70-80-luvun lapsi: kuritettiinko sua ruumiillisesti lapsena
Kommentit (17)
Ei minua piiskattu vaikka joskus sainkin remmiä. Ei siitä jäänyt edes jälkeä.
Joskus harvoin luunappi tai tukistus.
Eipä jäänyt mitään traumoja.
Ei koskaan eikä kertaakaan, s. -74.
Äitiäni oli kotona rangaistu fyysisesti ja hän oli silloin päättänyt, että halua omien lapsiensa vihaavan häntä.
Tukkspöllyä,luunappeja ja sormille läpäytyksiä. Olen syntynyt 1980
Koulussa opettaja tukisti ja veti korvanlehdestä ja laittoi nurkkaan, toista oppilasta lyötiin karttakepillä sormille.
On annettu pari luunappia ja tukistettu kerran tai kaksi. Vastasin silti ettei ole, koska mikään niistä ei ollut mitenkään säännöllinen kasvatuskeino.
Äiti pikemminkin turvautui niihin kun ei enää itsensä kanssa pärjännyt. Eli ei osannut mennä vaikkapa toiseen huoneeseen ja laskea sataan. Itse hän itsensä sitäpaitsi vihaan lietsoi, minussa ei ollut syytä koskaan.
Joten mitä mieltä olen siitä, että noin kävi... Näin, että äiti tekee ja puhuu eri lailla kuin opettaa, eli "opetusmoodissa" ketään kohtaan ei saanut toimia noin, mutta "tilanteen ollessa päällä" HÄNELLÄ kyllä oli oikeus purkaa vihaa minuun. Mitä opin siitä? Muita ei tarvitse kunnioittaa, jos vain mielessään "ei ikinä tekisi noin".
Minä annan lasteni mieluummin vaikka riehua, kuin satutan heitä fyysisesti. Se riehuminen johtuu vain siitä, että lapset ovat keskeneräisiä. Hävettäähän se kyllä, mutta kestän ennemmin sen häpeän, kuin väitän, että saan jotain hyvää aikaan luunapeilla, vitsalla ja tukistamisella.
Harva aikuienen enää sillä tavalla käyttäytyy, eli ongelma on ns. itsestään väistyvä.
Minua on tukistettu silloin, kun se oli vielä laillista. Tuo ikähaarukka on aika laaja.
Lapsille ei koskaan tehty fyysistä vahinkoa. Kaikki iskut meni äidille :(
Ei ole kuritettu koskaan. Vanhempani eivät olleet väkivaltaisia.
Miksi ei ole vaihtoehtoa, "piiskattu mutta ei tukistettu" ?
Ei ole. Äiti joskus taisi joitakin kertoja uhkailla koivuniemen herralla, mutta tiesin sen vitsiksi, mitä se oikeastikin oli.
t. N-81
Yllättävää, että noin vähän on ollut ilman fyysistä rangaistusta. Minä koin, että erityisesti isä kunnioitti minua ja koska hän kunnioitti minua, minä kunnioitin häntä. Kunnioitukseen ei liity fyysinen väkivalta. Ei edes sillä uhkailu. Joskus muistan, että isällä paloi käämi ja häipyi paikalta vähäksi aikaa.
Anopille joskus totesin ,että minua ei ole koskaan fyysisesti rangaistu. Totesi, että olin varmasti tosi kiltti lapsi. Ei olin ihan normaali lapsi.
Ei kuritettu, mutta uhkailtiin kylläkin. "Saat mattopiiskasta niin, että on kolme vikkoa mattopiiskan kuvat perseessä"
"Jos olisin kunnon isä, niin selkääs saisit remmistä niin että viuhuu"
Kyllähän noista jonkinlainen turvattomuuden tunne syntyi. Ei ollu kivaa.
N-77
Tukkapöllyä tuli melkein päivittäin ja pari kertaa kädellä piiskattiin. Tein pahoja tai kiusasin pikkuveljeä eli ihan aiheesta kyllä tukistettiin. Ei jäänyt mitään traumoja ja ihan kunnollinen 30 vuotias mies olen. Omia lapsia en kyllä kurittaisi kun se ei ole nykymaailmaa.
Mua taidettiin myös joskus uhkailla vitsalla, mutta tukistamiseen lähinnä jäi.