Missä menee huomionkipeyden normaalin raja?
Niin missä se parisuhteessa menee? Onko normaalia että suututaan jatkuvasti siitä jos ei olla koko ajan juttelemassa tai halailemassa? Tai vaikka nukkumaan mennessä oikeasti menee nukkumaan eikä halailemaan tai panemaan? Ja sitten siitä jos nyt sattuu vaikka hetken aikaa olemaan erihuoneessa tai puuhaamaan jotain itsekseen? Käytännössä pitäisi jatkuvasti olla samassa tilassa ja huomioida naista jotenkin että se pysyisi tyytyväisenä, jos näin ei ole niin sitten ollaan pahalla päällä ja murjotetaan kunnes jossain vaiheessa avaudutaan kuinka olen kylmä ihminen enkä huomioi tarpeeksi.
Kommentit (5)
No annatko sitä huomiota oma-alotteisesti?
Ja jos teillä on joku kaksio tai kolmio nii hankalapa se on pienessä luukussa kauas toisesta mennä.
Vierailija kirjoitti:
No annatko sitä huomiota oma-alotteisesti?
Ja jos teillä on joku kaksio tai kolmio nii hankalapa se on pienessä luukussa kauas toisesta mennä.
No tietysti, mutta ei tunnu riittävän vaikka mitä tekisi. Pitäisi olla all day everyday kiehnäämässä kyljessä niin sitten varmaan riittäisi.
Kuulostaa läheisriippuvaiselta tai joltain persoonallisuushäiriöiseltä. Kannattaa juosta.
Hyi kuulostaa ahdistavalta. Me asutaan kaksiossa, halaillaan ja kosketellaan paljon päivittäin ja huomioidaan toista, mutta molemmilla on silti omaakin elämää ja omia menoja. Jos minun pitää vaikkapa tehdä koulujuttuja, niin tuskin miehelle tulisi mieleen silloin tulla kärttämään läheisyyttä. Toki ohimenevän pusun tms voi antaa.
Minulla asuu myös useita ystäviä muissa kaupungeissa ja vietän siellä välillä viikonloppuja, tai kutsun kavereita meille. Miehellä on paljon harrastukseen liittyviä menoja. Kumpikaan ei yritä rajoittaa toiselle tärkeitä juttuja.
Kertokaahan nyt