Te joilta poistettu sappirakko, olisi kysymyksiä!
Minulta poistettiin 3 viikkoa sitten sappirakko. Sappitiehyet oli vielä kuvattu leikkaussalissa puhtaiksi. Haavat on parantuneet, mutta edelleen jossain "sisukaluissa" tuntuu kipua. Välillä vähemmän, välillä kovaakin. Lisäksi syöminen saa aikaiseksi vatsan sekoamisen ja saan juosta pikaisesti vessaan.
Onko muilla ollut tällaisia vaivoja leikkauksen jälkeen vai pitäisikö huolestua?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Oho onko normaalia, että vatsa on mustelmien peitossa ja turvonnut tähystysleikkauksen jälkeen?
On.
Lisäksi erehdyin istumaan jokseenkin paikallani kotonani leikkauksen jälkeen pari-kolme päivää, kun vatsani oli niin kipeä.
Tästä hyvästä sain jalkaani hyvin kipeän laskimotulpan, joka vaati uutta sairaalareissua ja liuotushoitoa.
Kertokaa onko turvotus syönnin jälkeen sappikivien oire tai onko teillä ollut?
Sappisupistuksen saaja tänään jatkaa ja ensikuussa lääkärille
Sappi poistettu keväällä, alkuun riisi ja kana oli sellaisia mitkä tuli ripulina varmuudella ulos. Italianpata ei pysy sisällä vieläkään vaan saa pöydästä pinkoa vessaan. Kaikki muu, myös rasvainen ruoka, on mennyt ongelmitta ja vaivat jäi leikkaussaliin. Toipuminen oli nopeaa ja omasta kokemuksesta suosittelen kyllä sappileikkausta. Itsellä kohtauksetkin oli sitä luokkaa, että pahimmillaan ambulanssikyydillä sairaalalle.
Nyt panacodia selkävaivoihin ja se ei kyllä toimi sapettomalle ihmiselle. Tai toimii siihen toiseen kipuun, mutta aiheuttaa kovan ylävatsakivun tilalle. eli en suosittele kodeiinia minäkään jos on sappi leikattu pois.
Sappirakon poistaminen aiheuttaa elinikäisen invaliditeentin ja tuo elämään vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lisäksi se sulkee pois tietyt ammatit, kuten esimerkiksi taksin- tai linja-autonkuljettajan.
Wanha Cansa kutsui sappivaivaisia nimityksellä läpipasko, koska heti syötyään on syöksyttävä vessaan. Ennen putkahti maailmaan iloisesti siisti pökäle eikä paperiin jäänyt juuri raitaakaan. Nykyään on kuin tahmeaa savea tursottaisi ja pyyhkiä saa iän kaiken, kunnes paperiin alkaa jäädä PUNAISTA raitaa. Onneksi vain kerran on kolmen vuoden aikana käynyt niin, että en ole kerennyt vessaan ja sekin kävi kotipihalla kotiin palatessa eikä onneksi kaupungilla. Myöskään ei enää uskalla pieraista, kun ei koskaan voi olla varma siitä, kuka on ovella.
Asiaan voi jossakin määrin vaikuttaa ruokavaliolla vähentämällä kaikkea rasvaa ja lisäämällä kuituja - esimerkiksi kolme näkkileipäpalaa aamulla ja päivällä auttaa itselläni.
Minulla saappirakon poistosta on jo kolme vuotta ja olen luopunut toivosta, että asia koskaan korjautuisi. Joka päivä kiroan edelleen typeryyttäni, kun menin antamaan luvan leikkaukseen - tämä siitä huolimatta, että sappikoliikkiin voi kuulemma vaikka kuolla.
Lisäksi rasvaliukoiset vitamiinit A, D, E ja K eivät enää juurikaan imeydy.
Nykyään sappirakon poisto tehdään vakiotoimenpiteenä säästösyistä, sillä se voidaan suorittaa tähystysleikkauksena, toisin kuin vanhojen hyvien aikojen oikea sappikivileikkaus, jossa sappirakko jätettiin paikalleen. Tuo säästö on nykyään potilaan loppuelämän hyvinvointia tärkeämpi tavoite!