”Schweitzerin vaarallinen löytö”

David Catchpoole ja Jonathan Sarfati

Tällainen oli Discover-lehdessä olleen artikkelin otsikko,1 joka kertoi Dr Mary Schweitzerin löytämästä tuoreesta dinosauruksen kudoksesta. Aiheesta on raportoitu aiemmin Creation-lehdessä: Dinosaur bone blood cells found, 16(1):9, 1993; Sensational dinosaur blood report! [ks. kuvat (T. rexin verisuoni ja punasoluja)] 19(4):42; 1997; Dino soft tissue find, 27(4):7, 2005.

Miksi ”vaarallinen”? Alaotsikko (painotuksemme lihavoitu) selittää: ”Kun tämä ujo paleontologi löysi pehmyttä, tuoreen näköistä kudosta T. rexin reisiluun sisältä, hän pyyhki menneisyyttä ja nykyisyyttä erottavan rajan pois. Silloin kaikki karkasi käsistä.”

Mainittu ”raja” tarkoittaa oletettua 65 miljoonan vuoden ajanjaksoa, jonka dinosaurusten on väitetty olleen sukupuuttoon kuolleena. Discover-lehden artikkeli selittää, kuinka tuore dinosauruksen kudos on ”sähköistänyt” kreationisteja, ”jotka tulkitsevat Schweitzerin löydöt todisteena siitä, että maapallo ei ole läheskään niin vanha, kuin tiedemiehet väittävät. ’Kehotankin lukijaa pysähtymään ajattelemaan ja tarkastelemaan ilmeistä’, kirjoitti Carl Wieland [CMI Australian toimitusjohtaja; hänen artikkelinsa ”Still soft and stretchy” [suom. Yhä pehmyttä ja venyvää] sai aikaan ateistien inspiroimaa kritiikkiä pitkiin ajanjaksoihin uskovilta kristityiltä] muutama vuosi sitten. ’Tämä löytö tukee tavattoman voimakkaasti ehdotusta, jonka mukaan dinosaurusten fossiilit eivät ole miljoonien vuosien ikäisiä, vaan ovat fossiloituneet korkeintaan muutama tuhat vuotta sitten katastrofisten olosuhteiden seurauksena.’”

Discover-lehden artikkeli jatkoi dokumentoimalla monien tieteellisen yhteisön jäsenten haluttomuutta uskoa näitä löytöjä. Dr Schweitzerilla ”oli vaikeuksia” yrittäessään saada löytöjään julkaistuksi tieteellisissä julkaisuissa.

”Eräskin vertaisarvioija sanoi minulle, ettei hän välitä, mitä todisteet kertovat. Hän tiesi että se, mitä löysin, ei ollut mahdollista,” sanoo Schweitzer. ”Kirjoitin takaisin ja sanoin: ’No mitkä todisteet sitten vakuuttaisivat sinut?’ Hän sanoi: ’Eivät mitkään.’”

Schweitzer ymmärtää miksi niin monet ovat epäileviä. ”Jos otat verinäytteen ja laitat sen hyllylle, noin viikon kuluttua sinulla ei ole mitään tunnistettavaa jäljellä”, hän sanoi lisäten: ”Miksi sitten dinosauruksissa olisi mitään tunnistettavaa jäljellä?”

Miksi tosiaankaan? Paitsi tietenkin, jos ne eivät ole olleet kuolleina sukupuuttoon miljoonia vuosia, ja epätavallinen tapahtuma säilöi niiden jäänteet nopeasti. Schweitzer kertoo hetkestä, jolloin hän löysi dinosauruksen punasoluja 1990-luvulla: ”Menin aivan kananlihalle, sillä jokainen tietää, etteivät nämä säily 65 miljoonaa vuotta”.
Haisevat luut

Schweitzer selostaa, miten hän huomasi ensimmäisen löytönsä jälkeen Montanan Hell Creekistä löydetyn T. rexin luurangon selvän kalmamaisen hajun. Kun hän mainitsi tästä pitkään paleontologina toimineelle Jack Hornerille, hän vastasi: ”Tiedän, kaikki Hell Creekistä löydetyt luut haisevat.”

Ällistyttävää, eikö totta? Se, että dinosaurusten luiden täytyy olla miljoonien vuosien ikäisiä, on iskostunut paleontologien mieliin niin syvään, ettei edes ”kuoleman haju” herättänyt huomiota – vaikka todisteet olivat heidän neniensä alla.
https://luominen.fi/schweitzerin-vaarallinen-loyto