HUHTISTEN KEVÄINEN VIIKKO 12

Onpas ollut hiljaista, nopsaan minäkin tulin.



Vaakamom: Pikaista paranemista, sairastaminen on kurjaa.



Ompunäiti: Oliko se Hurjaruuthin esitys hyvä, eikö se ollut nyt viikonloppuna, vai muistanko väärin??



Meillä oli haipakka viikonloppu, eiliset lastenkutsut meni hyvin ja Antonkin oli viihtynyt isovanhempien kanssa. Olivat tehneet junaratoja, joita Anton sai hajoittaa ja kaikkea muuta kivaa. Kun isi haki, Anton oli kontannut syliin kuin ohjus kai oli vähän ikävöinyt. Syöminen sujuu hyvin, puurokin maistuu ja hapanmaitotuotteista Anton tykkää tosi paljon. Nyt lukemaan, palaan illalla aurinkoista päivää hippusille



T:Mareila+Anton 10kk

Mareila; joo, eilen oltiin Hurjaruuthissa Gunmimman ja Amoksen kanssa. Laura ja Amos olivat aluksi hyvin ymmällään, ja vähitellen siitä rentoutuivat mm. tutkimaan vähän lavasteita ja huutelemaan kommenttejaan. : ) Tykkäsin erityisesti lavastuksesta, valaistuksesta ja musiikista, mutta itse tarina ei ehkä huomioinut pikkuväkeä niin hyvin kuin olisi voinut odottaa. Mutta joka tapauksessa ihan kiva kokemus!



Sitten ihmeellisiä uutisia: Laura on nukkunut kolme viimeistä yötä läpeensä (= n.klo 20.30-5 ja siitä edelleen imetyksen jälkeen kuuteen)!! Vain äiti on heräillyt tarkistamaan, että hengittääkö se tyttö vielä. Oliko se täällä meidän pinoissa vai muualla (suokaa anteeksi, en muista), kun joku kertoi himmeän yövalon rauhoittaneen öitä. Sitäpä sitten kokeiltiin ja voikin olla, että tämä on juuri sen ansiota! Eli suuret kiitokset vinkin antajalle!!



Nyt Laura nukkuu partsilla ja minä odottelen täällä kaveriani kylään. Kiva fiilis, yritän lähetellä sitä täältä teille muillekin!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.



ps. Oletteko huomanneet, että taidamme (tai siis lapsemme taitavat) olla jo vanhimpia täällä vauvapuolella ja kohta koittaakin aika siirtyä taaperoihin! Miten toimitaan, jatketaanko siellä samaan malliin? Siirrytäänkö yhdessätuumin esim. toukokuun alusta?

Jotenkin tulee niin elävästi mieleen vuoden takaiset tunnelmat näistä aurinkoisista päivistä! Silloin paistoi mielestäniu koko ajan. Vähän haikeaa. Olen monelle ystävölleni kehunut, miten hyvä kuukausi huhtikuu on vauvan syntyä, kun kesä on edessä eikäö ihan niin hirveästi tarvitse tumpata vaatetta päälle. Nyt sitten tämö kakkonen syntyy lokakuussa! Eli olen jo valmiiksi ihmetellyt, että mitähän hänelle päälle. Oletteko muut olleet tyytyväisiä huhtikuuhun syntymäkuuna?



Nykyään pitäisi heti olla valppaana, jos ääntä ei kuulu. Se on melko varma merkki siitä, että luvattomilla teillä ollaan. Kävi tässä muutama tunti sitten niin, että söin itse viiliä, jonka syönti jäi kesken, kun puhelin soi. Hetken puhuttuani tajusin, egttä nyt on liian hiljaista ja niinpä niin, T oli ylttänyt ruokapöydälle jättämääni viilipurkkiin ja saanut vedettyä loput viilit päällensä. Oli muuten aika hauskan näköinen poika, kun sellaisia viilijojoja roikkui jokapuolelta. Ja onnellisena veteli suuhunsa mistä käsiin viiliä sai.



Mäkin kannatan sitä, että oltaisiin vielä huhtikuu täällä vauvapuolella.



Aurinko-tunnelmiin;



K&T 030405 ja pikku-pippuri la 201006

Nyt ensin täytyy vähän purnata kun ei tämä viikko ole lähtenyt ollenkaan käyntiin..Eilen Emma intoili itselleen julmetun ison mustelman otsaansa kun törmäsi ovenkarmiin (neiti kun intoilee niin puistaa päätään silmät kiinni ja konttaa niin kovaa kun vain pääsee). Jopa sitä odoteltiinkin että milloin kopsahtaa kunnolla. Nyt on ihana mustelma joka peittää koko nenänvarren ja sitten otsasta n. 2cm levyisen kaistaleen päättyen hiusrajaan..Että silleen..Illalla oli joku ajanut auton lämmitystolpan pihalla nurin ja lämmitykset (kaukolämpö) poikki. En ymmärrä miten liittyvät kuitenkaan toisiinsa, kun pattereissa kiertää kuitenkin vesi. Emmalla oli kylpyilta ja yö olikin sitten hemmetin kylmä, kylmimmillään mitä mittarista katsoin oli sisällä vain +15.. Hyppelin sitten vähän väliä tarkistelemaan että Emma varmasti peiton alla ja siihen muut kitinät vielä päälle..Vilustuin sitten ilmeisesti siinä samalla ja Emmalla nyt on ollut nenä tukossa iltaisin jo monta viikkoa...

Hoitopaikka hakemusta täyttelin äsken ja mietiskelin että on se äidin mytty jo iso tyttö. Kävellä hoipertaa ja kaikkea..Meillä lähdettiin hoipertelemaankin viimeviikolla ihan kunnolla ja nyt menee jo 3-4m ilman tukea. Välillä painovoima meinaa horjuttaa, mutta pyllistämällä sekin usein korjaantuu...

Ihan uteliaisuuttani kyselisin, joko olette aloittaneet pottailun? Meillä neiti kyllä osaa pissiä ja kakkia pottaan jos vain oikeaan aikaan osaa sinne kiikuttaa, mutta mietiskelin että tuleekohan miten pitkä projekti, kuinkahan vanhana sitä realistisesti voisi " oikeasti" oppia kuivaksi...



Nyt kuuluu huutelua makkarista...Täytyypi mennä...



T&E 2504

En nyt ihan muista millon olen viimeksi kirjoitellut, joten olen pahoillani jos toistan itseäni.



Oltiin viikko reissussa ja sitten siskoni tyttärensä kanssa oli meillä viikon. Päästiin Hippustreffeillekin vihdoin, kiitos kaikille läsnäolijoille! Kyllä teidän kelpaa kun teitä siellä pääkaupunkiseudulla on monta ja tapaamisiin on innokkaita osallistujia!



Meidän typy kävelee jo useita metrejä itsekseen ja osaa jo kääntyäkin. Eilen leikattiin takatukka tasaiseksi ekan kerran, saatiin pari karvaa vauvakirjan väliin muistoksi. Nyt on ikävä kyllä tyttö flunssassa ja yöt on tosi levottomia kun ei henki meinaa kulkea. Nenä on tukossa ja tutti suussa, joten anoa hapensaantireikä on tukittuna. Olenkin kovasti taas ajatellut tutista vieroittamista. Helpottaahan se mukavasti öitä, automatkoja ja muita tilanteita joissa peliaikaa haluaa hieman lisää. Joskus kai siitä kuitenkin on luovuttava ja kuulemma pienempänä olisi helpompaa.



Minäkin muistelen haikeana vuoden takaista aikaa. Maha oli muhkea, äitiysloma alkanut ja aurinko paistoi. Oli se vaan ihanaa olla raskaana!



Minäkin kannatan tuota toukokuussa taaperopuolelle siirtymistä. Meidän neiti kun on noita kuun viimeisiäkin, ei tarvii ravata joka palstalla.



mallu ja H 2604



Errj! Mikä se sun jännittävä juttu oli? (miten niin utelias?!)

Pitaskohan sita alkaa miettimaan toista lasta kun jaa haikea mieli jattaa vauva sivut taakseen...haikeudesta puheen ollen - on tosi haikea mieli kun miettii viime vuotta tahan aikaan. Se oli niin idyllista ja seesteista aikaa. Nyt viela pari kaveria jai tanaan aitiyslomalle niin se tuo viela selvemmin muistot esiin. Vaikka eipa tassa taman hetken tilanteessa mitaan valittamista ole, ihana pian yksi vuotias taapero kiitaa pitkin kamppaa.



Anna otti pari askelta ilman tukea ja kavelee horjuen tuen kanssa. Seisoo kylla tosi hyvin ilman tukea mutta askeleet ei tahan asti ole kiinnostaneet ku sivusuunnassa. Sanoja ei viela tule, keiju-sanaa yrittaa tapailla ku luetaan keiju kirjaa. Pottailua ei olla aloteltu, mulle on muutama neuvolatati sanonut etta sillon vasta kannattaa alottaa kun lapsi tajuaa syyn ja seurauksen eli hadan liittaa pottaan ja se on joskus 1.5-vuotiaana. Tassa siis oiva tekosyy viela odotella, koska kyllahan ne jotka potattivat jo ihan pienena oppivat sen silloin - varmaan ehdollistumalla mutta merkitystako tuolla.



Iik, voin joutua toihin jo nyt. Irtisanoin itseni edellisesta paikasta ja nyt kilpailijayritys soittelee. Hankala esittaa motivoitunutta kun en viela haluis toihin, mutta samalla hyvalle paikalle ei voi sanoa ei koska osa-aikasia on niin vahan.



Anna on kovassa nuhassa joten vietetaan viidetta kotipaivaa, yot on jarkkyja ja Anna ei enaa ollenkaan nuku omassa huoneessaan eika edes omassa sangyssaan - takapakkia menty ja lujaa. Oli se ihanaa se 7kk ku se nukku 11h heraamatta.



erjj, kerro nyt se salailujuttu? Siita tulee pian suuri mysteeri kaikille.



Linnut laulaa ulkona ja aurinko paistaa, vaan meikalaiset leikkii palikoilla ja niistaa nenaa.



Aurinkoisia kevatpaivia melkein yksivuotiaisen aideille ja hipuille



Korelia

No viimein ehdin tänne. Katotaan vaan niin kakru herää päikkäreiltä minuutin sisällä...



Pitemmittä puheitta päästän teidän jännityksestä ja kerron " suuren salaisuuteni" :) Viime keskiviikkona oli siis aika jännä päivä, nimittäin ensinnäkin ostettiin maatila. Ollaan nyt virallisesti landepaukkuja, omistetaan palanen peltoakin - mitähän sillä tekis? Ollaan siis oltu koko syksy ja kevät puuhaamassa sukupolvenvaihdosta appiukon kanssa ja nyt viimein alkaa tämä välivaihe olla lopuillaan. Milloinkahan päästään taas muuttamaan? Appiukolta ollaan yritetty kysyä sopivaa muuttopäivää, se vaan tuumailee että " joku kaunis päivä" . Joo, voi ehkä päätellä ettei se ole ikinä muuttanut vielä mihinkään...



Mutta tuo ei itse asiassa ollut se varsinainen jännityksen aihe, vaan se että olin työhaastattelussa! Laitoin ihan koemielessä hakemuksen yhteen kiinnostavaan paikkaan - viimetingassa enkä edes soittanut perään. Ne soitti sitten heti seuraavana päivänä ja halusivat mut haastatteluun. Kääk. Oli hieman outoa yrittää puhua asiaa vuoden tauon jälkeen, mutta kyllä se ihan kohtuullisen hyvin meni. Mahdollisuudet päästä siihen paikkaan on noin 20% luokkaa, siellä oli ollut viisi paperilla ihan tasaväkistä hakijaa. Tällä viikolla pitäis tuomion tulla.



On vähän ristiriitainen olo, toisaalta tuo olisi mielenkiintoinen paikka ja lisäksi määräaikainen (vauvahaaveita huom.), toisaalta en haluaisi töihin vaan haluaisin olla Helkan kanssa! No, ei auta kuin odottaa ja kattoo miten käy. Taikauskoisena tuntuu vaan siltä, että en ehkä ansaitse sitä paikkaa, koska välillä melkein kadun että laitoin sen hakemuksen! Mutta sitten taas toisaalta, meidän Helka on onneksi tosi sosiaalinen tyyppi ja se varmaan viihtyisi hoidossa erinomaisesti. Minä tässä haikailen vauva-ajan perään, enkä raaskis erota tytöstä... Mutta vissiin vähän samoja fiiliksiä kuin Korelialla? Ikävä juttu muuten että ex-työpaikassa kävivät lieroiksi. Mutta jos menet kilpailijalle niin vie kaikki entisen paikan asiakkaat mukanasi :)



Mulla oli paljon muutakin asiaa jo viime viikolla, mutta laitanpa nyt tän viestin menemään ensiksi ennen kuin kone tilttaa tai joku kiehuu hellalla yli tai tulee sähkökatkos tai tyttö herää jne.



errj & H 14.4.

Jannaa! Ja isoja muutoksia, kuulostaa etta viihdytte hyvin maalla? Oliko ollenkaan " kulttuurishokkia" ja onko sukulaiset olleet tarpeeksi hienotunteisia kun lahella ovat?



Just samat fiilikset tyojutuissa, ilmottele miten kavi? Ma tiedan kanssa jotain keskiviikkona kun kaun siella firmassa. Tuntuu niin kiittamattomalta ku ois mahdollisuus ja silti ei huvita...tai jos ajattelen ihan vaan tyota niin sormet syyhyaa tekemaan sita taysilla, heti kun ajattelen Annaa ja ihania kevatpaivia kotona en haluakaan toihin...mulla viela ois osa-aikanen eli en edes ois joka paiva ja tekisin ensin muutaman kuukauden sopimuksen jotta naen miten se sujuu. Alkaa kylla omiin korviinkin kuulostaa silta etta menen jos saan sen paikan, ei se maailma siihen lopu ja aina voi muuttaa paatoksiaan jos ne ei toimi.



Mulla hirvea hinku suomeen kaymaan mutta nyt ei tahan valiin ehdi...



Tsau taas hetkeksi

tyonsaantiin! Jos saat niin sittenkin on aikaa viela miettia mita teet.

Olipas pino luisunut alas, no nostellaan ja laitetaan samalla kuulumisia. Ei olekaan aikoihin ehtinyt kirjoittamaan, niin ne päivät kuluu töissä ja kotonakin puuhaa riittää.



Ensin kommentteihin, mitä nyt taas satun muistamaan:) Minä olen Katsuran lailla ollut tyytyväinen kun sain vauvani keväällä. Ihana kun kesä vastassa eikä tarvinnut toppavaatteita miettiä... Mutta eiköhän se syysvauvankin pukeminen hyvin suju;) Ja vielä, meillä myös hiljaisuus on nykyään huono enne. Oskarista on ihanaa purkaa kaikki laatikot, räpeltää videoissa ja vetää pöydän päältä lattialle kaikki mihin pienet sormet yltävät:)



Kannatan myös toukokuun alusta taaperoihin siirtymistä, ollaan vielä tämä kuukausi vauvoja...:)



Tefarica, meillä on jo aloitettu pottailu. Vaihtelevalla menestyksellä vaan, koska en itse ollenkaan huomaa milloin toisella olisi hätä ja kun huomaan, on yleensä jo liian myöhäistä eli lastit on housuissa. Tällä hetkellä vielä on pieni mies niin kiireinen ettei oikein malttaisi potalla istuakaan. Hiljaa hyvä tulee, enkä kyllä vielä pidä mitenkään tärkeänä että osaisi asiansa pottaan tehdäkään:)



Errj:llä ollutkin kaiken näköistä jännää meneillään:) Pidetään peukkuja että työhommat onnistuisi! Ja Korelialle tietenkin myös! Tietysti se töihinlähtö on aika haikeata, mutta aika äkkiä sekin maailma vie taas mennessään. Vaikka kyllä minäkin joka ainut päivä töissä mietin, että nyt se äidin kulta on päikkäreillä ja nyt se syö...:) Minä myös puuhailin vähän työpaikan vaihtoa, siis ihan tuollaista firman sisäistä siirtoa eri toimipaikkaan jossa siis olen ennenkin ollut lomittajana ja ¿jouluapuna¿ sun muuta. Vaan eipä taida siitä nyt sitten mitään tulla, kun ei saada kesälomia ollenkaan sovittua... Jos itse suostuisin pitämään lomani toukokuussa tai elokuun lopussa niin sitten, mutta kun en halua:( Mun mielestä sitten kaikkien pitäisi hiukan lomissaan joustaa eikä niin että kaksi pitää keskellä kesää ja yksi sitten keväällä tai syksyllä lomansa. Anteeksi nyt kun purnaan asiasta täällä(kin), mutta kyllä mua hiukan tuo nyt harmittaa.



Oskari kovasti kävelyä myös treenailee, vähän on varovainen liikkeissään vaikka muuten on kuin pyörremyrsky:) Ehkäpä hyvä niin, eihän niitä kolhuja äiti kestäisi:) Yöt on taas menneet kivasti, välillä heräilee, usein ei. Viime yönä havahduin aamupuolella kun herra ähisi jotain pinniksessään, kun kurkkasin että mikä hätänä, poju etsi Pyynöä (unipupu) ja kun löysi sen peiton alta, kellahti tyytyväisenä pötkölleen ja alkoi nukkumaan. Mua nauratti niin etten meinannut itse saada enää unen päästä kiinni:)



Nyt täytyy mennä silittämään (yäks) kun poika on päikkäreillä, katotaan jos myöhemmin ehdin koneelle. Paranemisia sairaille ja aurinkoa kaikkien päiviin!



Miiru ja Oskari

Ollaan vielä ENSI kuukausi vauvoja... Eipä tiedä tämä äiti enää kuukauttakaan:)

olipa tohinaviikonloppu, meillä oli vieraita Norjasta. Heillä kaksi lasta, poika meidän taaperon ikänen eli kaks ja puol ja sitten 2-kuinen tyttö. Olin hetken aikaa yksin 6 lapsen kanssa (kun esikoisella oli vielä kaveri kylässä) ja ajattelin että tällasta on varmaan olla perhepäivähoitaja...



Yhdyn edellisiin eli meilläkin hiljasuus on huono merkki. Olen yllättänyt Amandan esim. keittiön kaapilta: on repinyt paketin suklaamuroja lattialle ja mutustelee niitä enemmän kuin tyytyväisenä. Tai sitten on tosiaan repinyt minkä tahansa muun kaapin sisällön maahan, vaipparoskiksen tai mitä vaan. Amanda ei vielä kävele tuetta mutta ei tästä varmaan kauhean pitkä aika siihenkään ihanuuteen mene ;-)



Vaipattomuudesta joku kyseli, käsittääkseni keskiverto lapsi oppii kuivaksi jossain vaiheessa kaksivuotiaana. Jotkut pystyvät kontrolloimaan rakkoa ja puolitoistavuotiaana, toisilla se onnistuu vasta kolmivuotispäivien jälkeen. Meidän esikoinen oli kuiva kun oli 2v4kk, keskimmäinen on nyt 2v7kk ja juuri oppinut kuivaksi. Kuitenkin ystävän lapsi oli päivä- ja yökuiva kun oli 1v10kk ja on niitä vieläkin aikasempia. Mä kokeilin kun poika oli tasan 2v että mitä tapahtuu jos on ilman vaippoja. Tulos oli että pissasi 10 minuutin välein eikä vaan pystynyt pidättämään tai kontrolloimaan eli ei vielä fyysisesti ollut valmis. Mutta nyt meillä onneksi vaan enää yksi vaipallinen =)



Ei täs muuta... Errj, kivalta kuulosti! Mulla on joku ihme haave kyllä oma maatila mutta meidän kohdalla tuskin kovin realistista.

Siis ei voi olla, en eilenkään kerinnyt illalla kirjoittamaan lisää, no tuli CSI:n ja Täydellisten naisten vikat jaksot, oli pakko katsoa ;)



Ja juu ollaan vaan ensi kuukausi tällä puolella, Antonhan on syntynyt toukokuun puolella, siirrytään sitten taaperopuolelle ja jatketaan siellä pinoutumista samaan tapaan ja kovin ahkerasti =)



Katsura: Meillähän on kaksi kevät poikaa, esikoinen 03/01 ja tämä aurinkoinen hippu 05/05 ja kyllä olen tykännyt keväästä, pääsee nopsaan ulos, mutta kyllä mikä tahansa vuodenaika on ihan hyvä.



Pottailusta: Meillä on kokeiltu pottaa, mutta ei tuo hippu " oikein" innostunut, aloitti aivan hysteerisen huudon kun joutui siihen, eli parempaa aikaa odotellessa.



Korelia: Haikea mieli täälläkin, viime vuotta muistelen, vaikka en raskaus aikaa kaipaa, kaipaan sitä odotusta ja vastasyntynyttä jne. vaikka on ihana kun poju kasvaa silti haikeus iskee...



Errj: Onnea maatilanomistajille =) ja toivottavasti työ kuviot ratkeavat hyvin =)



Meillä ei hiljaisuus merkitse mitään, poika on aina lähellä niin näkee mitä tekee ;) Semmonen äiskän helmoissa roikkuja...Syöminen sujuu ja yöt on menneet hyvin. Totesin, etten jaksa stressata yösyöttöjen lopetusta, Anton imee rintaa tosi ahnaasti yöllä ja nauttii siitä, minäkin tykkään kun poika on kainalossa, eli lopettelen kun ollaan valmiinpia =) Ja tämän päätöksen jälkeen alkoivat yöt sujua, ei siis tuhatta kertaa hereille vaan kerran Anton pyytää rintaa ja sitten aamulla. Varmaan Antonkin vaistosi, että minä asetin itselleni jotain ihme paineita, että pitäisi lopettaa yösyöminen. Nyt vien pojut kylpyyn ja tutumaan, hauskaa iltaa hippusille+äiskille



T:Mareila+Anton 10kk

Voi jumpe! Sain sitten sen paikan! Ei se vielä ihan virallista ole, mutta minua siihen kuitenkin ehdotetaan. Iik ja ääk! Nyt en tiedä olisinko iloinen vai surullinen. Iloinen olen tietysti siitä, että sain homman, ja oikeesti on kyllä kiva saada taas työyhteisö - yhtään väheksymättä tätä webbimammojen yhteisöä. Mutta surettaa kuitenkin ajatus siitä, että pitää laittaa tuo tytöntyllerö hoitoon, enkä saa enää olla päivisin sen kanssa.



Lisäksi iski tietysti kauheat neuroosit, että miten ihmeessä joku muu muka voi kyetä hoitamaan tuota muksua (kirjoitettu ironisella äänensävyllä). Kun eihän se nuku vieläkään päiväuniaan kunnolla, vaan heräilee kesken kaiken ja jos sitä ei saa takaisin unille niin eipä ole kellään kivaa. Ja nuo syömähommatkin on ihan höpönlöpöjä ja ja JA... Hehheh, kaikenlaisia päteviä tekosyitä olen kovasti yrittänyt keksiä, mutta aika huonoja ne on kaikki.



Mutta ehkä päällimmäisenä on kuitenkin tunne siitä, että onpas kiva mennä taas töihin.



Ollaan vaan täällä vielä huhtikuu, mutta pitänee sit alkaa laittaan vuosiluku otsikkoon kun tulee olemaan kaksi huhtikuisten pinoa. Mulla on kanssa mahanpohjia kourinut näinä ihanina kevättalven aurinkoisina päivinä, kun muistelee viime vuotta ja miltä silloin tuntui. Oli ihana herätä aamulla kun aurinko paistoi keittiöön, juoda rauhassa aamukahvi ja kuulostella mahapotkuria. Kokemustahan mulla ei ole muuta kuin tämä yksi huhtikuinen, mutta mun mielestä kevät oli kyllä ihan mainiota aikaa syntyä ja synnyttää. Mulle syystalven pimeys on ehkä pahinta, ja jos vois valita, niin silloin en mielelläni synnyttäisi. Jotenkin tuo loka-marras-joulukuu on vaan niin pimeää ja ahdistavaa.



Ja vielä yks hui tälle illalle: Hui! Tajusin Vauva-lehden tullessa, että minuthan kohta luokitellaan taaperoimettäjäksi. Kauheen kuulonen sana mun mielestä... Toistaiseksi olen vaan ajatellut, että imetän rauhassa siihen asti että aletaan antamaan tavallisen lehmän maitoa ;) Mutta varmaan tulen saamaan ihmettelyjä aiheesta (ainakin anopilta), kun eihän se siirtyminen yhdessä yössä käy. Mitäs muut edelleen imettävät olette ajatelleet vieroituksesta? Minä en ole oikestaan uhrannut sille asialle vielä yhtään ajatusta.



Tänään tuntuu taas siltä, että haluaisin elämällä olevan jarrut. Haluaisin painaa jarrua ja pitää tuon tytön vielä hetkisen vauvana.

Tosi upeaa! Ymmärään kyllä nuo negatiivisetkin ajatukset täysin. Mustakin tuntuu että eihän kukaan osaa meidän Amandaa hoitaa paitsi minä ja mieheni... ja ole vaan rauhassa taaperoimettäjä =)) Mä olisin ylpeä jos olisin sitä.

istahtamaan koneelle :-) Pojat ovat nukkumassa, mies töissä, telkkarista ei tule mitään oleellista ja MINÄ OLEN LÄHES TERVE, joten mikäs sen parempi tilanne :-)



Olittepas paljon ehtineet raapustamaan, joten vastailen mihin muistan.



Juu jatketaan täällä vielä huhtikuu, kun tuo Elmokin on syntynyt vasta 27 päivä :-)

Pottailua ei meillä harrasteta, koska niinä kertoina, kun olen herraa yrittänyt potalle istuttaa, niin huuto on ollut melko järkyttävää :-0, eli ei vielä ajankohtaista meillä - potta pölyttykööt pöntön vieressä. Mun esikoinen ei ikinä suostunutkaan potalle, vaan rupesi päiväkuivaksi siinä vaiheessa kun korokkeen kanssa ylsi seisten pissalle.....että tälleen.



Mulla on 2 kevään lasta ja yksi marraskuun lapsi. Minä kyllä kuiteskin hehkutan tuon syksylapsen puolesta, mutta syykin on selvä. Meillä kaikki pojat on hirveitä kuuma-kalleja ja kesät on aina ollut yhtä tuskaa, koska kuumuus on haitannut nukkumista ihan tosissaan. En sitten tiedä, kun tämä keskimmäinen ja syksyn lapsi on muutenkin ollut ainoa kärryissä nukkuja / aikaisin läpi yön unet aloittanut, että johtuuko tuo nyt sitten lämpötilasta vai temperamentista.



Errj Onnea uudesta työpaikasta!!!!! Uskon, että luopumisen tuska on kova, mutta mieti, miten itse olisit onnellisempi !!!!!! Onnellinen äiti on onnellisen lapsen tae !!! Lapsi kyllä selviää hoidossa ( kunhan hoitoajat on inhimilliset) ja saattaapa tuo jopa oppia tavoille, kun on on malli esimerkki koko ajan vieressä ;-)

Mä taidan ensimmäisen kerran elämässäni olla siinä tilanteessa, että koen kodin olevan mun paikka tällä hetkellä. Sekä esikoinen, että keskari ovat menneet jollakin tavalla hoitoon 1v.2kk- 1v.6kk iässä ja hyvin on mennyt. Nyt tietysti, kun lapsia on 3, niin TODELLA koen olevani täystyöllistetty, eikä luppo aikaa juurikaan jää.



Päätän romaanini tähän ja poistun takavasemmalle viistoon. Elmo herää nykyään kello 6, joten sänky lienee paras osoite ;-)

että en todellakaan ikävöi viime kevättä. Vatsa haittasi elämää, unet olivat pinnallisia, suonikohjut särkivät, närästi....... eli hieman haikeana totean, kyllä ne lapset taisivat olla tässä - ei vauvakuumeesta enää tietoakaan ;-)

Hieno homma ja viidesta sopivasta just sina olit sopivin eli henkilojuttu eika vain paperi, loistavaa! Huomenna on mun jannat paikat, paniikittaa menna puhumaan ku osaako enaa busineskielta ja oikeesti en puhu nykyaan enkkua yhtaan ku kotona puhutaan suomea, monet kaverit suomalaisia ja rakkaan aitini kanssa palatan puhelimessa paivittain. Voihan se olla ku selitan kaikki hoitokuviot yms ne ei enaa haluakaan mua...joustoa kun ei paljon ole ku ei ole isovanhempia hoitamassa jos lapsi kipea yms.



Hui jannittaa! Jos saisin paikan niin en taatusti opeta Annaa enaa omaan sankyyn nukkumaan vaan tankkaan vauvelia yotkin.



Oita taalta paasta



K

ylemmäs, kun oli valahtanut. Eilen en kerinnyt kirjoittelemaan, päivä meni jotenkin hirveällä kiireellä ja illalla oli vanhempain ilta tarhassa. Nyt täytyy viedä esikoinen, palailen



Mareila+Anton 10kk

Ollaan koko porukka nuhassa ja meinaa meikäläisellä käydä enemmän tonne psyyken puolelle tämä karanteeni.

Tyttö käytettiin jo tiistaina lääkärissä lähinnä korvatulehduksen varalta, mutta ei löytynyt mitään onneksi.

Minä yhdyn kevätvauvojen puolestapuhujiin. Ei tosin ole kokemusta muustakaan. Tosin parille tutulle syntyi tammikuussa vauva ja aika hankalaksi kävi kun vanhempien lasten olisi pitänyt päästä ulos kuitenkin. Mahdolliset valvomisetkin jaksaa valoisina kesäöinä paremmin.



Errj:lle onnittelut työpaikasta! Täällä päin Suomea se työn saanti ei ole aina helppoa! Ja Korelialle myös!



En nyt taas muista mitä piti kommentoida, joten lopetan tähän.



mallu ja typy 2604