Lapsen tapaamisiin erimielisyyksiä

Heips.

Olen etävanhempi, lapsi asuu n. parin sadan kilometrin päässä. Yhteishuoltajuus, lapsi tapaa minua joka toinen viikonloppu pe - su ja lomien yhteydessä. Tämä minulle ok. Kuljetuksista olemme sopineet, että lähivanhempi vastaa kuljetuksesta, sillä hänellä on auto/ajokortti ja minulla ei. Julkiset eivät täällä syrjässä toteudu mitenkään järkevästi. Tämä siis sovittiin lähivanhemman vastuulle hänen ehdotuksestaan, kun minä suostuin että hän voi lapsen kanssa muuttaa pois.

Sopimuksessa lukee siis että lähivanhempi vastaa kuljetuksesta (tai hänen läheisensä) ja että minä tietysti pyrin keventämään kuljetustaakkaa parhaani mukaan. Haen siis julkisilla puolivälistä kun pystyn tai ne kulkevat. Lomieni yhteydessä lähinnä.

Nyt lähivanhempi on kyllästynyt kuljetuksiin. Hän toi nenäni eteen muutossopimuksen allekirjoitettavaksi, jossa etävanhempi hoitaa haun ja lähivanhempi tuonnin. Tämä tietysti kuulostaa reilulta, mutta lisäksi hän lisäsi sinne pykälän että jos etävanhemmasta johtuen ei onnistu, niin tapaaminen peruuntuu. Ei kuulosta lapsen kannalta kovin hyvältä.

Käytännössä en siis mitenkään pääse lasta hakemaan hänen kotoaan asti niin että pääsisin takaisin kotiin saman vuorokauden aikana. Yksi ratkaisu olisi lähteä pe-iltana ja yöpyä matkalla jossain ja lauantaina jatkaa matkaa siten, että olisin lapsen kanssa täällä luonani lauantaina iltana klo 20. Käytännössä matkustaisin pitkään ja lapsi kävisi nukkumassa yhden yön luonani.

Pyrin kyllä tietysti ajamaan ajokortin ja hankkimaan auton kun se taloudellisesti vain on mahdollista. Tällä hetkellä minulla ei siihen ole varaa mitenkään. Työskentelen ma - pe, joten en perjantaisin pääsisi muutenkaan hakemaan. Julkisilla koko matkaan menee väkisinkin edestakaisin n. 13 tuntia. Tämä on lisäksi minulle vaikeaa, myös tietysti lapselle taakka. Lapsi on 5-vuotias.

Aiemmin lapsi tapasi meitä vuoroviikoin. Lähivanhempi muutti uuden parisuhteen perässä pois kotiseudultaan, ja minä jäin tänne työn ja omistusasuntoni takia. Taloni on myynnissä, mutta ei ole 3 vuoteen mennyt kaupaksi. Jos saan taloni myytyä, niin muutan kyllä lähemmäksi lastani. Taloni vie kaikki rahani, joten ajokorttia en ole saanut hankittua. Lisäksi maksan aiemmista erimielisyyksistämme johtuvia käräjöintikuluja vielä muutaman vuoden. Tämän vuoksi en siis voi ajokorttia saati autoa hankkia.

Nykyinen sopimuksemme on siis voimassa, enkä tietenkään allekirjoita tuota muutosta. Lähivanhempi joutuisi viemään asian käräjäoikeuteen. Sitä en tiedä miten siellä kävisi.

Maksan toki lähIvanhemmalle bensarahaa sopimuksen ulkopuolelta hyvän tahdon eleenä. Voin tietysti yrittää sopia suuremman summan kompensoimaan kuljetuksia. Arvostan sitä että hän on kuljetukset hoitanut.

Mitään vinkkejä? Tai ajatuksia? Vai olenko aivan kauhea ihminen? Otan huomenna yhteyden lastenvalvojaan jos vain kiinni saan.

Terkuin etä-isä