"Saako" mielestänne hankkia lapsia, jos ei aio ryhtyä täysipäiväiseksi harrastuskuskiksi tai kentän laidalla seisoksijaksi?

Saa. Olen itse harrastanut suht korkealla tasolla palloilulajia 19-vuotiaaksi asti ja vaikka siitä toki saa tosi paljon, on meidän entisestä joukkueesta useampaa kuin joka toista leikelty useampaan kertaan, kun urheiluharrastuksella on moniakin sellaisia huonoja puolia, joista ei usein puhuta. Liikunnallisuus ei tarkoita, että pitäisi otsa rypyssä harrastaa. 

Itsekkäiden ei kannata hankkia lapsia

Totta kai saa :D Tolla logiikalla itse en "saisi" seurustella mieheni kanssa, koska en aina jaksa kuskata häntä peleihin, mennä katsomaan ja kuvaamaan niitä.

Totta kai saa. Vanhemmat päättävät tuollaiset asiat itse, ei lapsi tai kukaan muukaan. Mietipä lapsia vielä muutama vuosikymmen sitten, minne heitä kuskattiin?

Ehkei sinun tosin kannata hankkia lapsia koska olet jo valmiiksi noin "rähmälläsi", etkä osaa hahmottaa tuollaista asiaa teidän perheestä, että miten se teille sopii.

Olen itse saanut urheilla ja harrastaa. Vanhemmat ovat kuskanneet minua ympäri suomea kisoissa. Nyt vanhempana arvostan heidän panostaan ihan tajuttoman paljon. Meitä oli kolme lasta ja meitä kaikkia kuskattiin samalla tavalla. Itselläni on vain yksi, ja saman tason kuskaaminen kuulostaa rankalta ja ahdistavalta. Lapsi on onneksi vasta 3.5-vuotias eikä hänellä ole vielä yhtään harrastusta. Onneksi meitä on kaksi hoitamassa yhden lapsen harrastuskuskauksia, niin ehkä selviämme. Mutta minäkään en tosiaan aio yhtään päivää viettää missään myyjäisissä tai muutenkaan tuputtaa sukulaisille mitään sukkia ja vessapapereita. Toivottavasti näistä selviää ihan vain rahalla.

Mielestäni on lasta kohtaan kyllä väärin, jos hän ei pääse haluamaansa harrastukseen ihan vain siksi että sinä et (eikä lapsen isäkään?) jaksa lasta kuljettaa. Eri asia, jos kuljettaminen ei työaikojen tms syystä ole mahdollista.

Niin, minua ja kahta sisarustani on kuljeteltu pitkin Suomea. Äiti leipoi ja oli kioskilla, isä makkaragrillin äärellä. Oli myös niitäkin vanhempia, jotka tällaiset rahankeruut kattoivat maksamalla suoraan joukkueen tilille. Ei sinne kioskiin ketään voida pakottaakaan. Myymistouhuista päättivät joukkuelaisten vanhemmat keskenään, se on aika paljon myymistä jos kolmenkin lapsen edestä pitäisi myydä piparit, sukat, wc-paperit, joukukalenterit jne. Joukkueurheilussa yleensä lapset ovat suht samalta seudulta ja kimppakyydeistä voi sopia. Meilläkin kun oli 9hlö auto, niin peli- ja turnausreissuilla samalla kyydillä kulki 6 muuta lasta. Isälleni maksettiin nimellinen bensakorvaus, näin oli joukkueen kesken sovittu että kuskeille edes pullakahvit reissuilla tarjotaan.

Kyllä vanhemmuuteen kuuluu se että tukee lasta.

Itse pelasin lapsena jalkapalloa. Vanhemmat oli kerran pelissä, eikä koskaan harjoituksissa. Pelasin kuusi vuotta.

Muistan aina lapsena kadehtineeni niitä lapsia, joiden vanhemmat oli aidosti kiinnostuneet ja kuskasi. Minä kuljin 10-vuotiaana 15 kilometrin matkan julkisilla harjoituksiin ja aina peleihin olin muiden kyytien varassa. Hävetti olla aina pummaamassa kyytiä.

Nyt omat lapset harrastaa molemmat jalkapalloa, treenejä on yhteensä kolmena-neljänä iltana, plus pelit päälle yhtenä-kahtena päivänä viikossa. Ja aivan varmasti kuskaan ja kannustan mukana. En halua lasteni kokevan niitä tunteita joita omien vanhempien välinpitämättömyys itselle aiheutti.

Mutta toki lapsia saa tehdä vaikkei harrastuksiin halua osallistua. Sehän on sen lapsen ongelma miten asian käsittelee ja suhtautuu siihen.

Meillä ei ole tuota tarvinnut miettiä, koska lasta ei ole koskaan viehättänyt kilpaurheilu. Se päätös tehtiin, että säännöllisiä, tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottuja harrastuksia on tasan yksi, kunnes kykenee itse kulkemaan harrastuksiin. Lapsi on käynyt nyt useamman vuoden soittotunneilla, ja vuorotyöläisillä on siinäkin jo sumplimista... 

Ja ennen kuin joku möykkää, ettei lapsiparka liiku lainkaan koska ei ole liikuntaharrastusta, niin VÄÄRIN! Meillä on auto käytössä vain harvoin ja lapsi on ratasiän jälkeen tottunut kulkemaan pitkiäkin matkoja kävellen tai pyörällä. Käydään viikottain uimassa, ja viime viikonloppuna kävimme hiihtämässä molempina päivinä, toisena lapsi meni vielä kavereiden kanssa luistelemaankin. Liikumme siis paljon, ilman mitään varsinaista liikuntaharrastusta. Koiraakin lenkitetään päivittäin toista tuntia, sään ja vuodenajan mukaan se kulkee mukana hiihtolenkillä tai marjametsässä, tai sitten kävellään kaupunkiin katsomaan näyteikkunoita... 

Liikunta on hyvä harrastus, mutta nykyään on vaikea löytää lapselle liikuntaharrastusta, jossa ei samalla lähes pakkositoutuisi neljät harjoitukset viikossa ja pelit viikonloppuna tyyliin.

Lisäksi jos paikkakunnalla on aikuisten SM tason joukkue on junioreiden vanhemmat jatkuvissa pelitalkoissa otteluiden kioskitoiminnassa.

Iso osa aikuisen kesälomasta uppoaa lapsen kesäleireihin.

Lapsesta ei ole missään vaiheessa tarkoitus valmentaa aikuista pelaajaa, jolla on paikat rikki koko ajan. Ihmetelen aikuisia, jotka peluuttavat lapsiaan särkylääkkeiden voimalla. Liikaa harjoituksia pienestä pitäen, osaamattomat valmentajat joilla ei ole alan koulutusta.

Mä oon salaa onnellinen, ettei esikoiseni ole yhtään kiinnostunut mistään joukkueharrastuksista eikä ole yhtään kilpailuhenkinen urheilussa, vihaa sellaista sähläämistä ja kilpailua ja pallon perässä juoksua.

Saa nähdä miten kuopuksen kanssa menee, en aio ainakaan kannustaa niihin.

Elämä on mukavaa ja helppoa ja on illat aikaa olla yhdessä koko perhe. Lomalle ja viikonloppureissuihin lähdetään koska itse halutaan miettimättä jotain pelejä ja treenejä. 

Vierailija kirjoitti:

Totta kai saa :D Tolla logiikalla itse en "saisi" seurustella mieheni kanssa, koska en aina jaksa kuskata häntä peleihin, mennä katsomaan ja kuvaamaan niitä.

Miehesi on yhtäkuin lapsi? Miehesi varmaan pärjää mokkapalojen myynnissä ihan itsekin, mutta 7 vuotias jalkapallojuniori voi kaivata siihen vanhempien apua. Samoin kun harrastukseen kuskaamiseenkin. 

JUU! En minäkään kannusta lapsiani mihinkään joukkupeliin, jossa on valmennuksellinen ote, harkkoja, kisamatkoja, talkoomeininkiä. Monta kertaa viikossa. Lapsella saa/pitää olla harrastuksia, mutta nimenomaan LAPSELLA, minä en ala harrastamaan kenenkään harrastusta. Kerran viikossa vien pikkukoululaista maksettuun harrastukseen, mutta sekin on valittu niin, ettei tarvitse matkustaa toiselle puolen kaupunkia.

Sehän siinä on, että ei kukaan sinua tai lastasi mihinkään harrastukseen raahaa tai tule kotia hakemaan. Halutessanne voitte nököttää kotona hamaan tappiin saakka, eikä kukaan estä. Aika moni vanhempi vain juurikin haluaa tarjota lapselleen aktiivista harrastamista. Tietenkään kaikilla lapsilla ei tällaisia vanhempia ole.

Minun mielestäni lapsella on oikeus harrastaa, jos löytää mieleisensä harrastuksen.

Lapset ovat niin pienen hetken lapsia, että kyllä sitä uhraa useamman tunnin vapaistaan heidän harrastuksiinsa.

Itse en voi uskoa, että esikoiseni aloittaa kohta koulun. Selkeästi isojen poikien asenne astunut kehiin. Itse jopa toivon, että hän alkaisi tulevaisuudessa harrastamaan enemmän jotain, koska siitäkin voidaan tehdä tavallaan "yhteinen" juttu; Lapsi nauttii kun vanhemmat kannustavat ja katsovat harrastusta ja tosiaan myöhemmin osaavat ehkä arvostaa, että vanhemmat ovat nähneet vaivaa heidän harrastusten toteuttamisessa.

Poikani kävi 5-vuotiaana uimakoulussa 1 krt / viikko ja sitten vuoden käynyt sählyssä 1 / krt kautta viikko ja joutuuhan noinkin vähäistä sovittamaan omiin töihin ja menoihin, saati sitten mahdollisia turnauksia tms, mutta lapselle ja vanhemmillekin jää kultaiset muistot, kyllä siihen saa ja kannattaa panostaa!

Vierailija kirjoitti:

Sehän siinä on, että ei kukaan sinua tai lastasi mihinkään harrastukseen raahaa tai tule kotia hakemaan. Halutessanne voitte nököttää kotona hamaan tappiin saakka, eikä kukaan estä. Aika moni vanhempi vain juurikin haluaa tarjota lapselleen aktiivista harrastamista. Tietenkään kaikilla lapsilla ei tällaisia vanhempia ole.

Mukavan passiivis-agressiivinen viesti. Juuri tällaisesta se ap puhui. Vanhemmat, jotka eivät halua viettää kaikkea vapaa-aikaansa lasten harrastuksissa, saavat juuri tällaista hienovaraista haukkumista. Aktiivinen harrastaminen voi olla muutakin kuin aamutreenejä 4 krt/vko ja turnaukset viikonloppuisin + rahankeräykset.

Työkaverini lapset harrastavat jääkiekkoa ja heillä on juuri kuvatunlainen ruljanssi. Olen kertonut siitä miehelleni ja olemme molemmat sitä mieltä, ettei meidän koko elämämme tule pyörimään lapsen harrastuksen ympärillä. Meillä ei ole lapsia, mutta sitten kun on, olen ajatellut tukea häntä lukemaan, ihmettelemään maailmaa ja liikkumaan sopivasti. Kultainen keskitie tuntuu olevan usein hukassa ihmisiltä.

Minulla on kolme lasta, iältään nyt 10-15 vuotiaita ja enpä heitä juuri ole harrastuksiin kuskannut. Ei heillä onneksi mitään 5 x viikossa harrastuksia olekaan, mutta jotakin on jokaisella ja ihan itse on nuorinkin kaverinsa kanssa vaikka sinne elektroniikkakerholle kuuden kilsan päähän kulkeneet julkisilla. Samoin tytöt ovat kulkeneet itsenäisesti kuorossa ja näytelmäkerhossaan. Voin kuskata heitä jos on kurja ilma tai muuten vainkin, mutta lähtökohtaisesti he hoitavat itse matkansa julkisilla tai fillarilla.

Minun työaikani yrittäjänä ovat myös sellaiset, että en edes pystyisi lupaamaan kyyditystä. Mieheni tekee myös pitkää päivää ja käy työmatkoilla aika paljon, joten lapset tietävät puitteet hyvin.

Osallistun myös huonosti niiden mokkapalojen tekemiseen, mutta saatan olla sitten järjestelemässä kahvitusta tai koulun joulumyyjäisiä.

"Saa" tietenkin, mutta kannattako...siis hankkia, jos jo etukäteen koet uhkana lapsen mahdollisiin harrastuksiin panostamisen.

Kun ei kuitenkaan voi olla varma, kiinnostuuko lapsesi jostain harrastuksesta vai ei. Itselläni on kolme lasta, heistä kaksi harrastaa, yksi ei. Kahden harrastukset ovat tuoneet vanhempienkin elämään juuri tuota kuskausta ja talkoilua, mutta siihen tottuu todella äkkiä - tuskastuttaa toisinaan, mutta kompensoituu sitten pian, kun huomaa lasten ilon ja sen, kuinka paljon hyötyä harrastus tuokaan tullessaan. Itse olen saanut mukavia "hyvän päivän tuttuja" muista harrastusvanhemmista, ehkä heistä joku jää kaveriksi senkin jälkeen kun lapset ovat kasvaneet ja vanhemmat jää työttömäksi näistä hommista ;D ...

On se tietty sääli sen lapsen kannalta jos haluaisi harrastaa mutta ei kyydin puutteen vuoksi pysty. Sivusta seurasin tällaista jalkapallon harrastajaa. Tykkäsi kovasti lajista mutta kun joutui jatkuvasti pummimaan muilta kyytiä niin sekä muut lapset että vanhemmat alkoivat kyllästyä touhuun. Lopulta hänen oli pakko lopettaa koko harrastus.

Näen tämän lapsen kuskaamisen panostuksena tulevaisuuteen. Tällä hetkellä pojallani on yli sata tuttua ikätoveria jalkapallo- ja jääkiekkojoukkueista, lähipiirin ja koulukavereiden lisäksi. Ikää on kahdeksan.

Kun on itse mukana harrastustoiminnassa, tutustuu myös itse näihin kavereihin ja näiden vanhempiin. 

Nämä veijarit kasvavat yhdessä ja tukevat toisiaan myös tulevaisuudessa.