Onko se tasa-arvoa, jos äiti ei halua että isä jää lapsen kanssa kotiin?

Ohis ruokatunnilta. Lapset nauttivat kehittävästä kotonaolemisesta kun äidit tappelevat av:lla keskenään. Enemmän taitaisivat huomiota saada tarhassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti ja isä tienaavat yhtä paljon tai äiti enemmän äitiysloman jälkeen, ei ole tasa-arvoa.

Se, että tienasin paljon enemmän kuin mieheni, ei kyllä vähentänyt haluani olla lasteni kanssa tippaakaan, äidinvaisto kun ei ole sidoksissa palkan määrään. Suurituloisena pystyin säästämään pitkiä hoitovapaita varten, joten taloudellisia ongelmia hoitovapaista ei aiheutunut ja vakkarityöhön paluu sujui helposti, etenkin, kun olin lisäkouluttanut itseäni hoitovapailla.

Halusiko isä olla kotona? Jos halusi niin, silloin sinä jyräsit.

Huono uudistus. Mitä jos mies ei halua jäädä kotiin? Entäs yksinhuoltajat?

Sori, kyllä äiti on pienille lapsille oikea hoitaja. Biologiaa ei voida muuttaa sanoi isät mitä tahansa. Äidillä ja vauvalla on 40 viikkoa side, jota mues ei vaan vii saada biologisista syistä. Sikiö tottuu äidin kehon erilaisiin ääniin, sydämen sykkeeseen ja ääneen, tapaan liikkua. Nämä kaikki jäävät isältä pois. Side kasvaa imetyksen myötä, sitäkään isä ei voi saada. Pullosta syöttäminen ei ole sama kuin imetys eikä kaikilla pysy maidontulo käynnissä pumppaamisella vaan se vaatii sen lapsen stimuloimaan ja pitämään tuotantoa yllä. Ja tästä on varmasti kaikki yhtä mieltä, että paras ravinto vauvalla ennen kiinteitä on äidinmaito. Kiinteiden ohella äidinmaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti ja isä tienaavat yhtä paljon tai äiti enemmän äitiysloman jälkeen, ei ole tasa-arvoa.

Sama palkka kaikille suomalaisille työstä ja osaamisesta riippumatta!

Sehän oli kysymys, mutta tosi elämässä ei puhuta tasa-arvosta vaan rahasta kun mietitään miten lapset hoidetaan.

Ihannehan olisi että oikeasti voi puhua kumpi jää lasta hoitamaan. Pieni palkkaisen kun on helppo jäädä kotiin, varsinkin jos toinen tienaa hyvin. Aikoinaan minulle olisi jäänyt noin 200€ enemmän käteen jos olisin mennyt töihin.

Perhehän ei voi tehdä omia valintoja suhteuttamalla menoja tuloihin niin, että perhe pärjää hetken pienimmilläkin tuloilla. Kaikki hyvä pitää saada ilman todellista vastuuta.

En ymmärrä tätä vastausta. Valinta oli meille selvä, minä jäin kotiin, koska laskimme että hoitomaksujen ja töistäni aiheutuvien kulujen jälkeen meille olisi jäänyt 200€ enemmän, jos olisin ollut töissä. Jos isä olisi jäänyt kotiin tappio olisi ollut 2000€.

Eli eiköhän me kannettu vastuu, työssä olevia veronmaksajia on kasvatettu.

Mutta eihän tuo ole ollut ihanne lasten ja isän väliselle. suhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäyminen lähti kasvuun, kun tasa-arvo alkoi valtamaan alaa? Eikö enevät rahavarat ja naisten arvon mittaaminen samoilla arvoilla kuin kuin miehiä on mitattu tuonutkaan onnellisuutta perheisiin? Perheet tuntuvat olevan sukupuolipuolten välistä sotaa kumpi suokupuoli saa tehdä mitäkin ja tämän ulkopuolella on perheen lapset.

Lapsikuolleisuus lähti jyrkkään laskuun samoihin aikoihin. Jokainen voi pohtia mielessään, liittyykö lapsikuolleisuus tai nuorten häiriökäyttäytyminen feminismiin. Mutta siitä lienemme joka tapauksessa yhtä mieltä, että lapsen on parempi olla hankala kuin kuollut?

Tuolla on tavaton määrä lapsia ja nuoria, joilta puuttuu kodin hoiva kokonaan. Tämä on pakko töksäyttää karulla tavalla, mutta tavottoman monen lapsen etu olisi ollut "kuolema" esim. elämä päihdeperheissä ja ns. pentutehtailu ei ole kenenkään etu.

Ei sinun olisi todellakaan ollut mikään pakko tuota töksäyttää, sinä vain halusit. Tuo on kyllä täydellisen kusipään asenne. "Sinun elämäsi on niin huonoa, että olisi parempi kun olisit kuollut." No ehkä sinun mielestäsi on parempi että nuo ihmiset olisivat kuolleita, mutta todella moni köyhä ja traumatioitunut ihminen rakastaa elämäänsä. Ainutta elämäänsä. Ja sinä sanot että heille olisi parempi olla kuollut. Uskomatonta. He ovat ihmisiä, eivät lopetettavia koiranpentuja.

Olenkin aina sanonut mielummin olevani kusipää kuin tekopyhä hurskahtelia. Lastenpentu tehtailu pitäisi saada kuriin siinä missä koirienkin. Eläinten oikeuksista välitetään ennemmän kuin ihmisten. Ihminen ei auttamatta rakasta elämäänsä ja jaksa sitä ainoaa elämäänsä. Sinunkaan eläkkeelle ei taida olla maksajaa näiden köyhien ja traumatisoituneiden jäädessä eläkkeelle mitä enevin määrin ennen kuin ovat edes aikuisuuden ja itsenäisyyden kynnyksellä.

Eiköhän sinunlaisesi kasvattaja traumatisoi lapsia enemmän kuin alkoholiongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen työnjaolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, sillä on, että molemmat tekevät yhtä paljon. (mitä nyt sitten tekevätkään)

Mikä sinusta korvaa lapsen hoidon ja kasvattamisen? Olisiko kuitenkin niin että se on korvaamaton?

Nyt oli kyse tasa-arvosta ja sitä ei ole työtehtävien jakaminen eri tehtävien kesken. Lastenhoito voidaan jakaa tasan ajallisesti vanhempien kanssa ja kasvattajina molempia tarvitaan.

Tasa-arvoa on että molemmat viettävät lapsen kanssa saman ajan.

Se voi olla tai voi olla olematta. Jos toinen vanhemmista käy mielummin palkkatöissä ja toinen hoitaa lasta, sekin voi olla tasa-arvoa. Molemmat saa päättää mitä haluavat.

Ketjun aihe ei ollut tämä.

Niin, ketjun aihe oli onko lastenhoitokysymys tasa-arvokysymys ja sitä se ei ole.

Syyt vaan ovat vieä epäselvät. On tarjottu syyksi rahaa, miehen empatiakyvyttömyyttä, erilaista psyykettä (mitkä erot?), biologia kuten hormoneja...

Mikäli nämä lähtökohdat ulotetaan koko yhteiskuntaan, ei naisten kannata enää vaatia tasa-arvoa.

Voi jankuti jankuti. Lue ap:n kysymys otsikosta. Ei kaikkea voi laittaa tasa-arvon piikkiin, on kyse kahden ihmisen keskinäisestä vallankäytöstä. Tasa-arvoon vedoten kyseinen henkilö voi vaatia jakoa puoliksi, mutta kaikilla jako puoliksi ei ole tasa-arvoa.

Siksi tarvitaankin lainsäädäntö, että vältytään vallankäytöltä.

Pakkojako ulkopuolisen toimesta ei tee asiasta sen tasa-arvoisempaa, koska toisella perheellä voi olla erilainen käsitys tehtävien jaosta. Valtion puuttuminen perheen sisäisiin asioihin ei todellakaan ole oikein ja edistä mitään hyvää.

Mitä mietit siitä ulkopuolisen pakkojaosta, että valtio puuttui kirkon asioihin ja pakotti kirkon hyväksymään naispapit? Edistikö se mitään hyvää? Tai naisten äänioikeus? Valtiohan pakotti naisille äänioikeuden. Olisiko perheen pitänyt itse sisäisesti päättää ja sopia keskenään, äänestävätkö perheen naiset vai ei?

Nyt sä sekoitat perheen sisäiset asiat ja julkisen vallan. Kirkon valintaan vaikutti sen jäsenistön mielipide ei valtiovalta. Ja äänioikeuteen valtion jäsenet (veronmaksajat). Et sä oikeesti ole noin tyhmä kuin esität.

Niin sekoitan, tarkoituksella. Ja "mä" olen tasan niin tyhmä kuin haluan :)

Kaikki instituutiot rakentuvat ihmisistä. Ihmisten asioita tässä ratkotaan. Vastaatko nyt kysymyksiin, vai poikkesitko vain pikaisesti paikalle solvaamaan minua?

Vastasin molempiin kysymyskokonaisuuksiin jo.

Solvaus on siis mielestäsi käypä vastaus keskustelussa?

Olisi mielestäni hyvä mennä siihen suuntan, että molemmat olisivat kotona jonkin aikaa. Se on yleensä hyväksi lapsille, parisuhteelle ja koko perheelle. On epäreilua, jos äiti ei suostu isän jäävän kotiin (ei halua luopua pienestäkään pätkästä vapaata, ei suostu elättämään perhettä sen aikaa vaikka pystyisi). Toisaalta mielestäni on tärkeää, että kotonaolijaa ei ole pakko vaihtaa ekojen 6-12kk aikana. Jos toinen on kotona ja toinen käy töissä niin pienelle vauvalle siitä kotonaolijasta muodostuu väkisinkin ensisijainen turvan lähde ja ainakaan alle 9kk vauvalle ei ole hyvä joutua yhtäkkiä eroon tästä ensisijaisesta kiintymyksen kohteesta päiviksi.

Minä olisin halunnut, että mies jää kotiin. Meillä on käytännössä sama palkka ja mielestäni kotiin jääminen on myös oikeus isälle, hengähdystauko hektisestä työnteosta tutustumaan omaan lapseensa ja lapsen arkeen. Ongelma olikin se, että miten miehen työpaikka suhtautuu asiaan. Kuulemma sitä ei katsota kovin hyvällä, että mies on "pitkään" pois työpaikalta. Omalla työpaikallani, joka on vahvasti miesvaltainen, sen sijaan on paljonkin moderneja korkeasti koulutettuja miehiä, jotka ovat olleet ongelmitta pois jopa vuodenkin verran työelämästä. Samanlaisen asenteen soisi levittäytyvän jokaiselle työpaikalle.  No mies kuitenkin jää kotiin n. 4 kk enkä tiedä oliko ongelma enemmänkin ollut miehen omassa päässä. Uskon, että mitä enemmän miehiä jää kotiin, sitä useammat miehet haluavat itse myös sinne jäädä. Kuka vanhempi ei oikeasti haluaisi olla kotona muutamaa kuukautta oman lapsensa kanssa?! Jos miehelle on työ tärkeämpi kuin lapsi, niin sellaisen miehen kanssa ei kannattaisi perhettä perustaa. Se muutama kuukausi kotona ei kenenkään miehen uraa kaada. Itse olisin ollut valmis elämään vaikka velaksi ne kuukaudet kun mies on kotona, sillä toista mahdollisuutta ei enää tule lapsen kasvaessa. 

Minustakin olisi hyvä, jos isän olisi helpompi jäädä kotiin. En kuitenkaan viitsisi vieroittaa lasta imetyksestä turhan varhain ja sopiva hetki minun palata töihin olisi noin 9-10kk tienoilla. Tällä hetkellä meillä ei ole miehen kotiin jäämiseen kuitenkaan varaa. Vaikka olemme samalla alalla on hän kerennyt tekemään töitä useita vuosia enemmän ja on siksi syystä paljon paremmin palkattu. Suunnittelemme hoitavamme tätä kuopusta kotona kaksi vuotiaaksi ja olisi ihan hyvä, jos miehellä olisi varaa olla kotona osa tästä ajasta.

Minusta olisi parasta, että miehelle korvamerkityn ansiosidonnaisen voisi käyttää silloin kuin perhe haluaa. Minun on ainakin vaikea palata töihin kovin lyhyeksi ajaksi. Äiti voisi olla oman ansiosidonnaisen jälkeen hetken halutessaan kotona joko kotihoidontuen turvin tai täysin itse kustannettuna, sen jälkeen isä voisi pitää ansiosidonnaisen ja tämän jälkeen lapsi päivähoitoon.