Kokemuksia siitä kun teini ei mene kouluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus vikaa  voi olla toki koulussakin, mutta 90% tapauksista pulma on siinä, että lapsi on saanut aivan liikaa valtaa ja oikeuksia tehdä mitä huvittaa, ilman että on tarvinnut ponnistella minkään asian eteen oikeasti.

Kun tällainen teini kohtaa viimeistään kasilla sen, että koulun eteen olisi tehtävä jotain, jotta saisi edes sen 5-6 arvosanakseen ja pääsisi eteenpäin, voi olla että hänen ratkaisu on olla menemättä kouluun. Kotona ja koneella ja puhelimella on kivempi olla yötä myöden. Aamulla ei jaksa jne. Kierre on valmis...

Huvittavaa kun joskus palavereissa on toistakymmentä aikuista miettimässä, miksi pekkaliisa ei käy koulua. Jokus olen suututtanut sekä vanhemmat ja esim psykologit kun olen kertonut heille vastauksen:  "Koska pekkaliisa ei tahdo! Ja sen myötä kaikki ovat ihan äimänä ja säätävät valtavasti kaikkien tahojen kanssa!"

Ratkaisu tähän yleensä olisi: "Jos pekkaliisa ei mene kouluun ja tee vähimmäisvaatimuksia koulussa, hänellä ei ole myöskään puhelinta, nettiä, harrastuskyytejä, herkkuja jne!" 95% tapauksista aloittaisi koulunkäynnin viikon kuurin jälkeen. Loput tarvitsevat hoitoa tai esim sijoituksen ja tällöin usein pulmia perheessä enemmänkin...

Joskus kuulee vanhemmilta lapsellisen kommentin, joo me ollaan kokeiltu tota. Ei se toiminut. Kun kysyn kauanko kokeilu jatkui, niin vastaus on kaksi päivää. Syy kokeilun loppumiseen oli, koska lapsi alkoi kiukutella ja sille tuli paha mieli.... Huoh!

Reksinä 20 v

Ja onko sinun 20 vuoden reksinurasi aikana saatu yhtään lasta palaamaan kouluun? Ja jos, niin miten se tapahtui? Ap

Jos tarkoitus oli ärsyttää, niin onnistuit. Mitäpä jos koulukin ottaisi vähän vastuuta lasten koulussaviihtymisen suhteen. Oman lapsen kohdalla luultavasti olisi auttanut, jos kiusaamiseen olisi alakoulun puolella puututtu tehokkaasti niin, ettei kiusatun olisi ollut pakko vaihtaa koulua. Ja jos lapsi olisi saanut oppimisvaikeuksiinsa oikeaa tukea eikä apua tarvitessaan opettajan vähättelevää vastausta "tee nyt vaan ne tehtävät", kun kyse oli siitä, ettei oikeasti osannut. Motivaatio koulunkäyntiin alkoi laskea samaan aikaan, kun erityisopettajan resursseja ei enää riittänyt auttamaan lapselle vaikeuksia tuottavassa aineessa. Ja kyllä, rehtoriin oltiin yhteydessä, mutta ei siitä mitään apua ollut. Että ei se nyt mikään ihme ole, jos lapsella on tällä taustalla huono koulumotivaatio, mutta eteenpäin on pakko mennä ja ratkaisuja etsiä, kun ei menneille enää mitään voi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat ap ihan kuin olisin tässä kirjoittamassa. Mun kasiluokkalainen ei käy koulua ainakaan myöhästymättä joka armas aamu. Jokin siellä selvästi tökkii. Tai siis hänellä on jotain ongelmia päänsä sisällä ettei koulun kuuluisikaan kiinnostaa. Poika on fiksu.Siis alakoulussa oli hyvät numerot. Hän ei vaan nyt jaksa. Siirrettiin pienluokkaan jonka johdosta läksyjä ei ole kotiin asti tuotu. Ei ole päihdeongelmia tai muutakaan, Eikä masennus ole kuulemma syynä ammattilaisten mielestä vaikka itse olen toista mieltä. Itse olin pitkään varma että pojalla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. On vähän kausiluontoista tuon mielen kanssa, Tosin se ei koulunkäynnissä näy. Viihtyy kotona puhelin kourassa sängyllä maaten tai pelatan. Koulusta ei saa puhua hänelle mitään. Hänellä on myös sossusta tukihenkilö ja hän käy juttelemassa jonkun psykologin kanssa säännöllisesti. Hirveää katsoa kun poika heittää hukkaan kaiken. Varmaan jää luokalle kun hommat ei etene. Mutta kun millään ei ole väliä eikä tulevaisuutta ole. Ihan sama. Äitinä olen ihan loppu. Poika on ihana ja kiltti jästipää kiukuttelun ohessa.

Onko pienluokasta ollut mitään apua? Oma teinini ei ole läksyjä tehnyt ainakaan vuoteen, joten parempi olisikin olla erityisluokalla, josta ei läksyjä saa. Meilläkin kotona teini vain haluaa maata sängyssä puhelin kourassa. Se lienee kuitenkin ihan normaalia käytöstä nykyteineillä. Toivottavasti teillä lähtee jossain vaiheessa sujumaan. Itselläni ei ole enää mitään toiveita teinin kouluarvosanojen suhteen. Pääasia, että saisi peruskoulun joitenkin suoritettua, olkoon vaikka pelkkiä viitosia kaikki. Niitä voi sitten mennä kympille korottamaan, jos siinä vaiheessa olisi enemmän järkeä päässä ja halua jatko-opintoihin löytyisi. Ap

Miksi puhelinta ei ole otettu pois? Eikä teinille lupaa maata koko päivää sängyssä. Kyllä, puhelimella luuhaaminen on ihan normaalia teinille, mutta koulun laiminlyöminen ei ole normaalitilanne.

Vierailija kirjoitti:

Joskus vikaa  voi olla toki koulussakin, mutta 90% tapauksista pulma on siinä, että lapsi on saanut aivan liikaa valtaa ja oikeuksia tehdä mitä huvittaa, ilman että on tarvinnut ponnistella minkään asian eteen oikeasti.

Kun tällainen teini kohtaa viimeistään kasilla sen, että koulun eteen olisi tehtävä jotain, jotta saisi edes sen 5-6 arvosanakseen ja pääsisi eteenpäin, voi olla että hänen ratkaisu on olla menemättä kouluun. Kotona ja koneella ja puhelimella on kivempi olla yötä myöden. Aamulla ei jaksa jne. Kierre on valmis...

Huvittavaa kun joskus palavereissa on toistakymmentä aikuista miettimässä, miksi pekkaliisa ei käy koulua. Jokus olen suututtanut sekä vanhemmat ja esim psykologit kun olen kertonut heille vastauksen:  "Koska pekkaliisa ei tahdo! Ja sen myötä kaikki ovat ihan äimänä ja säätävät valtavasti kaikkien tahojen kanssa!"

Ratkaisu tähän yleensä olisi: "Jos pekkaliisa ei mene kouluun ja tee vähimmäisvaatimuksia koulussa, hänellä ei ole myöskään puhelinta, nettiä, harrastuskyytejä, herkkuja jne!" 95% tapauksista aloittaisi koulunkäynnin viikon kuurin jälkeen. Loput tarvitsevat hoitoa tai esim sijoituksen ja tällöin usein pulmia perheessä enemmänkin...

Joskus kuulee vanhemmilta lapsellisen kommentin, joo me ollaan kokeiltu tota. Ei se toiminut. Kun kysyn kauanko kokeilu jatkui, niin vastaus on kaksi päivää. Syy kokeilun loppumiseen oli, koska lapsi alkoi kiukutella ja sille tuli paha mieli.... Huoh!

Reksinä 20 v

Mitenkään ottamatta kantaa Ap:n tapaukseen, niin minun on kyllä pakko kompata tätä.

Koulussa on kasvava joukko nuoria, jotka _eivät tee yhtään mitään_. Istuvat paikalla zombeina vailla pienen pientäkään aikomusta vaivannäköön, edes kynään ei onnistuta tarttumaan saati kirjaa avaamaan. Ei jaksa, ei kiinnosta, ei oo kivaa. Ja lähes joka luokasta joku jää kokonaan kotiin yläkoulun aikana. Ja hyvin usein syynä on juuri tuo lapsena saatu ylivalta perheessä, minkä vuoksi vanhemmilla ei ole mitään auktoriteettia lapsiinsa. Eikä silloin sitä ole kenelläkään muullakaan. Joskus harvoin syynä voi toki olla masennus tai jokin muu oikea syy. Itse en enää usko tähän loputtomaan hyysäämiseen, joskus pitäisi vaan saada potku persauksille ja alkaa tajuta ettei kaikki tässä maailmassa tule kaikille ilmaisiksi.

T. 15 vuotta yläkoulun opena

Vierailija kirjoitti:

Joskus vikaa  voi olla toki koulussakin, mutta 90% tapauksista pulma on siinä, että lapsi on saanut aivan liikaa valtaa ja oikeuksia tehdä mitä huvittaa, ilman että on tarvinnut ponnistella minkään asian eteen oikeasti.

Kun tällainen teini kohtaa viimeistään kasilla sen, että koulun eteen olisi tehtävä jotain, jotta saisi edes sen 5-6 arvosanakseen ja pääsisi eteenpäin, voi olla että hänen ratkaisu on olla menemättä kouluun. Kotona ja koneella ja puhelimella on kivempi olla yötä myöden. Aamulla ei jaksa jne. Kierre on valmis...

Huvittavaa kun joskus palavereissa on toistakymmentä aikuista miettimässä, miksi pekkaliisa ei käy koulua. Jokus olen suututtanut sekä vanhemmat ja esim psykologit kun olen kertonut heille vastauksen:  "Koska pekkaliisa ei tahdo! Ja sen myötä kaikki ovat ihan äimänä ja säätävät valtavasti kaikkien tahojen kanssa!"

Ratkaisu tähän yleensä olisi: "Jos pekkaliisa ei mene kouluun ja tee vähimmäisvaatimuksia koulussa, hänellä ei ole myöskään puhelinta, nettiä, harrastuskyytejä, herkkuja jne!" 95% tapauksista aloittaisi koulunkäynnin viikon kuurin jälkeen. Loput tarvitsevat hoitoa tai esim sijoituksen ja tällöin usein pulmia perheessä enemmänkin...

Joskus kuulee vanhemmilta lapsellisen kommentin, joo me ollaan kokeiltu tota. Ei se toiminut. Kun kysyn kauanko kokeilu jatkui, niin vastaus on kaksi päivää. Syy kokeilun loppumiseen oli, koska lapsi alkoi kiukutella ja sille tuli paha mieli.... Huoh!

Reksinä 20 v

Yhden tuollaisen koulunkäyntiongelmaisen vanhempana törmäsin pariin kaltaiseesi. Heidän kanssaan palaveeraaminen oli yhtä tyhjän kanssa, koska heillä oli jo valmiiksi mielipide asiasta: kyse on ainoastaan ja vain huonosta vanhemmuudesta ja löysästä kurista. Kyllä siinäkin psykiatrian ammattilaisten suut loksahtivat moneen otteeseen auki, kun heidän ammattitaitonsa ja vuosien kokemuksensa mitätöitiin tuosta noin vaan jonkun yksioikoisella mutu-asenteella. Ei näitä muita tahoja ihan turhaan ole mukana "säätämässä", heidän tehtävänsä on tuoda keskusteluihin sitä näkökulmaa, mihin sinulla ei ole ammattitaitoa ja kokemusta. Tuollaisella toiminnalla olet vain kapulana rattaissa ja hidastat asioiden selvittämistä.

Sitä paitsi suurin osa ihmisistä kyllä tietää, että noin kahdeksannella luokalla alkavat vaikeudet liittyvät monesti murrosiän tuomiin muutoksiin, eikä siihen, että koulunkäynnin vaatimukset muuttuisivat niin merkittävästi. Murrosiässä puhkeavat monet psyykkiset sairaudet ensi kertaa ja niissä tapauksissa ei puhelinten ja herkkujen takavarikoiminen paljoa auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus vikaa  voi olla toki koulussakin, mutta 90% tapauksista pulma on siinä, että lapsi on saanut aivan liikaa valtaa ja oikeuksia tehdä mitä huvittaa, ilman että on tarvinnut ponnistella minkään asian eteen oikeasti.

Kun tällainen teini kohtaa viimeistään kasilla sen, että koulun eteen olisi tehtävä jotain, jotta saisi edes sen 5-6 arvosanakseen ja pääsisi eteenpäin, voi olla että hänen ratkaisu on olla menemättä kouluun. Kotona ja koneella ja puhelimella on kivempi olla yötä myöden. Aamulla ei jaksa jne. Kierre on valmis...

Huvittavaa kun joskus palavereissa on toistakymmentä aikuista miettimässä, miksi pekkaliisa ei käy koulua. Jokus olen suututtanut sekä vanhemmat ja esim psykologit kun olen kertonut heille vastauksen:  "Koska pekkaliisa ei tahdo! Ja sen myötä kaikki ovat ihan äimänä ja säätävät valtavasti kaikkien tahojen kanssa!"

Ratkaisu tähän yleensä olisi: "Jos pekkaliisa ei mene kouluun ja tee vähimmäisvaatimuksia koulussa, hänellä ei ole myöskään puhelinta, nettiä, harrastuskyytejä, herkkuja jne!" 95% tapauksista aloittaisi koulunkäynnin viikon kuurin jälkeen. Loput tarvitsevat hoitoa tai esim sijoituksen ja tällöin usein pulmia perheessä enemmänkin...

Joskus kuulee vanhemmilta lapsellisen kommentin, joo me ollaan kokeiltu tota. Ei se toiminut. Kun kysyn kauanko kokeilu jatkui, niin vastaus on kaksi päivää. Syy kokeilun loppumiseen oli, koska lapsi alkoi kiukutella ja sille tuli paha mieli.... Huoh!

Reksinä 20 v

Ja onko sinun 20 vuoden reksinurasi aikana saatu yhtään lasta palaamaan kouluun? Ja jos, niin miten se tapahtui? Ap

Samaa mietin. Tuskin ainakaan tuon reksin ansiosta. Millainen ihminen ylipäänsä kokee onnistumisen riemua, jos moniammatillisessa palaverissa onnistuu suututtamaan sekä muita ammattilaisia että asiakkaan? Käsittämätöntä.

Ja tuo että hoitoa tai sijoitusta vaativien nuorten perheissä olisi usein pulmia enemmänkin, on sekin suorastaan pelottavaa tietämättömyyttä. Ei pitäisi päästää tuollaiseen asemaan ihmistä, jolla ei selvästikään riitä kapasiteetti vähänkään monimuotoisempien asioiden käsittelyyn.

Minulla on lähipiirissä tällainen yläkoululainen. Jossain määrin allekirjoitan tapausta seuranneena ylemmän rehtorin ja opettajan kommentit.

Masennusta yms oireita on alkanut ilmaantua yhä enemmän koulun käynnin lipsumisen myötä. Jostain ongelmavyyhti on alkanut ja vierii nyt lumipallon lailla eteenpäin. Vanhemmat mahdollistavat tätä osaltaan.

Kiusaamistapaukset toimivat tietysti ihan lapsen ja perheen ulkoisina laukaisevina tekijöinä, mutta kaikki koululaiskuus ei tosiaankaan ole kiusaamisesta lähtöisin. Lapset voivat myös olla muuten hyvin kasvatettuja ja fiksuja, mutta kun mitään ei ole ikinä vaadittu, tippuvat he vähitellen passiivisuuteen ja masentuneisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat ap ihan kuin olisin tässä kirjoittamassa. Mun kasiluokkalainen ei käy koulua ainakaan myöhästymättä joka armas aamu. Jokin siellä selvästi tökkii. Tai siis hänellä on jotain ongelmia päänsä sisällä ettei koulun kuuluisikaan kiinnostaa. Poika on fiksu.Siis alakoulussa oli hyvät numerot. Hän ei vaan nyt jaksa. Siirrettiin pienluokkaan jonka johdosta läksyjä ei ole kotiin asti tuotu. Ei ole päihdeongelmia tai muutakaan, Eikä masennus ole kuulemma syynä ammattilaisten mielestä vaikka itse olen toista mieltä. Itse olin pitkään varma että pojalla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. On vähän kausiluontoista tuon mielen kanssa, Tosin se ei koulunkäynnissä näy. Viihtyy kotona puhelin kourassa sängyllä maaten tai pelatan. Koulusta ei saa puhua hänelle mitään. Hänellä on myös sossusta tukihenkilö ja hän käy juttelemassa jonkun psykologin kanssa säännöllisesti. Hirveää katsoa kun poika heittää hukkaan kaiken. Varmaan jää luokalle kun hommat ei etene. Mutta kun millään ei ole väliä eikä tulevaisuutta ole. Ihan sama. Äitinä olen ihan loppu. Poika on ihana ja kiltti jästipää kiukuttelun ohessa.

Onko pienluokasta ollut mitään apua? Oma teinini ei ole läksyjä tehnyt ainakaan vuoteen, joten parempi olisikin olla erityisluokalla, josta ei läksyjä saa. Meilläkin kotona teini vain haluaa maata sängyssä puhelin kourassa. Se lienee kuitenkin ihan normaalia käytöstä nykyteineillä. Toivottavasti teillä lähtee jossain vaiheessa sujumaan. Itselläni ei ole enää mitään toiveita teinin kouluarvosanojen suhteen. Pääasia, että saisi peruskoulun joitenkin suoritettua, olkoon vaikka pelkkiä viitosia kaikki. Niitä voi sitten mennä kympille korottamaan, jos siinä vaiheessa olisi enemmän järkeä päässä ja halua jatko-opintoihin löytyisi. Ap

Miksi puhelinta ei ole otettu pois? Eikä teinille lupaa maata koko päivää sängyssä. Kyllä, puhelimella luuhaaminen on ihan normaalia teinille, mutta koulun laiminlyöminen ei ole normaalitilanne.

Oletko sinä saanut koulunkäyntiongelmaisen menemään kouluun puhelimen pois ottamalla? Minä olen kokeillut asiaa. Se pahensi tilannetta. Teinilogiikan mukaan kouluun ei voi mennä ilman puhelinta, koska se on noloa. Eikä teini halua todellakaan olla nolo, joten kouluun ei sitten vaan mennä, kun ei se nyt muutenkaan huvita. Kun ei muutenkaan halua mennä, niin ilman puhelinta ei ainakaan. Ja mitä kauemmin on pois, sen vaikeampaa palaaminen on. Koulussa ei ole kavereita, joten miksi mennä nolaamaan itsensä. Ja miksi oikeastaan kotiinkaan pitäisi mennä, kun siellä on tyhmät vanhemmat, jotka ei anna käyttää puhelinta. Puhelimen lainaajia kyllä löytyy muualta, eivätkä kaikki niistä ole hyvää seuraa.

Tämän kokeilun jälkeen se, että teini makaa kotona sängyssä puhelin kourassa ei tuntunut ollenkaan huonolta.

Ap

Itse olin tuollainen ja kotikoulu oli ratkaisu. Takana tosin oli pahoja mt-ongelmia ja olisin mielelläni käynyt koulua, mutta en pystynyt siihen. 

Vierailija kirjoitti:

. Joskus harvoin syynä voi toki olla masennus tai jokin muu oikea syy. Itse en enää usko tähän loputtomaan hyysäämiseen, joskus pitäisi vaan saada potku persauksille ja alkaa tajuta ettei kaikki tässä maailmassa tule kaikille ilmaisiksi.

Aikuisina nämä ovat sitten niitä, jotka vinkuvat, että "työpaikkoja ei vaan riitä kaikille". Yhdellekkään työantajalle eivät ole koskaan soittaneet ja voi sitä porun määrää, jos joka kolmas kuukausi pitää käydä työkkärissä.

Miten olisi jopo-luokka, tai miksikä niitä nykyään kutsutaan? Sellainen, jossa on juuri näitä koulupudokkaita, osa tosi lahjakkaitakin, jotka syystä tai toisesta eivät pärjää tavallisella luokalla.

Niissä koulupäivä on jaettu vähän toisella tavalla ja nuoret käyvät mm. työharjoitteluissa eri aloilla, jotta se motivaatio ja ajatus omasta tulevaisuudesta kehittyisi. Koulua voi käydä enemmän omaan tahtiin, eikä luokalleen voi jäädä, vaan edelliseltä vuosiluokalta puuttuneita suorituksia voi tehdä seuraavana lukuvuonna. Luokissa on sama erityisopettaja kaikissa aineissa, joten hänellä tulee samalla kokonaisvaltaisempi näkemys nuoresta ja voi siten tukea yksilöllisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat ap ihan kuin olisin tässä kirjoittamassa. Mun kasiluokkalainen ei käy koulua ainakaan myöhästymättä joka armas aamu. Jokin siellä selvästi tökkii. Tai siis hänellä on jotain ongelmia päänsä sisällä ettei koulun kuuluisikaan kiinnostaa. Poika on fiksu.Siis alakoulussa oli hyvät numerot. Hän ei vaan nyt jaksa. Siirrettiin pienluokkaan jonka johdosta läksyjä ei ole kotiin asti tuotu. Ei ole päihdeongelmia tai muutakaan, Eikä masennus ole kuulemma syynä ammattilaisten mielestä vaikka itse olen toista mieltä. Itse olin pitkään varma että pojalla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. On vähän kausiluontoista tuon mielen kanssa, Tosin se ei koulunkäynnissä näy. Viihtyy kotona puhelin kourassa sängyllä maaten tai pelatan. Koulusta ei saa puhua hänelle mitään. Hänellä on myös sossusta tukihenkilö ja hän käy juttelemassa jonkun psykologin kanssa säännöllisesti. Hirveää katsoa kun poika heittää hukkaan kaiken. Varmaan jää luokalle kun hommat ei etene. Mutta kun millään ei ole väliä eikä tulevaisuutta ole. Ihan sama. Äitinä olen ihan loppu. Poika on ihana ja kiltti jästipää kiukuttelun ohessa.

Onko pienluokasta ollut mitään apua? Oma teinini ei ole läksyjä tehnyt ainakaan vuoteen, joten parempi olisikin olla erityisluokalla, josta ei läksyjä saa. Meilläkin kotona teini vain haluaa maata sängyssä puhelin kourassa. Se lienee kuitenkin ihan normaalia käytöstä nykyteineillä. Toivottavasti teillä lähtee jossain vaiheessa sujumaan. Itselläni ei ole enää mitään toiveita teinin kouluarvosanojen suhteen. Pääasia, että saisi peruskoulun joitenkin suoritettua, olkoon vaikka pelkkiä viitosia kaikki. Niitä voi sitten mennä kympille korottamaan, jos siinä vaiheessa olisi enemmän järkeä päässä ja halua jatko-opintoihin löytyisi. Ap

Miksi puhelinta ei ole otettu pois? Eikä teinille lupaa maata koko päivää sängyssä. Kyllä, puhelimella luuhaaminen on ihan normaalia teinille, mutta koulun laiminlyöminen ei ole normaalitilanne.

Luuletko, että olen antanut teinille luvan jäädä kotiin koulusta? Pakko kysyä, että onko sinulla itselläsi paljonkin kokemusta murrosikäisistä? Ne ei paljon lupia kysele, kun ei kiinnosta ja ihan sama ja haista. Oletko koskaan kokeillut nostaa itseäsi isompaa ihmistä ylös sängystä vai miten ajattelit, että se teini sieltä liikkeelle saadaan?

Tämän takia pyysin jo aloituksessa, että toivon vastauksia niiltä, joilla on oikeasti kokemuksia asiasta. Besserwisserien neuvot eivät nyt paljon auta ja vaikka niiden pitäisi vaan huvittaa, niin kyllä minuakin oikeasti ärsyttää, kun olen samaan asenteeseen törmännyt ihan liiankin kanssa,

Koulun laiminlyöminen ei todellakaan ole normaali tilanne ja siksi kirjoitinkin tänne toiveenani kuulla muiden kokemuksia, joilla sama ongelma.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi jopo-luokka, tai miksikä niitä nykyään kutsutaan? Sellainen, jossa on juuri näitä koulupudokkaita, osa tosi lahjakkaitakin, jotka syystä tai toisesta eivät pärjää tavallisella luokalla.

Niissä koulupäivä on jaettu vähän toisella tavalla ja nuoret käyvät mm. työharjoitteluissa eri aloilla, jotta se motivaatio ja ajatus omasta tulevaisuudesta kehittyisi. Koulua voi käydä enemmän omaan tahtiin, eikä luokalleen voi jäädä, vaan edelliseltä vuosiluokalta puuttuneita suorituksia voi tehdä seuraavana lukuvuonna. Luokissa on sama erityisopettaja kaikissa aineissa, joten hänellä tulee samalla kokonaisvaltaisempi näkemys nuoresta ja voi siten tukea yksilöllisemmin.

Tämä on itse asiassa yksi vaihtoehto, jota nyt selvitetään. Se kiinnostaisi teiniä itseään, mikä on hyvä lähtökohta. Jopollekin on vaikea päästä, eivätkä mielellään ota lintsareita, kun paikkoja on vähän. Onko kenelläkään kokemuksia, onko koulunkäyntimotivaatio löytynyt jopon avulla?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus vikaa  voi olla toki koulussakin, mutta 90% tapauksista pulma on siinä, että lapsi on saanut aivan liikaa valtaa ja oikeuksia tehdä mitä huvittaa, ilman että on tarvinnut ponnistella minkään asian eteen oikeasti.

Kun tällainen teini kohtaa viimeistään kasilla sen, että koulun eteen olisi tehtävä jotain, jotta saisi edes sen 5-6 arvosanakseen ja pääsisi eteenpäin, voi olla että hänen ratkaisu on olla menemättä kouluun. Kotona ja koneella ja puhelimella on kivempi olla yötä myöden. Aamulla ei jaksa jne. Kierre on valmis...

Huvittavaa kun joskus palavereissa on toistakymmentä aikuista miettimässä, miksi pekkaliisa ei käy koulua. Jokus olen suututtanut sekä vanhemmat ja esim psykologit kun olen kertonut heille vastauksen:  "Koska pekkaliisa ei tahdo! Ja sen myötä kaikki ovat ihan äimänä ja säätävät valtavasti kaikkien tahojen kanssa!"

Ratkaisu tähän yleensä olisi: "Jos pekkaliisa ei mene kouluun ja tee vähimmäisvaatimuksia koulussa, hänellä ei ole myöskään puhelinta, nettiä, harrastuskyytejä, herkkuja jne!" 95% tapauksista aloittaisi koulunkäynnin viikon kuurin jälkeen. Loput tarvitsevat hoitoa tai esim sijoituksen ja tällöin usein pulmia perheessä enemmänkin...

Joskus kuulee vanhemmilta lapsellisen kommentin, joo me ollaan kokeiltu tota. Ei se toiminut. Kun kysyn kauanko kokeilu jatkui, niin vastaus on kaksi päivää. Syy kokeilun loppumiseen oli, koska lapsi alkoi kiukutella ja sille tuli paha mieli.... Huoh!

Reksinä 20 v

Mitenkään ottamatta kantaa Ap:n tapaukseen, niin minun on kyllä pakko kompata tätä.

Koulussa on kasvava joukko nuoria, jotka _eivät tee yhtään mitään_. Istuvat paikalla zombeina vailla pienen pientäkään aikomusta vaivannäköön, edes kynään ei onnistuta tarttumaan saati kirjaa avaamaan. Ei jaksa, ei kiinnosta, ei oo kivaa. Ja lähes joka luokasta joku jää kokonaan kotiin yläkoulun aikana. Ja hyvin usein syynä on juuri tuo lapsena saatu ylivalta perheessä, minkä vuoksi vanhemmilla ei ole mitään auktoriteettia lapsiinsa. Eikä silloin sitä ole kenelläkään muullakaan. Joskus harvoin syynä voi toki olla masennus tai jokin muu oikea syy. Itse en enää usko tähän loputtomaan hyysäämiseen, joskus pitäisi vaan saada potku persauksille ja alkaa tajuta ettei kaikki tässä maailmassa tule kaikille ilmaisiksi.

T. 15 vuotta yläkoulun opena

Jos näin on, niin olisiko mahdollista, että vika on koulussa eikä vanhemmissa? Kouluhan näillä nuorilla on yhdistävänä tekijänä eikä vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko koulun vaihto?

Ehkä, mutta sitten vaihto pitäisi olla sairaalakouluun/pienluokalle. Koulunvaihtoa normaaliluokalle on jo kerran nimittäin kokeiltu.

Ap

Sairaalakouluun on äärimäisen vaikea päästä, pienluokalle pitäisi kyllä onnistua paljon helpommin.

Kirjoitin aiemmin omakohtaisen kokemuksen. Täytyy sanoa että pienluokkaan siirtäminen ei ainakaan meillä auta mitään. Poika on päättänyt että sitä iloa hän ei kenellekään suo, että alkaisi kouluasioista kiinnostumaan. Se on kuin joku pakonomainen leuhkimisen aihe kuinka huonosti koulu menee ja kuinka se ei kiinnosta. Poikaa ei saa kehua eikä kannustaa koska silloin kaikki menee vielä huonommin. Hän saisi helpolla kympin kokeesta mutta sitä iloa hän ei kellekään suo. Eikä halua kehuja kuulla suorituksistaan. Että näin!

Tämä on muuten jännä ilmiö, että aina sanotaan, kuinka nuorta pitää kehua ihan pienistäkin asioista, jos hänen kanssaan on vaikeaa, että aina löytyy sitä positiivista. Meillä teinipoika nimenomaan ärsyyntyy kaikista kehuista ja ne alkavat itsestänikin kuulostaa hölmöltä lässytykseltä. Poika on älykäs ja alakoulussa kaikki sujui, vaikkei nähnyt vaivaa. Nyt yläkoulussa kaikki tökkii, mutta milläpä autat, kun motivaatiota ei ole. Ihan sama kuin jota kuta, joka osaisi lukion matematiikkaa pitäisi äkkiä alkaa kehua yksinkertaisten yhteenlaskujen osaamisesta: totta ihmeessä teini itsekin tajuaa, että hänestä olisi paljon enempään ja kehuminen aivan lapsellisista asioista tekee kehujasta ääliön tai nuoren älyä vähättelevän. Tuntuu todellakin kuin olisi seinä vastassa. Kun lapsi oli pienempi, aina tuntui, että omilla toimilla on jotain vaikutusta (myönteistä tai kielteistä), nyt on ihan se ja sama teen tai en tee jotain. Nuori pilaa asiansa kyllä, jos vaan haluaa. Ja todella jotkut kännykkäkiellot ovat ihan hullu ajatuskin: luuleeko joku, että se teini alkaa vaikka pelaamisen sijaan tehdä matikan tehtäviä, jos pelaaminen on mahdotonta? Kyllä hän siitä vaan muuttuu entistäkin uhmakkaammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus vikaa  voi olla toki koulussakin, mutta 90% tapauksista pulma on siinä, että lapsi on saanut aivan liikaa valtaa ja oikeuksia tehdä mitä huvittaa, ilman että on tarvinnut ponnistella minkään asian eteen oikeasti.

Kun tällainen teini kohtaa viimeistään kasilla sen, että koulun eteen olisi tehtävä jotain, jotta saisi edes sen 5-6 arvosanakseen ja pääsisi eteenpäin, voi olla että hänen ratkaisu on olla menemättä kouluun. Kotona ja koneella ja puhelimella on kivempi olla yötä myöden. Aamulla ei jaksa jne. Kierre on valmis...

Huvittavaa kun joskus palavereissa on toistakymmentä aikuista miettimässä, miksi pekkaliisa ei käy koulua. Jokus olen suututtanut sekä vanhemmat ja esim psykologit kun olen kertonut heille vastauksen:  "Koska pekkaliisa ei tahdo! Ja sen myötä kaikki ovat ihan äimänä ja säätävät valtavasti kaikkien tahojen kanssa!"

Ratkaisu tähän yleensä olisi: "Jos pekkaliisa ei mene kouluun ja tee vähimmäisvaatimuksia koulussa, hänellä ei ole myöskään puhelinta, nettiä, harrastuskyytejä, herkkuja jne!" 95% tapauksista aloittaisi koulunkäynnin viikon kuurin jälkeen. Loput tarvitsevat hoitoa tai esim sijoituksen ja tällöin usein pulmia perheessä enemmänkin...

Joskus kuulee vanhemmilta lapsellisen kommentin, joo me ollaan kokeiltu tota. Ei se toiminut. Kun kysyn kauanko kokeilu jatkui, niin vastaus on kaksi päivää. Syy kokeilun loppumiseen oli, koska lapsi alkoi kiukutella ja sille tuli paha mieli.... Huoh!

Reksinä 20 v

Mitenkään ottamatta kantaa Ap:n tapaukseen, niin minun on kyllä pakko kompata tätä.

Koulussa on kasvava joukko nuoria, jotka _eivät tee yhtään mitään_. Istuvat paikalla zombeina vailla pienen pientäkään aikomusta vaivannäköön, edes kynään ei onnistuta tarttumaan saati kirjaa avaamaan. Ei jaksa, ei kiinnosta, ei oo kivaa. Ja lähes joka luokasta joku jää kokonaan kotiin yläkoulun aikana. Ja hyvin usein syynä on juuri tuo lapsena saatu ylivalta perheessä, minkä vuoksi vanhemmilla ei ole mitään auktoriteettia lapsiinsa. Eikä silloin sitä ole kenelläkään muullakaan. Joskus harvoin syynä voi toki olla masennus tai jokin muu oikea syy. Itse en enää usko tähän loputtomaan hyysäämiseen, joskus pitäisi vaan saada potku persauksille ja alkaa tajuta ettei kaikki tässä maailmassa tule kaikille ilmaisiksi.

T. 15 vuotta yläkoulun opena

Koulun pitäisi muuttua ajan mukana. Ne opetusmetodit, jotka toimivat 20 vuotta sitten ovat auttamattoman vanhentuneita. Opettajankoulutuksessa pitäisi painottaa ihan toisenlaisia asioita kuin nykyisin, sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja, tiedon etsimistä ja medianlukutaitoa. Opettajiksi pitäisi valita niitä entisiä ongelmanuoria, jotka pystyvät paremmin ymmärtämään nuorten ajattelua ja sitä kautta motivoida heitä. Ei niitä kympin tyttöjä, jotka ovat ihan suu auki, kun joku nuori ei haluakasn käydä koulua. Lisäksi pitäisi panostaa luokan ryhmäytymiseen ja luokkahenkeen, ettei kukaan jäisi syrjään.

Yksi asia vanhassa mallissa oli kuitenkin hyvää: erityisluokat. Erityisoppilaiden integroinnista yleisopetukseen kärsivät kaikki, niin se erityisoppilas, joka ei saa tarvitsemaansa tukea, opettaja, joka ei osaa erityisoppilaan tarvitsemas tukea antaa, kuin muut oppilaat, jotka kärsivät erityisoppilaan/oppilaiden mahdollisista käytöshäiriöistä, joihin nk. tavisoppilaat saattavat lähteä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko koulun vaihto?

Ehkä, mutta sitten vaihto pitäisi olla sairaalakouluun/pienluokalle. Koulunvaihtoa normaaliluokalle on jo kerran nimittäin kokeiltu.

Ap

Sairaalakouluun on äärimäisen vaikea päästä, pienluokalle pitäisi kyllä onnistua paljon helpommin.

Kirjoitin aiemmin omakohtaisen kokemuksen. Täytyy sanoa että pienluokkaan siirtäminen ei ainakaan meillä auta mitään. Poika on päättänyt että sitä iloa hän ei kenellekään suo, että alkaisi kouluasioista kiinnostumaan. Se on kuin joku pakonomainen leuhkimisen aihe kuinka huonosti koulu menee ja kuinka se ei kiinnosta. Poikaa ei saa kehua eikä kannustaa koska silloin kaikki menee vielä huonommin. Hän saisi helpolla kympin kokeesta mutta sitä iloa hän ei kellekään suo. Eikä halua kehuja kuulla suorituksistaan. Että näin!

Tämä on muuten jännä ilmiö, että aina sanotaan, kuinka nuorta pitää kehua ihan pienistäkin asioista, jos hänen kanssaan on vaikeaa, että aina löytyy sitä positiivista. Meillä teinipoika nimenomaan ärsyyntyy kaikista kehuista ja ne alkavat itsestänikin kuulostaa hölmöltä lässytykseltä. Poika on älykäs ja alakoulussa kaikki sujui, vaikkei nähnyt vaivaa. Nyt yläkoulussa kaikki tökkii, mutta milläpä autat, kun motivaatiota ei ole. Ihan sama kuin jota kuta, joka osaisi lukion matematiikkaa pitäisi äkkiä alkaa kehua yksinkertaisten yhteenlaskujen osaamisesta: totta ihmeessä teini itsekin tajuaa, että hänestä olisi paljon enempään ja kehuminen aivan lapsellisista asioista tekee kehujasta ääliön tai nuoren älyä vähättelevän. Tuntuu todellakin kuin olisi seinä vastassa. Kun lapsi oli pienempi, aina tuntui, että omilla toimilla on jotain vaikutusta (myönteistä tai kielteistä), nyt on ihan se ja sama teen tai en tee jotain. Nuori pilaa asiansa kyllä, jos vaan haluaa. Ja todella jotkut kännykkäkiellot ovat ihan hullu ajatuskin: luuleeko joku, että se teini alkaa vaikka pelaamisen sijaan tehdä matikan tehtäviä, jos pelaaminen on mahdotonta? Kyllä hän siitä vaan muuttuu entistäkin uhmakkaammaksi.

Kiitos ajatustesi jakamisesta. Näin se juuri menee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joskus vikaa  voi olla toki koulussakin, mutta 90% tapauksista pulma on siinä, että lapsi on saanut aivan liikaa valtaa ja oikeuksia tehdä mitä huvittaa, ilman että on tarvinnut ponnistella minkään asian eteen oikeasti.

Kun tällainen teini kohtaa viimeistään kasilla sen, että koulun eteen olisi tehtävä jotain, jotta saisi edes sen 5-6 arvosanakseen ja pääsisi eteenpäin, voi olla että hänen ratkaisu on olla menemättä kouluun. Kotona ja koneella ja puhelimella on kivempi olla yötä myöden. Aamulla ei jaksa jne. Kierre on valmis...

Huvittavaa kun joskus palavereissa on toistakymmentä aikuista miettimässä, miksi pekkaliisa ei käy koulua. Jokus olen suututtanut sekä vanhemmat ja esim psykologit kun olen kertonut heille vastauksen:  "Koska pekkaliisa ei tahdo! Ja sen myötä kaikki ovat ihan äimänä ja säätävät valtavasti kaikkien tahojen kanssa!"

Ratkaisu tähän yleensä olisi: "Jos pekkaliisa ei mene kouluun ja tee vähimmäisvaatimuksia koulussa, hänellä ei ole myöskään puhelinta, nettiä, harrastuskyytejä, herkkuja jne!" 95% tapauksista aloittaisi koulunkäynnin viikon kuurin jälkeen. Loput tarvitsevat hoitoa tai esim sijoituksen ja tällöin usein pulmia perheessä enemmänkin...

Joskus kuulee vanhemmilta lapsellisen kommentin, joo me ollaan kokeiltu tota. Ei se toiminut. Kun kysyn kauanko kokeilu jatkui, niin vastaus on kaksi päivää. Syy kokeilun loppumiseen oli, koska lapsi alkoi kiukutella ja sille tuli paha mieli.... Huoh!

Reksinä 20 v

Jos on ollut rehtorina 20 vuotta, tuskin syyllistyy tuollaisiin yksinkertaistuksiin. Paskapuhetta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus vikaa  voi olla toki koulussakin, mutta 90% tapauksista pulma on siinä, että lapsi on saanut aivan liikaa valtaa ja oikeuksia tehdä mitä huvittaa, ilman että on tarvinnut ponnistella minkään asian eteen oikeasti.

Kun tällainen teini kohtaa viimeistään kasilla sen, että koulun eteen olisi tehtävä jotain, jotta saisi edes sen 5-6 arvosanakseen ja pääsisi eteenpäin, voi olla että hänen ratkaisu on olla menemättä kouluun. Kotona ja koneella ja puhelimella on kivempi olla yötä myöden. Aamulla ei jaksa jne. Kierre on valmis...

Huvittavaa kun joskus palavereissa on toistakymmentä aikuista miettimässä, miksi pekkaliisa ei käy koulua. Jokus olen suututtanut sekä vanhemmat ja esim psykologit kun olen kertonut heille vastauksen:  "Koska pekkaliisa ei tahdo! Ja sen myötä kaikki ovat ihan äimänä ja säätävät valtavasti kaikkien tahojen kanssa!"

Ratkaisu tähän yleensä olisi: "Jos pekkaliisa ei mene kouluun ja tee vähimmäisvaatimuksia koulussa, hänellä ei ole myöskään puhelinta, nettiä, harrastuskyytejä, herkkuja jne!" 95% tapauksista aloittaisi koulunkäynnin viikon kuurin jälkeen. Loput tarvitsevat hoitoa tai esim sijoituksen ja tällöin usein pulmia perheessä enemmänkin...

Joskus kuulee vanhemmilta lapsellisen kommentin, joo me ollaan kokeiltu tota. Ei se toiminut. Kun kysyn kauanko kokeilu jatkui, niin vastaus on kaksi päivää. Syy kokeilun loppumiseen oli, koska lapsi alkoi kiukutella ja sille tuli paha mieli.... Huoh!

Reksinä 20 v

Mitenkään ottamatta kantaa Ap:n tapaukseen, niin minun on kyllä pakko kompata tätä.

Koulussa on kasvava joukko nuoria, jotka _eivät tee yhtään mitään_. Istuvat paikalla zombeina vailla pienen pientäkään aikomusta vaivannäköön, edes kynään ei onnistuta tarttumaan saati kirjaa avaamaan. Ei jaksa, ei kiinnosta, ei oo kivaa. Ja lähes joka luokasta joku jää kokonaan kotiin yläkoulun aikana. Ja hyvin usein syynä on juuri tuo lapsena saatu ylivalta perheessä, minkä vuoksi vanhemmilla ei ole mitään auktoriteettia lapsiinsa. Eikä silloin sitä ole kenelläkään muullakaan. Joskus harvoin syynä voi toki olla masennus tai jokin muu oikea syy. Itse en enää usko tähän loputtomaan hyysäämiseen, joskus pitäisi vaan saada potku persauksille ja alkaa tajuta ettei kaikki tässä maailmassa tule kaikille ilmaisiksi.

T. 15 vuotta yläkoulun opena

Jos näin on, niin olisiko mahdollista, että vika on koulussa eikä vanhemmissa? Kouluhan näillä nuorilla on yhdistävänä tekijänä eikä vanhemmat.

Mistä ihmeestä opettajat ja rehtorit tietävät nuorten kotiasioista niin paljon, että pystyvät vetämään noin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ongelmien syistä? Yläkoulussa opettajat ei taatusti ehdi tutustua nuoriin kuin pintapuolisesti, vanhempia tapaa vain luokanvalvojat ja nekin tapaamiset on hyvin harvassa. Silti muka tiedetään millaista nuoren kasvatus on ollut pienestä pitäen. Pakko sanoa, että asenteissa on nyt vikaa ja pahasti, enkä yhtään epäile etteikö sillä olisi tekemistä myös nuorten kouluviihtyvyyden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus vikaa  voi olla toki koulussakin, mutta 90% tapauksista pulma on siinä, että lapsi on saanut aivan liikaa valtaa ja oikeuksia tehdä mitä huvittaa, ilman että on tarvinnut ponnistella minkään asian eteen oikeasti.

Kun tällainen teini kohtaa viimeistään kasilla sen, että koulun eteen olisi tehtävä jotain, jotta saisi edes sen 5-6 arvosanakseen ja pääsisi eteenpäin, voi olla että hänen ratkaisu on olla menemättä kouluun. Kotona ja koneella ja puhelimella on kivempi olla yötä myöden. Aamulla ei jaksa jne. Kierre on valmis...

Huvittavaa kun joskus palavereissa on toistakymmentä aikuista miettimässä, miksi pekkaliisa ei käy koulua. Jokus olen suututtanut sekä vanhemmat ja esim psykologit kun olen kertonut heille vastauksen:  "Koska pekkaliisa ei tahdo! Ja sen myötä kaikki ovat ihan äimänä ja säätävät valtavasti kaikkien tahojen kanssa!"

Ratkaisu tähän yleensä olisi: "Jos pekkaliisa ei mene kouluun ja tee vähimmäisvaatimuksia koulussa, hänellä ei ole myöskään puhelinta, nettiä, harrastuskyytejä, herkkuja jne!" 95% tapauksista aloittaisi koulunkäynnin viikon kuurin jälkeen. Loput tarvitsevat hoitoa tai esim sijoituksen ja tällöin usein pulmia perheessä enemmänkin...

Joskus kuulee vanhemmilta lapsellisen kommentin, joo me ollaan kokeiltu tota. Ei se toiminut. Kun kysyn kauanko kokeilu jatkui, niin vastaus on kaksi päivää. Syy kokeilun loppumiseen oli, koska lapsi alkoi kiukutella ja sille tuli paha mieli.... Huoh!

Reksinä 20 v

Mitenkään ottamatta kantaa Ap:n tapaukseen, niin minun on kyllä pakko kompata tätä.

Koulussa on kasvava joukko nuoria, jotka _eivät tee yhtään mitään_. Istuvat paikalla zombeina vailla pienen pientäkään aikomusta vaivannäköön, edes kynään ei onnistuta tarttumaan saati kirjaa avaamaan. Ei jaksa, ei kiinnosta, ei oo kivaa. Ja lähes joka luokasta joku jää kokonaan kotiin yläkoulun aikana. Ja hyvin usein syynä on juuri tuo lapsena saatu ylivalta perheessä, minkä vuoksi vanhemmilla ei ole mitään auktoriteettia lapsiinsa. Eikä silloin sitä ole kenelläkään muullakaan. Joskus harvoin syynä voi toki olla masennus tai jokin muu oikea syy. Itse en enää usko tähän loputtomaan hyysäämiseen, joskus pitäisi vaan saada potku persauksille ja alkaa tajuta ettei kaikki tässä maailmassa tule kaikille ilmaisiksi.

T. 15 vuotta yläkoulun opena

Jos näin on, niin olisiko mahdollista, että vika on koulussa eikä vanhemmissa? Kouluhan näillä nuorilla on yhdistävänä tekijänä eikä vanhemmat.

Varmasti vikaa on usein vanhemmissakin, mutta on jotenkin tabu, että koulussa olisi jotain perustavan laatuista vikaa. Omalla älykkäällä ja monesta kiinnostuneella pojallani kiinnostus kaiken oppimiseen lopahti ihan koulun myötä. Ja sitten taas toisaalta koulussa ei nykyään kauheasti vaadita, mikä voi aiheuttaa tällaisia yllätyksiä myöhemmin, kun jotain pitäisi oikeasti tehdäkin. Meillä poika on Asperger ja vaatii varmaan vähän sellaista ylimääräistä vaivaa opettajalta ns. normaalitilanteessakin, mutta kun alakoulussa tuli tällainen tilanne, että lapsi vaan kieltäytyi tekemättä matikan koetta, mitä teki opettaja? Ei antanut nelosta tms., teki lapselle uuden kokeen, jonka tehtävät hän oli muokannut lasta kiinnostavaan aihepiiriin (yksi TV-ohjelma). Ok, sinänsä tosi kiva, eikä vaivannäön puutteesta voi moittia, mutta tekeekö yläkoulun opettaja joka teinille oman kokeen, jota on sitten kiva tehdä? No ei tee. Jälkiviisaasti ajatellen noihin lapsen ongelmiin olisi pitänyt puuttua jo kauan sitten. Hänelle sääntöjen noudattaminen ja ihan vaan asioiden tekeminen mukisematta on ihan h*lvetin vaikeaa johtuen varmaan suureksi osaksi tuosta Aspergeristä, mutta kun minä en vaan voi lähettää nuoren kouluun mitään taikasäteitä millä saisin hänet siellä toimimaan. Eli kyllä minusta olisi kiva, että alakoulussa olisi panostettu vähän enemmän tähän, että joskus on vaan pakko tehdä jotain. Ikinä koulusta ei otettu yhteyttä, että mitään tukitoimia tarvittaisiin. Itse otin yhteyttä koulupsykologiin, kerroin huoleni koululääkärille jne., kun tuntui, ettei tuo voi olla enää normaalia, mutta koulun puolesta olisi ilmeisesti ollut vain virkistävää vaihtelua, että osa oppilaista on todella uppiniskaisia jne. Luokalla vaihtui englannin opettaja kesken alakoulun ja oli ihan yleinen tyrmistyksen aihe (siis ei vain omalla lapsellani), että tämä antoi läksyjä, tarkasti onko läksyt tehty ja ylipäänsä VAATI MITÄÄN. Koko koulu oli ihan kuohuksissa. Oikeasti vanhempien on vaikea kotoa käsin huolehtia siitä, että se tenava pysyy motivoituneena koko koulupäivän, tekee tehtävänsä eikä tee mitään hölmöä. Kyllä siinä vaan pitää koulun tehdä oma osuutensa myös. Eli ehkä ne yläkoulun opettajat voisivat joskus vilkaista kysyvinä/syyttävinä myös alakoulun, ei vain kodin suuntaan. Kotona luodaan lapselle käsitys koulusta alakoulua ajatellen, yläkoulussa nuori opiskelee niillä tavoilla (tai tavattomuuksilla...) mihin on alakoulussa tottunut.

Kerronpa oman tarinani, jos se jotakuta kiinnostaa. Pitää kuitenkin muistaa, että minä olin yläasteikäinen 80-luvulla, jolloin moni asia oli toisin. Ei silloin puhuttu masennuksesta ja muutenkin asioihin suhtauduttiin nykyistä kapeakatseisemmin.

Yhtä kaikki, lintsaaminen alkoi seitsemännellä luokalla. Erityisesti tiistait olivat vaikeita, mutta usein lähdin koulusta pois jo kesken maanantain. En osaa selittää sitä mitenkään muutoin kuin että minun oli paha olla ja olin väsynyt. Nukuin hyvät yöunet kuitenkin, joten siinä se syy ei ollut. En myöskään enää yläasteella ollut kiusattu. En riidellyt opettajien kanssa. Kokeissa menestyin kiitettävästi, vaikka en ikinä tehnyt läksyjä. Kokeisiin luin koealueen kerran läpi ja saatoin vähän silmäillä vielä uudelleen, mutta sen enempää en kouluun panostanut.

Olin yksinhuoltajan poika, mutta ei äitini mikään piittaamaton ollut. Väsynyt varmasti useinkin, mutta kyllä hän käsittääkseni yritti selvittää lintsailuani luokanvalvojan kanssa. En usko, että mitkään jälki-istunnot olisivat minua muuttaneet. Olisin istunut ne joskus. Todennäköisesti opettajat eivät vain motivoituneet hoitamaan asiaani, koska menestyin opinnoissani, eikä minusta ollut koulussa suoranaista haittaa.

Jälkeenpäin olen ajatellut, että olisi ollut hyvä, jos olisi ollut joku, jolle puhua. Tai oikeastaan joku, joka olisi aloittanut kysymällä, että mikä minulla on. En minä itse nimittäin tullut asiaa pohtineeksi, en vain mennyt kouluun monena aamuna. Koulu vain tuntui totaalisen kurjalta ja paskalta. Minä tosin olisin voinut menestyä kotikoulussa, jos sellaista siihen aikaan olisi ollut. EHKÄ olisi ollut ihan reilu meininki, että menen kouluun jos jaksan, mutta pääasiassa käyn vain tekemässä kokeet hyvässä järjestyksessä. Niin tein sitten aikanaan lukiossa.

Sittemmin on käynyt ilmi, että en totisesti ole aamuvirkku. Minulla on ollut työelämässäkin vaikeuksia sopeutua seitsemältä tai kahdeksalta alkaviin työpäiviin. Yhdeksäksi olen suoriutunut hyvin ja työt ovat sujuneet. Minun kohdallani olisi ehkä auttanut, jos olisi tajuttu, että jotkut ovat iltavirkkuja. Mutta kun se ei passaa, kun kaikkien pitää sopia samaan muottiin - ja vain siksi, koska useimmat muutkin siihen sopivat ja suostuvat. Enkä minä laiskuuttani tai pahantahtoisuuttani elä hiukan toisia myöhempää vuorokausirytmiä. En tiedä, miksi näin on, mutta aamut eivät sovi minulle. Se on nyt monta kertaa koettu ja olen totisesti yrittänyt sopeutua tavalliseen kahdeksasta neljään -rytmiin.

Karu tosiasia on, ettei teiniä pysty pakottamaan - tai ainakin se pitää ääritapauksessa tehdä väkivalloin. Jos koulu on kerta kaikkiaan mahdotonta, ei siinä auta viihde- ja viestintäelektroniikan takavarikointi. Laitostakin voi kokeilla, mutta jos ei, niin ei. Meille aikanaan hoettiin, että Suomessa ei ole koulupakkoa, mutta oppivelvollisuus on. Käytännössä Suomessa on koulupakko, mutta oppivelvollisuutta ei ole. Sen nyt näkee tälläkin palstalla: monet ovat kiltisti istuneet koulunsa, mutta päähän ei ole jäänyt kuin musta aukko.