G: Pilasiko uusi vauva 1-lapsisen perheen onnen? ov

Itsellä kun on vain yksi ja arki on aika mukavaa, niin on tullut ajatelleeksi, että kannattaako sitä toista edes alkaa yrittää? Esikoinen on nyt 2 v.



ap

...kolmannen kohdalla alkaa huomata, että tämä maailma ei ole suunniteltu " suurperheille" .

tosi paljon raskaammaksi (kai vois ihan sanoo että huonompaan suuntaan kaikki mennyt)

suoraan sanottuna kaduttaa ettei tyydytty siihen yhteen lapseen, voitas matkustella, harrastaa yhdessä..

kakkosen kanssa ei päästä ainakaan 10 vuoteen minnekään, eikä juuri kukaansuostu häntä edes hoitamaan kun on niin rasittava ja vaativa muksu.

kuulostaa varmaan hirveelle..ihan huono omatunto tulee..mut näin meille kävi.

Mutta jos ikäero on kovin pieni, arki on ilmeisesti kovin rankkaa. Vai?



ap

Yhden lapsen kanssa oli helppo matkustella, liikkua ja elää aktiivista elämää! meitä oli 2aikuista yhtä ainokaista pikku ihmistä varten, olimme vanhempina hullaantuneita ja uteliaita.

Toisen lapsen myötä alkoi varsinainen arki ja kodista tuli erittäin tuttu paikka;-)

On avan eriasia liikkua kahden pienen kanssa kuin yhden!

mutta ei tuota osaa katuakaan:) Kuten ei kolmattakaan lasta;-)

ikäero kuusi vuotta!

T.13

Nykyään saa nukkua yöt rauhassa, vaikka aamulla 2v. herääkin aikaisin. Hän on kuitenkin mahtava tyyppi ja saa paljon huomiota ja on kiva lapsi. Eli arki ei voisi muuttua toisen lapsen myötä yhtään mukavammaksi. Olisin itse väsynyt ja taas pois töistä ja rahallinen tilanne olisi huonompi. Taas saisi aloittaa synnytyksen jälkeen laiharin ja taas olisi paikat remontissa.



En oikein osaa nähdä syytä, miksi lähtisin toista yrittämään. Ja silti on sellainen olo, että kaksi lasta olisi mukava juttu. Ihmeellinen ristiriita.



ap

tilannettamme. Kyllä välillä suoraan sanottuna on kaduttanut,että piti toinen lapsi tehdä,vaikka häntä rakastankin,niin silti.

lasten ikäeroa vähän yli 2 v. Pientä säätöä kyllä, vähän kuten ekan lapsen synnyttyä. Alkuun tuntui etteivät kädet riitä mutta nyt kun vauva on 8 kk, sujuu jo kyllä ihan mallikkaasti :). Toisen lapsen kanssa ei tule niin paljoa uutta kuin ensimmäisen kanssa mutta ei tämä toinen ihan tässä " sivussa" mene. Paljon enemmän kuitenkin antaa kuin ottaa, ihan kuin sen ekankin kanssa :).

Mulla on sellainen kaveri, joka usuttaa mua yrittämään toista, koska tosiaan vasta sitten tiedän, miten kamalaa se on. Että mun olisi jotenkin pakko kokea se kahden lapsen loukku tai muuten ei voida keskustella oikeasti mistään, kun en kerran tiedä mistään mitään tämän yhden kanssa.



Olen kuitenkin katsellut sivusta noita kahden pikkulapsen perheitä. Ei se kovin auvoisaa ole. Aika väsyttävältä näyttää.



ap

varmasti se et oisin ollut samassa liemessä kuin hän.

kyllä meillä on päästy huomattavasti helpommalla nykyään kahden lapsen kanssa; viihtyvät paljon keskenään ja minä saan enemmän tehdä muita hommia. Eka lapsi oli (ja on...) todella omapäinen ja temperamenttinen luonne eli ei todellakaan mikään ns. helppo lapsi ja vaati KAIKEN AIKAA vanhemmilta 100 % läsnäoloa, leikkimistä yms, turha oli kuvitellakaan, että olisin huushollia yms. saanut rauhassa hoidella siinä sivussa.



Nyt tämä toinen on jopa helpompi luonnekin kuin tuo eka, joten meillä kahden lapsen kanssa tuntuu kaikki sujuvan helpommin. Tuskin se arjen sujuminen siis on kiinni lasten lukumäärästä, vaan lapsista itsestään, joten turha kenenkään jäystää, ettei yhden kanssa muka tiedä " arjesta" mitään; korkeintaan sitten voi olla niin, jos se yksi lapsi on sellainen helppo ja nynny tapaus...

Meillä lapsilla ikäeroa himpun yli 2 vuotta. Vauva oli sairasteleva ja vähäuninen. Kuopuksen ensimmäinen elinvuosi oli kamala. Monta kertaa ehdin katuakin toisen lapsen värkkäämistä.



Nyt tosin, kun lapset ovat 4- ja 2-vuotiaat on tilanne aivan eri. Alun kamaluus KANNATTI kärsiä! En ikinä vaihtaisi näitä sisaruksia yhden lapsen perheeseen takaisin. Lapsilla on hirveästi iloa toisistaan. Olisi sääli, jos sisarusta ei olisi, jäisivät paljosta paitsi!



Sitäpaitsi, ei kaikilla kahden lapsen perheillä rankkaa ole. Lasten terveys, nukkuminen ja muut syyt vaikuttavat paljon tilanteeseen. Laittakaa vaan se toinen laps alulle ;D

ei sun ole pakko tehdä sitä toista lasta, jos se tuntuu susta todella niin kauhealta ja rasitteelta!!! ei niitä lapsia tehdä/saada sen takia, että on vaan pakko, kun on jo 1 lapsi ja sille on saatava sisarus.



meillä pojilla ikä eroa 1v 8kk ja elämä on ihanaa, nyt olemme ihana perhe. on se niin, että paras asia, minkä isä ja äiti voi lapselleen tehdä, on antaa tälle sisarus, MUTTA SITÄ SISARUSTA EI PIDÄ TEHDÄ JOS JO VALMIIKSI AJATTELEE, ETTÄ SITTEN ON 1 RASITE LISÄÄ!!!



lapset on ihania ja luojan suomia lahjoja.



t.25v ja kahden pienen pojan äiti ja edelleen parisuhde ja seksi toimii paremmin kun hyvin. ja edelleen voimme ihan hyvin liikkua ja touhuta, vaikka näitä paketteja on 2 kpl :)

Ajatukseni oli saada puolueetonta tietoa ja kokemuksia täältä. On aikuismaista miettiä oman toimintansa seurauksia etukäteen eikä vasta sitten, kun " pissit jo lirahti" . En minä ole sanonut, että lapset ovat rasitteita. Oma poikani on ihanin lapsi maailmassa. Siksi mietinkin, että en halua pilata tätä mukavuutta, vaikka toisaalta unelmoinkin toisesta lapsesta.



ap

meillä myös esikoinen (ikäeroa alle 2 v.) on oppinut olemaan itsekseenkin kun on vauva jota äidin täytyy hoitaa.



Totuus on että yhden lapsen voi halutessaan hoitaa " vasemmalla kädellä" eli oma elämä ei välttämättä kauheasti muutu, mutta kahden tai useamman kanssa se ei enää onnistu. Päivät on tosiaan täynnä " työtä" lasten kanssa ym kodinhoitoa.

tällaiset jutut ovat näiden fundamentalistimammojen juttuja. Jos et hanki lasta, olet itsekäs. Jos sitten hankit sen yhden lapsen, niin haluat vain päästä helpolla. Kaikki kun eivät halua olla pullantuoksuisia äitejä.



-jassi-

on pitkä ikäero esikoiseen ja iltatähti ei ole ollut ihan suunniteltu. Perheellä ollut jo vakiintunut elämä kolmistaan ja totuttu elämään isomman lapsen kanssa. Sitten vauva tulee kuin varkain ja pistää kuviot uusiksi. Voi olla raikastuttava juttu, mutta voi myös tuntua pallolta jalassa.

ja toki se tuntui taas suurelta muutokselta, mutta iloitsin myös siitä että sain jäädä kotiin ihan " hyvällä omalla tunnolla" hoitamaan lapsia! =) toinen lapsi syntyi alkutalvesta ja edellisenä kesänä oltiin kolmistaan reissussa asuntoautolla ja ajattelin ettei varmaan vähään aikaan päästä samanlaiselle reissulle... onhan se helpompaa yhden lapsen kanssa, varsinkin kun esikoinen on jo hieman isompi... mutta nyt jo haaveilen kolmannesta... =D

eli vastaus on ei!