Lopetin puoli vuotta sitten kokonaan puhumisen 11-vuotiaalle pikkuveljelleni
Ja nyt stressaan tarvitseeko mun pitää siihen ollenkaan yhteyttä aikuisena ja että haluaisiko tulevaisuudessa mahdolliset lapseni nähdä sitä, kun kerran sisaruksia ollaan. :/
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole kovin tyytyväinen siihen, että isäni päätti hankkia uuden naikkosensa kanssa lapsen. Siihen en voi itse vaikuttaa, mutta siihen voin, olenko lapsen kanssa tekemisissä. Olen siis sinua hiukan vanhempi, muutan parin vuoden päästä varmaankin pois tästä kaupungista enkä voi todellakaan taata, että pitäisin yhteyttä edes isääni, saati pikkusisaruspuoleeni. Ei vain kiinnosta, huolehtikoon rakkautensa hedelmästä ilman ulkopuolista häiritsijää.
En ymmärrä tätä perhekulttia, jossa vanhemmille ja sisaruksille tulisi antaa kaikki anteeksi ja sietää loputtomiin. Kukaan ei haluaisi olla teräaseella uhkailevan psykoskidin lähellä. Parasta, mitä voit itsellesi tehdä, on pysytellä erosta pikkuveljestäsi ja koettaa järjestää huostaanoton joko itsellesi tai veljelle.
Olet oikeassa.
T. Vetis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raukkamaisesti tehty.
Onneksi tapan itseni, niin opitte olemaan hiljaa kun ei ole muuta sanottavaa kuin haukkua.
Ilmoita lastensuojeluun tilanteestasi
Jos vanhempasi eivät ymmärrä hankkia psykiatrista apua ja tukea lastenkasvatukseen, niin sinä voit hankkia sitä itsellesi. Viimeistään täysi-ikäisenä ja mieluummin jo ennen. Ei teidän koti-ilmapiiri kuulosta aivan tasapuoliselta. Siihenkin voisi vaikuttaa, jos vanhempasi ymmärtäisivät hakea apua. Halaus!
Vierailija kirjoitti:
T. Vetis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raukkamaisesti tehty.
Onneksi tapan itseni, niin opitte olemaan hiljaa kun ei ole muuta sanottavaa kuin haukkua.
Ilmoita lastensuojeluun tilanteestasi
En pysty.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempasi eivät ymmärrä hankkia psykiatrista apua ja tukea lastenkasvatukseen, niin sinä voit hankkia sitä itsellesi. Viimeistään täysi-ikäisenä ja mieluummin jo ennen. Ei teidän koti-ilmapiiri kuulosta aivan tasapuoliselta. Siihenkin voisi vaikuttaa, jos vanhempasi ymmärtäisivät hakea apua. Halaus!
Niiden mielestä "kaikki on hyvin". En muutenkaan ole varma haluanko elää enää vai kuolla.
Kultapieni, et tiedäkään kuinka paha mieli minulle tuli kun luin viestejäsi. Nyt olisi tärkeää, että uskaltaisit ottaa ensimmäisen askeleen ja kertoa luotettavalle aikuiselle kotitilanteestasi. Kun joku oikea henkilö (voi olla opettaja, terveydenhoitaja, lääkäri, ihan kuka vain) saa tietää ja alkaa viedä asiaa eteenpäin, tilanne etenee automaattisesti eikä sinun tarvitse jatkuvasti huolehtia näistä asioista. Sinusta tullaan pitämään huolta. Autat samalla myös sisaruksiasi ja äitiäsi, hekin saavat toivonmukaan tarvitsemaansa apua.
Jos täällä voisi lähettää yksityisviestejä, pyytäisin sinua lähettämään minulle yhteystietosi ja ottaisin asian itse hoitaakseni. Se ei kuitenkaan taida olla mahdollista, joten lähetän sinulle rohkeutta, voimia ja ennen kaikkea paljon halauksia!
Vierailija kirjoitti:
Kultapieni, et tiedäkään kuinka paha mieli minulle tuli kun luin viestejäsi. Nyt olisi tärkeää, että uskaltaisit ottaa ensimmäisen askeleen ja kertoa luotettavalle aikuiselle kotitilanteestasi. Kun joku oikea henkilö (voi olla opettaja, terveydenhoitaja, lääkäri, ihan kuka vain) saa tietää ja alkaa viedä asiaa eteenpäin, tilanne etenee automaattisesti eikä sinun tarvitse jatkuvasti huolehtia näistä asioista. Sinusta tullaan pitämään huolta. Autat samalla myös sisaruksiasi ja äitiäsi, hekin saavat toivonmukaan tarvitsemaansa apua.
Jos täällä voisi lähettää yksityisviestejä, pyytäisin sinua lähettämään minulle yhteystietosi ja ottaisin asian itse hoitaakseni. Se ei kuitenkaan taida olla mahdollista, joten lähetän sinulle rohkeutta, voimia ja ennen kaikkea paljon halauksia!
Ehkä kerron joskus, jos vain pystyisin siihen. Luokanvalvoja haluaa kyllä tavata mut huomenna, joten voin harkita kertomista. Kaikkein eniten kuitenkin toivoisin, että joku ihminen välittäisi musta tosi paljon.
En minäkään ole puhunut veljeni kanssa noin 5-6 vuoteen enkä ole edes tavannut häntä tänä aikana. En ole edes varma, että tavaanko häntä enää koskaan. Meillä on 16 vuotta ikäeroa, minä olen nyt reilut 30v ja hän reilut 50v.
T. Vetis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kultapieni, et tiedäkään kuinka paha mieli minulle tuli kun luin viestejäsi. Nyt olisi tärkeää, että uskaltaisit ottaa ensimmäisen askeleen ja kertoa luotettavalle aikuiselle kotitilanteestasi. Kun joku oikea henkilö (voi olla opettaja, terveydenhoitaja, lääkäri, ihan kuka vain) saa tietää ja alkaa viedä asiaa eteenpäin, tilanne etenee automaattisesti eikä sinun tarvitse jatkuvasti huolehtia näistä asioista. Sinusta tullaan pitämään huolta. Autat samalla myös sisaruksiasi ja äitiäsi, hekin saavat toivonmukaan tarvitsemaansa apua.
Jos täällä voisi lähettää yksityisviestejä, pyytäisin sinua lähettämään minulle yhteystietosi ja ottaisin asian itse hoitaakseni. Se ei kuitenkaan taida olla mahdollista, joten lähetän sinulle rohkeutta, voimia ja ennen kaikkea paljon halauksia!
Ehkä kerron joskus, jos vain pystyisin siihen. Luokanvalvoja haluaa kyllä tavata mut huomenna, joten voin harkita kertomista. Kaikkein eniten kuitenkin toivoisin, että joku ihminen välittäisi musta tosi paljon.
Sinä ansaitsisit, että joku välittäisi. Ja jonain päivänä joku vielä välittää. Siihen asti on tärkeintä, että välität itse itsestäsi
Vierailija kirjoitti:
T. Vetis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kultapieni, et tiedäkään kuinka paha mieli minulle tuli kun luin viestejäsi. Nyt olisi tärkeää, että uskaltaisit ottaa ensimmäisen askeleen ja kertoa luotettavalle aikuiselle kotitilanteestasi. Kun joku oikea henkilö (voi olla opettaja, terveydenhoitaja, lääkäri, ihan kuka vain) saa tietää ja alkaa viedä asiaa eteenpäin, tilanne etenee automaattisesti eikä sinun tarvitse jatkuvasti huolehtia näistä asioista. Sinusta tullaan pitämään huolta. Autat samalla myös sisaruksiasi ja äitiäsi, hekin saavat toivonmukaan tarvitsemaansa apua.
Jos täällä voisi lähettää yksityisviestejä, pyytäisin sinua lähettämään minulle yhteystietosi ja ottaisin asian itse hoitaakseni. Se ei kuitenkaan taida olla mahdollista, joten lähetän sinulle rohkeutta, voimia ja ennen kaikkea paljon halauksia!
Ehkä kerron joskus, jos vain pystyisin siihen. Luokanvalvoja haluaa kyllä tavata mut huomenna, joten voin harkita kertomista. Kaikkein eniten kuitenkin toivoisin, että joku ihminen välittäisi musta tosi paljon.
Sinä ansaitsisit, että joku välittäisi. Ja jonain päivänä joku vielä välittää. Siihen asti on tärkeintä, että välität itse itsestäsi <3
Voitko mennä lupaamaan?
T. Vetis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T. Vetis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kultapieni, et tiedäkään kuinka paha mieli minulle tuli kun luin viestejäsi. Nyt olisi tärkeää, että uskaltaisit ottaa ensimmäisen askeleen ja kertoa luotettavalle aikuiselle kotitilanteestasi. Kun joku oikea henkilö (voi olla opettaja, terveydenhoitaja, lääkäri, ihan kuka vain) saa tietää ja alkaa viedä asiaa eteenpäin, tilanne etenee automaattisesti eikä sinun tarvitse jatkuvasti huolehtia näistä asioista. Sinusta tullaan pitämään huolta. Autat samalla myös sisaruksiasi ja äitiäsi, hekin saavat toivonmukaan tarvitsemaansa apua.
Jos täällä voisi lähettää yksityisviestejä, pyytäisin sinua lähettämään minulle yhteystietosi ja ottaisin asian itse hoitaakseni. Se ei kuitenkaan taida olla mahdollista, joten lähetän sinulle rohkeutta, voimia ja ennen kaikkea paljon halauksia!
Ehkä kerron joskus, jos vain pystyisin siihen. Luokanvalvoja haluaa kyllä tavata mut huomenna, joten voin harkita kertomista. Kaikkein eniten kuitenkin toivoisin, että joku ihminen välittäisi musta tosi paljon.
Sinä ansaitsisit, että joku välittäisi. Ja jonain päivänä joku vielä välittää. Siihen asti on tärkeintä, että välität itse itsestäsi <3
Voitko mennä lupaamaan?
Voin. Jos tänään lupaat itsellesi, että välität itsestäsi tästä päivästä alkaen elämäsi loppuun saakka, jos pidät huolta itsestäsi, haet sinnikkäästi apua kunnes saat sitä, yrität olla urhea ja vahva mutta annat itsesi myös olla heikko silloin kun se on turvallista, kiinnostut jostain asiasta, harrastuksesta tms., koitat kaikin tavoin löytää ihmisiä, joiden kanssa pystyt puhumaan ja jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista ja annat mahdollisuuden hyvin monenlaisille ihmisille, niin voin luvata, että jonain päivänä joku välittää sinusta. Se joku on jo syntynyt, ja odottaa ja kaipaa sinua yhtä paljon kuin sinä häntä.
On tosi asiassa vanhempien vika, jos he eivät osaa hoitaa perheenjäsenten välejä hyvinä ja rakastavina. Kaikki pitää otta tasa-arvoisina perheenjäseninä huomioon, pitää myös tiukat rajat, jos joku käyttäytyy huonosti. Ota asia puheeksi vanhempiesi kanssa. Kuulostaa todella pahalta. Uusperheet ovat usein lasten kannalta huonoja paperiliittoja.
Kuulostaa siltä, että veljesikin oireilevat vakavasti, tuo ei ole normaalia sisarusten välistä riitelyä. Toivottavasti saat itsellesi apua. Muista, että tilanne ei ole sinun syytäsi vaan vanhempiesi.
Vetis 16v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda nämä kaikki inhottavat kommentit. Perheesi on sairas ja sinä tarvitset apua. Väkivalta ei saa jatkua, ja sinun on ajan mittaan päästävä puhumaan jonkun kanssa siitä, että olet ollut sen kohteena.
Puhu terveydenhoitajalle, koulukuraattorille, sossuille (tee vaikka itsestäsi lastensuojeluilmoitus) tai hae apua etsivästä nuorisotyöstä tai lasten ja nuorten auttavasta puhelimesta. Voimia <3
Aiemmille kommentoijille muistuttaisin, että kaikki perheet eivät ole terveitä.
Mun vanhemmat osaa olla välillä kivoja. Välillä taas ihan hulluja. Epäilisin äidille ainakin mt-ongelmaa. Meistä on kyllä tehty lastensuojeluilmoitus, mutta siitä oli pelkkää haittaa. Jos joku tekisi sellaisen uudestaan, niin veljet alkaisi ainakin vihaamaan mua entistä enemmän ja sisko on muutenkin "kieltänyt" puhumasta tästä ulkopuolisille. Mutta kiitos asiallisesta kommentista.&#
Komppaan tuota edellistä kirjoittajaa perheesi tarvitsee apua. Se, että he suuttuvat sinulle on tässä pienempi paha, jos jatkatte elämäänne tuota menoa kaikilla teillä tulee olemaan pahoja mielenterveysongelmia, kuulostaa siltä että ne ovat nyt jo hyvällä alulla.
Onneksi tapan itseni, niin opitte olemaan hiljaa kun ei ole muuta sanottavaa kuin haukkua.