Onko hyvä vai paha asia, että 5v käsittelee lelujensa kautta sairaalassa käynyttä kivuliasta kokemusta?

Lapsi käsittelee leikin kautta asiaa. Se on vaan hyvä.

Mielestäni kannattaa antaa tytön työstää kokemaansa tuskaa lelujen kautta ilman turhaa hysterisointia vanhempien taholta.

Ehdottomasti kannattaa rajoittaa omien tunteiden käsittelyä lapsen käytettävissä olevilla keinoilla. Parempi tukahduttaa tunteet. 

Eipä kannata ainakaan kieltää leikkimästä.

Toki voi sen verran olla leikissä mukana, että voi tuntea myötätuntoa pelkääviä ja vastaan tappelevia leluja kohtaan: voi kun ikävää kun pelottaa ja sattuu, tuntuu varmasti kamalalta kun on pidettävä kiinni, luuletko että se (lelu) voi unohtaa sen pelon myöhemmin, yms.

Miksi ihmeessä leikkejä pitäisi rajoittaa? Pieni lapsi käsittelee kokemustaan tavalla joita osaa, eli leikkimällä. Se on ihan normaalia. Siitä että ahdistuneena puutut leikkeihin saattaa olla haittaa. 

Itse tein nuorena samaa täysin normaalia. Ehkä tytöatä on tulossa hoitaja tai lääkräi

Miten on mahdollista, että lapsen hankkinut ei tiedä perusasioitakaan lapsen normaalista kehittymisestä ja toiminnasta? Lastenhankinnan pitäisi olla luvanvaraista. Ei autoakaan saa ajaa ilman ajokorttia.

Hoitovirhe. Ei sairaalassa pitäs enää olla kivuliaita toimentpiteitä.

80 luvulla kaikki tehtiin ilman kivunlievitystä mutta ei enää

Vierailija kirjoitti:

Eipä kannata ainakaan kieltää leikkimästä.

Toki voi sen verran olla leikissä mukana, että voi tuntea myötätuntoa pelkääviä ja vastaan tappelevia leluja kohtaan: voi kun ikävää kun pelottaa ja sattuu, tuntuu varmasti kamalalta kun on pidettävä kiinni, luuletko että se (lelu) voi unohtaa sen pelon myöhemmin, yms.

Ei mielellään puuttumista kun lapsi selvästi haluaa ainakin ensin leikkiä sitä yksin.

Kuulostaa hyvältä, että hänellä on kyky purkaa pelkojaan leikin avulla. Itse käyttäisin kanssa tuota edellä mainittua eli kommentoisin leikkiin, että varmasti lelua pelottaa ja se on ymmärrettävää ja normaalia, mutta lelu selviää ja on hurjan reipas pelosta huolimatta tms. Leikkiä voi myös ohjata siihen, miten lelu toivoisi, että sitä hoidetaan ja millä sille saataisiin parempi mieli. Piirtäminen toimii myös kokemuksen käsittelyssä.

Todellakin on hyödyllistä! Anna lapsen leikkiä ja käsitellä kokemustaan. Voisit ehkä jossain vaiheessa mennä itse leikkiin mukaan ja antaa siihen mukaan lohduttavia elementtejä.

Tuo on täysin luonnollinen tapa käsitellä asiaa. Kunnioita myös lapsen yksityisyyttä (turvallisuuden rajoissa tietysti) eli jos lapsi ei halua siihen ketään mukaan hösäämään, niin annatte leikkiä rauhassa.

Tuo voisi purkautua paljon ikävämmässäkin muodossa, esim. toistuvina pelkotiloina, painajaisina tai väkivaltaisena käytöksenä.

Terve tapa käsitellä ikävää kokemusta.

Itse piirsin pienenä jatkuvasti piirustuksia, joissa oli rankkoja kiusaamiskokemuksia ja uhrin surua. En tajua, miksi äitini katseli päältä kuin inhon vallassa. Ihme, ettei kieltänyt sitä. Hänen olisi kuulunut koittaa päästä selville, miksi kiusaan kaikkia piirustuksissaani ja suren uhrina. Mutta ei tietenkään voinut, koska taisi itse olla se knen takia aihetta jouduin käsittelemään. Käsittely jäi kesken, kun kasvoin jotenkin ulos siitä ilmaisutavasta kaverini kerran tokaistessa, ettei aina jaksa leikkiä sitä, että piirrämme niitä kiusaajia :(

Anna leikkiä, hyvää se vaan tekee!

Sairaalasta ihan suosittelivat oman lääkärilaukun hankkimista, kun monet pienet lapset saavat siitä apua kokemustensa työstämiseen leikin kautta. Kaikilla tuntemillani syöpälapsilla itse asiassa on oma lääkärilaukku.

No huh huh...