Mitä tuli tuntemistasi "kympin tytöistä ja pojista" isoina?
Eli miten nämä jo peruskoulussa erinomaisesti pärjänneet ovat pärjänneet aikuisiällä?
Kommentit (73)
Hyvin oon pärjännyt. Korkeakoulututkinto ja hyvä palkkainen työ. Tosin tilastoihin en ihan sovi, sillä lukion ja yliopiston välissä 19-vuotiaana sain lapsen. Siitä on jo 15 vuotta.
Yksi tuntemani 10 tyttö pääsi lukion jälkeen heti yliopistoon ja valmistui KTM. Sen jälkeen meni naimisiin, sai 4 lasta ja ollut kotiäitinä jo yli 10 vuotta. Ei ole tehnyt koulutustaan vastaavaa työtä yhtään.
Minusta tuli korkeakoulutettu pph. Mulla ei riittänyt kunnianhimo akateemiselle uralle, vaikka sitä opintojen jälkeen virittelin. Huomasin viihtyväni kotona ja lasten kanssa paljon paremmin.
Minä olen pitkäaikaistyötön. Joitakin pilipalihommia tein välillä, mutta suuremmaksi osaksi olen aina ollut työtön.
Kympin pojasta, joka oli sosiaalisesti kömpelö, tuli lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuntemani 10 tyttö pääsi lukion jälkeen heti yliopistoon ja valmistui KTM. Sen jälkeen meni naimisiin, sai 4 lasta ja ollut kotiäitinä jo yli 10 vuotta. Ei ole tehnyt koulutustaan vastaavaa työtä yhtään.
Anneli?
Tutkijoita, arkkitehteja, koomikkoja, kirjailijoita, näyttelijöitä... Heistä tuli vaikka mitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuntemani 10 tyttö pääsi lukion jälkeen heti yliopistoon ja valmistui KTM. Sen jälkeen meni naimisiin, sai 4 lasta ja ollut kotiäitinä jo yli 10 vuotta. Ei ole tehnyt koulutustaan vastaavaa työtä yhtään.
Anneli?
Ei. J.
Ei se tietenkään aina näin mene. Neljä tuntemaani arvosanan 9-10 oppilasta ajautui peruskoulun jälkeen huonoille poluille. Nykyään en tiedä onko kaikki elossa. Narkkareiksi alkoivat. Ensin aloittivat viinaa juomaan ja sitten muita aineita käyttämään.
Nuo neljä olivat myös luokkamme kauneimpia ja siksi kiusasivat muita. Eivätpä ole enää kovinkaan kauniita. Ennen olin kateudesta soikea.
Olin peruskoulussa ns. kympin tyttö. En koskaan aiheuttanut häiriötä koulussa tai kotona. Tunteet ja kaikki mieltä painavat asiat pidin tiukasti sisälläni. Lukiossa tuli seinä vastaan ja sairastuin vakavaan masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön. Sain lukion jotenkuten läpi ja viimeiset 7 vuotta olen ollut sairaslomalla.
Olen tosin "vasta" 25 vuotias ja toivon, että tästä vielä nousisin. Aika monta vuotta on mennyt hukkaan, mutta ehkä tulevaisuudella on vielä jotain minunkin varalleni.
Tuntemani kympin tytöt ovat, yksi lääkäri, yksi diplomi-insinööri, tutkija ( lääkäri ).
Tunsin kolme tuollaista.
Tyttö valmistui diplomi-insinööriksi ja työskentelee Kanadassa it-alalla. Naimisissa, ei lapsia.
Kaksi poikaa. Toinen valmistui luokanopettajaksi ja opettaa pienessä kyläkoulussa. Ei parisuhteessa eikä lapsia.
Toinen poika opiskeli kauppatieteitä, mutta lopetti sen kesken ja lähti reppureissaamaan ympäri maailmaa. Muutaman vuoden reissailtuaan asettui erääseen Etelä-Amerikan maahan ja pitää siellä baaria. Naimisissa paikallisen naisen kanssa ja lapsia taitaa olla kaksi tai kolme.
Akateemisia kaikki ja varsin hyvissä töissä: tutkijoita, asiantuntijoita, juristeja, lääkäreitä, pari johtajina tekniikan alalla, pari lukion lehtoria, pari korkeassa hallintovirassa.
Minä olen lakimies (nainen). Hyvin kävi ja pidän työstäni.
Kympin poika keräsi lukiossa kaikki stipendit ja pääsi erään kokeen perusteella suoraan yliopistoon mutta päätti hoitaa ennen opintoja intin pois alta.
Intti alkoi vasta tammikuussa, joten poika kulutti aikansa sitä odotellessa lähinnä pelaamalla ja nukkumalla.
Armeijassa kesti kurinalaista elämää 3 viikkoa ennen kuin lähetettiin takaisin kotiin. Viimeiset kaksi vuotta tämä superlahjakas nuorimies on viettänyt vanhempiensa sohvalla mielialapillereitä nappaillen.
Yhdestä tuli lääkäri, perheellinenon. Toinen on tietääkseni joku amanuenssi tai vastaava, sellainen maantienvärinen huomaamaton hissukka, mutta toisaalta, hänen intohimoja oli koulussa kirjallisuus ja historia, joten taitaa olla nainen paikallaan! Sinkku viimeisten tietojen mukaan, ollaan about nelikymppisiä. Yhdestä, siitä rasittavasta ja "arkityhmästä" (sillä oli pösilöt jutut, esim. hississä ihmetteli että miten tää juttu toimii jne.) ihmisestä tuli arvostettu journalisti ja on hyväpalkkaisessa hommassa. Puoliso löytyy ja ilmeisesti hän on vela. Googlasin just yhden mua vuotta vanhemman tositosifiksun ihmisen nimen, no, englanninkielistä artikkelia pukkaa finanssialan jutuista. Yksi pari vuotta vanhempi on yhden urheilijan puoliso, kotiäitinä ilmeisesti just nyt. Yksi toimitusohtaja. Yksi pappi.
Eli paikkansa ovat löytäneet.
Vierailija kirjoitti:
Tutkijoita, arkkitehteja, koomikkoja, kirjailijoita, näyttelijöitä... Heistä tuli vaikka mitä!
Oman elämänsä koomikkoja taisi tulla kaikista kympin tytöistä. Siis parin itkua olen pongannut mediasta, kun ovat nykylasten uhreja.
Itse olin. Lukio jäi kesken, koska lähdin (akateemisesti koulutetun ja minua reilut 6 vuotta vanhemman) nykyisen mieheni perässä ulkomaille. Olin 22-vuotiaana kahden (suunnitellun ja toivotun) lapsen äiti. Nykyään tyytyväinen lompakkoloinen joka voi toteuttaa itseään miettimättä hirveän tarkasti "käytännön asioita". Lapset teinejä jo, toinen muuttamassa keväällä omilleen.
Koulukavereina on ollut muutamia kympin tyttöjä ja poikia. Kaksi tytöistä on väitellyt tohtoriksi kolmekymppisenä ja yksi on lakimies. Yksi poika on yliopistolla professorina ja yksi valtiolla korkeassa virassa. Ihan hyvin on näköjään käynyt.