Onko se tasa-arvoa, jos äiti ei halua että isä jää lapsen kanssa kotiin?

Sehän on mielipidekysymys. Joku nainen välttämättä haluaa olla 3 vuotta kotona lapsen kanssa, joku ei malttaisi olla edes sitä yhtä. Ja sama miesten kanssa. En nää tasa-arvolla osaa enkä arpaa tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen työnjaolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, sillä on, että molemmat tekevät yhtä paljon. (mitä nyt sitten tekevätkään)

Mikä sinusta korvaa lapsen hoidon ja kasvattamisen? Olisiko kuitenkin niin että se on korvaamaton?

Nyt oli kyse tasa-arvosta ja sitä ei ole työtehtävien jakaminen eri tehtävien kesken. Lastenhoito voidaan jakaa tasan ajallisesti vanhempien kanssa ja kasvattajina molempia tarvitaan.

Tasa-arvoa on että molemmat viettävät lapsen kanssa saman ajan.

Se voi olla tai voi olla olematta. Jos toinen vanhemmista käy mielummin palkkatöissä ja toinen hoitaa lasta, sekin voi olla tasa-arvoa. Molemmat saa päättää mitä haluavat.

Ketjun aihe ei ollut tämä.

Niin, ketjun aihe oli onko lastenhoitokysymys tasa-arvokysymys ja sitä se ei ole.

Syyt vaan ovat vieä epäselvät. On tarjottu syyksi rahaa, miehen empatiakyvyttömyyttä, erilaista psyykettä (mitkä erot?), biologia kuten hormoneja...

Mikäli nämä lähtökohdat ulotetaan koko yhteiskuntaan, ei naisten kannata enää vaatia tasa-arvoa.

Voi jankuti jankuti. Lue ap:n kysymys otsikosta. Ei kaikkea voi laittaa tasa-arvon piikkiin, on kyse kahden ihmisen keskinäisestä vallankäytöstä. Tasa-arvoon vedoten kyseinen henkilö voi vaatia jakoa puoliksi, mutta kaikilla jako puoliksi ei ole tasa-arvoa.

Siksi tarvitaankin lainsäädäntö, että vältytään vallankäytöltä.

Pakkojako ulkopuolisen toimesta ei tee asiasta sen tasa-arvoisempaa, koska toisella perheellä voi olla erilainen käsitys tehtävien jaosta. Valtion puuttuminen perheen sisäisiin asioihin ei todellakaan ole oikein ja edistä mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tasa-arvoa, että nainen jää ja haluaa jäädä miestä useammin kotiin. Nainen on siihen biologisesti soveltuvampi.

Miksi nainen on biologisesti soveliaampi? Synnytys ja imetys on hoidettu, mitä enää tarvitaan?

XX-kromosomit ja valtavasti erilaiset hormonit. Onhan se sattumaa, että naiset hakeutuvat hoitoalalle edelleen v. 2017.

Väität siis että nainen ei itse päätä koulutusta ja työtään vaan naisen hormonit?

Jos kyseessä on hormonit, näyttää siltä, ettei tasa-arvon vaatimuksiin ole enää mitään edellytyksiä.

Nainen ja hormoninsa tietty. Yksi on näemmä saatu käännytettyä jo.

Entä ne miessairaanhoitajat? Ovatko he jotenkin naismaisia? Entä lääkärimiehet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen työnjaolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, sillä on, että molemmat tekevät yhtä paljon. (mitä nyt sitten tekevätkään)

Mikä sinusta korvaa lapsen hoidon ja kasvattamisen? Olisiko kuitenkin niin että se on korvaamaton?

Nyt oli kyse tasa-arvosta ja sitä ei ole työtehtävien jakaminen eri tehtävien kesken. Lastenhoito voidaan jakaa tasan ajallisesti vanhempien kanssa ja kasvattajina molempia tarvitaan.

Tasa-arvoa on että molemmat viettävät lapsen kanssa saman ajan.

Se voi olla tai voi olla olematta. Jos toinen vanhemmista käy mielummin palkkatöissä ja toinen hoitaa lasta, sekin voi olla tasa-arvoa. Molemmat saa päättää mitä haluavat.

Ketjun aihe ei ollut tämä.

Niin, ketjun aihe oli onko lastenhoitokysymys tasa-arvokysymys ja sitä se ei ole.

Syyt vaan ovat vieä epäselvät. On tarjottu syyksi rahaa, miehen empatiakyvyttömyyttä, erilaista psyykettä (mitkä erot?), biologia kuten hormoneja...

Mikäli nämä lähtökohdat ulotetaan koko yhteiskuntaan, ei naisten kannata enää vaatia tasa-arvoa.

Voi jankuti jankuti. Lue ap:n kysymys otsikosta. Ei kaikkea voi laittaa tasa-arvon piikkiin, on kyse kahden ihmisen keskinäisestä vallankäytöstä. Tasa-arvoon vedoten kyseinen henkilö voi vaatia jakoa puoliksi, mutta kaikilla jako puoliksi ei ole tasa-arvoa.

Siksi tarvitaankin lainsäädäntö, että vältytään vallankäytöltä.

Naisen vallankäyttöä on 100% päättää lapsen syntymästä ja mm. 40 vuotta voimassa ollut oikeus kieltää isyyden selvitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen työnjaolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, sillä on, että molemmat tekevät yhtä paljon. (mitä nyt sitten tekevätkään)

Mikä sinusta korvaa lapsen hoidon ja kasvattamisen? Olisiko kuitenkin niin että se on korvaamaton?

Nyt oli kyse tasa-arvosta ja sitä ei ole työtehtävien jakaminen eri tehtävien kesken. Lastenhoito voidaan jakaa tasan ajallisesti vanhempien kanssa ja kasvattajina molempia tarvitaan.

Tasa-arvoa on että molemmat viettävät lapsen kanssa saman ajan.

Se voi olla tai voi olla olematta. Jos toinen vanhemmista käy mielummin palkkatöissä ja toinen hoitaa lasta, sekin voi olla tasa-arvoa. Molemmat saa päättää mitä haluavat.

Ketjun aihe ei ollut tämä.

Niin, ketjun aihe oli onko lastenhoitokysymys tasa-arvokysymys ja sitä se ei ole.

Syyt vaan ovat vieä epäselvät. On tarjottu syyksi rahaa, miehen empatiakyvyttömyyttä, erilaista psyykettä (mitkä erot?), biologia kuten hormoneja...

Mikäli nämä lähtökohdat ulotetaan koko yhteiskuntaan, ei naisten kannata enää vaatia tasa-arvoa.

Voi jankuti jankuti. Lue ap:n kysymys otsikosta. Ei kaikkea voi laittaa tasa-arvon piikkiin, on kyse kahden ihmisen keskinäisestä vallankäytöstä. Tasa-arvoon vedoten kyseinen henkilö voi vaatia jakoa puoliksi, mutta kaikilla jako puoliksi ei ole tasa-arvoa.

Siksi tarvitaankin lainsäädäntö, että vältytään vallankäytöltä.

Pakkojako ulkopuolisen toimesta ei tee asiasta sen tasa-arvoisempaa, koska toisella perheellä voi olla erilainen käsitys tehtävien jaosta. Valtion puuttuminen perheen sisäisiin asioihin ei todellakaan ole oikein ja edistä mitään hyvää.

Epätasa-arvoa ei saa oikaista vaan nostetaan kädet pystyyn. Selvä. Mitään lakia ei siis saa ulottaa perheen sisälle. Selvä. Logiikka näyttää koko ajan erikoisemmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei palkkaeron ja työsuhde-etujen sekä työaikamuodon eron vuoksi ollut mitään järkeä siinä, että mies olisi jäänyt kotiin ja mä olisin mennyt töihin.

Miehen palkka (brutto) 3100 + lisät 500-1000e/kk. Etätyömahdollisuus ja liukuvat työajat. Ei ilta- tai viikonlopputöitä, ellei erityisesti halua tehdä töitään juuri silloin. Ei henkisesti tai fyysisesti rankkaa hommaa.

Mun palkka (brutto) 2300 + lisät 200-400. Kolmivuorotyö, ei liukumaa, listat tehdään kolmeksi viikoksi kerrallaan. Ei siis mitään mahdollisuutta joustoon työajan puolesta. Lisiä tulee, jos työskentelee öisin ja viiikonloppuisin (iltalisä olematon). Henkisesti ja fyysisesti rankka työ, listat epäergonomisia eli paljon iltavuorosta aamuvuoroon, yksittäisiä vapaita, yövuorojen jälkeen vain yksi vapaa yms.

Eli kun jäin kotiin, oli meillä nettotulot yli 3000 euroa kotihoidontuellakin. Jos mies olisi jäänyt, olisi netto ollut kotihoidontukiaikana 2300e. Onko joku ihme, että ihan yhteistuumin valittiin mut jäämään kotiin?

Turha puhua siis että haluaa tasa-arvoa, kun oikeasti haluaa rahaa.

Kyllä, minä haluan tasa-arvoa - mm. tasa-arvoisemman palkka- ja urakehityksen. Meillä palkka- ja työsuhde-etujen erot kallistivat vaakakupin mun puolelle kotiinjäämisasiassa. Tällöin meille jäi enemmän rahaa (muttei niin paljon kuin  jos olisin palannut töihin heti vanhempainvapaan jälkeen) ja mies pystyi työnteon ohella olemaan paikalla lapsen herätessä, mennessä nukkumaan, aina viikonloppuisin koko perhe vapaalla... Meidän elämä olisi ollut paljon hankalampaa, jos olisin palannut töihin ja mies jäänyt kotihoidontuelle. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, osaako mies hoitaa lasta ja kotia - hän osaa kyllä! :) 

Tuttavapiireissä myös työttömyys sanelee sitä, kumpi jää kotiin. Aitoa valinnanvapautta ei ole. Vai jäisikö joku keskituloinen kotihoidontuelle, jos puoliso jäisi työttömyyspäivärahalle tai saisi nollatuntisopimuksen tai myyjän hommia 25h/viikko? Vaikka kuinka ajattelisi, ettei rahalla ole niin väliä, niin kyllä se raha on se joka tuo katon pään päälle ja ruokaa jääkaappiin. Se pari tonnia kuussa ei ole paljoakaan päälle toimeentulotuen, sillä elää toki, mutta haluaako joku ehdointahdoin nipistää menoistaan jos edes puoliksi järkevä vaihtoehto on olemassa?

Naisten vaatimuksilla olla kotona lapsena kanssa isän sijasta ei näytä olevan mitään muuta pohjaa kuin että se on juttu, minkä nainen päättää itse. Kiitoksia selvennyksestä. Voimia kaikille isille, jotka pantiin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Naisten vaatimuksilla olla kotona lapsena kanssa isän sijasta ei näytä olevan mitään muuta pohjaa kuin että se on juttu, minkä nainen päättää itse. Kiitoksia selvennyksestä. Voimia kaikille isille, jotka pantiin töihin.

Jaa. Meillä ainakin minä halusin jäädä kotiin ja mies ei missään nimessä. Miten se edistää yhtään mitään hyvää, että minut pakotetaan töihin ja mies pakotetaan kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen työnjaolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, sillä on, että molemmat tekevät yhtä paljon. (mitä nyt sitten tekevätkään)

Mikä sinusta korvaa lapsen hoidon ja kasvattamisen? Olisiko kuitenkin niin että se on korvaamaton?

Nyt oli kyse tasa-arvosta ja sitä ei ole työtehtävien jakaminen eri tehtävien kesken. Lastenhoito voidaan jakaa tasan ajallisesti vanhempien kanssa ja kasvattajina molempia tarvitaan.

Tasa-arvoa on että molemmat viettävät lapsen kanssa saman ajan.

Se voi olla tai voi olla olematta. Jos toinen vanhemmista käy mielummin palkkatöissä ja toinen hoitaa lasta, sekin voi olla tasa-arvoa. Molemmat saa päättää mitä haluavat.

Ketjun aihe ei ollut tämä.

Niin, ketjun aihe oli onko lastenhoitokysymys tasa-arvokysymys ja sitä se ei ole.

Syyt vaan ovat vieä epäselvät. On tarjottu syyksi rahaa, miehen empatiakyvyttömyyttä, erilaista psyykettä (mitkä erot?), biologia kuten hormoneja...

Mikäli nämä lähtökohdat ulotetaan koko yhteiskuntaan, ei naisten kannata enää vaatia tasa-arvoa.

Voi jankuti jankuti. Lue ap:n kysymys otsikosta. Ei kaikkea voi laittaa tasa-arvon piikkiin, on kyse kahden ihmisen keskinäisestä vallankäytöstä. Tasa-arvoon vedoten kyseinen henkilö voi vaatia jakoa puoliksi, mutta kaikilla jako puoliksi ei ole tasa-arvoa.

Nyt tuli niin krpytistä tavaraa että tiedätkö enää itsekään, mitä kirjoitat?

Tiedän tasan tarkkaan. Se mikä on yksille tasa-arvoa ei ole sitä välttämättä toisille. Valinnanvapaus on oikeaa tasa-arvoa. Ja perhe menee valtion edelle päätettäessä tästä.

Yks lysti onko se tasa-arvoa, en edes ymmärrä koko kysymystä.. 

Mutta aiheeseen liittyen sanon vaan, että tässä sen taas näkee, että muka tieteelliset jumalattomat feministinaiset ja -miehet ovat juuri niin rationaalisia kuin kulloinkin haluavat, eli oikeasti tekevät ihan miten heitä huvittaa. 

Kuka tahansa näkisi omaa ympäristöään ja kokemuksiaan tarkastellessaan, että nainen on yleensä äidillisempi olento, sekä pintapuolisesti että sisimmältään. Hän on yleensä lempeämpi, empaattisempi, hellempi ja joustavampi, herkempi ja tunteellisempi. Kyllä tiedekin tämän tunnustaa, mutta minusta ei kannata edes alkaa tieteilemään asialla, joka on ilmeinen. Tiedettäkin kun voi ohjailla, todellisuutta ei. Se joka kieltää naisen äidillisyyden, kieltää ilmeisen. Hän tekee sen joko johdonmukaisen feministisen aivopesun tuloksena kuten minä ennen tein tai ihan omasta itsekkäästä halustaan olla samanlainen kuin mies, koska kadehtii miehen "etuja" eikä pysty näkemään naiseudessa ja äitiydessä sen todellisia etuja. 

Seuraavaksi voidaan ihmetellä tarvitseeko lapsi läheisimmäkseen mieluummin isällisen vai äidillisen hahmon. Niin, jos nainen ja mies olisivat samanlaisia, mihin sitä toista edes tarvitsisi? Mutta mies tasapainottaa tilannetta tuomalla hiukan tunteettomampaa näkökulmaa asioihin. Karkeasti voisikin jakaa, että äiti tuo rakkauden, mutta isä rajat. Tokikin tämä on pelkkä rautalankakärjistys, koska isän rakkaus juuri on vakaampaa ja vakaampi hahmo merkitsee lapselle turvallisuutta ja pysyvyyttä, koko kasvutaipaleellaan. 

Minusta silti vauvan ja pienen lapsen pienessä ja suojatussa maailmassa äidillinen hellyys on tärkeämpi asia, sellainen jonka läsnäolon ei tulisi keskeytyä. Isänkin äänen ja kosketuksen pitäisi olla läsnä, mutta siihen ehtii tutustua pikkuhiljaa, kun alkaa maailmankuva laajentua, äiti on kuitenkin tuttu jo ennestään. 

Vielä sellainen seikka, tietynlainen uskonasia. En oikeasti usko, että tämä äitiys nyt on niin vastenmielinen rooli naiselle kuin nyt annetaan ymmärtää. Moni ja itse uskoisin, että suurin osa viihtyy lastensa kanssa ja työelämää katsoessa naiset valitsevat urakseenkin usein lasten kanssa toimimisen. Moni niistäkin akateemisista naisista (kuten minä), jotka valittavat kovin näköalattomasti kodin tylsyyttä voisivat löytää älyllisiä haasteita jättämättä lapsiaan, jos vain haluaisivat luopua kunnianhimostaan, mikä onkin se todellinen syy. Itsensä toteuttaminen onnistuu useimmilla ihan perhepiirissä, jos siihen yhtään panostaa. Toinen, ihan varteenotettava vaihtoehto, jos haluaa vaikuttaa nimenomaan kodin ulkopuoliseen maailmaan, on sitten keskittyä siihen eli panostaa uraan. Monet valittavat, että uran ja perhe-elämän yhteensovittaminen on vaikeaa.. No miksi he sitten haluavat niin tehdä?

Lopuksi siitä minä en piittaa yhtään mitä yhteiskunta, päättäjät, kansan enemmistö tai joku vähemmistö on tästä mieltä, kuka antaa rahaa ja kuka ei anna. Jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee ja hankkikoon itse sen mitä arvostaa. Pidetään tämä maa vapaana kaikin puolin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tasa-arvoa, että nainen jää ja haluaa jäädä miestä useammin kotiin. Nainen on siihen biologisesti soveltuvampi.

Yrittäkää nyt päättää mitä te haluatte. Aina vingutaan, että miehenkin pitäisi jäädä hoitovapaalle, mutta samalla todetaan ette miehet osaa.

Salli minun nauraa.

Kai tajuat, että ei ole olemassa mitään "naisten mielipidettä"? Ai niin, mutta kommenttisihan osoittaa että et tajua sitten yhtään.

Me naiset emme päätä joukolla mitä me naiset haluamme, vaan jokaisella on omat näkemyksensä.

Iso osa naisista vaatii tasa-arvoa, mutta sitten kun tulee kyse siitä, onko lapsen kanssa isä vai äiti, tasa-arvo unohtuu naiseltakin.

Et voi mistään tietää, ovatko nuo naiset samoja jotka tasa-arvosta puhuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen työnjaolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, sillä on, että molemmat tekevät yhtä paljon. (mitä nyt sitten tekevätkään)

Mikä sinusta korvaa lapsen hoidon ja kasvattamisen? Olisiko kuitenkin niin että se on korvaamaton?

Nyt oli kyse tasa-arvosta ja sitä ei ole työtehtävien jakaminen eri tehtävien kesken. Lastenhoito voidaan jakaa tasan ajallisesti vanhempien kanssa ja kasvattajina molempia tarvitaan.

Tasa-arvoa on että molemmat viettävät lapsen kanssa saman ajan.

Se voi olla tai voi olla olematta. Jos toinen vanhemmista käy mielummin palkkatöissä ja toinen hoitaa lasta, sekin voi olla tasa-arvoa. Molemmat saa päättää mitä haluavat.

Ketjun aihe ei ollut tämä.

Niin, ketjun aihe oli onko lastenhoitokysymys tasa-arvokysymys ja sitä se ei ole.

Syyt vaan ovat vieä epäselvät. On tarjottu syyksi rahaa, miehen empatiakyvyttömyyttä, erilaista psyykettä (mitkä erot?), biologia kuten hormoneja...

Mikäli nämä lähtökohdat ulotetaan koko yhteiskuntaan, ei naisten kannata enää vaatia tasa-arvoa.

Voi jankuti jankuti. Lue ap:n kysymys otsikosta. Ei kaikkea voi laittaa tasa-arvon piikkiin, on kyse kahden ihmisen keskinäisestä vallankäytöstä. Tasa-arvoon vedoten kyseinen henkilö voi vaatia jakoa puoliksi, mutta kaikilla jako puoliksi ei ole tasa-arvoa.

Nyt tuli niin krpytistä tavaraa että tiedätkö enää itsekään, mitä kirjoitat?

Tiedän tasan tarkkaan. Se mikä on yksille tasa-arvoa ei ole sitä välttämättä toisille. Valinnanvapaus on oikeaa tasa-arvoa. Ja perhe menee valtion edelle päätettäessä tästä.

Ilmaisukin on kuin Soinin plokista, Että. Näin. Se. Vaan. On. Piste.Käsittämättömän ympäripyöreitä lauseita ilman mitään esimerkkejä ja viittauksia sinun pääsi ulkopuoliseen todellisuuteen. Saat jatkaa perustelematonta jankutustasi yksin.

Jos minä menen töihin ja mies jää kotiin, joudutaan hakemaan jotain tukea sossusta. Onko se oikein?

Vierailija kirjoitti:

Minusta kyse on lähinnä perheen tilanteesta ja perheen vanhemmista mikä on järkevää.

Jos toisen kotiin jääminen olisi syystä tai toisesta taloudellisesti mahdotonta niin vaikeahan sitä on toteuttaa.

Jos jompikumpi vanhemmista ei halua olla lasten kanssa tai kokee että lasten kanssa oleminen on vain somessa kirjoittelua/pleikan pelaamista ym niin ei tällaisen kannata jäädä lapsia hoitamaan koska lapset kärsivät hoidon puutteesta.

Eli perheessä kannattanee miettiä kaikkia eri vaihtoehtoja ja etsiä perheelle sopiva ratkaisu. Ratkaisu ei saisi olla epäreilu kumpaakaan vanhempaa kohtaan eikä varsinkaan lapsia kohtaan.

Mutta näinhän ei tehdä. Lähes poikkeuksetta nainen jää kotiin ja mies jatkaa työelämässä. Tuohon valtavaan kotiin jäävien naisten joukkoon mahtuu surkeita äitejä. Ja hyviä isiä, jotka kuitenkaan eivät lastaan hoida.

Ja perheet eivät ole ainut ryhmä, joka tässä yhteiskunnassa on otettava huomioon. Perheet eivät saa vapaasti etsiä heille sopivia ratkaisuja, sillä ne vaikuttavat muihin. Tällä hetkellä ne vaikuttavat synnytysikäisiin naisiin, jotka eivät saa kunnon työtä äitiyslomauhan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen työnjaolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, sillä on, että molemmat tekevät yhtä paljon. (mitä nyt sitten tekevätkään)

Mikä sinusta korvaa lapsen hoidon ja kasvattamisen? Olisiko kuitenkin niin että se on korvaamaton?

Nyt oli kyse tasa-arvosta ja sitä ei ole työtehtävien jakaminen eri tehtävien kesken. Lastenhoito voidaan jakaa tasan ajallisesti vanhempien kanssa ja kasvattajina molempia tarvitaan.

Tasa-arvoa on että molemmat viettävät lapsen kanssa saman ajan.

Se voi olla tai voi olla olematta. Jos toinen vanhemmista käy mielummin palkkatöissä ja toinen hoitaa lasta, sekin voi olla tasa-arvoa. Molemmat saa päättää mitä haluavat.

Ketjun aihe ei ollut tämä.

Niin, ketjun aihe oli onko lastenhoitokysymys tasa-arvokysymys ja sitä se ei ole.

Syyt vaan ovat vieä epäselvät. On tarjottu syyksi rahaa, miehen empatiakyvyttömyyttä, erilaista psyykettä (mitkä erot?), biologia kuten hormoneja...

Mikäli nämä lähtökohdat ulotetaan koko yhteiskuntaan, ei naisten kannata enää vaatia tasa-arvoa.

Voi jankuti jankuti. Lue ap:n kysymys otsikosta. Ei kaikkea voi laittaa tasa-arvon piikkiin, on kyse kahden ihmisen keskinäisestä vallankäytöstä. Tasa-arvoon vedoten kyseinen henkilö voi vaatia jakoa puoliksi, mutta kaikilla jako puoliksi ei ole tasa-arvoa.

Siksi tarvitaankin lainsäädäntö, että vältytään vallankäytöltä.

Pakkojako ulkopuolisen toimesta ei tee asiasta sen tasa-arvoisempaa, koska toisella perheellä voi olla erilainen käsitys tehtävien jaosta. Valtion puuttuminen perheen sisäisiin asioihin ei todellakaan ole oikein ja edistä mitään hyvää.

Mitä mietit siitä ulkopuolisen pakkojaosta, että valtio puuttui kirkon asioihin ja pakotti kirkon hyväksymään naispapit? Edistikö se mitään hyvää? Tai naisten äänioikeus? Valtiohan pakotti naisille äänioikeuden. Olisiko perheen pitänyt itse sisäisesti päättää ja sopia keskenään, äänestävätkö perheen naiset vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Jos minä menen töihin ja mies jää kotiin, joudutaan hakemaan jotain tukea sossusta. Onko se oikein?

Onko tasa-arvo oikein? Onko tasa-arvolla hintaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos minä menen töihin ja mies jää kotiin, joudutaan hakemaan jotain tukea sossusta. Onko se oikein?

On.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen työnjaolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, sillä on, että molemmat tekevät yhtä paljon. (mitä nyt sitten tekevätkään)

Mikä sinusta korvaa lapsen hoidon ja kasvattamisen? Olisiko kuitenkin niin että se on korvaamaton?

Nyt oli kyse tasa-arvosta ja sitä ei ole työtehtävien jakaminen eri tehtävien kesken. Lastenhoito voidaan jakaa tasan ajallisesti vanhempien kanssa ja kasvattajina molempia tarvitaan.

Tasa-arvoa on että molemmat viettävät lapsen kanssa saman ajan.

Se voi olla tai voi olla olematta. Jos toinen vanhemmista käy mielummin palkkatöissä ja toinen hoitaa lasta, sekin voi olla tasa-arvoa. Molemmat saa päättää mitä haluavat.

Ketjun aihe ei ollut tämä.

Niin, ketjun aihe oli onko lastenhoitokysymys tasa-arvokysymys ja sitä se ei ole.

Syyt vaan ovat vieä epäselvät. On tarjottu syyksi rahaa, miehen empatiakyvyttömyyttä, erilaista psyykettä (mitkä erot?), biologia kuten hormoneja...

Mikäli nämä lähtökohdat ulotetaan koko yhteiskuntaan, ei naisten kannata enää vaatia tasa-arvoa.

Voi jankuti jankuti. Lue ap:n kysymys otsikosta. Ei kaikkea voi laittaa tasa-arvon piikkiin, on kyse kahden ihmisen keskinäisestä vallankäytöstä. Tasa-arvoon vedoten kyseinen henkilö voi vaatia jakoa puoliksi, mutta kaikilla jako puoliksi ei ole tasa-arvoa.

Nyt tuli niin krpytistä tavaraa että tiedätkö enää itsekään, mitä kirjoitat?

Tiedän tasan tarkkaan. Se mikä on yksille tasa-arvoa ei ole sitä välttämättä toisille. Valinnanvapaus on oikeaa tasa-arvoa. Ja perhe menee valtion edelle päätettäessä tästä.

Ilmaisukin on kuin Soinin plokista, Että. Näin. Se. Vaan. On. Piste.Käsittämättömän ympäripyöreitä lauseita ilman mitään esimerkkejä ja viittauksia sinun pääsi ulkopuoliseen todellisuuteen. Saat jatkaa perustelematonta jankutustasi yksin.

Niin ja sä saat elää elämäsi yksinkertaistetussa maailmassa, jossa kokonaisuuksia ei kannata ja tarvitse huomioida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä menen töihin ja mies jää kotiin, joudutaan hakemaan jotain tukea sossusta. Onko se oikein?

Onko tasa-arvo oikein? Onko tasa-arvolla hintaa?

Tasa- arvoa? En ole nähnyt vielä kuin teennäistä.

Tasa- arvo olisi sitä, että kummallakin on sama palkkainen työ, samat autot, sama työmatka, sama työ, samat kotityöt ja ihan samanlainen elämä. Saa toteuttaa.

Eikä sitten valkata mitään etuja.

Lasten hoitaminen on huomattavasti helpompaa kuin parisuhteen hoitaminen kaikkihan sen tietää. En usko surkeisiin äiteihin. Pelkkiä tekosyitä keksivät. Jos ovat parisuhteen onnistuneet hankkimaan, niin onnistuu se lasten hoitokin. Ainakaan ei kenenkään pitäisi kehdata selitellä olevansa huono äiti, sehän on ihan häpeällistä.