Ensikertalaiskiintiö pois korkeakoulujen yhteishausta

Tosi moni

Up

A

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hullua, että vaikkapa lääkikseen haluava pitää välivuotta toisen perään sen sijaan, että opiskelisi jotain muuta, mahdollisesti hyödyttävää ainetta siinä sisäänpääsyä odotellessa. Ja jos ei vielä viidennelläkään kerralla tärppää, olisi ehkä jo toinen tutkinto kuitenkin tehtynä. Nythän vain rikkaiden lapset pääsevät sisään, kun vanhemmat maksaa valmennuskurssit ja avoimen yliopiston opinnot, muut joutuu menemään töihin tekemään jotain hanttihommaa jopa vuosiksi, kerätäkseen rahaa valmennuskursseihin ja lukulomiin.

Ei kaikki käy valmennuskurssia ja ei tarvi olla rikas jos käy valmennuskurssin.

Up

Up

Up

Up

Up

Up

Up

Up

Up

Kantelua vireille

Up

Eikö olisi samalla hyvä erottaa myös amk ja yliopistohaku toisistaan, ja tehdä molemmille omat ensikertalaiskiintiöt? Nämä kuitenkin ovat aivan eri tyyppisiä oppilaitoksia, ja on hyvin keinotekoista että 20 vuotta sitten suoritettu tradenomin tutkinto poistaa ensikertalaisuuden hakiessa yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi samalla hyvä erottaa myös amk ja yliopistohaku toisistaan, ja tehdä molemmille omat ensikertalaiskiintiöt? Nämä kuitenkin ovat aivan eri tyyppisiä oppilaitoksia, ja on hyvin keinotekoista että 20 vuotta sitten suoritettu tradenomin tutkinto poistaa ensikertalaisuuden hakiessa yliopistoon.

Nykyisin amk- tutkinnon suorittaneet voivat hakea omalla alallaan suoraan maisterivaiheiseen, joten miksi he haluaisivat hakea ensikertalaisten kanssa kandivsiheeseen. Jos on jo tutkinto täytyy käyttää täydennyskoulutusta tai avointa yliopistoa alan vaihtoon.

Tarvitaan todellisia uusia väyliä erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille. Miksi esim. avoin yliopisto ei voisi olla suora reitti yliopistoon, kunhan pohjakoulutus olisi riittävä?

Itselläni yliopistotutkinto ja mm. avoimen aineopinnot, mutta yhä vaan kilpailen ensikertalaisten kanssa opiskelupaikasta, koska ei muuta väylää. Tätä jo monta hukattua vuotta.

Meillä ei ole Suomessa varaa menettää koulutusongelmien vuoksi uudelleen työllistyviä ihmisiä.

Nuorena ei ole tarpeeksi kokemusta tehdä aikuisuuden työelämävalintoja. Kun hain ensimmäistä kertaa opiskelemaan lukion jälkeen, ei minulla ollut takana yhtään oikeaa työpaikkaa, edes kesäöinä, vaikka joka kesä hakenut. Ajattelin kuitenkin haluavani työskennellä lasten ja nuorten parissa ja hain sosionomiksi, pidinhän kavereiden kanssa hengailusta ja oli kokemusta lastenhoidosta. vasta välivuoden jälkeen opiskelupaikka tärppäsi.

Opiskelin sosionomiksi ja jo ensimmäisenä vuonna huomasin, ettei ala olekaan minua varten. Epäröin, mutta halusin antaa mahdollisuuden. Teoriassa työ oli ihan mielenkiintoista, mutta käytännön puoli harjoitteluineen osoitti, ettei minulla ole motivaatiota enkä oikeastaan pidä ihmisten ja sosiaalisten ongelmien kanssa työskentelystä.

Olin aivan hukassa, mutten uskaltanut lopettaa opintoja kesken, kosken tiennyt mitä muuta halusin, minulla ei ollut työpaikkaa, menettäisin opiskeluasuntoni, jäisin karenssille keskeytettyjen opintojen vuoksi ja kyllä, olin jo menettänyt ensikertalaiskiintiöni, (sekin kovan vaivan takana pääsykoerumbineen). Ja kuulin paljon, että työelämässä on helpompi päästä alalle kuin alalle korkeakoulututkinnon kanssa. Uskoin etten pääse enää opiskelemaan.

Summa summarium: tuhlasin paljon resursseja opiskeluihin, oli pitkiä esseitä, luentoja, tenttejä, harjoittelujaksoja ja opinnäytetyö. Hukkaan meni yli 3 vuotta ja tuska ja epävarmuus opintojen kannattamattomuudesta alalle jolle ei halua työllistyä nakersi minua sisältä todella paljon. En uskaltanut lopettaa opintoja koska pelkäsin jääväni tyhjän päälle ja syrjäytyväni vieraassa kaupungissa. Voi miten olen katunut tuota opintoa. Ja kyllä, pessimismiä tilanteeseen on lisännyt ensikertalaiskiintiön menettäminen.

Ihmisellä täytyy olla mahdollisuus erehtyä ja suunnata elämänsä uudelleen! Itse aikuistuin opintojeni aikana ja huomasin kaipaavani työelämältä erilaisia asioita kuin nuorena.

Samaa mieltä, ensikertalaiskiintiö pois. Ajatus oli hyvä, mutta käytännössä siitä on pelkkää haittaa.

Ainoa kaikille aidosti tasa-arvoinen tapa hakea ja päästä eri koulutuksiin on pääsykoe. Saman pääsykokeen tekisivät kaikki ja parhaiten menestyneet pääsisivät sisään. Ei mitään muita turhia venkoiluja.

Itse olen kolmekymppinen korkeakoulututkintoni suorittanut ja lisäksi pari ammattikoulututkintoa (ja lukio aikoinaan käyty). Nykyiset tutkinnot eivät työllistä, joten haluaisin vaihtaa alaa. Vaan enpä pääse mihinkään, en edes syrjäisempiin kouluihin. AMK-koekin on nykyään todella vaikea, en pysty käsittämään kenen idea on ollut sorvata sellainen ja korvata alakohtaiset pääsykokeet jollain palikkatestillä? En ole tyhmä, mutta en pärjää kokeessa. Enkä oikeasti ymmärrä, miksi pitää osata esim. yhtälöitä jos hakee vaikka sosionomiaan. Summa summarum, nykyisessä amk-kokeessa ei ole mitään järkeä.

Haen myös yliopistoihin, ja siellä onneksi on järkevämmät kokeet, mutta ensikertalaiskiintiö estää minuakin pääsemästä.

Eli: en pääse töihin (paitsi säälittäviin paskasti palkattuihin pätkiin 2kk sinne tänne) enkä pääse kouluun vaihtamaan alaa. Minnekään ei pääse eikä mikään auta. Alkaa toivo mennä.

Ja turha suositella mitään lähihoitajan työtä tässä kohtaa. Se ei todellakaan kaikille sovi. Ja itseäni henkilökohtaisesti ei kiinnosta oikein erikseen kouluttautua alalle, jossa on niin järkyttävän huono palkka.