaa? Uskon, että saisitte hyvinkin helposti Kelan tuen sille. Miten olis jos muuttaisitte eri alueelle? Vaikka ne vaativatkin sinulta ja muulta perheeltä nyt ponnistuksia, niin se saattaisi pelastaa yhden perheenjäsenen hengen. Talo on kuitenkin vain talo ja raha vain rahaa, jos esim. talon ja alueen vaihdolla saa yhden perheenjäsenen mielenterveyden toipumaan. Tässä olis mun ohjeet:
1. Älä luota, että saat kunnon apua julkiselta puolelta. Tee asioille itse jotain, älä luule, että joku muu "asiantuntija" tekee (se on pahin virhe mitä meidän perheessä tehtiin)! Älä seuraa sivusta, miten teidän elämä ajautuu eteenpäin syvemmälle ongelmiin. Mitä aiemmin haet apua ja muutat elämäänne, sitä paremmat ovat toipumisen mahdollisuudet. Älä luule, että ilman muutosta tapahtuu paranemista.
2. Soita esim. psykoterapiakeskukseen ja selvitä miten saat terapiaa ja miten asian kanssa edetä esim. Kelan tuet. Soittaminen ei maksa mitään.
3. Ota yhteyttä omaisyhdistykseen ja keskustele muiden läheisten kanssa, mistä he ovat saaneet apua
4. Jos kyse on kiusaamisesta, niin pistä asunto myyntiin ja vaihda aluetta.
Surullista, jos terveydenhuolto ei voi asialle mitään.
Onko mitään lääkitystä ja jos on , ottaako lääkkeensä?
Entä onko missään vaiheessa perusteellisesti selvitetty, onko hänelle tapahtunut jotain ikävää, joka saa itsetuhoisuutta? Ehkä seksuaalista väkivaltaa, koulukiusaamista, ... mitä?
Loppujen lopuksi sinä et voi sille asialle yhtään mitään.