*' *' *AURINKOISTA MAAMANTAITA SYYS04!*' *' *

Peesaan Ayapia kolhuasiassa. Toki lasten perään pitää katsoa mahdollisuuksien mukaan, mutta liikaa ei kannata kolhuja murehtia. Onneksi pikkuihmiset ovat ihmeen kestävää tekoa. Mä ainaki oon joutunu kehittä semmoisen ylirauhallisen suhtautumisen, ettei lapset turhaan ite hätäänny. Anoppi kun on aivan uskomaton. Luulisi, että viiden pojan kanssa olisi oppinut, mutta ei. Jos jotain sattuu, anoppi menee ihan paniikkiin ja sitte on oma hommansa saada hänet rauhoitettua.



Ayapille jaksamisia kovasti ja Hilungille (?) myös! Meillä miehellä on tänään taukopäivä eli nyt töitten jälkeen ei oo menoa. Muutoin kurssi jatkuu vielä torstai-iltaan asti. Mies oli muuten sanut puhelinreseptillä jotain voimakasta lihaksia rentouttavaa lääkettä.



Auringonkukat ja muut mun kylvämät on lähteny hyvin kasvuun. Onko jollain tietoa, että jos ne versot leikkaa ja popsii, niin kasvaako uusia versoja tilalle, vai pitääkö kylvää uudestaan? Ja kasvaisko paremmin, jos siirtäis isompiin ruukkuihin? Nyt ovat " pienoiskasvihuoneessa" eli pikkuisissa istutusruukuissa.



Tosi kylmä tuuli kävi tosiaan pihalla. Ikkunasta luulisi, että on tosi mahtava keli, kun aurinko niin ihanasti paistaa, mutta kylmäpä on.



Ankkikselle ja Mimmulille voimia työnhakuun ja Mimmulille myös muuttohässäkkään!



Tekemistä riittäis, kun vaan jaksais tehdä, mutta nyt jotenki väsyttää kamalasti.



T@hti

Täällä ilmottautuu kolhujen suhteen yksi ei-kovin-huoleton. Pelkään kovasti noita hammaskolhuja, kylppärissä liukastumisia, pöydältä tippumisia ja pöydän kulmaan kolhimisia. Ja vahdin melkoisen tiukasti, kuin myös mies, ja otan paineita, myönnän, paljonkin. Oppiikohan Pönksy ikinä, jos se vahtimisesta tai siis vahtimattomuudesta on kiinni..... Ei varmaan :-) Meillä isompia kolhuja ei toistaiseksi tule päivittäin eikä viikottainkaan. Johtuu tosin osin siitä, että Pönksy ei myöhäisenä liikkeelle lähtijänä vielä ole mikään akrobaatti, vaikka temppuratoja itselleen innokkaasti rakentaakin nurinpäin käännetyistä kulhoista, kattiloista ja ämpäreistä. Tiedän hyvin, että pienen pehmoinen keho kestää paljonkin, mutta peruuttamattomia pahoja ei toisaalta tarvita kuin yksi, ja se on Kamalaa. Sanoo tämä, jonka sisko on halvaantunut toispuoleisesti lapsena viattomasta kaatumisesta päin pöydän kulmaa.



Ihanaa, Tea, että tulet Tallinnaan. Minähän ajattelen vain omaa napaa tässä asiassa...:)



Pönksyllä on lääkityksen kanssa isoja ongelmia. Raskasta. Paljon tärinöitä ja poika on itkuinen ja väsynyt koko ajan. Keskustelemme hu lääkärin kanssa jatkosta. Näin en jaksa.



Nyt yks vetää sormesta lujaa, täytyy mennä.



Voimia vielä Mimmulille muuttourakkaan. Saat minulta moneksi päiväksi virtuaalipakkausapua...:)

Totta se on, ettei millään voi vahtia koko aikaa. Olen kuitenkin aika varovainen tais siis pelkään eniten noita selälleen kaatumisia, pään takia. Mutta en varsinaisesti kuitenkaan itse panikoidu, jos Onniin sattuu. No se lauantain päälleen tulo sen miehen työkaverin lapsen johdosta sai kyllä mullekin jo itkun silmään sekunniksi. Onneksi ei käynyt pahasti.



Mimmuli ihanaa, pääsette muuttamaan uuteen kotiin! Muutto kyllä on aika rankkaa puuhaa mutta teillä se onkin sitten viimeinen muutto pitkään aikaan! Meillä kun tämä tuleva muutto on vain väliaikainen ja tavarat pitää ripotella kahteen paikkaan (anoppilaan ja mun kotiin). Ja tänään just pähkäilin, että millä ihmeen keinolla saadaan tuo asunto tyhjäksi. Pientä romua on paikat täynnä.



Apuva, mulla on tuon flunssan aikana ja vielä sen jälkeenkin korvat melkein koko ajan ihan lukossa. Olen puolikuurona nytkin töissä. Mistä se johtuu?????? Ärsyttää, kun ei kuule mitä ihmiset puhuu. Muutenkin tässä nämä kaikki koneet ja vehkeet pitää semmosta melua.



Hilungista ei ollutkaan kuulunut aikoihin. Tsemppiä tulevaan yh-aikaan. Miten työ ihmiset jaksatta?



Ja sille Kerpulle on pitänyt sanoa jo monen monta kertaa, että voi perskule mitä tekivät sen korvikkeen kanssa!!! Miten tuommonen on edes mahdollista! Hyvä, että saatte vielä kesäksi maitoa, niinhän se oli ja toivotaan sitten, ettei tarvis uutta alkaa kokeileen. Voimia ja paljon!!!





T-P

Ei ihan :-) Tänkkistä lauantaiseurasta! Nautittiin totella seurasta ja pöperöstä (sana palautunut sanavarastoon Nuuskamuikkusen ansiosta :-)



Terkut myös picareissulta etelänaapurista. Pitkä juttu miten sinne lähes suunnittelematta päädyttiin, mutta rankka ja kiva reissu loppujen lopuksi. Rankkaa oli matkaaminen täydessä laivassa hankalien vanhojen ihmisten kanssa, mutta kohteessa ja paluu sujui hyvin.



Tuttis: kiva, että työreissu sujui! Ja valoa koittaa muutenkin elämässä, vaikkakin työt tulevat vielä rasittamaan.



Tea: ihanaa, ettei oksutauti jyllää teidän perheessä, vaikka nuivalta tuntui kun jouduit porukasta lähtemään jopa kesken sidukan :-(



T-P & Tiivii: voi teitä kovaonnisten poitsujen äippiä...



Iiiiks... täällä Typy kaatuilee, taidan kuljettaa kohti unipaikkaa. Huomenna pelonpäivä. Raporttia seuraa.



Hyv' ötyä,



Keilin

Kerrankin löysin juuri sellaiset kuin halusinkin. Uusissa pistokkaissani olen yli 180 cm, mies vähän kohensi ryhtiä kun menin viereensä seisoskelemaan :) Kuitenkin laskennallisesti 175+6 cm pitäisi olla lyhyempi kuin 182 cm...



Noista kaatuiluista. Minäkin aika tiukasti vahdin ja pelkään että kohta kolahtaa. Tyttö tosin on rauhallinen ja harkitseva noissa kiipeilyissään joten kovinkaan usein ei kolise. No, tänään vastatessani puistossa kännykkään ehti typy tulla naamalleen (ei vammoja) ja eilen tuli sohvalta naamalleen (ei vammoja siitäkään). Pöydälle kiipeäminen on ihan kokonaan kielletty ja hyvin tätä kieltoa tyttö on uskonutkin. Tuolilla seisoskelu oli viime viikkoon asti kiellettyä, nyt osaa niin hyvin nousta ja laskeutua sieltä, ettei oo enää kielletty. Portaitakin nousee ja laskeutuu jo itse, mutta oon kyllä koko ajan varmistamassa ettei kaadu. Kiviportaissa tulisi niin rumaa jälkeä.



Oonkin joskus miettinyt, että jos oisin vähemmän " hysteerisenä" ja antaisin typyn vapaammin touhuta, voisi olla motorisesti rohkeampikin. Toisaalta typy oli pitkään sellainen, että jokaisesta pikku pyllähdyksestäkin tuli itku - muistan kun syyssynttäreillä Väkkärä kaatui komeasti pää kolahtaen lattiaan EIKÄ ITKENYT!? Olin ihan äimänä, kun ajattelin että nyt tulee iso huuto. Niin, siis tuon itkuherkkyyden takia ehkä on tullut niin suojelevaksi. Nyt pyllähdykset eivät enää itketä ja huomaan vahtivani vähän vähemmän.



Meillä oli siinä mielessä historiallinen shoppailureissu äsken, että viihdyttiin koko sakki. Typy käveli ympäriinsä, mies vahti ja minä shoppailin :) Käytiin kahvilla ja tultiin sitten kotiin.



Nyt on miehen kanssa yksi projekti ennen nukkumaanmenoa. Viiden pisteen vihje: liittyy kuukautiskiertoon.



- tea -

Kirjoitin pitkän viestin, mutta kone temppuili ja se katosi!! Pöh!!



No halusin vain ilmoittaa nyt pikaisesti että täällä olen paikalla ja viestejänne olen lukenut. En nyt jaksa alkaa uudestan pitkää viestiä kirjoittelemaan, mutta kaikille toivotan tasapuolisesti rauhallista yötä ja aurinkoista huomista päivää!!



Meillä on ollut hieman kiukku poika viikonlopun ja tänään. Saa nähdä miten huomenna sujuu. Palailen taas, kunhan ennätän. tämä viikko on hieman kiireinen.



@iti, joka lähtee lukemaan Da Vinci-koodia ja O 1 1/2v (nukkumassa)

Ayapille ja Hilulle suuret tsempit!!!!Mulle nää yh-päivät on jo tarpeeks...



Tealle tärppiä!Kiva et ostelut suju ja ihanaa korot..mä oon 170 ja silti tuntuu et korot on liikaa,mieski on kyl 176..ja en kyl varmaa silee kauniisti osais kävelläkää :-/



Kolhuja tulee kun vauhtia riittä ja typyhän kiipee,kiipee,kiipee....Ulkona hirvittää ku on liukasta ja se rymyää ja yrittää kiivetä jokapaikaa ni pelottaa et lipsahtaa ja iskee just suun pahasti...Kyllä mä sisälläki yritän vahtia,äitin mielest en tarpeeks!Mut ku kokoajan ei pysty..ja ku on jo toinen vilkas tapaus...

Tänää oli kyl paha juttu..Typy sai cd-levyjen puhistusaineen ja sen pullon auki..onneks tuli sanoo et käet,käet ku aine vali pitkin käsiä!Ei ehtiny maistaa..

Mul tippu pulloja kaapista ja luulin et keräsin kaikki,mut se sit jäi!



Kämpän raivaus ja syömää...



jatu

Hmm, kuullostinkohan liiankin huolettomalta? En säikähdä jokaista osumaa, niitä on niin tiuhaan että on kehittynyt jokin turtumus - sekä äidille, että pojalle. Selälleen ja takaraivolleen kaatumiset on pahimman näköisiä, Väkkärällä on myös henkilökohtainen tapa kaatua PääLaki edellä. En oikein tajua miten se onnistuu, mutta niin kuitenkin tapahtuu.



Muka-piittaamattomuuteni johtuu siitä, että Minä En Pysty Vahtimaan joka hetki. En mitenkään. Pelkään enemmän kuin mitään, että joku lapsista loukkaa itsensä " lopullisesti" , tai että miehelle sattuu jotain, mutta en voi ajatella sitä. En voi kieltää Ykköstä ja Kakkosta menemästä pulkkamäkeen vaikka pelkään heidän laskevan puuhun ja katkaisevan niskansa. En voi olla ulkona vain Väkkärän tai Pyörskyn kanssa, jotta voisin haukkana vahtia yhtä lasta. En voi sitoa heitä kiinni toisiinsa, että näkisin molemmat samaan aikaan. Tänään juoksin pihaa edes takaisin, että näin vuorotellen molemmat.



Minun täytyy antaa itselleni synninpäästö, jo ennen kuin mitään oikein vakavaa (merkittävää pysyvää haittaa aiheuttavaa) on edes tapahtunut. Minun täytyy myös ajatella sattuneita vahinkoja sellaisina, etteivät ne ole minun syytäni (esmes kun Väkkärän kulma aukesi, tai kun Väkkärä söi porkkanaa, tai kun Pyörsky sai sähköiskun, muutama mainitakseni).



Tepsun & miehen projektille onnea! :)

Kun ei vaan pysty...Yks päivä keitin riisiä ja ku kävin hämmentämässä oli typy jo kiivenny pöydälle...Tänää tein ruokaa,käännyin jotain pojan puoleen typy nappas sakset ja karkuu...Ja mä vaa laskin ne sakset hetkeks kädestä...Kun ei vaan pysty!!!



jatu

Meillä Valma on myös tapaturma-altis. Nykyään sattuu vähemmän, kun on aika ketterä. Yhteen aikaan Valmalla oli aina jossain mustelma tai kuhmu. Otson kanssa olen päässyt helpomalla. Kamalin tapaus tosin sattu just 1,5 vuotiaana, kun tippu rappukäytävässä puoli kerrosta portaita. Olin tätä ehtinyt jo etukäteen pelätä, kun Otsolla oli tapana juosta karkuun rapussa. Onneksi poika alkoi heti tippumisen jälkeen huutamaan ja huuto loppui aika pian. Säikähdyksellä siis selvittiin, mutta pitkään olin varuillani. Tosin niin oli Otsokin, eikä sen jälkeen koskaa yrittänyt rapussa karkuun. Mä en kauheesti suojele kaatumiselta ja pahin kauhuskenaario liittyy enempikin tukehtumiseen. Toki valvon, ettei kovin korkealta pääse putoamaan. Mutta luotan siihen että ovat kestävää tekoa ;). Valmalla on varmasti ollut jo nyt enemmän mustelmia kuin Otsolla ikinä. Otso onkin sellainen varmistelija ja Valma vaan menee. Mutta hyvin vähällä ollaan päästy, verraten siihen, miten ehtivä ja kiipeilevä tyttö meillä on.



Ja toinen mihin en pysty, on tämä palstailu. Kaikki liikenevä aika päivällä menee töihin. No, näin illalla ehkä ehdin jotain. Mutta omaa napaa vaan. Sori.



Hyvää yötä (meinasin kirjoittaa työtä ;))



PL