Ystävä mitätöi saavutukseni
Kaiken mitä olen elämässä saanut, olen saanut kovalla työllä. Ystäväni olen tuntenut lapsesta asti ja hänen kanssaan haaveilimme unelma-ammateistamme. Uurastuksella minä olen saavuttanut omani, ystäväni ei valitettavasti koskaan uskaltanut edes lähteä tavoittelemaan omaansa.
Ongelmana on se, että viime vuosien aikana ystäväni on alkanut mitätöimään kaikkea tekemääni ja hän jopa ilostui, kun sairastuin vakavasti ja hetken aikaa vaikutti siltä että en pystyisi koskaan omaa unelmatyötäni tekemään.
Hän jokaisesta saavutuksestaan täytyy puhua tuntikaupalla ja niitä täytyy juhlistaa. Minun saavutuksistani en saa edes kommenttia tai sitten se mitätöidään. Yleensä siten, että saavutuksestani kaivamalla kaivetaan negatiiviset puolet. Vaikka uusi projektini alkaa, hän etsii siitä huonoja puolia - palkka taitaa olla huono, varmaan kamalat työajat yms. Suunnitelmilleni hän saattaa nauraa.
Uskomatonta kyllä, pidän muuten todella paljon ystävästäni, mutta jatkuva vähättely ja mitätöinti alkaa uuvuttaa. Asiasta sanominen ei tunnu tuottavan tulosta. Onko ystävyydellämme mitään mahdollisuutta?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Haluan vielä laittaa, että en mitenkään leuhki asioillani, mutta jos jotain merkittävää elämässäni sattuu, sanon siitä kyllä. Tosin nykyään en enää tälle kaverille sano oikein mitään positiivista elämästäni, koska pelkään vähän että mitä sieltä nyt tulee.
Ap
Minulla on ollut muutama kaveri, jotka käyttäytyivät samalla tavalla. Yritin pitkään heidän kanssaan tuota, että en kertonut enää mitään positiivista elämästäni. Tiedän heitä ärsyttävät aiheet ja pyrin välttämään niistä puhumista. Tätä ennen olin yrittänyt selvittää asiaa, mutta käänsivät asian minua vastaan, olen ymmärtänyt kaiken väärin ym. Molemmat heistä olivat sellaisia, että olivat selvästi mielissään, jos minulla oli ongelmia tai meni huonosti. Sellaisessa tilanteessa ilmeisesti tuntevat itsensä jotenkin paremmaksi ja onnistuneeksi. Tiettyjen aiheiden välttely ei kuitenkaan toiminut pitkällä aikavälillä. Omasta mielestäni etäännyin tuttavatasolle heistä, yhteys ei vaan ollut enää sama.
Kateuttahan tuo tietysti on ja sille on ulkopuolelta vaikea yrittää tehdä mitään. Tietysti kannattaa ottaa puheeksi asia, mutta kannattaa varautua siihen, että kaverisi ei ota asiaa välttämättä kovin hyvin. Toivottavasti olen väärässä ja hän ei ole vaan itse huomannut käyttäytyvänsä noin. Silloin tilanne on ehkä vielä korjattavissa.
Itselläni oli tuollainen ystävyys, paino sanalla oli. Tajusin, että epävarmuus ja paha olo, joka itselläni oli, suurimmaksi osaksi kaikkosi, kun jätin tämän ystävyyden.
Hän oli jotenkin hirveän katkera ja kateellinen ihminen. Ystävyytemme oli jonkinlaista kilpailua ja vertailua hänelle. Hän painoi minua alas, jotta sai nostettua itseään ylemmäs.
Lopulta ainoiksi puheenaiheiksi jäi hänen asiansa.
Välillä tuntui että hän toivoi minun olevan kateellinen hänelle. Hän hehkutti asioita, joissa hänellä meni paremmin kuin itselläni.
Esim. itse olin aika yksinäinen niin sitten hän saattoi pitkään hehkuttaa kuinka hän on tavannut pari maailman upeinta kaveria ja viettänyt näiden kanssa koko viikonlopun ja kuinka heillä oli hauskinta ikinä.
Itse en ole kateellinen ihminen, tuntui vain inhottavalta kun tajusin mihin hän pyrki.
Tuollaiset ihmiset sopivat kavereiksi mieluummin niiden toisten kateellisten ja katkerien ihmisten kanssa.
Jatkossa kerron nyt ilon aiheista ja saavutuksistani niille läheisille, jotka oikeasti haluavat hyvää minulle.