Lue keskustelun säännöt.
Millä ne ihmiset(yleensä naiset) elää, jotka ei ehdi syödä?
04.03.2017 |
Moni pienen vauva äiti valittaa ettei ehdi syödä mitään koko päivänä vaikka olisi esikoinen kyseessä ja mammalomalla. En ole koskaan käsittänyt sitä etteikö vauvan nukkuessa ehtisi syödä jotain tai jos 24/7h huutava koliikkivauva; eikö äidin hengissäpysymisen kannalta ole pakko syödä jossain välissä jotain?
Toinen on töissäkäyvät äidit, jotka kirkaastaa kärsimyskruunuaan kertomalla etteivät ehdi syödä. Tänään oli joku blogijuttu, jossa äiti kertoi arjestaan ja siitä, kuinka arki-illassa ei ehtinyt kuin pestä pyykkiä ja hoitaa lasten asioita. Kertoi pyykinpesusta, kaupassakäynnistä, koululaisen auttamisesta, harrastuskuskauksista ja iltasadun lukemisesta pienimmälle. Mutta oli erehtynyt kirjoittamaan että söi kotiintultuaan - oliko peräti niin, että aiemmin kotiintullut mies oli valmistanut ateria- Ja eikös siihen joku kommentoinut ettei kirjoittaja ole kiireinen jos kerran ehtii syödä. Hän ei kuulemma koskaan ehdi syödä.
En vaan käsitä miten aikuinen pysyy hengissä syömättä ja miten ei ehdi edes voileipää/hedelmää/juotavaa jugurttia napata vaikka työmatkalla? Tiedän että hoitoalalla ei työpäivänä ole taukoja mutta kun se on tiedossa, eikö työmatkalla ehdi syödä eväitä vaikka ajaisi autoa tai istuisi bussissa?
Vai tarkoittaako "en ehdi syödä" sitä ettei ehdi istua alas syömään lämmintä ruokaa lautaselta? Sen ymmärrän, mutta syödä ehtisi silti.
Kommentit (59)
Jos töissä ei ehdi syödä niin etkö kotonakaan ehdi syödä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla se ei ehdi syödä tarkoittaa jonkun energiatiheän epäruuan syömistä siinä töiden lomassa -> keskivartalo paisuu. Sitten ovat ne, joille se tarkoittaa sitä, että eivät syö juuri mitään -> laihtuu.
Joka kuolee töinttensä kiireisyyden takia eväidensä eteen, joutaa mennäkin. Smoothien voi juoda vaikka sitä kiireistä raporttia naputtelisi. Naisten hevonpaskapätemistä: mä oon niin tärkeä ja kiireinen, etten voi syödä.
Kun se smoothie ei tällä laihtumisominaisuudella varustetulla kropalla riitä lounaaksi...
Menen töihin viiden ja kuuden välillä aamulla, silloin ei maistu ruoka missään muodossa, juon vain lasillisen vettä. Ei mitään tietoa koska pääsen kotiin, hyvällä onnella klo 10, mutta on ollut päiviä, jolloin pääsen kotiin puolilta päivin. Sitten nautin pari kuppia kermakahvia ja syön jos ehdin. Ruokaa alan laittamaan niin, että se olis valmis klo 14, joskus onnistuu joskus ei. Syön ruoan tai jotain muuta ja lähden töihin. Töistä tulen aikaisintaan klo 19 eikä yleensä ruoka maistu heti silloin useimpina päivinä. Iltapalaa sitten klo 21 jälkeen ja nukkumaan. Eli joskus on päiviä, kun sinnittelen kahden kermakahvin voimalla iltapäivään, syön ruoan ja illalla iltapalan. Sitten on taas niitä päiviä, kun ehdin syödä neljästikin päivässä.
Vastaus kysymykseen, millä sinnittelen kun en ehdi syödä; kermakahvi (voisilmällä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä minäkään. Sen tiedän kokemuksesta, että on niin kiireisiä töitä/päiviä että joutuu seisaaltaan nappaamaan äkkiä jotain tai pitämään 10min. ruokatauon mutta täyttä syömättömyyttä en kyllä ymmärrä. Itse ainakin tarvitsen ruokaa vähintään 4-5 h välein, tai alkaa huimata,kädet täristä ja oksettaa siihen malliin etten ole työkykyinen.
Töissä en ehdi syödä, mutta kotona senkin edestä.
T.läski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt on vaan joidenkin tapa näyttäytyä timmeiltä ja ahkerilta, kun mainitsee ettei kerkiä tai muista syödä. Tietenkin he syövät. Ohimennen vähän jotakin popsivat.
Vierailija kirjoitti:
Menen töihin viiden ja kuuden välillä aamulla, silloin ei maistu ruoka missään muodossa, juon vain lasillisen vettä. Ei mitään tietoa koska pääsen kotiin, hyvällä onnella klo 10, mutta on ollut päiviä, jolloin pääsen kotiin puolilta päivin. Sitten nautin pari kuppia kermakahvia ja syön jos ehdin. Ruokaa alan laittamaan niin, että se olis valmis klo 14, joskus onnistuu joskus ei. Syön ruoan tai jotain muuta ja lähden töihin. Töistä tulen aikaisintaan klo 19 eikä yleensä ruoka maistu heti silloin useimpina päivinä. Iltapalaa sitten klo 21 jälkeen ja nukkumaan. Eli joskus on päiviä, kun sinnittelen kahden kermakahvin voimalla iltapäivään, syön ruoan ja illalla iltapalan. Sitten on taas niitä päiviä, kun ehdin syödä neljästikin päivässä.
Vastaus kysymykseen, millä sinnittelen kun en ehdi syödä; kermakahvi (voisilmällä).
Ihan samalla vaivalla kun sen kahvin kaataa kurkkuunsa, voisi kahvin sijasta syödä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menen töihin viiden ja kuuden välillä aamulla, silloin ei maistu ruoka missään muodossa, juon vain lasillisen vettä. Ei mitään tietoa koska pääsen kotiin, hyvällä onnella klo 10, mutta on ollut päiviä, jolloin pääsen kotiin puolilta päivin. Sitten nautin pari kuppia kermakahvia ja syön jos ehdin. Ruokaa alan laittamaan niin, että se olis valmis klo 14, joskus onnistuu joskus ei. Syön ruoan tai jotain muuta ja lähden töihin. Töistä tulen aikaisintaan klo 19 eikä yleensä ruoka maistu heti silloin useimpina päivinä. Iltapalaa sitten klo 21 jälkeen ja nukkumaan. Eli joskus on päiviä, kun sinnittelen kahden kermakahvin voimalla iltapäivään, syön ruoan ja illalla iltapalan. Sitten on taas niitä päiviä, kun ehdin syödä neljästikin päivässä.
Vastaus kysymykseen, millä sinnittelen kun en ehdi syödä; kermakahvi (voisilmällä).
Jatkan vielä sen verran, että silloin kun en ehdi syömään tarkoittaa sitä, että en ole paikassa missä olisi ruokaa. Ei sitä, että en ehtisi istua alas aterioimaan. Autoa ajaessa en syö jotain pikkunättiä välipalaa, koska se aiheuttaa myöhemmin kirkuvan nälän. Parempi olla ilman välipalaa ja syödä sitten kun ihan oikeasti on siihen aikaa ja mahdollisuus.
Yrittäjänä en ehdi ruuhka-aikoina syödä, paitsi yöllä roskaruokaa kioskilta ja Fazerin sinistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen töihin viiden ja kuuden välillä aamulla, silloin ei maistu ruoka missään muodossa, juon vain lasillisen vettä. Ei mitään tietoa koska pääsen kotiin, hyvällä onnella klo 10, mutta on ollut päiviä, jolloin pääsen kotiin puolilta päivin. Sitten nautin pari kuppia kermakahvia ja syön jos ehdin. Ruokaa alan laittamaan niin, että se olis valmis klo 14, joskus onnistuu joskus ei. Syön ruoan tai jotain muuta ja lähden töihin. Töistä tulen aikaisintaan klo 19 eikä yleensä ruoka maistu heti silloin useimpina päivinä. Iltapalaa sitten klo 21 jälkeen ja nukkumaan. Eli joskus on päiviä, kun sinnittelen kahden kermakahvin voimalla iltapäivään, syön ruoan ja illalla iltapalan. Sitten on taas niitä päiviä, kun ehdin syödä neljästikin päivässä.
Vastaus kysymykseen, millä sinnittelen kun en ehdi syödä; kermakahvi (voisilmällä).
Ihan samalla vaivalla kun sen kahvin kaataa kurkkuunsa, voisi kahvin sijasta syödä jotain.
Vaan kun ei voi. En harrasta nälänsiirtäjiä, vaan haluan oikeasti syödä ruokaa silloin kun syön. Pärjään oikein hyvin sillä kahvilla.
Minuakin ärsyttää nämä, jotka on niiiiiin kiireisiä ja tärkeitä ettei muka syömäänkään ehdi, niinkuin tuo blogikommentoija aloitusviestissä. Itse syön vaikka sitten riisikakkuja ja omenoita työpöydän ääressä ettei vatsa nyt kuuluvasti kurise. Tai avokadoa, joka on suht rasvaista = paljon energiaa ja täyttävää. Oikeaa ruokaa syön sitten kotona illalla, eikä senkään valmistamiseen kovin kauan mene jos ei kamalasti kikkaile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ihmetyttää jos joku vauvan äiti lähestulkoon kehuskelee sillä ettei ehdi syödä. Sehän on todella vastuutonta! Jos imettää,on ravinnonsaanti tosi tärkeää ja vaikka ei imettäisi niin miten voi huolehtia toisesta ihmisestä kunnolla jos ei kykene edes itsestä huolehtimaan? Kyllä sitä aikaa on,kun järjestää ja suunnittelee. Vaikka olisi äärimmäisen vaativa ja itkuinen vauva,jotain voi syödä vaikka vauva huutaisikin. Tukee myös omaa jaksamista.
En kyllä osaa sanoa miksi en ehtinyt syödä kun esikoinen oli pieni ja koliikkinen. Jotenkin se meni aina siihen että illalla mies tuli kotiin ja kysyi ootko syönyt jotain, ja olin vaan että en oo tainnu muistaa. Olin kyllä välillä sekaisin kun käkikello siitä kaikesta valvomisesta, huutamisesta ja kanniskelusta. Ja imettämisestä! Mies sanoikin että tuo poika imee sut kohta skeletoniksi. Poika oli 6 kk:tta kun kävin kerran vaa'alla äitini luona ja se näytti 47 kg. Vähän pelästyin... mut kyllä se siitä sit taas iloksi (ja syömiseksi) pikkuhiljaa muuttui kun ne itkut loppus. En tietenkään voi sanoa etten syönyt mitään koskaan, mutta eikai sitä tuolla lausahduksella tarkoitetakkaan. Vaan sitä että se syöminen on vähäistä ja vähän onnetontakin...
Nyt toisen lapsen myötä on tullut 10 kiloa lisää. Tän kanssa sit taas ehti syömään vähän liiankin hyvin....
Kun mun kaksoset oli vauvoja, elin banaaneilla, pähkinöillä yms. helpoilla mitä vaan pystyy mättämään suuhun. Jääkaapista meni leikkeleitä ja muistan joskus haukanneeni paloja suoraan juustokimpaleesta :D
Vierailija kirjoitti:
No mulla se ei ehdi syödä tarkoittaa jonkun energiatiheän epäruuan syömistä siinä töiden lomassa -> keskivartalo paisuu. Sitten ovat ne, joille se tarkoittaa sitä, että eivät syö juuri mitään -> laihtuu.
"Energiatiheän epäruuan", siis mitä? Juuri energiatiheää ruokaahan sitä
pitää syödä jos meinaa pärjätä, eli proteiinia ja rasvaa. Ai vai tarkoitatko pullaa. No se on kyllä epäruokaa.
Kaikki eivät ole töissä työpöydän takana, jossa voisi salaa jotain mussuttaa. On erilaisia tilanteita. Ootko lihava, jos toisten syömättömyys niin ahdistaa? Ja miksi ei saa sanoa, että on törkeää, että työt on järjestetty niin, että syödä ei voi. Ja jotkut oikeasti laihtuvat tahtomattaan liikaa.
Meillä töissä oikeasti on päiviä, että syödä ei ehdi. Ruokataukoa ei huomioida kalenterissa lainkaan. Julmaa, kun muutenkin paino meinaa tippua liikaa.