2,500.00€ siitä, että joku on maalannut muutavan neliön paperille

Vierailija kirjoitti:

Tuo Taiko nappaa näköjään 30% jokaisen taulun myyntitulosta. Aika kova hinta laittaa tuonne myyntiin.

Monet galleriat ottavat enemmän provikkaa myydyistä tauluista, joten ei se sinänsä ole hämmästyttävää. Taiko on kumminkin markkinointikanava, ja varsinkin syrjäseudulla asuville voi olla hyväkin, ja se vie taiteilijalta osittain henkilökohtaisen kaupankäynnin vaivan. Tuskinpa sitä kukaan ainoana myyntikanavana käyttää, mutta se voi olla hyvä siinä taustalla. Työhuoneeta ostettaessa taulut ovat usein halvempia, koska gallerian tai muiden välittäjien kulut jäävät pois.

2,5 euroa. Eihän tuo nyt niin paha hinta ole. Mutta miksi olet lisännyt desimaalipilkun jälkeen tarpeettoman monta nollaa, ja mitä tuo piste tekee siellä välissä?

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteesta ymmärtävät, selittäkää miten voi olla tuollainen summa työllä, jossa on muutama neliö paperilla?

https://taiko.fi/view/0o8jm-dilvd-67417

Voisin väsätä samanlaisen. Tuo ei vaadi mitään lahjakkuutta.

Voisit, mutta et ole. Siinäpä se ero.

Lars Holmström on lisäksi matrikkeli-taiteilija. Ei nyt ihan sieltä tunnetuimmasta päästä, mutta pitkän ja arvostetun uran luonut. Minäkin voisin laulaa joululaulun, mutta Bing Crosbyn versio on aika lailla rahakkaampi vaikka periaatteessa ihan käyvän imitaation pystyn siitä tuottamaan.

Kysymys kuuluukin, onko tyhmempi taiteilija, vai katsoja. Mistä se arvostus kumpuaa, kun ei se ainakaan taidosta voi tulla. Onko palkattu ensin joitain ihastelemaan ja sitten muut hönöt seuraavat perässä. Keisarin uudet vaatteet, kuten joku mainitsikin.

Tyhmin lienee hän, joka yhtä teosta hetken postimerkin kokoisena internetin yli katselleena kokee olevansa kykeneväinen arvioimaan taiteilijan koko lähes 50-vuotta kestäneen uran.

Se taulu on naurettavan helppo tehdä ja kaikenlisäksi ruma. Ei ole mitään merkitystä, vaikka ura olisi kestänyt 100 vuotta. Arvostus on ansaittu jollakin muulla, kuin maalaustaidolla. Mikä tässä on niin vaikea käsittää?
Ei ole vielä yksikään ketjussa oleva sanonut, mikä se on se ratkaiseva ero siinä, että Matti Meikäläinen piirtää neliön keskelle ruutua, jolloin sen arvo on 0e, tai kuuluisa taiteilija Who Ever piirtää samanlaisen ja arvo on 2500e. Se ratkaiseva ero on se pöljä, joka maksaa.

Oletteko muuten kuulleet sen jutun opiskelijasta, joka asetti ihan tavalliset rillit näyttelytilan lattialle, jolloin kävi niin, että ihmiset kuvittelivat, että se on suurta taidetta, ja ihastelivat ja äimistelivät. Kukaan ei kehdannut sanoa, että wtf.

Ero on osapuilleen sama kuin siinä että minä vedän nimmarin baseball-pallon kylkeen tai että Hank Aaron vetää nimmarinsa sen pallon kylkeen.

Toinen ero tulee siitä, että Matti Meikäläinen ei piirrä neliötä keskelle ruutua, tai jos piirtää, niin tekee sen kopioimalla jotakin toista tai muuten vaan asiaa sen kummemmin ajattelematta. Who Ever taas miettii sommitelmat, symmetriat, suhteet, värit, kontrastit, materiaalit, vedot yms. jolloin kokonaisuus on eheä ja katseenkestävä. Se toimii sisustuselementtinä ja tunnetun taiteilijan teoksena myös sijoituksena.

Se että sinä tai joku muu ei pidä abstraktista taiteesta on puhdas makuasia. Ei kaikki kuuntele samanlaista musiikkiakaan, ja vaikka Beethoven on kiistatta parempi säveltäjä kuin Darude, niin saattaa tuo jälkimmäinen silti kerätä enemmän listasijoituksia ja levymyyntiä.

Minusta abstrakti taide on mukavaa, sillä se on toisaalta täysin neutraalia ja sen voi ajatella olevan ihan puhdas sisustuselementti, joka toimii toisaalta myös sijoituksena. Toisaalta taas sitä voi lähestyä syvällisemmin taiteilijan koko urakehitystä seuraamalla, miettimällä miten se asettuu hänen muiden teosten rinnalle, mitä taiteilija on mahdollisesti sillä hakenut ja onko teoksen taustalla jotain syvempää symboliikkaa tai tarinaa joka ei ensi näkemällä (tai välttämättä mitenkään pelkästään näkemällä) aukea. Esittävä taide on jotenkin paljon "töykeämpää", sillä se kuva on aina läsnä. Sitä on vaikeampi mieltää vain sisustuksellisena elementtinä, vaan siihen joutuu aina ottamaan kantaa.

Tämä oli ensimmäinen vastaus, jossa on edes jonkinlainen pointti tuon eron selittämiseen, mutta silti se on aika huono vastaus. Hank Aaronin työ ei ollut nimmareiden kirjoittaminen, vaan baseballin pelaaminen, ja sitä hän osasi tehdä paremmin kuin kovinkaan moni muu. Matti Meikäläinen ei ehkä osaa sommitella ja kontrahdoida valkoista neliötä niin hyvin kuin Who Ever, mutta maailmassa on silti ihan helvetisti taiteilijoita, jotka osaa, eikä silti niitä huippusummia makseta kuin muutamille. Ja yhtä hyviä osaajia olisi maailmassa helvetisti enemmän, jos jokaiselle maksettaisiin huippusummia, koska silloin alalle suuntautuisi huomattavasti enemmän ihmisiä kuin nyt.

Toisaalta ymmärrän senkin, että taide ei voi olla valokuvien jäljennöskilpailu, jossa maksetaan eniten sille, joka pystyy parhaiten harhauttamaan katsojaa luulemaan että maalaus on valokuva. Sitä paitsi sekään taito ei ole hirveän vaikea, instagram on täynnä taviksia, jotka kopioi valokuvia käsin. Jokainen noista neliö/palkki/suherrus-taiteilijoista pystyisi varmaan tekemään todella tarkkoja valokuvajäljennöksiä, jos he olisivat siitä kiinnostuneet, mutta se ei ole kovinkaan monille nimekkäille taiteilijoille houkutteleva juttu.

Sekin pitää paikkansa, että samaa ilmiötä on muillakin taiteenaloilla. Musiikissa huippusuositut tai taiteellisesti huippuarvostetut artistit ei välttämättä ole taidoiltaan monin verroin tavallista osaavaa muusikkoa parempia, joskus päinvastoin. Samoin näyttelijöissä jne. Nimi myy, ja ihmiset haluaa nostaa muutaman huipun ihailtavaksi koko jengin sijasta. Urheilussa (jos palataan tuohon Hank Aaron -esimerkkiin) on hieman toisin, koska siinä tulokset on helpommin mitattavissa, mutta ei sielläkään kallein pelaaja tee aina eniten pisteitä.

Arvon muodostuminen on toki jossain määrin keinotekoista ja itseään ruokkivaa. Eli jos tuntemattoman harrastelijan maalaama taulu maksaa 100 euroa, niin aloittelevan mutta tunnustetun taiteilijan taulun "täytyy" maksaa selkeästi enemmän koska se on tekijän tunnettavuuden johdosta helpommin myytävissä ja pitää arvonsa tai voi jopa osoittautua suuresti arvostetun tulevan mestarin ensi töiksi.

Ja puolestaan jos tuo edellinen maksaisi tonnin pitää samasta syystä jo tunnetuksi tulleen taiteilijan teokset olla taas seuraavalla hintaportaalla jne.

Pitkästä aikaa älyttömän kiinnostava keskustelu AV:lla!

Anteeksi välikommentti...

Jokainen määrittelee hintansa itse.