Mielenkiintoinen lehtijuttu osaksi eutanasiakeskustelua

http://www.aamulehti.fi/ihmiset/risto-leppanen-sukelsi-jaalohkareeseen-…

Pirkanmaalainen Risto Leppänen sukelsi avantoon ja halvaantui 100% selkäydinvamman seurauksena yhdeksän vuotta sitten. "Voi perkele elämä on kyllä kamalaa", hän sanoo ja kertoo harkitsevansa eutanasiaa.

Kun jutun lukee kokonaan, käy ilmi, että Leppänen alkoi vakavasti harkita eutanasiaa vasta siinä vaiheessa, kun hän hänen hoitonsa huonontui ja hänellä oli ilmeisen traumatisoivia kokemuksia siihen liittyen (hänelle mm. tehtiin perusteeton pakkohoitolähete psykiatriseen sairaalaan ja hänen hoitonsa taso on muutenkin huonontunut vuosien varrella).

"– Hoidon huonontumisen takia elämän laatu, joka ei ole ollut kovin kaksinen, on muuttamassa pelkäksi rääkkäykseksi ja kidutukseksi. Ei täällä roikkumisessa ole mitään järkeä, jos sama jatkuu, suree Leppänen." (AL)

Leppäsenkään kohdalla ratkaisu ei saa olla eutanasia, vaan hoidon tason parantaminen. Jos hoidon taso ei ole paras mahdollinen tai edes riittävä, voidaanko edes puhua vapaaehtoisesta eutanasiasta?