Onko se tasa-arvoa, jos äiti ei halua että isä jää lapsen kanssa kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen työnjaolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, sillä on, että molemmat tekevät yhtä paljon. (mitä nyt sitten tekevätkään)

Mikä sinusta korvaa lapsen hoidon ja kasvattamisen? Olisiko kuitenkin niin että se on korvaamaton?

Nyt oli kyse tasa-arvosta ja sitä ei ole työtehtävien jakaminen eri tehtävien kesken. Lastenhoito voidaan jakaa tasan ajallisesti vanhempien kanssa ja kasvattajina molempia tarvitaan.

Tasa-arvoa on että molemmat viettävät lapsen kanssa saman ajan.

Se voi olla tai voi olla olematta. Jos toinen vanhemmista käy mielummin palkkatöissä ja toinen hoitaa lasta, sekin voi olla tasa-arvoa. Molemmat saa päättää mitä haluavat.

Ketjun aihe ei ollut tämä.

Niin, ketjun aihe oli onko lastenhoitokysymys tasa-arvokysymys ja sitä se ei ole.

Syyt vaan ovat vieä epäselvät. On tarjottu syyksi rahaa, miehen empatiakyvyttömyyttä, erilaista psyykettä (mitkä erot?), biologia kuten hormoneja...

Mikäli nämä lähtökohdat ulotetaan koko yhteiskuntaan, ei naisten kannata enää vaatia tasa-arvoa.

Voi jankuti jankuti. Lue ap:n kysymys otsikosta. Ei kaikkea voi laittaa tasa-arvon piikkiin, on kyse kahden ihmisen keskinäisestä vallankäytöstä. Tasa-arvoon vedoten kyseinen henkilö voi vaatia jakoa puoliksi, mutta kaikilla jako puoliksi ei ole tasa-arvoa.

Siksi tarvitaankin lainsäädäntö, että vältytään vallankäytöltä.

Pakkojako ulkopuolisen toimesta ei tee asiasta sen tasa-arvoisempaa, koska toisella perheellä voi olla erilainen käsitys tehtävien jaosta. Valtion puuttuminen perheen sisäisiin asioihin ei todellakaan ole oikein ja edistä mitään hyvää.

Mitä mietit siitä ulkopuolisen pakkojaosta, että valtio puuttui kirkon asioihin ja pakotti kirkon hyväksymään naispapit? Edistikö se mitään hyvää? Tai naisten äänioikeus? Valtiohan pakotti naisille äänioikeuden. Olisiko perheen pitänyt itse sisäisesti päättää ja sopia keskenään, äänestävätkö perheen naiset vai ei?

Näinhän se menee. Ja kun seuraa tätä keskustelua ei varmasti yhtään muutossa Suomessa tehtäisi tasa-arvon eteen jos tämä raati saisi päättää. Halutaan niin tiukasti pitää kiinni vanhasta mallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä menen töihin ja mies jää kotiin, joudutaan hakemaan jotain tukea sossusta. Onko se oikein?

Onko tasa-arvo oikein? Onko tasa-arvolla hintaa?

Tasa- arvoa? En ole nähnyt vielä kuin teennäistä.

Tasa- arvo olisi sitä, että kummallakin on sama palkkainen työ, samat autot, sama työmatka, sama työ, samat kotityöt ja ihan samanlainen elämä. Saa toteuttaa.

Eikä sitten valkata mitään etuja.

Ninenomaan tasa-arvo ei ole tuota. Tasa-arvoa on se. että kukin saa itse päättää mitä elämälleen haluaa tehdä. Toiset kun tulee onnellisiksi eri asioista kuin sinä tai minä. ohis

Minun mielestäni pitkät hoitovapaat ovat ihan turhaa hyysäämistä. Mitä järkeä on olla vuositolkulla kotona? Sitten monesti koko perhe kärsii pienistä tuloista ja kotona olevan vanhemman työmahdollisuudet saattavat kärsiä. Päiväkodissa lapsella kuitenkin hyvä hoito ja ikäistään leikkiseuraa. Mielestäni ihan naurettavia ne kolmen vuoden hoitovapaat muutenkin.

T.Nainen joka ei tod. jää kotiin möllöttämään äitiysloman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä menen töihin ja mies jää kotiin, joudutaan hakemaan jotain tukea sossusta. Onko se oikein?

Onko tasa-arvo oikein? Onko tasa-arvolla hintaa?

Tasa- arvoa? En ole nähnyt vielä kuin teennäistä.

Tasa- arvo olisi sitä, että kummallakin on sama palkkainen työ, samat autot, sama työmatka, sama työ, samat kotityöt ja ihan samanlainen elämä. Saa toteuttaa.

Eikä sitten valkata mitään etuja.

Ninenomaan tasa-arvo ei ole tuota. Tasa-arvoa on se. että kukin saa itse päättää mitä elämälleen haluaa tehdä. Toiset kun tulee onnellisiksi eri asioista kuin sinä tai minä. ohis

Mutta keskiarvoisella tasolla naisilla ja miehillä pitäisi olla mahdollisuudet samanlaiseen urakehitykseen ja palkkaan, molemmilla samanlainen mahdollisuus olla kotona lasten kanssa jne. Mitkä eivät toteudu nyky-yhteiskunnassa.

Miksi lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäyminen lähti kasvuun, kun tasa-arvo alkoi valtamaan alaa? Eikö enevät rahavarat ja naisten arvon mittaaminen samoilla arvoilla kuin kuin miehiä on mitattu tuonutkaan onnellisuutta perheisiin? Perheet tuntuvat olevan sukupuolipuolten välistä sotaa kumpi suokupuoli saa tehdä mitäkin ja tämän ulkopuolella on perheen lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä menen töihin ja mies jää kotiin, joudutaan hakemaan jotain tukea sossusta. Onko se oikein?

Onko tasa-arvo oikein? Onko tasa-arvolla hintaa?

Tasa- arvoa? En ole nähnyt vielä kuin teennäistä.

Tasa- arvo olisi sitä, että kummallakin on sama palkkainen työ, samat autot, sama työmatka, sama työ, samat kotityöt ja ihan samanlainen elämä. Saa toteuttaa.

Eikä sitten valkata mitään etuja.

Ninenomaan tasa-arvo ei ole tuota. Tasa-arvoa on se. että kukin saa itse päättää mitä elämälleen haluaa tehdä. Toiset kun tulee onnellisiksi eri asioista kuin sinä tai minä. ohis

Mutta keskiarvoisella tasolla naisilla ja miehillä pitäisi olla mahdollisuudet samanlaiseen urakehitykseen ja palkkaan, molemmilla samanlainen mahdollisuus olla kotona lasten kanssa jne. Mitkä eivät toteudu nyky-yhteiskunnassa.

Onko vika yksin yhteiskunnassa vai vaikuttaako myös ne omat henkilökohtaiset arvovalinnat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen työnjaolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, sillä on, että molemmat tekevät yhtä paljon. (mitä nyt sitten tekevätkään)

Mikä sinusta korvaa lapsen hoidon ja kasvattamisen? Olisiko kuitenkin niin että se on korvaamaton?

Nyt oli kyse tasa-arvosta ja sitä ei ole työtehtävien jakaminen eri tehtävien kesken. Lastenhoito voidaan jakaa tasan ajallisesti vanhempien kanssa ja kasvattajina molempia tarvitaan.

Tasa-arvoa on että molemmat viettävät lapsen kanssa saman ajan.

Se voi olla tai voi olla olematta. Jos toinen vanhemmista käy mielummin palkkatöissä ja toinen hoitaa lasta, sekin voi olla tasa-arvoa. Molemmat saa päättää mitä haluavat.

Ketjun aihe ei ollut tämä.

Niin, ketjun aihe oli onko lastenhoitokysymys tasa-arvokysymys ja sitä se ei ole.

Syyt vaan ovat vieä epäselvät. On tarjottu syyksi rahaa, miehen empatiakyvyttömyyttä, erilaista psyykettä (mitkä erot?), biologia kuten hormoneja...

Mikäli nämä lähtökohdat ulotetaan koko yhteiskuntaan, ei naisten kannata enää vaatia tasa-arvoa.

Voi jankuti jankuti. Lue ap:n kysymys otsikosta. Ei kaikkea voi laittaa tasa-arvon piikkiin, on kyse kahden ihmisen keskinäisestä vallankäytöstä. Tasa-arvoon vedoten kyseinen henkilö voi vaatia jakoa puoliksi, mutta kaikilla jako puoliksi ei ole tasa-arvoa.

Siksi tarvitaankin lainsäädäntö, että vältytään vallankäytöltä.

Pakkojako ulkopuolisen toimesta ei tee asiasta sen tasa-arvoisempaa, koska toisella perheellä voi olla erilainen käsitys tehtävien jaosta. Valtion puuttuminen perheen sisäisiin asioihin ei todellakaan ole oikein ja edistä mitään hyvää.

Mitä mietit siitä ulkopuolisen pakkojaosta, että valtio puuttui kirkon asioihin ja pakotti kirkon hyväksymään naispapit? Edistikö se mitään hyvää? Tai naisten äänioikeus? Valtiohan pakotti naisille äänioikeuden. Olisiko perheen pitänyt itse sisäisesti päättää ja sopia keskenään, äänestävätkö perheen naiset vai ei?

Nyt sä sekoitat perheen sisäiset asiat ja julkisen vallan. Kirkon valintaan vaikutti sen jäsenistön mielipide ei valtiovalta. Ja äänioikeuteen valtion jäsenet (veronmaksajat). Et sä oikeesti ole noin tyhmä kuin esität.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni pitkät hoitovapaat ovat ihan turhaa hyysäämistä. Mitä järkeä on olla vuositolkulla kotona? Sitten monesti koko perhe kärsii pienistä tuloista ja kotona olevan vanhemman työmahdollisuudet saattavat kärsiä. Päiväkodissa lapsella kuitenkin hyvä hoito ja ikäistään leikkiseuraa. Mielestäni ihan naurettavia ne kolmen vuoden hoitovapaat muutenkin.

T.Nainen joka ei tod. jää kotiin möllöttämään äitiysloman jälkeen.

Nii, viepä se 9 kk ikäinen hoitoon. Olepa hyvä.

Sit hommaat vuorotyön ja näet lastasi silloin tällöin, katselet vierestä kun se oireilee perheen rikkonaista vuorokausirytmiä ja sitten taputat itseäsi olkapäälle kun lapsella on tarhakaveri.

Onko niiiiin vaikeaa ymmärtää, että kaikilla ei ole elokuvaelämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti ja isä tienaavat yhtä paljon tai äiti enemmän äitiysloman jälkeen, ei ole tasa-arvoa.

Sama palkka kaikille suomalaisille työstä ja osaamisesta riippumatta!

Sehän oli kysymys, mutta tosi elämässä ei puhuta tasa-arvosta vaan rahasta kun mietitään miten lapset hoidetaan.

Ihannehan olisi että oikeasti voi puhua kumpi jää lasta hoitamaan. Pieni palkkaisen kun on helppo jäädä kotiin, varsinkin jos toinen tienaa hyvin. Aikoinaan minulle olisi jäänyt noin 200€ enemmän käteen jos olisin mennyt töihin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäyminen lähti kasvuun, kun tasa-arvo alkoi valtamaan alaa? Eikö enevät rahavarat ja naisten arvon mittaaminen samoilla arvoilla kuin kuin miehiä on mitattu tuonutkaan onnellisuutta perheisiin? Perheet tuntuvat olevan sukupuolipuolten välistä sotaa kumpi suokupuoli saa tehdä mitäkin ja tämän ulkopuolella on perheen lapset.

Lapsikuolleisuus lähti jyrkkään laskuun samoihin aikoihin. Jokainen voi pohtia mielessään, liittyykö lapsikuolleisuus tai nuorten häiriökäyttäytyminen feminismiin. Mutta siitä lienemme joka tapauksessa yhtä mieltä, että lapsen on parempi olla hankala kuin kuollut?

"Ja perheet eivät ole ainut ryhmä, joka tässä yhteiskunnassa on otettava huomioon. Perheet eivät saa vapaasti etsiä heille sopivia ratkaisuja, sillä ne vaikuttavat muihin. Tällä hetkellä ne vaikuttavat synnytysikäisiin naisiin, jotka eivät saa kunnon työtä äitiyslomauhan takia."

Kyllä saavat perheet päättää ihan keskenään. Ihme rutiruti. Ihan hullua alkaa keksimään joitain vaikuttavuusanalyyseja, eihän niille tulisi mitään rajaa. Sitäpaitsi milläs ajattelit estää sen, että perheet tekee niin kuin heille itselle parhaaksi on? 

Minäkin sanon vaan, että sinä et saa asua Helsingissä, koska toisille ei riitä sitten asuntoja, etkä saa käydä töissä, koska kaikille miehille ei riitä töitä, etkä saa olla työtön, koska veroja nostetaan, etkä saa tehdä lapsia, koska päiväkodin ryhmäkoot ovat liian suuret, etkä saa olla tekemättä, koska muuten minun eläkkeeni pienenee. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni pitkät hoitovapaat ovat ihan turhaa hyysäämistä. Mitä järkeä on olla vuositolkulla kotona? Sitten monesti koko perhe kärsii pienistä tuloista ja kotona olevan vanhemman työmahdollisuudet saattavat kärsiä. Päiväkodissa lapsella kuitenkin hyvä hoito ja ikäistään leikkiseuraa. Mielestäni ihan naurettavia ne kolmen vuoden hoitovapaat muutenkin.

T.Nainen joka ei tod. jää kotiin möllöttämään äitiysloman jälkeen.

Vuosikymmenten  ajan milloin minkin tahon propagandan tuloksena ollaan promottu lapsen edun mukaista olisi pysyä kotona ensinmäiset elivuotensa, mutta mitään perusteluja tälle ei koskaan esitetä.  Suomen malli on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana yhteisöä. Nytkin on vaiettu kuoliaaksi mitä aikaisemmin päivähoito aloitettiin, sitä todennäköisempää oli pärjääminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen työnjaolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, sillä on, että molemmat tekevät yhtä paljon. (mitä nyt sitten tekevätkään)

Mikä sinusta korvaa lapsen hoidon ja kasvattamisen? Olisiko kuitenkin niin että se on korvaamaton?

Nyt oli kyse tasa-arvosta ja sitä ei ole työtehtävien jakaminen eri tehtävien kesken. Lastenhoito voidaan jakaa tasan ajallisesti vanhempien kanssa ja kasvattajina molempia tarvitaan.

Tasa-arvoa on että molemmat viettävät lapsen kanssa saman ajan.

Se voi olla tai voi olla olematta. Jos toinen vanhemmista käy mielummin palkkatöissä ja toinen hoitaa lasta, sekin voi olla tasa-arvoa. Molemmat saa päättää mitä haluavat.

Ketjun aihe ei ollut tämä.

Niin, ketjun aihe oli onko lastenhoitokysymys tasa-arvokysymys ja sitä se ei ole.

Syyt vaan ovat vieä epäselvät. On tarjottu syyksi rahaa, miehen empatiakyvyttömyyttä, erilaista psyykettä (mitkä erot?), biologia kuten hormoneja...

Mikäli nämä lähtökohdat ulotetaan koko yhteiskuntaan, ei naisten kannata enää vaatia tasa-arvoa.

Voi jankuti jankuti. Lue ap:n kysymys otsikosta. Ei kaikkea voi laittaa tasa-arvon piikkiin, on kyse kahden ihmisen keskinäisestä vallankäytöstä. Tasa-arvoon vedoten kyseinen henkilö voi vaatia jakoa puoliksi, mutta kaikilla jako puoliksi ei ole tasa-arvoa.

Siksi tarvitaankin lainsäädäntö, että vältytään vallankäytöltä.

Pakkojako ulkopuolisen toimesta ei tee asiasta sen tasa-arvoisempaa, koska toisella perheellä voi olla erilainen käsitys tehtävien jaosta. Valtion puuttuminen perheen sisäisiin asioihin ei todellakaan ole oikein ja edistä mitään hyvää.

Mitä mietit siitä ulkopuolisen pakkojaosta, että valtio puuttui kirkon asioihin ja pakotti kirkon hyväksymään naispapit? Edistikö se mitään hyvää? Tai naisten äänioikeus? Valtiohan pakotti naisille äänioikeuden. Olisiko perheen pitänyt itse sisäisesti päättää ja sopia keskenään, äänestävätkö perheen naiset vai ei?

Nyt sä sekoitat perheen sisäiset asiat ja julkisen vallan. Kirkon valintaan vaikutti sen jäsenistön mielipide ei valtiovalta. Ja äänioikeuteen valtion jäsenet (veronmaksajat). Et sä oikeesti ole noin tyhmä kuin esität.

Niin sekoitan, tarkoituksella. Ja "mä" olen tasan niin tyhmä kuin haluan :)

Kaikki instituutiot rakentuvat ihmisistä. Ihmisten asioita tässä ratkotaan. Vastaatko nyt kysymyksiin, vai poikkesitko vain pikaisesti paikalle solvaamaan minua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäyminen lähti kasvuun, kun tasa-arvo alkoi valtamaan alaa? Eikö enevät rahavarat ja naisten arvon mittaaminen samoilla arvoilla kuin kuin miehiä on mitattu tuonutkaan onnellisuutta perheisiin? Perheet tuntuvat olevan sukupuolipuolten välistä sotaa kumpi suokupuoli saa tehdä mitäkin ja tämän ulkopuolella on perheen lapset.

Lapsikuolleisuus lähti jyrkkään laskuun samoihin aikoihin. Jokainen voi pohtia mielessään, liittyykö lapsikuolleisuus tai nuorten häiriökäyttäytyminen feminismiin. Mutta siitä lienemme joka tapauksessa yhtä mieltä, että lapsen on parempi olla hankala kuin kuollut?

Tuolla on tavaton määrä lapsia ja nuoria, joilta puuttuu kodin hoiva kokonaan. Tämä on pakko töksäyttää karulla tavalla, mutta tavottoman monen lapsen etu olisi ollut "kuolema" esim. elämä päihdeperheissä ja ns. pentutehtailu ei ole kenenkään etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni pitkät hoitovapaat ovat ihan turhaa hyysäämistä. Mitä järkeä on olla vuositolkulla kotona? Sitten monesti koko perhe kärsii pienistä tuloista ja kotona olevan vanhemman työmahdollisuudet saattavat kärsiä. Päiväkodissa lapsella kuitenkin hyvä hoito ja ikäistään leikkiseuraa. Mielestäni ihan naurettavia ne kolmen vuoden hoitovapaat muutenkin.

T.Nainen joka ei tod. jää kotiin möllöttämään äitiysloman jälkeen.

Vuosikymmenten  ajan milloin minkin tahon propagandan tuloksena ollaan promottu lapsen edun mukaista olisi pysyä kotona ensinmäiset elivuotensa, mutta mitään perusteluja tälle ei koskaan esitetä.  Suomen malli on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana yhteisöä. Nytkin on vaiettu kuoliaaksi mitä aikaisemmin päivähoito aloitettiin, sitä todennäköisempää oli pärjääminen.

Ja sitten ihmetellään silmät pyöreinä suomalaisten heikkoja sosiaalisia taitoja. Kotiin yhden ihmisen seuraan eristäminen ensimmäisiksi vuosiksi ei varmaan vaikuta mitenkään asiaan? Lapset näköjään haluttaisiin vieläkin kasvattaa mökissä keskellä korpea. Puiden tilalla on asfalttia ja mökissä taulu-tv, mutta idea on yhä sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäyminen lähti kasvuun, kun tasa-arvo alkoi valtamaan alaa? Eikö enevät rahavarat ja naisten arvon mittaaminen samoilla arvoilla kuin kuin miehiä on mitattu tuonutkaan onnellisuutta perheisiin? Perheet tuntuvat olevan sukupuolipuolten välistä sotaa kumpi suokupuoli saa tehdä mitäkin ja tämän ulkopuolella on perheen lapset.

Lapsikuolleisuus lähti jyrkkään laskuun samoihin aikoihin. Jokainen voi pohtia mielessään, liittyykö lapsikuolleisuus tai nuorten häiriökäyttäytyminen feminismiin. Mutta siitä lienemme joka tapauksessa yhtä mieltä, että lapsen on parempi olla hankala kuin kuollut?

Tuolla on tavaton määrä lapsia ja nuoria, joilta puuttuu kodin hoiva kokonaan. Tämä on pakko töksäyttää karulla tavalla, mutta tavottoman monen lapsen etu olisi ollut "kuolema" esim. elämä päihdeperheissä ja ns. pentutehtailu ei ole kenenkään etu.

Ei sinun olisi todellakaan ollut mikään pakko tuota töksäyttää, sinä vain halusit. Tuo on kyllä täydellisen kusipään asenne. "Sinun elämäsi on niin huonoa, että olisi parempi kun olisit kuollut." No ehkä sinun mielestäsi on parempi että nuo ihmiset olisivat kuolleita, mutta todella moni köyhä ja traumatioitunut ihminen rakastaa elämäänsä. Ainutta elämäänsä. Ja sinä sanot että heille olisi parempi olla kuollut. Uskomatonta. He ovat ihmisiä, eivät lopetettavia koiranpentuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti ja isä tienaavat yhtä paljon tai äiti enemmän äitiysloman jälkeen, ei ole tasa-arvoa.

Sama palkka kaikille suomalaisille työstä ja osaamisesta riippumatta!

Sehän oli kysymys, mutta tosi elämässä ei puhuta tasa-arvosta vaan rahasta kun mietitään miten lapset hoidetaan.

Ihannehan olisi että oikeasti voi puhua kumpi jää lasta hoitamaan. Pieni palkkaisen kun on helppo jäädä kotiin, varsinkin jos toinen tienaa hyvin. Aikoinaan minulle olisi jäänyt noin 200€ enemmän käteen jos olisin mennyt töihin.

Perhehän ei voi tehdä omia valintoja suhteuttamalla menoja tuloihin niin, että perhe pärjää hetken pienimmilläkin tuloilla. Kaikki hyvä pitää saada ilman todellista vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen työnjaolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, sillä on, että molemmat tekevät yhtä paljon. (mitä nyt sitten tekevätkään)

Mikä sinusta korvaa lapsen hoidon ja kasvattamisen? Olisiko kuitenkin niin että se on korvaamaton?

Nyt oli kyse tasa-arvosta ja sitä ei ole työtehtävien jakaminen eri tehtävien kesken. Lastenhoito voidaan jakaa tasan ajallisesti vanhempien kanssa ja kasvattajina molempia tarvitaan.

Tasa-arvoa on että molemmat viettävät lapsen kanssa saman ajan.

Se voi olla tai voi olla olematta. Jos toinen vanhemmista käy mielummin palkkatöissä ja toinen hoitaa lasta, sekin voi olla tasa-arvoa. Molemmat saa päättää mitä haluavat.

Ketjun aihe ei ollut tämä.

Niin, ketjun aihe oli onko lastenhoitokysymys tasa-arvokysymys ja sitä se ei ole.

Syyt vaan ovat vieä epäselvät. On tarjottu syyksi rahaa, miehen empatiakyvyttömyyttä, erilaista psyykettä (mitkä erot?), biologia kuten hormoneja...

Mikäli nämä lähtökohdat ulotetaan koko yhteiskuntaan, ei naisten kannata enää vaatia tasa-arvoa.

Voi jankuti jankuti. Lue ap:n kysymys otsikosta. Ei kaikkea voi laittaa tasa-arvon piikkiin, on kyse kahden ihmisen keskinäisestä vallankäytöstä. Tasa-arvoon vedoten kyseinen henkilö voi vaatia jakoa puoliksi, mutta kaikilla jako puoliksi ei ole tasa-arvoa.

Siksi tarvitaankin lainsäädäntö, että vältytään vallankäytöltä.

Pakkojako ulkopuolisen toimesta ei tee asiasta sen tasa-arvoisempaa, koska toisella perheellä voi olla erilainen käsitys tehtävien jaosta. Valtion puuttuminen perheen sisäisiin asioihin ei todellakaan ole oikein ja edistä mitään hyvää.

Mitä mietit siitä ulkopuolisen pakkojaosta, että valtio puuttui kirkon asioihin ja pakotti kirkon hyväksymään naispapit? Edistikö se mitään hyvää? Tai naisten äänioikeus? Valtiohan pakotti naisille äänioikeuden. Olisiko perheen pitänyt itse sisäisesti päättää ja sopia keskenään, äänestävätkö perheen naiset vai ei?

Nyt sä sekoitat perheen sisäiset asiat ja julkisen vallan. Kirkon valintaan vaikutti sen jäsenistön mielipide ei valtiovalta. Ja äänioikeuteen valtion jäsenet (veronmaksajat). Et sä oikeesti ole noin tyhmä kuin esität.

Niin sekoitan, tarkoituksella. Ja "mä" olen tasan niin tyhmä kuin haluan :)

Kaikki instituutiot rakentuvat ihmisistä. Ihmisten asioita tässä ratkotaan. Vastaatko nyt kysymyksiin, vai poikkesitko vain pikaisesti paikalle solvaamaan minua?

Vastasin molempiin kysymyskokonaisuuksiin jo.

Vierailija kirjoitti:

"Ja perheet eivät ole ainut ryhmä, joka tässä yhteiskunnassa on otettava huomioon. Perheet eivät saa vapaasti etsiä heille sopivia ratkaisuja, sillä ne vaikuttavat muihin. Tällä hetkellä ne vaikuttavat synnytysikäisiin naisiin, jotka eivät saa kunnon työtä äitiyslomauhan takia."

Kyllä saavat perheet päättää ihan keskenään. Ihme rutiruti. Ihan hullua alkaa keksimään joitain vaikuttavuusanalyyseja, eihän niille tulisi mitään rajaa. Sitäpaitsi milläs ajattelit estää sen, että perheet tekee niin kuin heille itselle parhaaksi on? 

Minäkin sanon vaan, että sinä et saa asua Helsingissä, koska toisille ei riitä sitten asuntoja, etkä saa käydä töissä, koska kaikille miehille ei riitä töitä, etkä saa olla työtön, koska veroja nostetaan, etkä saa tehdä lapsia, koska päiväkodin ryhmäkoot ovat liian suuret, etkä saa olla tekemättä, koska muuten minun eläkkeeni pienenee. 

Ajattelin estää sen lakimuutoksella. Jota muuten suunnitellaan.

Jätätkö lainaamatta tekstini siksi, että toivot että en huomaisi kommenttiasi enkä vastaisi siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäyminen lähti kasvuun, kun tasa-arvo alkoi valtamaan alaa? Eikö enevät rahavarat ja naisten arvon mittaaminen samoilla arvoilla kuin kuin miehiä on mitattu tuonutkaan onnellisuutta perheisiin? Perheet tuntuvat olevan sukupuolipuolten välistä sotaa kumpi suokupuoli saa tehdä mitäkin ja tämän ulkopuolella on perheen lapset.

Lapsikuolleisuus lähti jyrkkään laskuun samoihin aikoihin. Jokainen voi pohtia mielessään, liittyykö lapsikuolleisuus tai nuorten häiriökäyttäytyminen feminismiin. Mutta siitä lienemme joka tapauksessa yhtä mieltä, että lapsen on parempi olla hankala kuin kuollut?

Tuolla on tavaton määrä lapsia ja nuoria, joilta puuttuu kodin hoiva kokonaan. Tämä on pakko töksäyttää karulla tavalla, mutta tavottoman monen lapsen etu olisi ollut "kuolema" esim. elämä päihdeperheissä ja ns. pentutehtailu ei ole kenenkään etu.

Ei sinun olisi todellakaan ollut mikään pakko tuota töksäyttää, sinä vain halusit. Tuo on kyllä täydellisen kusipään asenne. "Sinun elämäsi on niin huonoa, että olisi parempi kun olisit kuollut." No ehkä sinun mielestäsi on parempi että nuo ihmiset olisivat kuolleita, mutta todella moni köyhä ja traumatioitunut ihminen rakastaa elämäänsä. Ainutta elämäänsä. Ja sinä sanot että heille olisi parempi olla kuollut. Uskomatonta. He ovat ihmisiä, eivät lopetettavia koiranpentuja.

Olenkin aina sanonut mielummin olevani kusipää kuin tekopyhä hurskahtelia. Lastenpentu tehtailu pitäisi saada kuriin siinä missä koirienkin. Eläinten oikeuksista välitetään ennemmän kuin ihmisten. Ihminen ei auttamatta rakasta elämäänsä ja jaksa sitä ainoaa elämäänsä. Sinunkaan eläkkeelle ei taida olla maksajaa näiden köyhien ja traumatisoituneiden jäädessä eläkkeelle mitä enevin määrin ennen kuin ovat edes aikuisuuden ja itsenäisyyden kynnyksellä.