Lastenkasvatuksen suositukset stressa; ruutuaika, ulkoiluaika, suolan syömisen rajoitukset, liikunta-aika, ei sokeroituja jugurtteja, ei vaaleaa leipää, ei saa pelata, kaveriaika....

Meillä lapsi, 11 v, pelaa paljon kännykällä ja tietokoneella, syö karkkia ja muuta epäterveellistä ja menee välillä myöhään nukkumaan arkenakin. Toisaalta on runsaasti kavereita, joiden kanssa leikkii ulkona ja sisällä, käy elokuvissa, harrastaa musiikkia , tekee videoita itse, lukee kirjoja silloin tällöin, käy laskettelemassa jne. Joskus syyllistän itseäni ns, huonoista tavoista mutta en usko hänestä tulevan sarjamurhaajaa. On totta, että sääntöjä ja ns.asiantuntijoita on järkyttävä määrä, jos niitä seuraa medioista. Kannattaa olla tarttumatta jokaiseen sääntöön ja ajatella omilla aivoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Pakkoko niitä jälkeläisiä on punkea jos niistä ei viitsi huolehtia? Puhun nyt näistä maalaisjärkimammoista joiden mielestä on ihan ok syöttää lapsille sokeria aamusta iltaan ja istuttaa koneen ääressä kun kyllähän niistä ihmisiä tulee muutenkin siis tiäksä ja jokku suasitukset siis omg ei jaksaah. Te olette vastuussa niiden lastenne hyvinvoinnista.

Hei tiukkapipo, kysehän oli juuri siitä ettei aina k y k e n e orjallisesti seuraamaan niitä ohjeita, joita joka paikasta työnnetään ja se tuottaa ahdistusta vanhemmalle. Eli normitilassa niitä ohjeita yrittää noudattaa 24/7 ja kaikki lapsen parhaaksi.

Ja kyllä, minusta maalaisjärki ja kohtuus kaikessa on ihan fiksu juttu; äärimmäisellä tiukkuudella kasvattaa helposti lapsistaan ääripään ihmisiä. Joko lihavia sokeririippuvaisia tai pienestäkin sokerinmurusesta pillastuvia anorektisia terveysfanaatikkoja. Nettipeliriippuvaisia tai minuuttiaikataululla elämäänsä suorittavia perfektionisteja, jotka pimahtavat päästään kun asiat eivät menekään kuten niiden piti. Molempi pahempi.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaoset on niin lakihenkisiä, että suositus on nykyään yhtä kuin laki. Joskus pohdin että miksi meillä suhtaudetaan niin äärimmäisellä vakavuudella suosituksiin, että hyvä vanhemmuuskin mitataan suositusten noudattamisella. Ehkä meillä on liian helppoa, että ehdimme päitämme niillä vaivata.

Totta. Eipä ihme, että Italiassa ihmiset ovat elämäniloisempia ja rennompia. Siellä ei ole niin väliä, käyttääkö minkäkin verran suolaa tai sokeria, siellä nautitaan elämästä! Lapsille huudetaan, heitä halataan ja rakastetaan. Vaikuttaa siltä, että suomalaiset ottavat kaikki ohjeet ja säännöt liiankin totisesti. Elämä on vakavaa, synkkää ja ilotonta. Syyllisyyttä podetaan kaikesta.

Kaikki lastenkasvatussuositukset on kuten ravitsemussuositukset täyttä viranomaishuuhaata, suositukset muuttuukin niin usein että eihän ne yksinkertaisesti voi olla järkeviä. Mennään aina jonkin holhooja tahon tai kasvatusismin mukaan. Ylipään koko kasvatustiedekin on täyttä skeidaa muutenkin.

Opettaja kirjoitti:

Kaikki lastenkasvatussuositukset on kuten ravitsemussuositukset täyttä viranomaishuuhaata, suositukset muuttuukin niin usein että eihän ne yksinkertaisesti voi olla järkeviä. Mennään aina jonkin holhooja tahon tai kasvatusismin mukaan. Ylipään koko kasvatustiedekin on täyttä skeidaa muutenkin.

Ravitsemussuositukset eivät mene terveyden mukaan, vaan riippuu laatijoiden kytköksistä ja minkä firman hallituksessa vaikuttavat.

Kaikkein pahimman karhunpalveluksen mukulalleen tekee olemalla ahdistunut "oikeinkasvattaja". Että teenkö nyt niin kuin Gloriassa neuvottiin, että _minä_ voin kokea olevani hyvä äiti. Kun kyse ei ole sinusta vaan niistä lapsista. Ota rennosti, ole yhdessä lastesi kanssa, polttakaa ne helvetin Gloriat vaikka nuotiossa pihalla ja tanssikaa inkkaritanssia ympärillä.

Hirveän monella tuntuu olevan ongelmana se, että stressaannutaan siitä, ettei kyetä noudattamaan kaikkea niin pilkuntarkasti. Mutta kuka ihme niitä ohjeita ja suosituksia teidän muka käskee noudattaa niin orjallisesti? Ei ne ole mitään käskyjä...

Itse ainakin olen aina ajatellut niin että kun se oma järjenkäyttö/maalaisjärki tuntuu olevan katoava luonnonvara ja niitä vanhempia jotka esim. kuorruttavat sen tabletilla päivät nököttävän jälkikasvunsa sokeriherkuilla on koko ajan enenevissä määrin niin niitä ohjeita, neuvoja ja suosituksia tuputetaan siksi. Jos sulla vanhempana riittää sitä järkeä ihan omastakin takaa ja osaat huolehtia kunnollisesti ravinnosta, liikunnasta, harrastuksista, sopivasta ruutuajasta ja oikeasta määrästä lepoa ilman ulkopuolisten apua niin miksi ihmeessä stressaat siitä, jos et tee kaikkea 24/7 just niin kirjaimellisesti kun suositellaan? Toki niistä ohjeista ja suosituksista saa hyviä neuvoja ja aina tulee uutta tietoa, mutta kun ne on tosiaan vaan suosituksia, ei kiveen hakattuja käskyjä että jokaisen on tehtävä JUST näin kun sanotaan....

Ne ovat tosiaan vain suosituksia, eivät lakeja. Ne on tarkoitettu lähinnä valistamaan niitä vanhempia, joilta se maalaisjärki puuttuu ja jotka eivät ilman asiantuntijan ohjeita tajua/välitä, että lapsen kehitykselle ei tee hyvää pelata pleikkarilla useita tunteja joka päivä tai elää pelkillä ranskalaisilla, karkilla ja jogurtilla. Normaalijärkiset vanhemmat varmasti tiedostavat nämä asiat muutenkin, mutta ymmärtävät myös, ettei lapsi mene rikki, jos se pelaa joskus kaksi tuntia putkeen tai syö satunnaisestu sokerijogurttia. Tärkeintä on kokonaisuus, eivätkä satunnaiset "lipsahdukset" kaada maailmaa tai pilaa lapsen elämää.

Osa listatuista on sellaisia mitä ei kummempia tarvitse miettiä tai stressata kun ne on kerran osaksi elämää ottanut. Syödään esimerkiksi aina täysjyvää/ruisleipää, ruoka on vähäsuolaista, jogurtti on maustamatonta tuoreilla marjoilla jne.

Vierailija kirjoitti:

Osa listatuista on sellaisia mitä ei kummempia tarvitse miettiä tai stressata kun ne on kerran osaksi elämää ottanut. Syödään esimerkiksi aina täysjyvää/ruisleipää, ruoka on vähäsuolaista, jogurtti on maustamatonta tuoreilla marjoilla jne.

Menet kuitenkin suositusten mukaan. Täysjyvää, vähäsuolaista. Taitaa se jogurttikin olla rasvatonta :D:D:D  Omia aivoja ei käytetä.

Ap täällä taas.

Joku kysyi, että kuka käskee niitä suosituksia noudattamaan. Minun tapauksessani omatuntoni, etten tekisi haittaa lapselleni ja myös toiset äidit, joita täälläkin muutama on vastannut.

Suurin asia tässä rennommin ottamisessa on se, että pystyisin viittaamaan kintaalla noita arvostelevia ja täydellisiä äitejä kohtaan. Kun kuitenkin meillä oikeasti syödään terveellisesti, eikä olla jatkuvasti sokeria mussuttamassa. Jotenkin silloin vaan niin hävettää, kun lapsi on karkkipussin kanssa kassalla tai juo limsaa. Tai on pokemon pelin kanssa ulkona. Minun mieleni on se, mikä ahdistuu, kun tunnen että minua pidetään noina hetkinä huonona vanhempana. Tai naapuri äimistelee, kun pojat leikkivät pyssyleikkejä (kaikkien leikkien seassa marginaalinen osa leikkejä). Olen joskus kieltänyt sitäkin, ettei kukaan pääse kauhistelemaan, että "noilla pojat saavat leikkiä sotaa, herranjestas sentään, meillä ei lapset saa sellaisia leikkiä".

Ahdistaa muut poliisiäidit, jotka osaavat roolinsa todella hyvin. Ja minä vaan olen sellainen, keneen tuollainen arvostelu kolahtaa.

Ap, tiedän tunteen.

Mutta olen ajatellut, että niin kauan kun tuollainen arvostelija ei oikeasti kommentoi ääneen minulle, miksi maksan kassalla ison läjän karkkia, limsaa, sipsejä ja jätskiä (niille synttäreille), en jaksa välittää. Jos sellainen poliisi-mamma jotain sanoo, voin selittää lyhyesti asian - tai olla välittämättä. Mielipiteitä maailmaan mahtuu!

...niin ja mua hävettää myös (tämän palstan ansiosta) ostaa joskus kassalla niitä Piltti-purkkeja vauvalle matkaevääksi tai joskus jopa MAKSALAATIKKOA mulle ja miehelle kotiin syötäväksi, koska sitä vaan tekee joskus mieli puolukkasurvoksen kanssa. Juurikin koen, että takana kassajonossa joku Poliisi-Mamma kyylää miettien että onpas siinäkin taas oikea loistoesimerkki uusavuttomasta eines-mammasta!

Ei voi syyllistyvälle luonteelleen mitään.

Kyllä sille syyllistyvälle luonteelle pitä pystyä jotain tekemään. Jos koko elämä ohjautuu sen mukaan, että mitä-naapurit/muutäidit/ihmiset-sanovat, niin onhan se nyt h*lvetin ahdistava ja jäykkä elämä sellainen. Ja iloton.

Meillä on onneksi rennot ja suvaitsevaiset piirit. Stressaisi todella, ja stressaakin, jos on tiukkoja ihmisiä. Maalaisjärkeä, rakkautta ja sopivasti rajoja.

Näistä keskusteluista tulee aina mieleen asia, jota jaksan ihmetellä. Miksi tietokoneella tai pelikonsolilla pelaaminen on pahasta mutta lautapelit ovat mahtava juttu? (Koneillakin voidaan pelata niin, että samalla jutellaan - ja ollaan "online" joko ulkomaailmaan päin tai sisarusten tai vanhempien kesken) Ja edelleen: miksi kirjanlukuun uppoutuvaa lasta ihastellaan mutta jännään peliin uppoutuvaa katsotaan moittivasti?

Kun katsoon monia neuvolan tätejä (harvemmin on setiä) niin huomaa, että suositukset ovat ainakin omalla kohdalla jääneet noudattamatta. Vai miten sitä ylipainoa on kertynyt ja silmien alla on pussit. Tunnen terkkatädin lapsiakin ja löhöävät telkkarin ääressä karkkia ja sipsejä mässyttäen. 

Ap taas täällä :-)...

Ne Piltit minuakin aikoinaan ahdisti kassajonoissa, juuri häpeän tunne tuli, kun mietin, mitä muut ajattelee. Nykyisin sama juttu einesten kanssa. Vaikka yhden kerran viikossa ostaisi, niin silti. Ja jos kerran vuodessa istuu Raxissa lasten kanssa, niin tuntuu että tulee ikuinen leima otsaan, jos joku tuttu kävelee ohi. Nuo synttäreille ostettavat limsat ja karkit - sana juttu.

Emme juurikaan käytä alkoholia, mutta jos mies (minä en juo olutta) ostaa 2 olutpulloa kaupasta ja lapsi on mukana, tulee sellainen olo, että muut ajattelee että voi lapsiraukkoja, siellä sitä taas juodaan kaljaa lapsen aikana. Vaikka kyseessä ei olisi kuin 2 pulloa, vaikka ruuanlaittoa varten. Ja vielä suuremmat häpeät tulee, jos olutpullot pakkaa kauppakassiin lapsi. Jos joku näkee, niin luulee että lapsi ne kiikuttaa isälle, kun isä huutelee 'lisää kaljaa' perjantai-iltana.

Ja näitä häpeilyjä ei olisi, jos ei olisi arvostelevia kukkahattuäitejäkään.

Voi, kun pystyisin elämään ilman, että miettisin näitä asioita.

Just näin, monet terkat ja lääkärit itse ovat lihavia ja tupakoivat. Heidän edessään sitten vastaillaan kaunistellen kysymyksiin koskien ruutuaikaa, sokerinsyöntiä, pelaamista ja niitä kaaaaauuheeeeitaaa sokeroituja jogurtteja.

Vierailija kirjoitti:

Miten perusterveelliset elämäntavat voi ahdistaa?

Meillä ostetaan vain ruisleipää. Eikä tarvi tapella mistään valkoisen leivän mussutuksesta. Vanhemmathan ne valinnat tekee. Samoin sokerihöttöjukurtit eivät ole arkipäivää, puurot parempia. Joskus reissuun tai herkkuvälipalaksi niitä parempia sokerijukurtteja siis omassa lajissaan sieltä ns paremmasta päästä.

Karkkia sillointällöin. Karkkipäivä tekee vain lapsista pavlovin koiria ja sitä odotetaan kuola valuen ja vanhemmat kiristää sillä. Ei terve aikuinen käytä ruokaa palkkiona tai rangaistuksena ellei halua lapsestaan syömishäiriöistä.

Ruutuaikaahan on hyvä jokaisen rajoittaa, ikään katsomatta. Ihan perusjuttuja kuten terveellinen ruokavaliokin, ilman mitään fanaattisuutta. Sairastelupäivät tms poikkeukset ovat ymmärrätteviä poikkeuksia eikä niistä nipoteta ruudun tai ravinnon suhteen. Tervehtymisen myötä palataan taas hyvään arkeen.

Liikunta on oppimisen hyvä apulainen ja tärkeä kasvattaja ja kehityksen tukija. Ikäryhmästä riippuen siihen on helppo kannustaa ja mennä itse sinne pihalle leikkimään lasten kanssa. Eihän se aina kivaa ole, mutta oikealla asenteella ja vaatetuksella siitäkin selviää. Lisäksi kun keksii kivaa tekemistä vaikka kaverin ja tämän lasten kanssa niin aika humahtaa huonommassakin kelissä.

Käytöstapoja ja kärsivällisyyttä voi luontevasti harjoitella ottamalla yksi tai kaikki tenavat mukaan virasto/kela/pankkiasioille ja opettaa odottamaan hetken kerrallaan ikätason mukaan ja ihan ilman viihdykettä. Erinäiset ilmaistapahtumat myös loistavia, ei harmita jos joutuu lähtemään kesken pois lapsen käytöksen takia.

Tässä ny vain pari minun, laiskan kasvattajan esimerkkiä. En tee numeroa noista, mutta valintoja tekemällä pääsee pitkälle, eikä niistä tarvi sen kummemmin ressata.

Olen ihan samaa mieltä ja ihmettelen miten nuo "meillä ainakin syödään sokerijugurttia kun on niin vaikeeta stressata muuten"-kommentit saavat niin paljon yläpeukkuja. Ei sen maustamattoman jugurtin ostaminen vie sen kauempaa aikaa kuin muidenkaan. En itsekään elä ranskanleivällä, niin miksi ihmeessä sitten lapseni? En ole tiukkapipoinen yhtään minkään suhteen, mutta se fiksu valinta on aivan yhtä nopea kaupassa kuin vähemmän fiksukin. Ja ihan yhtä nopeasti voi päättääkin ostaa karkkia lapsille jos siltä tuntuu.

Sitten kannattaa myös kasvaa aikuiseksi, ja ottaa ihan selkä suorana vastuu valinnoistansa. Jos joku saa kiksejä minun mulkoilemisestani sillä kerralla kun ostoskärryissä sattuu olemaan yhtä aikaa taapero ja kokispullo niin siitä vaan. Tiedän kyllä itse mikä tilanne meillä on.