Lastenkasvatuksen suositukset stressa; ruutuaika, ulkoiluaika, suolan syömisen rajoitukset, liikunta-aika, ei sokeroituja jugurtteja, ei vaaleaa leipää, ei saa pelata, kaveriaika....

Vierailija kirjoitti:

Minä pyyhin moisilla suosituksilla takapuoleni. Mulla on kolme lasta, enkä millään ehdi kyttäämään kaikkia suosituksia. Meillä ei ole ruutuaikaa, eikä ulkoiluaikaa, sokeroituja jugurtteja syödään, samoin vaaleaa leipää. Syödään rasvaista ja suolaista. En vaan jaksa ottaa noista stressiä. Kyllä niistä lapsista ihan kunnon kansalaisia kasvaa.

Muistelin juuri omaa lapsuuttani ja nuoruuttani 80-luvulla. Syötiin eineksiä joka päivä. Jätskiä, pullaa, keksiä oli aina kaapissa. Karkkia syötiin silloin kun mieli teki. Ei ollut mitään maustamattomia jugurtteja, paitsi joku bulgarian jugurtti, sokerijugurttia syötiin joka päivä aamulla ja illalla. Sain Nintendon kun olin noin 10v ja sitä sitten kavereiden kanssa tahkottiin monta tuntia päivässä. Minulla oli myös videonauhuri, joten telkkaria tuli katsottua silloin kun Nintendo jäähtyi. Se oli kivaa lapsuutta, ei tiukkapipoista kyttäystä. Ei silloin kyllä mitään suosituksia muutenkaan seurailtu tai sitten niitä vaan ei ollut.

Monesti miettinyt, että miksi se pelikonsoli, tietokone, dvd laite yms yms pitää hankkia, jos sitä sitten ei saa pelata tai käyttää? Miksi ostaa karkkia, jos sitä ei saa syödä?

Rehellisyyden nimissä, ylipaino-ongelma ja diabetes ovat viime vuosikymmeninä räjähtänyt käsiin, suurena syypäänä sokerin syöminen lähes joka elintarvikkeen muodossa ja leivän, pastan ja perunan puputtaminen. Myös nykymuksujen hammasterveys on valovuosien päässä meidän vähän vanhempien aikuisten hammasterveydestä.

Esimerkiksi tämä on mielenkiintoinen dokkari. Toki hiukan yksipuolinen, mutta sinällään sisältää ihan tutkittua asiaa.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/14/dokumenttiprojekti-sokeroitu-to…

En demonisoi sokeria, kuuluu meillä kohtuumäärissä ruokavalioon (no, minulla itselläni vähän enemmänkin..). Enkä missään nimessä suosittele kenellekään sekuntikello ja vaaka kädessä lastensa kyttäämistä. Mutta on vähän naivia ihastella 70-80-luvun lapsuutta kulta-aikana josta seurasi meille vain hyvää sen perusteella että nykyisin tapahtuu ylilyöntejä toiseen suuntaan. Koska näin ei ole, siellä olisi ollut paljon parantamisen varaa.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa muut poliisiäidit, jotka osaavat roolinsa todella hyvin. Ja minä vaan olen sellainen, keneen tuollainen arvostelu kolahtaa.

Onko sinua ihan oikeasti arvosteltu kaupassa, vai kuvitteletko että selleriä ostavan äidin katse oli arvosteleva? Siinä on iso ero.

Aika karu ajatus muuten, että muilla äideillä olisi aina rooli päällä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sille syyllistyvälle luonteelle pitä pystyä jotain tekemään. Jos koko elämä ohjautuu sen mukaan, että mitä-naapurit/muutäidit/ihmiset-sanovat, niin onhan se nyt h*lvetin ahdistava ja jäykkä elämä sellainen. Ja iloton.

Ja antaa muuten lapsille huomattavasti ikävemmän mallin elämään kuin satunnainen hedelmäpommijugu.

Muuten, onko sinulla ap noin epävarma olo itsestäsi muutenkin? Töissä? Kun liikut itseksesi ulkona? Kun olet jumpassa? Koetko että sinua arvostellaan ja katsellaan kulmien alta siellä? Vai onko tämä vaan äitiyteesi liittyvä juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa muut poliisiäidit, jotka osaavat roolinsa todella hyvin. Ja minä vaan olen sellainen, keneen tuollainen arvostelu kolahtaa.

Onko sinua ihan oikeasti arvosteltu kaupassa, vai kuvitteletko että selleriä ostavan äidin katse oli arvosteleva? Siinä on iso ero.

Aika karu ajatus muuten, että muilla äideillä olisi aina rooli päällä.

Ehkä tässä on se, että kun itse suorittaa terveellistä elämäntapaa ja suosituksia, kyttää kassalla muiden "vääriä" kauppaostoksia ja tuomitsee ne mielessään. Kun sitten joskus on itse se roskaruokaa ostava osapuoli, kokee häpeää ja syyllisyyttä koska ajattelee että muut tuomitsee. Tai ainakin joku laittaa avauksen tänne AV:lle siitä, miten TAAS joku perheellinen akka kehtasi ostaa MAKSALAATIKKOA.

Sori nyt vaan, mutta kaikki pääsee helpommalla jos asiat opetellaan lapsena. Vanhempien "relaaminen" johtaa siihen että lapsen pitää itse opetella aikuisena kaikki itse. Terveellisestä ruokavaliosta hampaiden harjaukseen. Siltikään itsekuri tai rutiinit ei tartu samalla tavalla kuin lapsena.

Terveisin "relaajavanhempien" luuseriplösölapsi jolla on kokoaika jojolaihdutus päällä =)

Minusta tuntuu, että paineet näiden aloituksessa mainittujen juttujen suhteen ovat nykyisin ihan eri luokkaa, mitä omassa lapsuudessa. Itselläni on 3,5-vuotias lapsi. Ruutuajat paukkuvat joinain päivinä moninkertaisesti. Joskus on monta päivää putkeen, ettei ehditä edes tablettia tai telkkaria avata.

Meillä on perusruokavalio aika sokeritonta. Emme syö muroja tai maustettua jugurttia yms. Lähinnä, koska me aikuiset emme pidä niistä. Toisaalta lapsi saa pieniä määriä karkkia tai suklaata useamman kerran viikossa. Jos teemme kotona hyvää ruokaa tai menemme ravintolaan, lapsi saa juoda kokista. Se on hänen herkkuansa, jota saa vain harvoin. Kyllä minulla on jäänyt mieleen viime kesältä yhden toisen äidin tyrmistynyt ja paheksuva ilme ravintolassa, kun tarjoilija kantoi silloin vähän alle kolmevuotiaan lapseni eteen ison lasin kokista ja meille vanhemmille oluet.

Ulkoilemme fiiliksen mukaan. Tänä talvena on ollut viikonloppuisin paljon sisäpäiviä, jolloin olemme käyneet vain hoplopissa tai uimassa toisena päivänä ja toisen päivän katselleet leffoja sisällä. Toisaalta nyt kun oli kivat lumiset säät, olimme lumilautailemassa tänä viikonloppuna monta tuntia sekä lauantaina että sunnuntaina.

Me äidit ihan itse ylläpidetään niitä paineita. Itse yritän järkeillä niistä paineista eroon ja uskoa, että tällainen ihan tavallinen rento suhtautuminen on riittävän hyvä.

Voi juku:) Meillä ei ole televisiota eikä näin ollen myöskään ruutuaikaa. Meille ei osteta kotiin suolaa, sokeria eikä maitotuotteita ja lapset saa painaa ulkona sen verran kuin jaksavat. Emme käy pikaruokakaupoissa. Elämä on niiiin helppoa. Hyvin ovat kasvaneet. 

Ei sinua stressaa se, että teette väärin vaan se että sinulla on huono itsetunto ja välität siitä mitä muut ajattelee vaikka tiedät itse tekeväsi oikein.

Metsään muuttaminen ei poista sitä perimmäistä ongelmaa, eli huonoa itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa muut poliisiäidit, jotka osaavat roolinsa todella hyvin. Ja minä vaan olen sellainen, keneen tuollainen arvostelu kolahtaa.

Onko sinua ihan oikeasti arvosteltu kaupassa, vai kuvitteletko että selleriä ostavan äidin katse oli arvosteleva? Siinä on iso ero.

Aika karu ajatus muuten, että muilla äideillä olisi aina rooli päällä.

Ehkä tässä on se, että kun itse suorittaa terveellistä elämäntapaa ja suosituksia, kyttää kassalla muiden "vääriä" kauppaostoksia ja tuomitsee ne mielessään. Kun sitten joskus on itse se roskaruokaa ostava osapuoli, kokee häpeää ja syyllisyyttä koska ajattelee että muut tuomitsee. Tai ainakin joku laittaa avauksen tänne AV:lle siitä, miten TAAS joku perheellinen akka kehtasi ostaa MAKSALAATIKKOA.

Eli siis mielestäsi ap:n ongelmat ja stressi johtuvat siitä että hän on itse muita tuomitseva kyylä?

En ainakaan itsestäni tuota piirrettä tunnista, vaikka terveellisesti meillä eletäänkin. En kyttää ja arvostele muita, enkä varsinkaan ahdistu satunnaisista karkkipusseistani.

Täällä joku jo aiemmin ihmettelikin tuota äitien stressaamista. Kai jokainen on sen verran ymmärtänyt, että kun lapsen tekee tähän maailmaan niin sitä pitää jollakin tavalla holhota, valvoa ja tehdä päätöksiä sen puolesta. Liittyen juuri esimerkiksi ruokaan ja päivän arkisiin touhuihin.

Jos koet että sinulla on jo riittävästi tietoa tarjoata lapselle järkevät eväät elämään ilman suosituksien orjallista noudattamista niin ole hyvä. Mitään koettahan siitä ei pidetä, eikä asiaa myöskään valvota.

Jos sinulla taas ei ole mitään hajua esimerkiksi terveellisestä ruokavaliosta, niin neuvola on hoitanut tämän ja monta muuta asiaa puolestasi. Silloin voit katsoa apua sieltä.

Suurin osa luultavasti asettuu jonnekin näiden ääripäiden väliin. Mutta koska valinta on ihan oma, miksi stressata?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että ennen lapset kasvatettiin maalaisjärjellä, eikä siksi tarvittu mitään suosituksia, kuinka paljon karkkia saisi syödä viikossa tai kuinka paljon lasten pitäisi ulkoilla päivässä. Noista huolehdittiin ihan itsestään, eikä ollut edes vaihtoehto, että lapset olisivat istuneet koko päivän ruudun äärellä toisessa kädessä karkkipussi, toisessa limsapullo.

Ihanko tosiaan näin? Huolehdittiinko? Kultaista 80-luvun lapsuutta muistelevat taitavat usein sekoittaa sen johonkin Saariston lapset -idylliin jossa punaposket kirmaavat omena kädessä pitkin maita ja mantuja. Kirjoitin tuonne ylemmäs sen kommentin sokerin räjähdysmäisen kulutuksen lisääntymisen aiheuttamista ylipaino- ja diabetesongelmista. Se, että nykyään asiaan kiinnitetään (jo ehkä liikaankin) huomiota, ei valitettavasti tarkoita että asia osattiin ennen hoitaa jotenkin luonnostaan paremmin.

.

Ei ne lapset sokerijogurtteihin ja vaaleaan leipään kuole, meillä menee molempia. Kunhan itse tietää ettei kasvata lapsiaan pelkillä eineksillä ja pikaruualla, ei ole syytä muuttaa perheen normaaleja ruokatottumuksia yltiöterveelliseen suuntaan. Sama koskee liikunnallista aktiivisuutta. Kaikilla lapsilla ei tarvitse olla ohjattua liikuntaharrastusta tai 2-3 tunnin ulkoilua päivittäin, kunhan lasta ei totuta sellaiseen elämään jossa suurin osa ajasta kuluu sohvalla ruutua tuijottaen.

Meillä saattaa mennä parikin kuukautta hävettävän huonoilla ruuilla jos työelämässä ja harrastuksissa on kiireitä, ja joulukuussa herkutellaan joka vuosi enemmän kuin suositukset sallivat. Marraskuisessa pimeydessä ei paljon huvita ulkona liikkua, tai lähteä harrastamaan sisäliikuntaakaan. Kesällä saatetaan viettää uimassa kaksi viikkoa putkeen ja syödään monipuolisesti tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Silloinkin kuluu jätskiä ihan kiitettävä määrä. Uskon silti että elämämme on keskimäärin terveellistä ja tarpeeksi vaihtelevaa. Lapset vaikuttavat onnellisilta, pärjäävät koulussa ja heillä on kavereita. Olen sitä mieltä että perheemme voi hyvin juuri siitä syystä että emme stressaa liikaa oikeanlaisista elämäntavoista ja sen vuoksi me vanhemmat olemme hyväntuulisia, rentoja ja jaksamme kasvattaa lapsiamme.

Onnelliset vanhemmat ja jätskiannos on lapselle varmasti parempi tilanne myös tulevaisuutta ajatellen kuin viulunkireät ja tiuskivat vanhemmat maustamattoman jugurtin kera.

kyse on huonosta itsetunnosta ja siitä, että yrittää epätoivoisesti olla jotain, kelvata, riittää, saada hyväksyntää (keneltä???) Lapset eivät voi hyvin, jos kotona vain suoritetaan ohjekirjoja. Lapset voivat paremmin, kun saavat välillä cokista ja ruutuaikaa ja vetelehtiä pyjamassa koko päivän ja tuijottaa internettiä ja nukkua vieressä tai olla nukkumatta ollenkaan koko yönä. Ohjeiden mukaan eläjät tekevät jälkikasvustaan neuroottista ja ahdistunutta porukkaa, joka ei koskaa riitä itselleen, koska aina voi olla laihempi, menestyvämpi, kauniimpi, urheilullisempi, rikkaampi ja kaikin tavoin enemmän ohjeiden mukainen ihminen. Sääli. 

Vierailija kirjoitti:

kyse on huonosta itsetunnosta ja siitä, että yrittää epätoivoisesti olla jotain, kelvata, riittää, saada hyväksyntää (keneltä???) Lapset eivät voi hyvin, jos kotona vain suoritetaan ohjekirjoja. Lapset voivat paremmin, kun saavat välillä cokista ja ruutuaikaa ja vetelehtiä pyjamassa koko päivän ja tuijottaa internettiä ja nukkua vieressä tai olla nukkumatta ollenkaan koko yönä. Ohjeiden mukaan eläjät tekevät jälkikasvustaan neuroottista ja ahdistunutta porukkaa, joka ei koskaa riitä itselleen, koska aina voi olla laihempi, menestyvämpi, kauniimpi, urheilullisempi, rikkaampi ja kaikin tavoin enemmän ohjeiden mukainen ihminen. Sääli. 

Joo. Minkä ihmeen takia ihmiset edes haluavat olla täydellisiä pingottajia ja ohjeiden noudattajia ja tuntevat huonoa omatuntoa jos joskus tekevätkin toisin? AP? Miksi kukaan edes haluaisi olla sellainen, saati stressata siitä jos ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyse on huonosta itsetunnosta ja siitä, että yrittää epätoivoisesti olla jotain, kelvata, riittää, saada hyväksyntää (keneltä???) Lapset eivät voi hyvin, jos kotona vain suoritetaan ohjekirjoja. Lapset voivat paremmin, kun saavat välillä cokista ja ruutuaikaa ja vetelehtiä pyjamassa koko päivän ja tuijottaa internettiä ja nukkua vieressä tai olla nukkumatta ollenkaan koko yönä. Ohjeiden mukaan eläjät tekevät jälkikasvustaan neuroottista ja ahdistunutta porukkaa, joka ei koskaa riitä itselleen, koska aina voi olla laihempi, menestyvämpi, kauniimpi, urheilullisempi, rikkaampi ja kaikin tavoin enemmän ohjeiden mukainen ihminen. Sääli. 

Joo. Minkä ihmeen takia ihmiset edes haluavat olla täydellisiä pingottajia ja ohjeiden noudattajia ja tuntevat huonoa omatuntoa jos joskus tekevätkin toisin? AP? Miksi kukaan edes haluaisi olla sellainen, saati stressata siitä jos ei ole?

Siksi, koska jokainen haluaa olla paras mahdollinen vanhempi lapsilleen ja media + keskustelupalstat antavat sellaisen kuvan että kaikki kunnolliset vanhemmat noudattavat näitä sääntöjä tarkalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyse on huonosta itsetunnosta ja siitä, että yrittää epätoivoisesti olla jotain, kelvata, riittää, saada hyväksyntää (keneltä???) Lapset eivät voi hyvin, jos kotona vain suoritetaan ohjekirjoja. Lapset voivat paremmin, kun saavat välillä cokista ja ruutuaikaa ja vetelehtiä pyjamassa koko päivän ja tuijottaa internettiä ja nukkua vieressä tai olla nukkumatta ollenkaan koko yönä. Ohjeiden mukaan eläjät tekevät jälkikasvustaan neuroottista ja ahdistunutta porukkaa, joka ei koskaa riitä itselleen, koska aina voi olla laihempi, menestyvämpi, kauniimpi, urheilullisempi, rikkaampi ja kaikin tavoin enemmän ohjeiden mukainen ihminen. Sääli. 

Joo. Minkä ihmeen takia ihmiset edes haluavat olla täydellisiä pingottajia ja ohjeiden noudattajia ja tuntevat huonoa omatuntoa jos joskus tekevätkin toisin? AP? Miksi kukaan edes haluaisi olla sellainen, saati stressata siitä jos ei ole?

Siksi, koska jokainen haluaa olla paras mahdollinen vanhempi lapsilleen ja media + keskustelupalstat antavat sellaisen kuvan että kaikki kunnolliset vanhemmat noudattavat näitä sääntöjä tarkalleen. 

Kunnolliset vanhemmat eivät nimenomaan näitä sääntöjä noudata. Heillä toimii omat aivot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyse on huonosta itsetunnosta ja siitä, että yrittää epätoivoisesti olla jotain, kelvata, riittää, saada hyväksyntää (keneltä???) Lapset eivät voi hyvin, jos kotona vain suoritetaan ohjekirjoja. Lapset voivat paremmin, kun saavat välillä cokista ja ruutuaikaa ja vetelehtiä pyjamassa koko päivän ja tuijottaa internettiä ja nukkua vieressä tai olla nukkumatta ollenkaan koko yönä. Ohjeiden mukaan eläjät tekevät jälkikasvustaan neuroottista ja ahdistunutta porukkaa, joka ei koskaa riitä itselleen, koska aina voi olla laihempi, menestyvämpi, kauniimpi, urheilullisempi, rikkaampi ja kaikin tavoin enemmän ohjeiden mukainen ihminen. Sääli. 

Joo. Minkä ihmeen takia ihmiset edes haluavat olla täydellisiä pingottajia ja ohjeiden noudattajia ja tuntevat huonoa omatuntoa jos joskus tekevätkin toisin? AP? Miksi kukaan edes haluaisi olla sellainen, saati stressata siitä jos ei ole?

Siksi, koska jokainen haluaa olla paras mahdollinen vanhempi lapsilleen ja media + keskustelupalstat antavat sellaisen kuvan että kaikki kunnolliset vanhemmat noudattavat näitä sääntöjä tarkalleen. 

Me taidetaan seurata vähän eri medioita.

Sitä paitsi, meillä on neuvolaa myöten korostettu aina suositusten kuvaavan kokonaisuutta ja suuria linjoja, ei joka ikisen päivän joka ikisen aterian jokaikistä suupalaa (jos tämä oikeasti ei ole jollekulle itsestään selvää).

Miten kukaan oikeasti voi edes kuvitella, että jos lapsen ruutuajaksi jossain määritellään tunti, niin tunnin ja kymmenen minuutin katsomisen jälkeen lapsen pää räjähtää ja lukihäiriö iskee päälle. Tai jos lapsen sokerin saantia kehotetaan välttämään, niin sokerijugurtti kerran kuukaudessa hömpsäyttää diabeteksen päälle. Miten aikuinen ihminen voi olla niin suhteellisuudentajuton ja miten elämästä ylipäätään tulee mitään tuollaisella asenteella? 

t. terveellisesti syövä mutsi joka rajoittaa ruutuaikaa, ilman stressiä

Joskus tuntuu, että tässä pätevät ne pikkuisten taaperoiden vanhemmat, joilla on vielä suhteellisen helppoa. Odottakaapas vaan kun lapsi alkaa liikkumaan itsenäisemmin, ja käyttämään itse omia viikko/lahjarahojaan, niin saattaa karkin yms epäterveellisen mätön kulutus kasvaa ihan yllättäen eikä vanhempien mahdollisuudet puuttua siihen enää ole samat kuin jonkun taaperon kohdalla.

Ja lapset ovat erilaisia, niin kuin koirarodutkin. Toiset eivät tottele sitten millään tai vasta ihan hirveän väännön, uhkailun ja kiristyksen jälkeen. Toiset tottelee kiltisti heti. Ei aina kasvatus- vaan usein luonnekysymys. Tiedän mistä puhun, koska minulla on kaksi lasta, joista toinen kiivas, jyrkkä  ja omaehtoinen, ja toinen taas empaattinen ja  joustava, järkipuhetta kuunteleva.

Ja miksi sitä hankkii lapsia jos ei jaksa niistä huolehtia? Vastaus: vauvakuumeessa sitä kuvittelee perhe-elämästä kaikenlaista väärää. Käsitys siitä voi olla jostain jenkkisarjasta, jossa lapset on vaivattomia ja pysyttelevät omissa oloissaan, ja aikuiset saa vapaasti tehdä aikuisten juttuja. Todellisuus on sitten ihan muuta, ja varsinkin jos sattuu saamaan erityislapsen (ja sitähän ei voi etukäteen ennakoida millään). Sitä vaan yrittää luovia ja tehdä parhaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyse on huonosta itsetunnosta ja siitä, että yrittää epätoivoisesti olla jotain, kelvata, riittää, saada hyväksyntää (keneltä???) Lapset eivät voi hyvin, jos kotona vain suoritetaan ohjekirjoja. Lapset voivat paremmin, kun saavat välillä cokista ja ruutuaikaa ja vetelehtiä pyjamassa koko päivän ja tuijottaa internettiä ja nukkua vieressä tai olla nukkumatta ollenkaan koko yönä. Ohjeiden mukaan eläjät tekevät jälkikasvustaan neuroottista ja ahdistunutta porukkaa, joka ei koskaa riitä itselleen, koska aina voi olla laihempi, menestyvämpi, kauniimpi, urheilullisempi, rikkaampi ja kaikin tavoin enemmän ohjeiden mukainen ihminen. Sääli. 

Joo. Minkä ihmeen takia ihmiset edes haluavat olla täydellisiä pingottajia ja ohjeiden noudattajia ja tuntevat huonoa omatuntoa jos joskus tekevätkin toisin? AP? Miksi kukaan edes haluaisi olla sellainen, saati stressata siitä jos ei ole?

Siksi, koska jokainen haluaa olla paras mahdollinen vanhempi lapsilleen ja media + keskustelupalstat antavat sellaisen kuvan että kaikki kunnolliset vanhemmat noudattavat näitä sääntöjä tarkalleen. 

Kunnolliset vanhemmat eivät nimenomaan näitä sääntöjä noudata. Heillä toimii omat aivot.

Ei kaikilla kunnollisilla vanhemmilla ole uskallusta "rikkoa sääntöjä", varsinkin jos kyse on tuoreista vanhemmista. Kirjoitin tuon ylemmän, vaikkei meillä noudateta suosituksia orjallisesti. Muistan kuitenkin sen tunteen kun pienen vauvan äitinä häpesin kaupan kassalla purkkiruokia ja kertakäyttövaippoja ostaessani, tai lopettaessani perhekerhon kun jouduin siirtymään pullomaitoon lapsen ollessa 5kk enkä olisi uskaltanut ruokkia lasta muiden läsnäollessa. Ei missään kerrottu ettei se ole niin tarkkaa, tai etteivät muutkaan vanhemmat tee kaikkea ohjeiden mukaan. Mistä sen olisi silloin voinut tietää?