Lue keskustelun säännöt.
Kettu lemmikkinä
01.03.2017 |
Ihan mielenkiinnosta kysyn, onko täällä kellään kettua lemmikkinä? Joillakin Suomessa on, mutta aika harvalla kuitenkin ja haluaisin tietää, miten esim. naapurit ovat suhtautuneet?
Olen harkinnut ketun ostamista, hyvä paikka isolle ulkohäkille löytyy, mutta asun aika pienessä tuppukylässä, jossa ei varmasti "hyväksytä" tällaista. Eli on pelko, että joku naapurin pappa käy ampumassa jos jättää hetkeksikin valvomatta, ehkä keskellä yötä. Olisi vain mukava päästää kettu yölläkin ulkohäkin puolelle jos se tahtoo.
Tai kun täällä monet pitää koiria irti ja on myös paljon metsällä nuo koirat, niin tulevat varmasti räköttämään harva se päivä tähän. Mitäs niillekin sitten tekee kun omistajat ovat sitä mieltä, että kyllä saa tulla. Soittaa poliisit joka kerta hakemaan koirat pois pihalta?
Ja ennenkuin alatte saarnaamaan, en aio luonnosta ottaa kettua (tiedän että se on laitonta) vaan ostaa turkistarhalta tai kasvattajalta ulkomailta ja hoidan kyllä paperiasiat ennen ketun hankkimista.
Kokemuksia enemmän kaipailen jos jollain sattuisi kettu olemaan. Todella vähän löytyy tietoa. Ulkomaisilta sivuilta löytyy enemmän, mutta sekään ei ole kaikki omakohtaista kokemusta.
Kuinka hyvin niille mahtaa löytyä eläinlääkäreitä? Ja muitakin nippelitietoja saa kertoa =)
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Sen pitää olla tarhaketun pentu, koska villieläintä ei saa lain mukaan vangita lemmikiksi.
Eri asia sitten, saako tarhaketun jälkeläisestä tervepäistä lemmikkiä. Mummini veljellä oli punakettu lemmikkinä, mutta se oli sillä lailla, että isoeno oli kova metsästäjä, mutta ei hullu sellainen. Hän löysi loukkaantuneen ketunpennun ja hoiti sen kuntoon. Kettu pyöri pihapiirissä vapaana ja hävisi sitten omille teilleen, luonto kutsui. Silloin tällöin se nähtiin pihalla, kunnes lopullisesti hävisi.
Mulla on itselläni vain sellainen mieli, että mikä on villi, sen täytyy saada olla villi, ja mikä on ihmiseen ja ihmisen ruokakuppiin tuhansia vuosia tottunut, se on lemmikki. En pysty lintuakaan pitämään häkissä, siksi mulla on vaan kissa ja koiria. Kettua tai frettiä (hilleri) en voisi omalta puoleltani kuvitellakaan narun päähän, kuuluu vain luontoon....
Onko se sitten eettisesti parempi, että suomalaiset pitävät toiselta puolen maailmaa tulevia papukaijoja lemmikkeinä, myös ne elävät siellä villeinä ja sehän on vähän sama asia kuin jos me täältä Suomesta lähettäisimme esim. harakoita tai variksia lemmikeiksi Australiaan? Itselläni oli nuorena joka kesä harakka elättinä, joka aikuisena päästettiin aina vapaaksi, mutta yleensä se jäi pihapiiriin ja tuli kutsumalla syömään kädestä eli kesyyntyy ja toimii lemmikkinä erittäin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19: Tuota en tullut ajatelleeksikaan, tuo pitää toteuttaa. Pitää vain tehdä tarpeeksi korkea ettei kettu karkaa =) Ja tietysti soitan samantien poliisille jos näen pihassa jonkun aseen kanssa, en silti aio pitää kettua paljon valvomatta, ettei mitään pääse käymään.
20: Juu, kyllä tein. Saat kommentoida ja kysyä mutta minä saan myös olla vastamatta. Myös minä saan kysyä, kun en tiennyt mihin asiayhteyteen tarvitsit ikääni.
21: No sitten ymmärsin väärin viime vuonna, pahoitteluni =)
ap
Meinaatko sitä ihan sisälläkin pitää ja silitellä kuten koiraa tai kissaa? Ketut voivat vaikuttaa hyvinkin kesyiltä mutta purevat lähes varmasti jos yrität silittää. Kusi ja paska haisevat myös todella voimakkaalle
24: Pentuajan suunnittelin pitäväni ja syksyllä viimeistään siirrän ulos isoon häkkiin tai aidatulle pihalle. Uskon että opin tuntemaan ketun, joten tiedän voiko sitä silittää vai ei. Aika monet ketut kuitenkin antavat silittää kun on sosiaalistanut hyvin, mutta eivät tietenkään kaikki. Haju haitan tiedänkin, sen takia osin myös siirrän ulos =)
ap
Vierailija kirjoitti:
24: Pentuajan suunnittelin pitäväni ja syksyllä viimeistään siirrän ulos isoon häkkiin tai aidatulle pihalle. Uskon että opin tuntemaan ketun, joten tiedän voiko sitä silittää vai ei. Aika monet ketut kuitenkin antavat silittää kun on sosiaalistanut hyvin, mutta eivät tietenkään kaikki. Haju haitan tiedänkin, sen takia osin myös siirrän ulos =)
ap
Tässä hauska video kotiketusta, mutta sisäsiisteiksi niitä ei saa samalla tavalla kuin koiria, joitain asioita voivat kyllä oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka
Oletkos jo löytänyt itsellesi ketun 😊
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän kesyjä, jos on kärsivällinen villit ketunpoikaset tulevat syömään kädestä. Suurina määrinä riesa, kuten minkit ja supikoirat. Talvena 2015/16 paikallinen metsästyseura ampui 60 kettua pieneltä alueelta.
Ehkä nykyiset cityketut ovat kesympiä kuin entisajan ketut, joista mulla on omakohtaista kokemusta. Ei kesyyntynyt se villikettu, joka oli otettu pentuna ihmisten hoitoon ja pidettiin kuin koiraa. Olisi varmasti kadonnut metsään, jos olisi päässyt irti, kun varoi ohikulkevia ja ruokkivia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos onnistut domestikoituneen ketun löytämään ja Suomeen saamaan, niin siitä vaan. Ei domestikoituneiden kettujen (ja kaikkien muidenkin eläinten) pitoa lemmikkeinä karsastan.
En tosin tiedä, onko kettuja domestikoitu muualla kuin Venäjällä olevalla eräällä eläinten domestikoitumista tutkineella tutkimuslaitoksella. Normaalit tarhaketut eivät ole domestikoituneita, vaikka monia sukupolvia ovatkin vangittuina olleet.
ps. jos onnistut domestikoituneen ketun löytämään ja saamaan Suomeen, niin otan mielelläni infoa mistä, miten ja millä hinnalla. Kiinnostaisi siis ainakin periaatteessa minuakin. Vaikuttavat mulle täydelliseltä lemmikiltä: vähän kissan ja koiran välimuodolta.
Tässä esim. videopätkää näistä Venäjällä dometikoiduista ketuista lemmikkinä: https://www.youtube.com/watch?v=d1G2yZMUNUQ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
11: Se auttaa joillakin, mutta harvoin kitkee kokonaan pois merkkailua, joten joko se pitää kestää tai laittaa ulos. Ja voi myös opettaa hiekkalaatikolle, mutta ovat todella omistushaluisia, joten merkkaavat helposti kaiken, jopa ruokansa.
12: Niinhän se onkin. Kaikilla saa olla tietysti omat mielipiteensä, enkä ottaisi luonnossa syntynyttä eläintä. Tarhakettu ei osaa samalla tavalla kaivata vapautta kuin luonnossa syntynyt. Tarhassa syntynyt kettu on myös tottunut saamaan ruokansa ihmisiltä kupissa, joten pystyisikö se edes selviytymään itse luonnossa?
13: Olen monesti sanonut, etten aio ottaa luonnonvaraista kettua, kiitos vain =)
ap
Pienessä häkissä eläneelle vangittuna syntyneelle tarhaketulle on varmasti onnenpotku päästä lemmikiksi sellaiseen kotiin, jossa sen hoitoon ja lajityypillisiin tarpeisiin yritetään oikeasti panostaa.
Minulla on ollut sinikettu otettuna tarhasta pentuna ja aika kesy oli, mutta jos haistoi jotain ruokaa käyttäytyminen oli arvaamatonta eli joskus oli sormessa kiinni ja aina tyhjensi suolen alkaessa ahmimaan.
Tappoi sitten kanoja ja muutenkin alkoi vaikuttaa häiriintyneelle eli lopetettiin lopulta.
Eli kuitenkin tarhqkettua paremman elämän näin uskoisin ja oli minulle tärkeä.
Vapaana sai olla suht pitkään eikä karannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep kuten internetin ihmeellisestä maailmasta näkyykin, kyllä kettu kelpo lemmikkikin on.
Älä välitä ahdasmielisistä ihmisistä ja varsinkaan näistä tontuista, joita täällä nyt pyörii.
Kikkeli kirjoitti:
Jep kuten internetin ihmeellisestä maailmasta näkyykin, kyllä kettu kelpo lemmikkikin on.
Älä välitä ahdasmielisistä ihmisistä ja varsinkaan näistä tontuista, joita täällä nyt pyörii.
Jep kantsii kattoo ulkomaalaisilta sivuilla, Ku ei tääl takapajula suomessa mitään tajuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoisuudentavoittelua. Seuraavaksi varmaan hommaatte karhun kellariin.
Noh, löytyikö kettu vai menikö innostus ajan kanssa ohi?
Tiedoksi vain, että Britannia on edelleenkin EU:n jäsen, ei ole vielä edes eroamisneuvotteluita aloittanut.