Älkää etsikö onnea toisesta ihmisestä

Yleisesti ottaen voi sanoa että ei löydy (muuta kuin lyhyeksi aikaa ehkä), tätä harhaa tosin syötetään ihmisille koko ajan esim. elokuvien kautta. Onni löytyy ihmisen sisältä, jos on löytyäkseen.

Onni löytyy sinusta itsestäsi. 

Vierailija kirjoitti:

sillä sieltä se ei löydy.

Aivan, eikä varsinkaan ahneen sukupolven edustajasta.

Olisinpa tajunnut tuon jo nuorena, mutta ehkä jotain on vielä pelastettavissa.

Entä kun on ollut yksin 30 vuotta ja silti onneton? Onko väärin kuvitella että jos löytäisi toisen ihmisen vierelle niin arki voisi olla miellyttävämpää, sisältörikkaampaa ja värikkäämpää?

Olen yli vuosikymmenen haaveillut että saisin tehdä ruokaa kahdelle, onko se väärin?

Tavoittelemalla onni usein kaikkoaa: suo sen silti kulkea rinnallasi, ilon ja surun kyyneleinä!

Mitähän tämä mahtaa tarkoittaa? Kyllä minä ainakin olen paljon onnellisempi, kun saan antaa ja vastaanottaa rakkautta hyvässä parisuhteessa. Sinkkuna eläminen on ihan okei, ja harrastuksia ja ystäviä riittää, mutta aika kauas siitä maksimionnellisuudesta kyllä jäädään ilman romanttista rakkautta.

Totta. Ja jos haluaa tehdä jonkun toisen onnelliseksi, se onnistuu parhaiten olemalla itse onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Ja jos haluaa tehdä jonkun toisen onnelliseksi, se onnistuu parhaiten olemalla itse onnellinen.

Niinpä, kerro minulle minkälainen olet, niin minä kerron sinulle minkälainen kumppanisi on.

Onnellisuus on harvinaista eikä suinkaan mikään ihmisen normaali tila. Jos onnellisuus olisi parisuhteeseen pyrkimisen edellytys, hyvin harvat pariutuisivat.

Ihmisten käsitykset rakkaudesta ja onnellisuudesta eivät tunnu oikein vastaavan parasta psykologista tietoa. -7

En etsinyt mutta löysin silti. Tosin en mä varsinaisesti onneton ollut ennen tätä suhdettakaan mutta en onnellinenkaan niinkuin nyt. 

Hyvä neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Entä kun on ollut yksin 30 vuotta ja silti onneton? Onko väärin kuvitella että jos löytäisi toisen ihmisen vierelle niin arki voisi olla miellyttävämpää, sisältörikkaampaa ja värikkäämpää?

Olen yli vuosikymmenen haaveillut että saisin tehdä ruokaa kahdelle, onko se väärin?

Ei tietenkään ole väärin. Mutta ei onnea voi laittaa toisen harteille. Parisuhde on jotakin extraa ja voi olla onnea lisäävää. Mutta on väärin ajatella, että onneton ihminen tulee onnelliseksi pelkästään toisesta henkilöstä. Ei se onni ole silloin välttämättä mitenkään pysyvää, onni ja hyvä olo lähtee sisältä päin.

Totta. Toisaalta, kyllä ihmisen seura voi tehdä onnellisemmaksi. Totaaliyksinäisyys ilman ystäviä tai kumppania ei ole aina kovin mukavaa.

Väkisin onnea tuskin voi saavuttaa, mutta avara ja lämmin sydän saa ihmeitä aikaan - sekä itsessä että läheisissä.

Paitsi että rakkautta saa vain toiselta ihmiseltä, ihan erilailla vaikka kuinka itse itseään rakastaisi. Yksinäisyyskö muka on tie onneen? Rakkaus tuo onnea myös.

Tällä elämänkokemuksella voin sanoa, että onni löytyy sieltä, että pääsee panemaan toista ihmistä sydämensä kyllyydestä.

Kun kerran reissullani tapasin Helsingissä erään vaaleakutrisen naisen, minulle tapahtui jotain, varmaan tiedättekin mitä tarkoitan. Ajattelin, että vaikka emme enää koskaan tapaisi toisiamme, niin jollakin tapaa koko ollut, oleva ja tuleva tuntui olevan oikeutettu juuri siksi, että kohtasin sinut. Se oli onnea hetkessä ja sen jälkeen, mystistä olemassaolon huumaa tai jotain sen tapaista. Voikohan sellaista kokeakaan kuin kerran elämässä?!