Muuttuiko teidän elämä paljon kun jätitte facebookin?
Kertokaa. Itse olen ollut ilman nyt kolme päivää.
Kommentit (21)
Muiden ei tarvitse vastata kuun niiden, jotka ovat olleet ja jättäneet facen.
Ap
Liityin siihen melko alussa. Pari vuotta jaksoin. Kyllä helpotti päästä mokomasta pois. En luottanut koko faceen. Sen laitoin syyksi kun kyselivät miksi lopetin.
Mua alko vituttaa. Facessa oli suosittuja ihmiset, jotka laittoivat huonoja kuvia ja mukamas hauskoja juttuja. Tykkään instasta enemmän, koska siellä arvostetaan laatua eikä toiminta ole riippuvainen omasta kaveripiiristä. Siellä voi pärjätä kuka tahansa jolla on jotain annettavaa. Lisäksi poliittiset mielipiteet ja propaganda alkoi käydä hermoille. Ja muutenkin tulin pahalle tuulelle kun käytin facea. Välillä myös ärsytti, kun hyvät kaverit jättivät huomiotta.
Paremmaksi muuttui siis elämä.
Monesti meinannut lähteä koko Facesta. Roikun siellä lähinnä kahden ryhmän takia, jotka ovat minulle elintärkeitä ❤
Voi kun voisi laittaa sen koko muun systeemin pois päältä ja säilyttää vaan ryhmät.
Kertokaa myös mikä facesSa ärsyttää.
Joku kertoikin.
Ap
Mulle kans ryhmät on elintärkeitä, ei niillä kavereilla niin väliä vaikka ei olis yhtäkään.
Facehan on sellainen kedkiluokkaisuuden kehto: mitä tavallisempi ja mitäänsanomattomampi olet, sitä enemmän sinusta tykätään. Jos olet liian kaunis profiilikuvassa -> kateus. Jos sinulle tapahtuu kivoja juttuja -> kateus. Tai jos olet muuten vain huomiota herättävä ja persoonallinen tyyppi -> saat ärsyttävän tyypin leiman ja kukaan ei tykkää/kommentoi. He haluavat sinusta harmaavarpusen, jotta voivat tunte olonsa hyväksi.
En vieläkään ymmärrä koko facebookkia.
FB on kuulemma kuin tehty sosiaalisesti taitaville ihmisille. Siis psykopaateille ja sosiopaateille ja narsisteille. Kiva mennä sinne sitten kaveeraamaan. Tälläinen suomalainen sosiaalisesti kömpelä ujo ihminen kun on. Enkä halua levittää henkilökohtaista elämääni kaikkien nähtäville. Tai sitten toinen vaihtoehto on ihmiset, joilla on kavereina vain entiset ja nykyiset työkaverit, siis hirveä määrä ihmisiä mutta vain työkavereita. Ihan kuin työpaikan sisäinen osoitteisto.
Ei muuttunut millään lailla. En varsinaisesti jättänyt aktiivisesti faceebookia, se vain vähitellen jäi. Miksi?
Pahinta oli kun facebook ei näyttänytkään enää aikajärjestyksessä tapahtumia, vaan alkoi valikoida puolestani. Tuli ihan sekopäinen olo, kun asioita katoili eikä löytynyt. Se oli aika lailla kuolinisku. Toinen kuolinisku oli, kun puhelimeen olisi tarvinnut asentaa messenger, ja antaa sille oikeudet koko yksityisyyteeni. No way.
Muutoin ärsyttää mainokset, ja kun ihmiset jakaa arvonnan toivossa, ja kun päällimmäiseksi nousee poliitiikka. Mutta pahinta on, että joku muu päättää mitä haluan nähdä.
En ole kaivannut, facebook-ryhmäni ja viestiketjut ovat korvautuneet whatsup-ryhmillä ja viestiketjuilla.
Poistuisin, mutta koulun ryhmätyökeskustelut käydään Fesessä. En itse kirjoita juuri mitään enkä jaa kuvia.
Poistuin muutama viikko sitten .. en jaksa sitä "uuu katsokaa minulla on niin ihana koti/lapsi/puoliso/harrastus/kroppa ja uuuuu ja olen ollut tänään niin ahkera"
Sellaista "piilo"-itsensä korostusta. Ei suoraan sanota että vitsi mä/mun lapsi/puoliso on niin HYVÄ, mutta annetaan ymmärtää. Kainosti ylpistellään. Ei jaksa. Ei se elämä sellasta ole, kenelläkään. On aiheita olla ylpeä mutta on niin paljon muutakin. Se on kuin joku kilpailu.
Ja sit ne mainokset ja "tiina tykkäsi käyttäjän pissiliisa päivityksestä" ja "marko kommentoi jounin kauppa sivulle" -- siis kaikki tuli naaman eteen mikä ei kiinnosta edes ... sellasta turhaa höttöä nykyään .. itse päivitykset jääneey sinne kaiken muun alle ja piiloon eikä ne tule edes aikajärjestyksessä enää
Facen maailmanparantajat ärsyttää. Ne kertoo miten me tavalliset ihmiset ollaan niin huonoja kun ei olla tarpeeksi aktiivisia auttajia. Syyllistävä sävy. Persut ja vasurit huutaa. Jankuttaa paskaa. En jaksa sellaista. Varsinkin, kun oikeasti he haluavat valtaa ja suosiota.
Parit juhlat jäi juhlimatta, kun minut oli unohdettu kutsua, kun ei vaan näkynyt mun nimeä facebookissa, niin unohduin. Onneksi aika nopeasti kaverit oppi kutsumaan mut sitten muilla tavoin tapahtumiin mukaan :) Samoin muut tapahtumat, esimerkiksi lähialueen, niistä ei kuule yhtä helposti enää, vaan täytyy itse jaksaa googlailla ja tutkia, mitä tapahtuu.
En ole koskaan siellä ollutkaan, joten samanlaisena on pysynyt.