Mies ryhtyy downshiftaamaan

Kuulostat loiselta. Miehen tulot ovat hänen, eivät sinun. Jos yhteiset menot jaetaan tasan, niin hänellä on oikeus kerryttää omaa varallisuuttaan ja käyttää "ylimääräistä" miten haluaa. Ja jos isompi hankinta tulee, niin mies voi maksaa enemmän, mutta omistussuhde silloin 2/3.

Mene isompipalkkaisiin töihin jos tilanne ei miellytä.

Meillä minä oon kotihoidon tuella, ja mies tienasi ennen n. 2300 e kuussa. Ensi viikolla aloittaa lyhennetyn työviikon, mihin riittää kyllä rahat ihan hyvin. Aika nuukia me ollaan oltu kyllä aina, mutta kyllä näin lainat lyhentelee ja elää vallan mainiosti. Lapsia kaksi, toinen on jo koululainen.

Vierailija kirjoitti:

Teidän pitää sitten yrittää vähentää menoja. Tarkka kirjanpito käyttöön, niin saatte rahareiät selville. Kun te maksatte yhteiset menot puoliksi, niin jaattehan te myös kotityöt? Jos olet aiemmin joutunut tekemään valtaosan hommista, niin nythän sinun vapaa-aika lisääntyy. Jos mahdollista, niin käytä sitä aikaa palkkatyöhön, niin saat enemmän rahaa omaan käyttöön.

Miten niin omaan käyttöön? Jos ap:n ongelmana on ollut se, että mies tienaa enemmän eikä silti maksa enempää kuluista, niin eikö ap:n kaikki lisätienestit olekaan perheen rahaa? Miehen tienaamana vaaditan yhteiseen käyttöön, ap:n tiemaana ne on omia?

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsia? Onko kaikki mennyt aina puoliksi? Saiko mies lapset sun rahoittamana, eikä itse hävinnyt euroakaan?

Ei ole lapsia, ei edes suunnitteilla.

ap

Olette asuneet yhdessä melkein vuoden? Ette te nyt vielä mikään perhe ole?

Ymmärrän hyvin, että ihminen haluaa enemmän vapaa-aikaa kuin rahaa, se on hyvä valinta. Mutta jos miehen motiivi tähän on ainoastaan se, että ei tarvitse maksaa sinua enemmän yhteisistä menoista, niin kuulostaa vähän kieroutuneelta. Ja jos tätä riitelyä on jatkunut suhteen alusta saakka, niin onko suhteenne nyt varmasti kaiken tuon hankaluuden arvoinen?

Jos ei olla naimisissa eikä ole lapsia niin on tismalleen just noin että molemmat maksaa puolet. Miehellä ei ole mitään kämppiksen elatusvelvollisuutta.

Ei kannata koskaan muuttaa yhteen jos tuloero on suuri. PIenituloisen koko palkka menee elämisen kustannuksiin koska suurituloinen haluaa elää oman elintasonsa mukaan. Suosittelen sulle oman kämpän etsimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsia? Onko kaikki mennyt aina puoliksi? Saiko mies lapset sun rahoittamana, eikä itse hävinnyt euroakaan?

Ei ole lapsia, ei edes suunnitteilla.

ap

Olen ollut mieheni kanssa lapsettomassa parisuhteessa kohta 20 vuotta. Mihinkään "perhe on yhteinen yritys" -hölinään ei ole tarvinnut mennä. Meillä on täysin omat rahat ja menot maksetaan puoliksi. Kummallekaan osapuolelle ei tule ansionmenetyksiä lasten takia, joten ei kumppanin tarvitse kompensoida enemmän tienaamista.

Vuosien mittaan on vaihdellut, kumpi ansaitsee enemmän, ja silloin toinen on väliaikaisesti ottanut enemmän vastuuta yhteisistä menoista. Silti aikuisuuteen kuuluu minusta vapaus päättää omien palkkarahojen käytöstä. Oksettaa ajatuskin, että kysyisin mieheltä lupaa käyttää ansaitsemiani rahoja johonkin. Meillä on myös täysi vapaus downshiftata jos siltä tuntuu. Olemme tarkoituksella pitäneet pakolliset yhteiset menot melko matalina juuri sen vuoksi, että vapautta ja taloudellista riippumattomuutta olisi mahdollisimman paljon.

Tämähän oihan sitä normaalia arkisosialismia.

Syödään ja harrastetaan toisten rahoila.

Jossain vaiheessa vaan se maksaja kyllästyy.