Lastenkasvatuksen suositukset stressa; ruutuaika, ulkoiluaika, suolan syömisen rajoitukset, liikunta-aika, ei sokeroituja jugurtteja, ei vaaleaa leipää, ei saa pelata, kaveriaika....

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu, että tässä pätevät ne pikkuisten taaperoiden vanhemmat, joilla on vielä suhteellisen helppoa. Odottakaapas vaan kun lapsi alkaa liikkumaan itsenäisemmin, ja käyttämään itse omia viikko/lahjarahojaan, niin saattaa karkin yms epäterveellisen mätön kulutus kasvaa ihan yllättäen eikä vanhempien mahdollisuudet puuttua siihen enää ole samat kuin jonkun taaperon kohdalla.

Ja lapset ovat erilaisia, niin kuin koirarodutkin. Toiset eivät tottele sitten millään tai vasta ihan hirveän väännön, uhkailun ja kiristyksen jälkeen. Toiset tottelee kiltisti heti. Ei aina kasvatus- vaan usein luonnekysymys. Tiedän mistä puhun, koska minulla on kaksi lasta, joista toinen kiivas, jyrkkä  ja omaehtoinen, ja toinen taas empaattinen ja  joustava, järkipuhetta kuunteleva.

Ja miksi sitä hankkii lapsia jos ei jaksa niistä huolehtia? Vastaus: vauvakuumeessa sitä kuvittelee perhe-elämästä kaikenlaista väärää. Käsitys siitä voi olla jostain jenkkisarjasta, jossa lapset on vaivattomia ja pysyttelevät omissa oloissaan, ja aikuiset saa vapaasti tehdä aikuisten juttuja. Todellisuus on sitten ihan muuta, ja varsinkin jos sattuu saamaan erityislapsen (ja sitähän ei voi etukäteen ennakoida millään). Sitä vaan yrittää luovia ja tehdä parhaansa.

Ihan hyvä kirjoitus mutta ihan asian vierestä, ei tässä ole varsinaisesti tästä keskusteltu.

Ei aloittajan ongelma ollut se, ettei teiniä saa noudattamaan enää suosituksia, vaan se, että hän itse kokee (on aina kokenut) työlääksi sen että haluaa pilkulleen noudattaa suosituksia. Ja että hän kokee huonoa omatuntoa jos joku näkee hänet tai hänen lapsensa poikeamassa kaidalta polulta.

Ap stressaa yrittäessään täyttää jotain standardia ettei häntä mulkoiltaisi s-marketissa, ja sitähän tässä on yritetty selittää että ei niinkun tarttis. Hyvää jälkeä tulee vähemmälläkin pingottamiselle kunhan suuret linjat on kunnossa.

Kaikkeen on nykyään matemaattinen kaava ja itsekeksityt tilastot osoittamassa kaavan toimivuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyse on huonosta itsetunnosta ja siitä, että yrittää epätoivoisesti olla jotain, kelvata, riittää, saada hyväksyntää (keneltä???) Lapset eivät voi hyvin, jos kotona vain suoritetaan ohjekirjoja. Lapset voivat paremmin, kun saavat välillä cokista ja ruutuaikaa ja vetelehtiä pyjamassa koko päivän ja tuijottaa internettiä ja nukkua vieressä tai olla nukkumatta ollenkaan koko yönä. Ohjeiden mukaan eläjät tekevät jälkikasvustaan neuroottista ja ahdistunutta porukkaa, joka ei koskaa riitä itselleen, koska aina voi olla laihempi, menestyvämpi, kauniimpi, urheilullisempi, rikkaampi ja kaikin tavoin enemmän ohjeiden mukainen ihminen. Sääli. 

Joo. Minkä ihmeen takia ihmiset edes haluavat olla täydellisiä pingottajia ja ohjeiden noudattajia ja tuntevat huonoa omatuntoa jos joskus tekevätkin toisin? AP? Miksi kukaan edes haluaisi olla sellainen, saati stressata siitä jos ei ole?

Siksi, koska jokainen haluaa olla paras mahdollinen vanhempi lapsilleen ja media + keskustelupalstat antavat sellaisen kuvan että kaikki kunnolliset vanhemmat noudattavat näitä sääntöjä tarkalleen. 

Me taidetaan seurata vähän eri medioita.

Sitä paitsi, meillä on neuvolaa myöten korostettu aina suositusten kuvaavan kokonaisuutta ja suuria linjoja, ei joka ikisen päivän joka ikisen aterian jokaikistä suupalaa (jos tämä oikeasti ei ole jollekulle itsestään selvää).

Miten kukaan oikeasti voi edes kuvitella, että jos lapsen ruutuajaksi jossain määritellään tunti, niin tunnin ja kymmenen minuutin katsomisen jälkeen lapsen pää räjähtää ja lukihäiriö iskee päälle. Tai jos lapsen sokerin saantia kehotetaan välttämään, niin sokerijugurtti kerran kuukaudessa hömpsäyttää diabeteksen päälle. Miten aikuinen ihminen voi olla niin suhteellisuudentajuton ja miten elämästä ylipäätään tulee mitään tuollaisella asenteella? 

t. terveellisesti syövä mutsi joka rajoittaa ruutuaikaa, ilman stressiä

Ei kukaan tuollaista kuvittelekaan. Sinäkin kuvailet kirjoituksessasi kiltisti suosituksia noudattavaa vanhemmuutta pienine poikkeuksineen. Omien päätösten tekeminen voi tarkoittaa sitä että sokerilla maustetut jugurtit kuuluvat perheen ruokavalioon, tai että ruutuaikaa ei rajoiteta ollenkaan. Se ei silti tarkoita sitä että lapsista kasvaa laiskoja ja lihavia diabeetikkoja, usko tai älä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyse on huonosta itsetunnosta ja siitä, että yrittää epätoivoisesti olla jotain, kelvata, riittää, saada hyväksyntää (keneltä???) Lapset eivät voi hyvin, jos kotona vain suoritetaan ohjekirjoja. Lapset voivat paremmin, kun saavat välillä cokista ja ruutuaikaa ja vetelehtiä pyjamassa koko päivän ja tuijottaa internettiä ja nukkua vieressä tai olla nukkumatta ollenkaan koko yönä. Ohjeiden mukaan eläjät tekevät jälkikasvustaan neuroottista ja ahdistunutta porukkaa, joka ei koskaa riitä itselleen, koska aina voi olla laihempi, menestyvämpi, kauniimpi, urheilullisempi, rikkaampi ja kaikin tavoin enemmän ohjeiden mukainen ihminen. Sääli. 

Joo. Minkä ihmeen takia ihmiset edes haluavat olla täydellisiä pingottajia ja ohjeiden noudattajia ja tuntevat huonoa omatuntoa jos joskus tekevätkin toisin? AP? Miksi kukaan edes haluaisi olla sellainen, saati stressata siitä jos ei ole?

Siksi, koska jokainen haluaa olla paras mahdollinen vanhempi lapsilleen ja media + keskustelupalstat antavat sellaisen kuvan että kaikki kunnolliset vanhemmat noudattavat näitä sääntöjä tarkalleen. 

Me taidetaan seurata vähän eri medioita.

Sitä paitsi, meillä on neuvolaa myöten korostettu aina suositusten kuvaavan kokonaisuutta ja suuria linjoja, ei joka ikisen päivän joka ikisen aterian jokaikistä suupalaa (jos tämä oikeasti ei ole jollekulle itsestään selvää).

Miten kukaan oikeasti voi edes kuvitella, että jos lapsen ruutuajaksi jossain määritellään tunti, niin tunnin ja kymmenen minuutin katsomisen jälkeen lapsen pää räjähtää ja lukihäiriö iskee päälle. Tai jos lapsen sokerin saantia kehotetaan välttämään, niin sokerijugurtti kerran kuukaudessa hömpsäyttää diabeteksen päälle. Miten aikuinen ihminen voi olla niin suhteellisuudentajuton ja miten elämästä ylipäätään tulee mitään tuollaisella asenteella? 

t. terveellisesti syövä mutsi joka rajoittaa ruutuaikaa, ilman stressiä

Ei kukaan tuollaista kuvittelekaan. Sinäkin kuvailet kirjoituksessasi kiltisti suosituksia noudattavaa vanhemmuutta pienine poikkeuksineen. Omien päätösten tekeminen voi tarkoittaa sitä että sokerilla maustetut jugurtit kuuluvat perheen ruokavalioon, tai että ruutuaikaa ei rajoiteta ollenkaan. Se ei silti tarkoita sitä että lapsista kasvaa laiskoja ja lihavia diabeetikkoja, usko tai älä.

No niin voikin. Tämä nyt vain on meidän perheemme linja, joka tulee ns. luonnostaan ja on myös aika lailla sama kuin meillä vanhemmilla. Oleellista ei ole sekään, olemmeko me thl:n aivopesemiä vai syömmekö liikaa voita, oleellista on se, että olemme ihan sinut toimintamme kanssa emmekä kyttää kassalla kuka saattaa arvostella meitä emmekä ota kierroksia siitäkään jos joskus asioita ei jakseta hoitaa niinkuin meillä yleensä tehdään. Keskustelun ydinhän on se, kannattaako suositusten noudattamisesta ottaa niin järjetöntä stressiä ja pelkoa itselleen kuten ap tekee. Ei se, että mikä se linja kenelläkin nyt sattuu olemaan. 

Tiedättekö mitä tapahtuu jos/kun ap:n mies ilmoittaa haluavansa erota? Ap rääkäisee ensimmäisenä, että mitä ne nyt ihmisetkin ajattelee jos me erotaan! Kaikki muu ongelma tulee kaukana tuon huolen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa muut poliisiäidit, jotka osaavat roolinsa todella hyvin. Ja minä vaan olen sellainen, keneen tuollainen arvostelu kolahtaa.

Onko sinua ihan oikeasti arvosteltu kaupassa, vai kuvitteletko että selleriä ostavan äidin katse oli arvosteleva? Siinä on iso ero.

Aika karu ajatus muuten, että muilla äideillä olisi aina rooli päällä.

Ehkä tässä on se, että kun itse suorittaa terveellistä elämäntapaa ja suosituksia, kyttää kassalla muiden "vääriä" kauppaostoksia ja tuomitsee ne mielessään. Kun sitten joskus on itse se roskaruokaa ostava osapuoli, kokee häpeää ja syyllisyyttä koska ajattelee että muut tuomitsee. Tai ainakin joku laittaa avauksen tänne AV:lle siitä, miten TAAS joku perheellinen akka kehtasi ostaa MAKSALAATIKKOA.

Avainsanat taitaa olla nämä:" suorittaa terveellistä elämäntapaa ja suosituksia".

Se elämäntapa ei olekaan luonnollinen elämäntapa ja valinta, vaan suoritusta pusketaan hampaat irvessä väkisin. Alkaahan se lopulta stressaamaan. Kysymys onkin siitä, että jos valinta on aidosti oma, ei sitä tarvitse hyväksyttää muilla ihmisillä, heidän ajatuksillaan ja katseillaan. Eikä sitä tarvitse suorittaa, vaan vain elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyse on huonosta itsetunnosta ja siitä, että yrittää epätoivoisesti olla jotain, kelvata, riittää, saada hyväksyntää (keneltä???) Lapset eivät voi hyvin, jos kotona vain suoritetaan ohjekirjoja. Lapset voivat paremmin, kun saavat välillä cokista ja ruutuaikaa ja vetelehtiä pyjamassa koko päivän ja tuijottaa internettiä ja nukkua vieressä tai olla nukkumatta ollenkaan koko yönä. Ohjeiden mukaan eläjät tekevät jälkikasvustaan neuroottista ja ahdistunutta porukkaa, joka ei koskaa riitä itselleen, koska aina voi olla laihempi, menestyvämpi, kauniimpi, urheilullisempi, rikkaampi ja kaikin tavoin enemmän ohjeiden mukainen ihminen. Sääli. 

Joo. Minkä ihmeen takia ihmiset edes haluavat olla täydellisiä pingottajia ja ohjeiden noudattajia ja tuntevat huonoa omatuntoa jos joskus tekevätkin toisin? AP? Miksi kukaan edes haluaisi olla sellainen, saati stressata siitä jos ei ole?

Siksi, koska jokainen haluaa olla paras mahdollinen vanhempi lapsilleen ja media + keskustelupalstat antavat sellaisen kuvan että kaikki kunnolliset vanhemmat noudattavat näitä sääntöjä tarkalleen. 

Kunnolliset vanhemmat eivät nimenomaan näitä sääntöjä noudata. Heillä toimii omat aivot.

Ei kaikilla kunnollisilla vanhemmilla ole uskallusta "rikkoa sääntöjä", varsinkin jos kyse on tuoreista vanhemmista. Kirjoitin tuon ylemmän, vaikkei meillä noudateta suosituksia orjallisesti. Muistan kuitenkin sen tunteen kun pienen vauvan äitinä häpesin kaupan kassalla purkkiruokia ja kertakäyttövaippoja ostaessani, tai lopettaessani perhekerhon kun jouduin siirtymään pullomaitoon lapsen ollessa 5kk enkä olisi uskaltanut ruokkia lasta muiden läsnäollessa. Ei missään kerrottu ettei se ole niin tarkkaa, tai etteivät muutkaan vanhemmat tee kaikkea ohjeiden mukaan. Mistä sen olisi silloin voinut tietää?

Juuri niitä omia aivoja käyttämällä.

Terveellisestä arkiruokailusta voi tehdä rutiinin. Mistä syystä terveellinen ruoka tekisi ihmisestä kireän. En yhtään ihmettele lihavien lasten määrää, kun näitä kommentteja luen.

Vierailija kirjoitti:

Terveellisestä arkiruokailusta voi tehdä rutiinin. Mistä syystä terveellinen ruoka tekisi ihmisestä kireän. En yhtään ihmettele lihavien lasten määrää, kun näitä kommentteja luen.

Ensin pitää ymmärtää, mitä se terveellinen ruoka on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pyyhin moisilla suosituksilla takapuoleni. Mulla on kolme lasta, enkä millään ehdi kyttäämään kaikkia suosituksia. Meillä ei ole ruutuaikaa, eikä ulkoiluaikaa, sokeroituja jugurtteja syödään, samoin vaaleaa leipää. Syödään rasvaista ja suolaista. En vaan jaksa ottaa noista stressiä. Kyllä niistä lapsista ihan kunnon kansalaisia kasvaa.

Muistelin juuri omaa lapsuuttani ja nuoruuttani 80-luvulla. Syötiin eineksiä joka päivä. Jätskiä, pullaa, keksiä oli aina kaapissa. Karkkia syötiin silloin kun mieli teki. Ei ollut mitään maustamattomia jugurtteja, paitsi joku bulgarian jugurtti, sokerijugurttia syötiin joka päivä aamulla ja illalla. Sain Nintendon kun olin noin 10v ja sitä sitten kavereiden kanssa tahkottiin monta tuntia päivässä. Minulla oli myös videonauhuri, joten telkkaria tuli katsottua silloin kun Nintendo jäähtyi. Se oli kivaa lapsuutta, ei tiukkapipoista kyttäystä. Ei silloin kyllä mitään suosituksia muutenkaan seurailtu tai sitten niitä vaan ei ollut.

Monesti miettinyt, että miksi se pelikonsoli, tietokone, dvd laite yms yms pitää hankkia, jos sitä sitten ei saa pelata tai käyttää? Miksi ostaa karkkia, jos sitä ei saa syödä?

Rehellisyyden nimissä, ylipaino-ongelma ja diabetes ovat viime vuosikymmeninä räjähtänyt käsiin, suurena syypäänä sokerin syöminen lähes joka elintarvikkeen muodossa ja leivän, pastan ja perunan puputtaminen. Myös nykymuksujen hammasterveys on valovuosien päässä meidän vähän vanhempien aikuisten hammasterveydestä.

Esimerkiksi tämä on mielenkiintoinen dokkari. Toki hiukan yksipuolinen, mutta sinällään sisältää ihan tutkittua asiaa.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/14/dokumenttiprojekti-sokeroitu-to…

En demonisoi sokeria, kuuluu meillä kohtuumäärissä ruokavalioon (no, minulla itselläni vähän enemmänkin..). Enkä missään nimessä suosittele kenellekään sekuntikello ja vaaka kädessä lastensa kyttäämistä. Mutta on vähän naivia ihastella 70-80-luvun lapsuutta kulta-aikana josta seurasi meille vain hyvää sen perusteella että nykyisin tapahtuu ylilyöntejä toiseen suuntaan. Koska näin ei ole, siellä olisi ollut paljon parantamisen varaa.

Kyllä meillä syödään myös maustamattomia jugurtteja marjoilla ilman lisättyä sokeria, eikä se ole lainkaan vaikeeta. Mutta mulle ei tuota mitään omantunnontuskia ostaa lapsille myös sokerijugurtteja. Meillä on varmasti enemmän itse tehtyä kunnon ruokaa ja salaatteja ja kasvislisukkeita, kuin mitä omassa lapsuudessani oli. Äitini oli maailman saamattomin ruoanlaittaja ja aina oli tarjolla einestä ja puolivalmistetta, koska niitä alkoi siihen maailmanaikaan tulvimaan markkinoille, kun kiireisille uraäideille haluttiin antaa helpostusta. Sain niin överit annokset kaikenmaailman glutamaatteja ja sokereita ja kaikkea, mikä nykyään on suositusten vastaista, että suorastaan oksettaa nykytiedon valossa. Tuorepalan virkaa toimitti kurkku ja tomaatti, ehkä omput ja appelsiinit. Mutta siltikään en stressaa näistä ravintoasioista. Sillä vaikka mitä silloin lapsena söin, ei se ole mitenkään vaikuttanut minuun aikuisena. Vaikka kuinka pelasin Nintendoa ja katsoin telkkaa, niin ehdin tekemään muutakin, mm. lukemaan paljon paljon kirjoja, ulkoilemaan kavereiden kanssa, hoitamaan lemmikkejä, ratsastamaan kerran-kahdesti viikossa. Ja samaa tekevät lapseni. Eivät kylläkään saa taatusti samaa glutamaatti-hiivauute-glukoosifruktoosisiirappi överiä, mitä minä lapsuudessani sain. Mutta ei se maailmaa kaada, jos joskus noita saavat.

Oleellista on siis se, että vaikka niitä suosituksia nyt kovasti joka tuutista tungetaan meidän tajuntaan, niin ei niitä nyt orjallisesti tarvitse noudattaa. Jos lapsi tekee muutakin kuin istuu ruudun ääressä, niin en näe mitään syytä kytätä kellon kanssa ruutuaikaa tai asettaa pelikieltoja konsoleille. Jos lapsi syö muutakin kuin epäterveellistä, en näe syytä rajoittaa syömisiä vaikka joskus jotain "kiellettyä" syövätkin.

Mulla on kolme lasta 10 vuoden ikähaarukassa. Jokaisen lapsen kohdalla on esim ensimmäisen ikävuoden ravintosuositukset olleet ihan erit. Se mikä oli suositeltua esikoisen kohdalla, ei ollut suositeltua kuopuksen kohdalla. Kuka noissa mukana pysyy ilman stressiä kun koko ajan suositukset muuttuu? Sanotaan, että ruutuaikaa kaksi tuntia vai mitä se nyt tällä hetkellä on. No sitten koulussa käyttävät ruutujen edessä monta tuntia opiskellen, niin ei siinä kotiin jää ruutuaikaa enää yhtään. Jos lapsi on kiinnostunut tietokoneista ja niiden rakentelusta, niin miksi pitäisi rajoittaa sitä kiinnostusta pariin tuntiin päivässä? Pitäähän sillä itse kootulla koneella saada pelata ja tehdä mitä lystää, ilman että joku on kellon kanssa naputtamassa, että ruutuaika loppui. Jos lapsi tekee  sovitut kotityöt ja hoitaa läksynsä, niin miksei saisi viettää koneella vaikka kolme-neljä tuntia?

Tästä nyt tuli tällainen rönsy. Ei stressata turhia vaan eletään elämää.

Ei kaikkea voi orjallisesti noudattaa eikä pidä. Kamalaa sellanen nipotus on lapsellekkin, jopa haitallista.

Nykyistä tablettifobiaa en ymmärrä. Siitä avautuu lapsille koko maailma, minun 4v tietää maailmasta varmasti jumalattoman paljon enemmän kuin minä samassa iässä. Ja jo nyt huomaa miten hän haalii tabletin kautta lisää tietoa asioista joista on kiinnostunut. Toki se tieto on lapsenomaisessa muodossa; pelejä, satuja ja videoita. Mutta opettavaista yhtä kaikki.

Tottakai silti vastapainona tarvitaan liikuntaa, sosiaalisia suhteita ja leikkiä. Mutta semmonen "30min/päivä tablettia" on mielestäni lähinnä vähäjärkistä nipotusta. Jos lapseni on juuri tänään kiinnostunut katsomaan 2 tuntia videoita siitä miten rekka-autot toimii ja miten niitä kootaan niin katsokoon.

Ei lapselle kannata syöttää sokeria ehdoin tahdoin, ruutuaika on ihan ok, ei tunteja pelata. Eikä syötetä moskaa ja roskaa lapsille. Kotiruokaa ja kasviksia ja vihanneksia ja hedelmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei lapselle kannata syöttää sokeria ehdoin tahdoin, ruutuaika on ihan ok, ei tunteja pelata. Eikä syötetä moskaa ja roskaa lapsille. Kotiruokaa ja kasviksia ja vihanneksia ja hedelmiä. 

tänäpäivänä onkin rajoituksia kun on älypuhelinta, tablettia , i podia jne. 

Ei olla koskaan noudatettu mitään höpöhöpö-suosituksia vaan ns. maalaisjärjellä mennään. Eipä ole ollut mitään haittaa lapsille eikä itselle.