Onko syytä huolestua vai olenko ihan hölmö. Alkoholinkäytöstä.
Minuun on jo nuoresta iskostettu voimakas syyllisyys alkoholiin liittyen. En ole koskaan juonut isoja määriä, normaaliin tyyliin ruoan kanssa viiniä ja joskus saunan jälkeen yksi lonkero. Minulla on kuitenkin aiheeseen liittyen jotenkin kompleksinen olo, ja tunnen jo siitä yhdestäkin ostamastani lonkerotölkistä häpeää ja syyllisyyttä. Kahta tai useampaa en edes kehtaisi ostaa. Alkossa asioiminen ahdistaa, ja välttelen käymästä peräkkäin samassa myymälässä, vaikka käyntieni välillä saattaa olla viikkojakin väliä.
Olen eronnut, ja kun minulla sattuu lapsivapaa ilta viikolle, niin mielelläni kokkailen jotain erikoisempaa ja juon pari lasia viiniä. Mutta arkena Alkoon meneminen tuntuu todella häpeälliseltä. Saatan miettiä kassalla että näytänkö kuinka väsyneeltä ja kuluneelta, ja että ajatteleekohan myyjä sen johtuvan alkoholista. Toisaalta jonkinlainen riippuvuus minulla on, koska ne viinilasilliset tuntuvat ehdottomasti kuuluvan siihen omaan iltaan, ja niiden puuttuminen saisi illan olemaan jotenkin vähemmän rentouttava ja spesiaali.
Olen melkein nelikymppinen nainen, ja lapsuudenperheessäni ei ollut alkoholismia, ja sain tutustua alkoholiin viinin muodossa lähestyessäni täysi-ikäisyyttä.
Onko muilla vastaavaa ja mistä voisi olla kyse?
Kommentit (8)
Hmmm... taidan tosiaan olla ainoa laatuani tämän asian kanssa. Ap
Meihin naisiin etenkin on iskostettu, että alkossa asioiminen on syntiä. Häpeällistä. Samoin meihin on iskostettu, että yksin juominen se vasta syntiä ja häpeällistä onkin - pitää juoda seurassa. (Vähän sama juttu, kun nainen ei voinut aikoinaan yksin mennä baariin. Kesti minulta 15 vuotta päästä eroon moisesta.)
Kannat sisimmässäsi paitsi perinteistä naiskuvaa, myös raittiusliikkeen perinnettä.
Mielestäni ei ole ongelmaa, jos alkoholi ei hallitse elämää. Jos pystyt halutessasi olemaan juomatta, niin no problem. Jos juomattomuus vaatii taistelua, niin kannatta miettiä suhdettaan alkoholiin. Kärsin aikoinaan riippuvuudesta, ja koko päivän kohokohta oli se, kun pääsi korkkaamaan. En osannut rentoutua ilman alkoholia, ja juomisesta tuli rutiini. Itselläni alkoholinkäyttö lähti käsistä huomaamattani, kunnes havahduin eräs krapula-aamu tilanteeseen. Aloin oikeasti pohtia syitä juomiselleni. Tuohon häpeään en osaa ottaa kantaa. Minä en hävennyt viikollakaan käydä alkossa, koska asia ei mielestäni kuulu muille. Aina sain hyvää palvelua, eikä katsottu kieroon.
On kyllä melkoiset traumat alkoholista ja jopa alkossa käynnistä.
Minä en kyllä tunne yhtään syyllisyyttä enkä mieti mitä ne ajattelee minun pukeutumisesta. Olen samassa alkossa käynyt puku päällä ja remppakamppeet päällä hiukset sekaisin. Vaikka ollut ihan kotivaatteet/remppavaatteet niin alkossa ovat muistaneet mainita jos keräilemiä tuotteita on tullut uutuutena valikoimaan tai jos uusia kuohuviinejä on tullut. Eivät ne sitä pukeutumista katsele.
Ehkä sulla alkaa olla lipsumassa ongelman puolelle, jos kerran koet, että vapaa ja alkoholi kuuluu vahvasti yhteen, etkä osaa olla ilman/voi kuvitella vapaata ilman, että saat viiniä? Se syyllisyyskin saattaa kummuta siitä, että alitajuisesti tiedostat itsekin, että sulle on ongelma kehittymässä ja siksi tuntuu, että muutkin huomaa sen?
Kokeile olla silloin tällöin ilman ja osta välillä vain alkoholitonta. Tai käy Ruohonjuuressa, siellä on paljon tosi hyviä terveellisiä ja erikoisempia juhlaviakin juomia. Saatat jäädä niihin koukkuun, mutta hyvällä tavalla.
Oi jee! Onneksi en asu Suomessa. Ihan sujuvasti menee ostoskärryihin muutama pullo viiniä supermarketissa muiden ruokaostosten lomaan. Ostan usein isomman satsin kerralla, kun on hyvä tarjous, tyyliin 12 pulloa lähes puoleen hintaan jne. Yhden pullon ostaessa alennusta ei saa.
Sanoisin, että olet vähän vanhanaikainen. Kun naapurin mummot olivat joskus minun mukana käymässä toisella paikkakunnalla, he kävivät aina alkossa. Kotipaikkakunnalla ei voinut käydä, jos vaikka joku näkee.
Up