Lue keskustelun säännöt.
G: Pilasiko uusi vauva 1-lapsisen perheen onnen? ov
19.03.2006 |
Tuntuu, että monet miettivät, että yhden kanssa on niin paljon helpompaa ja että 1-lapsiset eivät tiedä todellisesta lapsiperhearjesta mitään. Nyt kiinnostaa, kuinka moni ajattelee, että toinen vauva pilasi hyvän arjen ja teki siitä rankkaa sekä äidille että koko parisuhteelle.
Pieni perustelu olisi myös mukava.
Kommentit (50)
Toisaalta minulla itsellänikin on kaipuu toiseen lapseen, mutta toisaalta taas tämä nyt jo helpohko arki sopii minulle paremmin kuin hyvin. Olen aktiivinen ihminen ja opiskelen ja harrastan aktiivisesti, mulla on aina monta rautaa tulessa. Lisäksi esikon koliikit ja allergiat ovat erittäin tuoreessa muistissa... Miten pärjään päivät rikki poikki väsyneenä erittäin vilkaan leikki-ikäisen kanssa ja kenties yhtä " hankalan" vauvan kanssa?? Silti kaipuu kahteen lapseen todella on olemassa, miksi muuten sitä näin ajattelisinkaan?
terkuin 45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme vaiko neljä viuotta, vaiko vielä enemmän? Olkaa kilttejä ja kommentoikaa. meilläkin tämä toinen lapsi on päivän polttava aihe, mutta itse fyysisesti heikkokuntoisena pohdin omaa jaksamistani syvästi...
Meillä on kaksi lasta, poika on 8v. ja tyttö 3v. Alusta saakka on ollut selvää, että haluamme ainakin kaksi lasta, mutta ensimmäisen jälkeen emme halunneetkaan toista saman tien. Esikoinen oli helppo vauva, nukkui hyvin ja oli terve, mutta jämähdimme jotenkin rakastamaan häntä niin kovin, että toinen lapsi ei ollut vielä tervetullut.
Mietimme silloin esikoisen jälkeen mieheni kanssa sitä, voiko toinen lapsi olla yhtä ihana ja täydellinen kuin ensimmäinen lapsi. Ja voiko häntä rakastaa yhtä paljon.
Jossain vaiheessa minulle sitten vain iski hirvittävä vauvakuume ja mieskin oli valmis toiseen lapseen. Ja olihan se toinen lapsi aivan yhtä ihana kuin se ensimmäinenkin! Vauva-aika oli ihanan helppoa, kun esikoinen osasi jo itsekin tehdä jotain ja hänen kanssaan pystyi keskustelemaan asioista.
Nyt minulla on orastava vauvakuume, mutta järjen ääni on vielä liian voimakas. Näiden kahden kanssa on ihanan helppoa ja olemme elämäämme enemmän kuin tyytyväisiä. Ehkä meille paras rytmi on lapset viiden vuoden välein. Olemme kokeneet sen ihanaksi, että vauvaan on voinut keskittyä hyvin, kun esikoinen on jo vanhempi.
Ehkä meillä on vaikuttanut aika paljon eräs läheinen tuttavaperhe, jossa tuli kolme lasta neljässä vuodessa. Lasten vanhemmat kertoivat eläneensä kuin sumussa ensimmäiset kolme vuotta. Eivät kuulemma oikein muista noista vuosista mitään. Me olemme halunneet ottaa hieman rauhallisemmin.
Kun et muuta kuvittelekaan tai toivo, saatat jaksaa.
Mulla alkaa järki palata vähitellen. Nuorin 1,5 vuotta ja vanhin 3 vuotta. Toisinaan mietin, mikä rauha olisi jos meillä olisi vain yksi. Siis teoriassa mietin, miten helppoa olisi kaikki lähtemiset ja tulemiset, pukemiset ja syömiset. Kaksi ei todellakaan mene siinä sivussa.
Olen kuitenkin ikionnllinen, että meillä on kaksi lasta ja heillä on toisensa. Todella rankkaa oli, mutta kannatti.
Kannattaa miettiä omat voimavarasna. Minä olen oikea sisupelle ollut tässä elämässäni, mutta täytyy sanoa, että rankkaa oli ja on tämä kahden pienen lapsiaika.
ole rankkaa. Ikäeroa alle 2v ja nyt lapset 8kk ja 2v7kk. Arki sujuu ihan hyvin. Tietenkin hieman hankalammin kahden kanssa, mutta lapset ovat tuoneet elämääni niin paljon rakkautta ja yhteenkuuluvuutta mieheni kanssa etten taatusti kadu toista.
Lapset ilmiselvästi välittävät valtavasti myös toisistaan. Olen aidosti pahoillani niiden puolesta joiden arki on hankalaa. Itse vain olen onnenni kukkuloilla näiden pienten kanssa. Toivottavasti joskus saan sen kolmannenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsilla ikäeroa 2v3kk, joka on mielestäni liian vähän. Minusta n. 3 vuoden ikäero olisi paras. Lapsilla ei ole liikaa vuosia välissä (yhteisiä asioita löytyy), eikä liian vähän (esikoinen on vaipoista pois, leikkii enemmän itsekseen jne.) Esikoisessani näin huiman eron 2v3kk ja 3v välillä. Hän olisi ollut paljon valmiimpi vastaanottamaan sisaruksen vasta 3v synttäreiden tienoilla.
Lastenhoidon rankkuuteen vaikuttavat tietysti lasten sairastaminen ja unenlahjat. Ja sitä kun ei voi etukäteen tietää, mikä nalli napsahtaa...Mutta, sitä rankempaa aikaa kestää vain hetken (jos ollenkaan), minä aloin huomata kuopuksen ollessa 1v, että onpas elämä jo helpompaa. Nyt kun kuopus on reilu 2v, ei rankasta elämästä voi kyllä puhua. Päinvastoin, ihan yhtä mukavaa ja leppoisaa on nyt kuin esikoisen ollessa ainoa (silloin se 2v). Joskus oikeastaan pääsen jopa helpommalla, kun lapsista on toisilleen seuraa.
Ap, mietit työelämän ja hoitovapaan sovittamisen vaikeutta, matkustelua yms. Mietipä siltä kannalta, että oletko valmis uhraamaan ajatuksen toisesta vain noiden vuoksi? Harmittaisiko se sinua myöhemmin, kenties jo hedelmällisen iän loputtua? Jos toinen lapsi olisi ns. terve lapsi, eihän elämä rajoittuisi kovin pitkäksi aikaa. Kyllä se kuopuskin kasvaa ja taas voi matkustaa ja jatkaa työelämässä.
Mutta, ymmärrän kyllä tavallaan mitä mietiskelet. Näin uppo-outona on tietysti paha sanoa, mikä sinun elämässäsi olisi hyvä. On tärkeää osata tunnistaa omat tunteet ja vielä uskaltaa toimia niiden mukaan. Sinä tunnet itsesi parhaiten, ja uskon, että kuuntelemalla sisäistä ääntäsi löydät oikean vastauksen.
Minulle on ollut onni saada kaksi lasta, mutta sinun onnesi voi olla kasvattaa " vain" yksi lapsi. Toivottavasti saat mietinnöillesi pohjaa näistä viesteistä ja löydätte miehesi kanssa molempia tyydyttävän ratkaisun.
Mukavaa kevättä :)
24
En oikeastaan sellaista kaipaa. Halusin uusia näkökulmia ja teidän muiden kokemuksia, ja onneksi moni on niitä kirjoittanutkin. Kiitos niistä.
Huomaan kurtistavani otsaani, kun näen, että joku kirjoittaa, ettei minulle sovi toinen lapsi, koska olen väärällä asenteella liikkeellä. Olen eri mieltä. Mielestäni olen juuri oikealla asenteella liikkeellä. Olen nähnyt niin paljon väsyneitä vanhempia, jotka harkitsevat avioeroa, että haluan miettiä tarkkaan tätä tilannetta omalta kohdaltani. Se ei tarkoita, ettenkö rakastaisi mahdollista toista lastani tai olisi tälle hyvä äiti tai onnellinen tilanteesta. Haluan nyt kuitenkin kartoittaa myös riskejä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole kyllä yksikään uusi lapsi pilannut meillä onnea (3 lasta) vaan täydentänyt vaan onnea. Rankempaa on tietysti ollut ja väsyttävämpää, mutta silti onnellisempaa. Sellaistahan sen elämän pitää ollakin, elämänmakuista.
Hienoa, että täällä on taas käyty keskustelua.
Kiitos, että otit kantaa ja avasit kysymystä hieman eri kanteilta. Kyllä tämä pohdinta on vielä kesken.
Olen kyllä yhä kallistumassa siihen, että yritämme toista, mutta vielä ei ole sen aika.
ap
Mutta totta kai kahden lapsen kanssa on rankempaa, minulla kun ne on pienellä ikäerolla vielä niin todellakin fyysisesti raskasta on. Onni on tietysti olla kahden lapsen äiti. Totta kai uusi vauva toi melkoisen muutoksen, ei ole enää sama lähteä esim. kyläreissulle kun on taapero sekä pieni vauva. Samoin hoitajia ei enää niin helpolla saa, kun ei viitsi jättää kahta pientä vieraalle. Parisuhde kieltämättä on kuihtunut, ei sitä todellakaan jaksa keskittyä mihinkään enää illalla. Vaikka sitä kovasti yritämme ja pidämme tärkeinä toisiamme, ilman muuta. MUTTA mielummin hoidan nyt kahta pientä lasta kuin että esikoinen olisi ollut pahimmassa uhmaiässä!! Taaperon voi vielä houkutella moniinkin asioihin suht helpolla :)