HUHTISTEN KEVÄINEN VIIKKO 12

Neiti on päikkäreillä,joten kerkeän pikaseen jotain rustaamaan..



Heini on kova tyttö menemään ja kävelee ihan täysin,joskus todella harvoin konttaa muutaman metrin.Neiti on myös pikkuhiljaa siirtymässä pois tuttelista..Ei saa tuttelia enää kun unimaitona..Muu maito onkin sit tavan lehmän maitoa..Mitään masuoireita ei onneks ole tullu..Ollan myös jättämässä vauvapuurot pois,nyt muutaman päivän neiti syönyt Nallen neljän viljan puuroa ja hyvin maistunut..

Joten iso tyttö alkaa olemaan..

Sanoja Heini myös harjoittelee iti,äitti,tiitti(kiitos),hei hei,auvva(hauva).

Ulkopuolinen ei varmaan osaa sanoja vielä erottaa,mutta äidin tarkka korva sitäkin paremmin.



Ens viikolla ois tarkotus päästä yks vuotis kuvaa..Jos vaikka ajan pääsis huomenna varaamaan..

Mitäs muut meinaa laittaa hipuille 1v-kuvaan päälle?

Meillä on sellanen vanhanajan mekko,jossa on essu..koitan myös saada tilattua vielä sellaset " pieni talo preerialla" tyyliset pitkät alushousut,jossa pitsit..Samalta valmistajalta kun mekko..



Kävin tänään myös neuvolassa,ja siellä ne pienenpienet sydänäänet kuluu viuh,viuh...Heini vaan säikähti niitä ja rupes itkemään,voi toista..

Alkaa pikkuhiljaa tää odotus tulla todellisemmaksi,kun masu kasvaa ja liikkeitäkin on tuntenut jo viikon verran,iltasin kylläkin..

Oon jotenkin ihan varma,että tämänkin tulokas on tyttö..En vaan osaa selittää,mutta siltä musta tuntuu..



Osa porukasta on ilmeisesti palaaamassa töihin,ainakin Erjj..Onnea uudesta työpaikasta..

Minäkin oisin palannut elokuusta alkaen töihin tai siis opiskelemaan uuden ammatin,mutta nyt se siirtyy muutamalla vuodella eteenpäin..

Joten nautin kotona olemisesta ainakin seuraavat 2,5vuotta..



Mutta nyt täytyy jatkaa,kerkee vielä muutaman meilin kirjottaa ennen kun neiti herää..



Terkuin:Kuningascobra,Heini-neiti(11.4) ja Rusina

Laura on nukkumassa, mulla olis sata ja yksi hommaa tehtävänä, mutta pikainen piipahdus tänne kuitenkin!



Ensiksikin Kentille tsempit ansiokkaasta osallistumisesta imetyskeskusteluihin! Peesaan ajatuksiasi. Kirjoitat asioista tosi sovinnollisesti ja fiksusti! Ihailen sitä - osaat samaan aikaan olla aidosti ymmärtäväinen muita + muiden tilanteita kohtaan *sekä* sanoa myös suoraselkäisesti, mitä pidät omassa tilanteessasi tärkeänä ja arvokkaana. Hyvä että jaksat, vaikka sen " imetysvauhkoilu" -ketjun taso onkin tippunut vaikka minne!



Errj:lle täältäkin onnittelut työpaikan johdosta! Ja maatila - wau! Hienoa, että ihmiset uskaltavat tehdä isoja päätöksiä ja haaveista totta. Mäkin haluaisin muuttaa edes vähän kauemmaksi täältä, mutta tuota helsinkiläistä siippaa saanee vielä jonkin aikaa taivutella ajatukseen...



Laura on nyt innostunut kiipeilemään, tosin ei (onneksi) vielä sohvalle, sängylle tms korkealle. Hän kiipeää lattialla olevaan vaununkoppaan, kylpyammeeseensa, erilaisiin koreihin sekä nukenvaunuihinsa, joiden korkeus on n. 40 cm. Nukenvaunuissa täytyy edelleen 1) vilkaista äitiin ja virnistää, 2) nousta seisomaan työntöaisaa vasten sekä 3) rynkyttää vaunuja sen minkä jaksaa. Äiti sanoo mielestään napakasti: " ei saa nousta seisomaan, vaunut kaatuu ja sitten sattuu" , mutta sillä ei ole mitään merkitystä vaan tyttö täytyy hakea pois, uudestaan ja uudestaan. (nyt kirjoittaessani tosin ihmettelen, miksemme yksinkertaisesti vie vaunuja vähäksi aikaa pois? Tuottaisi ehkä väliaikaista tulosta, tai edes hetken rauhan.)



Muuten meille ei taida kuulua mitään ihmeitä. Synttäritarjoiluita suunnittelen ja joitain olen kokeillutkin - vähän huonolla menestyksellä. Yksistäkin muffineista tuli tosi rasvaisia, ällömakeita ja todella rumia. Hetki sitten keksin, millaisen kakun väsään: tietenkin ompun eli omenan muotoisen! Ainakaan muodon suhteen ei pitäisi tulla suuria vaikeuksia. Musta on hauskaa ja hienoa järkätä yksivuotisjuhlia. Ristiäisten aikaan Laura vielä itki joka ilta, eikä niiden kemujen järkkääminen voinut mua vähempää kiinnostaa. Nyt onkin ihanaa olla vähän enemmän juhlamielellä!



Kuningascobra kyseli kuvauksesta. Me ei olla ajateltu kuvauttaa Lauraa valokuvaamossa, mutta jonkinlainen kotikutoinen, " virallinen" yksivuotiskuva varmaan kuitenkin otetaan.



Hups, niinhän se 20 minuuttia menikin rattoisasti. Nyt täytyy siirtyä niiden muiden juttujen pariin. Hyvät yöt kaikille!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.

Errj: onne uuden työpaikan johdosta, ymmärrän hyvin neuroosisi, eilen äitini oli poikia hoitamassa kun oltiin vanhempain illassa, niin minä mietin miten se nyt pärjää jne. Hyvin olivat pärjänneet =)



Mallulle ja perheelle pikaista paranemista, nuha on inhottava tauti



Kuningaskobra: Minä laitan Antonille kauluspaidan ja siistit housut/lappuhaalarit, en vielä tiedä otetaanko kotona 1-vuotis kuva vai vienkä kuvaajalle, no vielä on aikaa, Antonhan täyttää vasta 5.5 vuoden.



Imetysmietteitä: Jotenkin kuvittelin, että vierotan Antonin noin 10-11kk iässä rinnasta ja alan antamaan tavallista maitoa, no se päivä lähestyy eikä vierottamisesta tietoakaan eli Errj minäkin varmaan pian lukeudun taaperoimettäjäksi. No varmaan kesällä/alkusyksystä vierotan. Enpä pidä kiirettä, päätin, että en jaksa stressata näitä asioita kotona olen kuitenkin varmaan siihen asti, että Anton on kolme, niin kiire ei ole.



Vaakamom: Täytyy sanoa, että raskautta en kaipaa, mutta sitä vastasyntynyttä ja pikkuvauva arkea kaipaan tosi paljon. Eli meidän lapsiluku ei varmaan ole täynnä.



Minä en vielä ole ajatellut 1-vuotis synttäreitä, heitänpä gallupin omaisesti, minkälaisia synttäreitä olette miettineet isot/pienet, mitä tarjotaan jne???



Nyt vielä msn:ään kirjoittelemaan ja sitten unitutimaan, hyvää yötä kaikki =)



Mareila+Anton 10kk

Mulla on jo pitkään ollut niin uskomattoman levoton mieli, että en ole saanut edes tekstiä tänne pukattua. Muutaman kerran olen aloittanut kirjoittamaan, ja sitten on tullut sellainen " äh" . Päässä pyörii vähän liikaakin: kevätenergiaa, sisustusideoita, hoitojuttuja, työjuttuja jne.



Alkuun heti, onnittelut työpaikan saaneille. Onnea myös kaikille odottajille tasapuolisesti!



Sitten 1-vuotishässäköihin.. Valokuvaan Pihla menee maanantaina hoidon puolesta, eli melkein 1-v. Luulen kuitenkin, että isovanhemmat ostavat lahjaksi valokuvaajalta ihan oman kuvausjutun, kun niin he tekivät myös esikoiselle. Synttärit Pihlalla on siis vappuaattona, ja silloin paikalle saapuvat isovanhemmat ja tädit sekä isopapat ja isomummo. Muuten siis perheen kesken, mutta olen pyytänyt myös yhden ystäväperheen. Heidän lapsella on myös halkio, ja he ovat koko perheenä olleet meidän ja Pihlan tukena alusta alkaen. Tarjoilut meillä on varmaan mitä on, koska muutamme pari päivää ennen kekkereitä. Ehkäpä pistän mummot leipomaan ;-)



Tiedättekö, tänään on minun vika perjantai kotona. Ja surkuhupaisa päivä onkin ollut: PIhla putosi kirjastossa rattaista, lounaalla neiti rikkoi yhden kipon lattialle, oksensi pöydälle (söi omia jämiään) ja sitten esikko kaatoi vielä maidot. Itseä hymyilytti: onkohan aika palata töihin? No, kaikkea sattuu ja tapahtuu, mutta kotona olisi ihanaa jatkaa.Olen muutaman päivän aikana itkeskellyt, tehnyt hyvästejä tälle elämän jaksolle. Haistelin Pihlistäni, ja tuli suru, pian tyttöön tarttuu hoitajan kodin hajua. Tällaista luopumisen tuskaa, vaikka tiedän, että muksut menee hyvään hoitoon.



Pihla menee muuten ensi viikolla taas Husukeen (Töölön sairaalaan) korvakontrolliin ja samalla tsekataan suulaen reikä, jonka pitäisi olla jo mennyt umpeen, mutta kun ei. Jos reikä todetaan häiritseväksi, niin edessä on taasen leikkaus ja muutamia päiviä sairaalassa. (tähän kohtaan huokaisin syvään). Olen kuitenkin onnellinen, että Pihlaa hoidetaan niin huolellisesti, ja hänelle pyritään antamaan hyvät mahdollisuudet puheen kehitykselle. puhettahan nuo reijät haittaavat, eikä syöminenkään ole aina helppoa.



Arvatenkaan Pihla ei siis heittele vielä sanoja. Tosin " mämmä" taitaa olla Pihlan sana maidolle. Neitonen nyt seisoo ilman tukea, ja uskaltautuu jo siirtymään esim sohvan reunalta pöydän reunaan. Varsinaista kävelyä ei kuitenkaan. Kiipeilyä senkin edestä. Bravuuri on avata lipaston alin laatikko ja kiivetä sen avulla pöydälle.. jos annettaisiin.



Hei, kaikille ihastuttavaa viikonloppua! Menen kuuntelemaan unen ääniä ja nauttimaan näistä vikoista kotiarjen luppohetkistä. (ai, mitkä pyykit odottaa?)



Lyle

Onpas ollut hiljaista, niin se aika vaan katoaa, minäkään en eilen kerinnyt kirjoittelemaan. Eilen päivällä oltiin kevättakkeja katsomassa ja kaupassa. Illalla tuli esikoisen kaveri leikkimään, siinäpä se päivä hupsahti.



Tänään oltiin koko perhe uimahallissa, oli Antonin eka kerta, kauaa ei oltu vedessä, Anton oli hieman järkyttynyt paikasta, ei kuitenkaan itkenyt. Kun hyppyytin niin irtosi jo hymyjä. Oltiin saunassa uinnin jälkeen, sielläkään ei Anton ole aikaisemmin ollut. Anton nukahti kun tultiin kotiin ja sain kannettua nukkuvana pojan sisään, unta riitti melkein kolmeksi tunniksi, taisi olla rankka reissu. Kivaa oli. Nyt mies ja esikoinen lähtevät ulos ja minä alan siivota Antonin kanssa.



Nyt menen katsomaan mitä Anton tekee, moikka vähäksi aikaa.



Mareila+Anton 10kk

Heips :-)

Jotenkin nää päivät vaan mennä hurahtaa ??????? Minne- ei voi tietää!!!

Vielä onnea töitä saaneille.

Korelia !!!! Hyvä, että mietit asiaa viikonlopun yli. Niinkuin jo Erjj:lle kirjoitin niin sanon saman sinulle. Mieti, miten sinä siis SINÄ olisit onnellisempi äitinä. Onnellinen äiti on onnellisen lapsen onni....edelleen :-)

Minä lähdin töihin, kun esikoinen oli vuoden ja risat. En ole kyllä katunut päätöstä en silloin, enkä nyt myöhemminkään. Mä olin vaan niin kypsä kotona olemiseen ja jaksoin oikeesti omankin lapsen kanssa tehdä paljon enemmän jostain syystä. Nyt taas sitten 3 lapsen äitinä koen, että kotona olemiseni on koko huushollin pyörityksen takia ainoa oikea ratkaisu :-) I

tse asiassa olin työpaikallani perjantaina ja jo kyselivät milloin tulisin takaisin......ei ole ollut oikein onnistunut ratkaisu tuo minun sijaiseni. Onhan se mairittelevaa, että töihin kyselevät takaisin tietysti, mutta juuri nyt ei ole mitään annettavaa töihin. Sitä paitsi, eihän kukaan voi pitää huolta mun rakkaasta Elmosta ;-) heh heh siis oikeasti, silloin perjantaina tein yhden 5 vee kehun sisällä ja samalla pohdin, miten muut pärjää mun Elmon kanssa ulkona. Jos nyt lähdetään siitä, että mun työkaverit on molemmat monen lapsen äitejä ja päiväkodin ammattilaisia, niin kukas helvetti meitin Elmon kanssa pärjäisi jos ne ei ;-)

No niinkuin sanoin, mulla on jotenkin heittänyt äitiys volttia tuon Elmon kanssa, en oikein kestä itkua etc. Milloinkohan mä annan Elmolle luvan kasvaa ???? en varmaan ikinä, siitä tulee sellainen peräkammarin poika !!!! Ei kai sentään ???



Poistun nyt viikonlopun viettoon ja toivottelen kaikille iloista viikonloppua

Ompunäiti, kiitos sanoistasi, tulin iloiseksi! On tuo imetys niin herkkä asia että siitä puhuminen saa aina kauheat riidat aikaan, tosi ikävää. Ei kyllä tulisi mieleen valita ystäviä sen perusteella imettävätkö vai eivät. Välillä tuntuukin että jotkut ajattelevat että eri mieltä jossain asiassa oleminen tarkottaa että ei missään suhteessa arvosta toista ihmistä. Siis noiden keskustelujen perusteella. Mutta ne niistä.



Ei tässä mitään kummempaa, Amanda ja Emil on taas olleet nuhassa ja Amanda on kauhee kiukkupussi päivällä. Sitten kun nyt on parina päivänä päivärytmi poikennut tavallisesta niin A on ollut kuin ampiainen. Sitten iltasin jotenkin piristyy ja on taas kun aurinko ja jaksaa tutkia ja ihmetellä kaikkea - vaikka nenä miten valuis. Ja ihme kyllä on yöt menny ihan hyvin. Meidän Emil uhmailee ja Matilda kans joskus osaa olla NIIN ärsyttävä ettei mitään rajaa. Mutta silti noita rakastaa niin kauheasti kaikkia =))



Mä alotin täyspäiväsen opiskelun kun Matilda oli 1v3kk ja sillon hän meni tarhaan. Ekat päivät erossa oli ihan omituisia ja kamalia mutta sitten rupes sujumaan. En ole mäkään katunut, ja onneksi M on aina viihtynyt tarhassa. Kuitenki nyt musta tuntuu että noi pienet on kauheen pieniä vielä enkä vois antaa kenellekään hoitoon. Mutta jos saisin nyt töitä niin varmaan ottaisin vastaan.



Meillä on nyt aika hässäkkää ollut tuon vesivahingon takia. Ihanaa kuitenki että saatiin vakuutusyhtiöltä päätös että maksavat kaiken. Tänään oli tuttavat auttamassa ja miehet sai tyhjennettyä yläkerrassa kaksi huonetta ja revittyä lattiat auki.



Nyt meen katsomaan telkkaa vielä hetkeks. Oikeen hyvää kesäaikasunnuntaita kaikille!

Eipä meillekkään kummallista ole tapahtunut, leppoisa sunnuntai päivä vietettiin perheen kanssa. Mies oli lasten kanssa ulkona, niin sain vähän omaa aikaa =) Tosin en tiedä vaikuttiko kesäaikaan siirtyminen vai mikä, mutta rytmit on menneet ihan kummallisesti, Anton meni päiväunille vasta 13.30 yleensä menee jo 10.00. Täytyy katsella, miten tästä eteenpäin, toivon ettei tämä ole toistuvaa, koska esikoinen haetaan jo 14-15. Tänään Anton käveli tukea vasten vähän matkaa, tosin ei tainnut itsekkään huomata sitä, täytyy hankkia taaperokärry varmaan.



Vaakamom kirjoitti äitiyden heittäneen häränpyllyä Elmon kanssa minulla se tapahtui Antonin kanssa. Tiedä sitten mitä tapahtuu kolmannen kanssa.



Nyt päästän muut kirjoittelemaan ja miehen koneelle, hyvää yötä hipuille+perheille



T:Mareila+Anton 10kk