Mistä löydän miehen, joka EI halua muuttaa yhteen?!

En halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tarvitsen omaa tilaa. Kyllä meitäkin on.

M29

Vierailija kirjoitti:

Just toi, et vaikka nainen ajattelisikin miehen olevan uskollinen ja vain hänen kanssaan, kun asutaan eri osoitteissa, niin mies voikin toimia ihan toisin ja ajatella tilanteesta ihan eri tavalla.

On mulla ainakin kokemuksia siitä, miten sai aina epäillä miehen selityksiä kun yritin soittaa, ja ei vastannut ja syynä oli se tai tämä tai vaikka mikä. Millon oli puhelin jääny autoon, milloin oli hiljasella....sitten yllättäen aamulla soitteli omantunnon tuskissaan sitten kai...

Mitä merkitystä sillä on, jos pitää miestä lähinnä elävänä dildona? Kiva joskus istua iltaa ja sekstailla, muuten on hyvä olla yksin. Älkää olko epätoivoisia.

Ap, mistä sä oikein löydät noin sitoutumishaluisia miehiä? Itselläkin kokemusta ainoastaan näistä, jotka ei todellakaan ole edes hakemassa parisuhdetta vaan ainoastaan satunnaista panosuhdetta.

N39

Olen jättänyt nämä miehet (neljä kpl), jotka olisivat halunneet mun kanssa saman osoitteen (yksi jopa naimisiin!!). Haluan vaan suhteen ilman mitään liian vakavaa sitoutumista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuollainen suhde kolmen naisen kanssa. Yksi samassa kaupungissa ja kaksi muualla. Kahta tapailen kerran viikossa ja kolmatta harvemmin. Minulle erinomainen järjestely.

Mitäpä luulet onko tuo sitä myös noille naisille? Veikkaan ettei sulla ole ollut munaa olla rehellinen tuosta kuviostasi.

Eihän tyo ole mitään yhteiselämää jos molemmilla on oma asento. Korkeintaan joku panosuhde.

Täältä löytyy

Ota naimisissa oleva.

En ymmärrä näitä kommentteja, että ei voi olla vakava ja uskollinen suhde, jos molemmilla on omat asunnot. Ei omasta rauhassa välillä oleminen tarkoita, että juoksentelee sen ajan sängystä toiseen. Minä nukun ja katselen Netflixistä hömppää, pelailen pelejä, pyykkäilen, shoppailen, näen kavereita. Mieheni käy salilla ja valokuvaamassa, tapaa lapsiaan. Ei meidän tarvitse vahtia toisiamme 24/7. Ahdistava ajatus.

Kummallista, että jotkut haluavat niin innokkaasti saman katon alle. Nuorempana luin jostain lohkaisun, että "onnellisen parisuhteen edellytys on erilliset asunnot".

Meillä on tuollainen suhde. Molemmat on sen perheenperustamisvaiheen jo tehneet ja toisella kierroksella. Mieheni ei halua isäpuoleksi teinipojalleni, eikä poikani tarvitse isäpuolta. Välillä olen pojan kanssa kahden, välillä olemme kolmistaan. Kun poika on isällään, asumme jomman kumman luona ja olemme itse kuin teinit. Välillä olemme kumpikin omissa menoissa tai vain omissa oloissa. On mukavaa kun on tilaa olla välillä yksin kotona, tekemättä mitään hyödyllistä, voi vaikka olla pyjamassa ja villasukissa, syödä suklaata ja katsoa romanttista komediaa.

Perhe-elämässä minulla ei ollut mitään omaa, ei omaa paikkaa, omaa aikaa, tai omaa rauhaa. Täytin muiden tarpeita kolmessa vuorossa ilman vapaita. Nyt nautin valtavasti siitä, että saan herätä vasta kun ei enää väsytä, tai tyhjästä talosta ihan itselleni. Ihanaa.

Jos olisi arvaamaton mies, joka luuhaisi hämärillä teillä ja baarireissuilla, en olisi edes ottanut. Me tiedämme mitä toinen puuhailee, viestittelemme enemmän tai vähemmän pitkin päivää, ja olemme kohta yhdessä taas.

Mä olen tuollaisessa suhteessa, jo neljättä vuotta. Kihloissa olemme, mutta naimisiin tai yhteen asumaan ei ikinä. Ahdistaa pelkkä ajatuskin. Me olemme onnellisia näin. Ei tule riitoja talousasioista tai siivouksista, voimme keskittyä olennaiseen eli parisuhteeseen. Molemmilla takana elämää ennen tätä, avioliittoja ja lapsia. Mulle tämä sopii täydellisesti, samoin miehelle.

Meillä on ollut tuollainen suhde kolmisen vuotta. Molemmilla on lapsia, minulla yksi ja miehellä kaksi. Välimatkaa vain 7km.

Yhteenmuutto ei ole kummallekaan ehdoton no no, mutta tapahtuessaan ajankohtainen vasta vuosien päästä. Saatetaan viettää pari yötä viikossa toisen luona, jos se sopii aikatauluihin, muuten lähinnä treffaillaan arki-iltaisin tai viikonloppuisin.

Ikää on 34 ja 37

Sopii minulle ☺

M44

Kiitos vastauksista. :) Olen ihminen, joka tarvitsee paljon omaa tilaa ja aikaa. Joten en voisi koskaan asua kenenkään miehen kanssa samassa osoitteessa siitä syystä. Ja se, että en halua liian vakavaa suhdetta, ei tarkoita sitä, että mun pitäisi hyppiä "sängystä" toiseen. Haluaisin vaan sellaisen miehen, että nähtäisiin kun molemmille sopii.

Onko tässä jotain pahaa? Haluan myös antaa miehelle omaa aikaa ja tilaa. Eli en halua koskaan naimisiin, perhettä en voi perustaa ikäni takia, koska olen jo liian vanha (ainakin omasta mielestäni). Ap (N38)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuollainen suhde kolmen naisen kanssa. Yksi samassa kaupungissa ja kaksi muualla. Kahta tapailen kerran viikossa ja kolmatta harvemmin. Minulle erinomainen järjestely.

Itse (N) elän myös parisuhteessa, jossa ei asuta yhdessä eikä yhteen muuttaminen ole suunnitteilla, mutta tuollaiseen järjestelyyn en suostuisi. Halusin ja sain ihan normaalin pari-/seurustelusuhteen, en pelkkää tapailua. Mutta jos tuo sinulle ja naisillesi toimii, niin mikäpä siinä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollaisessa suhteessa, jo neljättä vuotta. Kihloissa olemme, mutta naimisiin tai yhteen asumaan ei ikinä. Ahdistaa pelkkä ajatuskin. Me olemme onnellisia näin. Ei tule riitoja talousasioista tai siivouksista, voimme keskittyä olennaiseen eli parisuhteeseen. Molemmilla takana elämää ennen tätä, avioliittoja ja lapsia. Mulle tämä sopii täydellisesti, samoin miehelle.

Olette kihloissa mutta ette aio ikinä mennä naimisiin? Et sitten taida tietää mitä kihloissa olo tarkoittaa.

No mitäs jos muuttaa yhteen, mutta että on virallisesti eri osoite, eli ns mökökämppä?

Sama tilanne kuin ap:lla. Suhteet kaatuu siihen, kun toinen haluaa saman katon alle, vaikka alussa systeemi kävisi. Haluan pyörittää arjen pääsääntöisesti teini-ikäisten lasteni kanssa, mutta laadukasta vapaa-aikaa viettäisin mielelläni sopivan miehen kanssa. N40

Vierailija kirjoitti:

Eihän tyo ole mitään yhteiselämää jos molemmilla on oma asento. Korkeintaan joku panosuhde.

Miksi pitäisi asua yhdessä? Mikä tekee seurustelusta vähemmän vakavaa, jos asutaan erikseen? Minä ja miesystäväni olemme seurustelleet 2,5 vuotta. Tunnen hänen sukulaisensa ja ystävänsä, vietämme viikonloput ja lomat ja joskus arkeakin yhdessä. Puhumme puhelimessa päivittäin silloin, kun emme tapaa. Suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta. Olemme rakastuneita toisiimme. Suhteemme ei todellakaan perustu pelkkään seksiin. Miksi meidän pitäisi asua yhdessä? Ehkä joskus asumme, en tiedä vielä, mutta tällä hetkellä se ei vaan ole mahdollinen vaihtoehto töiden takia ja koska on vielä aivan liian aikaista ottaa niin suurta askelta. Aikuisiällä kun yhteenmuuttaminen ei ole yhtä yksinkertaista kuin silloin, kun kyseessä on kaksi persaukista opiskelijaa.