Lue keskustelun säännöt.
Te koiraa haluavat, miksi ette hae eläintalosta löytökoiraa
22.02.2017 |
Ovat kiitollisia kumppaneita kun saavat hoivaa ja ruokaa
Kommentit (44)
Suomessa niitä on tosi vähän, ja usein niitä ei luovuteta kuin omakotitaloon. Pitäisi adoptoida koira ulkomailta, ja siinä tulee taas tautiriskit yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedossani on kaltoin kohdeltu hyvin pieni sekarotuinen koira, saattaa olla osaksi jack russelin terrieri, chihuahua tms, pelokas ja tärisevä koira, arviolta 5-vuotias. Uskaltaako sellaista ottaa? Tuleeko siitä yhtään mitään?
Eiköhän siitä tule, mahdollisuus kannattaa antaa jos koiralle kotona paikka on :) Asioita helpottaa että koira on pieni. Niin on ainakin se pelko pois suljettua että et itse pärjää koiran kanssa. Välillä kauhistuttaa nämä jotka ottaa ilman oikein mitään koirakokemusta isoja ongelmakoira-rescueita, ja sitten ei uskalleta esim. leikata niiltä kynsiä tai harjata kun koira puree.
En tiedä, pystyykö siltä leikkaamaan kynnet, tai hoitamaan turkkia ainakaan alussa. Meillä oli koira, joka kuoli alkuvuodesta. Pikkuhiljaa olemme ruvenneet miettimään uutta ja tämä pieni koira tuli nyt vähän yllättäen tietoomme. Sitä ei voi edes lenkittää, niin arka se on. Meillä on iso aidattu piha, joten ensalkuun ulkoilu voisi tapahtua siellä. Mutta voiko tuollaisesta koirasta tulla ihan luottavaista vai onko 5 vuotta liian pitkä aika olla oman onnensa nojassa?
Voi olla liian pitkä aika.
Kyllä kyselin, mutta ei löytynyt minulle sopivaa koiraa. Niinpä otin yhteyttä kasvattajaan.
Koska minulla on jo kodinvaihtaja, joka ehti olla ensimmäisessä kodissaan vajaan vuoden. Kusi sisälle, räyhäsi remmissä, repi, hanskat kädestä... Arvaamaton lasten kanssa. Kouluttamalla siitä on tullut kunnon tottelevainen halikaveri, lastenkin seurassa luotettavampi kuin alussa.
En haluaisi ottaa riskiä löytökoiran kanssa... Mielummin koulutan alusta lähtien itse tai otan kodinvaihtajan pentuiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedossani on kaltoin kohdeltu hyvin pieni sekarotuinen koira, saattaa olla osaksi jack russelin terrieri, chihuahua tms, pelokas ja tärisevä koira, arviolta 5-vuotias. Uskaltaako sellaista ottaa? Tuleeko siitä yhtään mitään?
Eiköhän siitä tule, mahdollisuus kannattaa antaa jos koiralle kotona paikka on :) Asioita helpottaa että koira on pieni. Niin on ainakin se pelko pois suljettua että et itse pärjää koiran kanssa. Välillä kauhistuttaa nämä jotka ottaa ilman oikein mitään koirakokemusta isoja ongelmakoira-rescueita, ja sitten ei uskalleta esim. leikata niiltä kynsiä tai harjata kun koira puree.
En tiedä, pystyykö siltä leikkaamaan kynnet, tai hoitamaan turkkia ainakaan alussa. Meillä oli koira, joka kuoli alkuvuodesta. Pikkuhiljaa olemme ruvenneet miettimään uutta ja tämä pieni koira tuli nyt vähän yllättäen tietoomme. Sitä ei voi edes lenkittää, niin arka se on. Meillä on iso aidattu piha, joten ensalkuun ulkoilu voisi tapahtua siellä. Mutta voiko tuollaisesta koirasta tulla ihan luottavaista vai onko 5 vuotta liian pitkä aika olla oman onnensa nojassa?
Voi tulla luottavainen. Mutta: siihen kannattaa varautua ettei siitä välttämättä koskaan tule samalla tavalla luottavaista kuin erilaisen historian koirat. Se voi esim. loppuikänsä räksyttää hihnan päässä vaikka kuinka kouluttaisit, koska sitä jännittää ne vastaantulijat. Se ei luota ehkä hoitotoimenpiteiden tekijään kovin paljon vaan voi itsepuolustukseksi näykkäistä. Se voi silti elää ihan onnellista elämää, koska näitä stressitilanteita kuitenkaan ei ole jatkuvasti, suurin osa on hyvää rauhallista aikaa.
Jos olet valmis siihen että koira voi olla jonkin verran arka ja ei-luottavainen koko ikänsä, niin sitten koiran voi ottaa. SIitä voi tulla täysin luottavainenkin, mutta sitä ei voi odottaa että niin käy. Itselläni on terrieri joka on tuota maata, ja minua ei haittaa ollenkaan koiran jäljellä olevat "ongelmakäytökset". Mutta muistan täältäkin aloituksen, miten jollekin oli kauhea maailmanloppu, kun hänen koiransa haukkuu vastaantulevia koiria, valtava häpeä jne. Jos on sitä kaliiberia ihminen, nniin minkään sortin ongelmakoiraa ei kannata ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin olen tehnytkin. Nyt jo toinen kotimainen huostaanotettu koira. Eka kuoli syöpään, kun oli ollut meillä 6v :(
Tämä toinenkin on aivan ihana tapaus. Ja niin kultainen luonne!
Pienellä kouluttamisella saatu ihana perheenjäsen! Luotettava ja lojaali!
Suosittelen!
Mepä otettiinkin kissa kadulta. Kohta 10 vuotta ollut ilonamme. Suosittelen!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedossani on kaltoin kohdeltu hyvin pieni sekarotuinen koira, saattaa olla osaksi jack russelin terrieri, chihuahua tms, pelokas ja tärisevä koira, arviolta 5-vuotias. Uskaltaako sellaista ottaa? Tuleeko siitä yhtään mitään?
Eiköhän siitä tule, mahdollisuus kannattaa antaa jos koiralle kotona paikka on :) Asioita helpottaa että koira on pieni. Niin on ainakin se pelko pois suljettua että et itse pärjää koiran kanssa. Välillä kauhistuttaa nämä jotka ottaa ilman oikein mitään koirakokemusta isoja ongelmakoira-rescueita, ja sitten ei uskalleta esim. leikata niiltä kynsiä tai harjata kun koira puree.
En tiedä, pystyykö siltä leikkaamaan kynnet, tai hoitamaan turkkia ainakaan alussa. Meillä oli koira, joka kuoli alkuvuodesta. Pikkuhiljaa olemme ruvenneet miettimään uutta ja tämä pieni koira tuli nyt vähän yllättäen tietoomme. Sitä ei voi edes lenkittää, niin arka se on. Meillä on iso aidattu piha, joten ensalkuun ulkoilu voisi tapahtua siellä. Mutta voiko tuollaisesta koirasta tulla ihan luottavaista vai onko 5 vuotta liian pitkä aika olla oman onnensa nojassa?
Voi tulla luottavainen. Mutta: siihen kannattaa varautua ettei siitä välttämättä koskaan tule samalla tavalla luottavaista kuin erilaisen historian koirat. Se voi esim. loppuikänsä räksyttää hihnan päässä vaikka kuinka kouluttaisit, koska sitä jännittää ne vastaantulijat. Se ei luota ehkä hoitotoimenpiteiden tekijään kovin paljon vaan voi itsepuolustukseksi näykkäistä. Se voi silti elää ihan onnellista elämää, koska näitä stressitilanteita kuitenkaan ei ole jatkuvasti, suurin osa on hyvää rauhallista aikaa.
Jos olet valmis siihen että koira voi olla jonkin verran arka ja ei-luottavainen koko ikänsä, niin sitten koiran voi ottaa. SIitä voi tulla täysin luottavainenkin, mutta sitä ei voi odottaa että niin käy. Itselläni on terrieri joka on tuota maata, ja minua ei haittaa ollenkaan koiran jäljellä olevat "ongelmakäytökset". Mutta muistan täältäkin aloituksen, miten jollekin oli kauhea maailmanloppu, kun hänen koiransa haukkuu vastaantulevia koiria, valtava häpeä jne. Jos on sitä kaliiberia ihminen, nniin minkään sortin ongelmakoiraa ei kannata ottaa.
Ei olisi maailmanloppu. Asumme sen verran maalla, ettei niitä vastaantulijoita edes hirveästi ole.
Ainoa, mikä olisi tosi kurjaa, on se, jos se näykkisi minua usein.
Ei kannata odottaa koiralta kiitollisuutta, silloin saa vain pahan mielen. Jos ei odota mitään niin voi yllättyä illoin tällöin iloisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rotukoiria voi saada kasvattajilta. Hyvät kasvattajat ottavat usein "hylätyn" koiran hoteisiinsa. Meillä on ollut ja on kasvattajille palautuneita helmiä. Koiriemme kohdalla alkuperäinen koti on joutunut luopumaan sairauden tai avioeron takia.
Kaikki koirat sopeutuneet ongelmitta. Nykyisellä oli hieman remmirähjä vikaa, mutta ei mitään mikä ei olis puolessa vuodessa saatu kitkettyä pois.
Vierailija kirjoitti:
Kuollut koira on paras koira. Naapurin koira kuoli ja haukkuminen ei häiritse enää. Syynä haukkumiseen saattoi olla että vanhuuttaan olisi tarvinnut useimmin pissalenkkejä.
Hieno homma. Toivottavasti ei ota uutta piskiä räksyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppiiko 5-vuotias koira sisäsiistiksi ja kulkemaan hihnassa, jos sille ei ole opetettu yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Oppiiko 5-vuotias koira sisäsiistiksi ja kulkemaan hihnassa, jos sille ei ole opetettu yhtään mitään?
Eiköhän tuo ole jo aika toivotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin olen tehnytkin. Nyt jo toinen kotimainen huostaanotettu koira. Eka kuoli syöpään, kun oli ollut meillä 6v :(
Tämä toinenkin on aivan ihana tapaus. Ja niin kultainen luonne!
Pienellä kouluttamisella saatu ihana perheenjäsen! Luotettava ja lojaali!
Suosittelen!
Kaverilla myös kiva ja leikkisä sekarotuinen, eläinsuojeluyhdistykseltä haettu koira. Kotiutui tosi nopeasti. Ihana nähdä, miten raukka parka on saanut hyvän kodin.
Haluan koiran, jonka historian tiedän myös sukupuuta taaksepäin, koska en halua sairauksista enkä traumoista kärsivää koiraa .
Olen aina ostanut luotettavalta kasvattajalta rekisteröidyn koiran.
Vierailija kirjoitti:
Haluan koiran, jonka historian tiedän myös sukupuuta taaksepäin, koska en halua sairauksista enkä traumoista kärsivää koiraa .
Olen aina ostanut luotettavalta kasvattajalta rekisteröidyn koiran.
Sekarotuinen on terveempi kuin nuo sairaaksi jalostetut rotukoirat!
Vuh vuh kirjoitti:
Minulla on noita kodinvaihtajia ollut ja on edelleen. Ovat haastavia koiria, eivätkä sovellu kokemattomalle. Täytyy olla äärettömän pitkä pinna ja lempeä luonne. Et saa suuttua koiralle missään tilanteessa tai luottamusta ei koskaan pääse syntymäänkään. Ihan siis oikeasti, älkää ottako kodinvaihtajaa, jos ette osaa toimia koirien kanssa ja jos on vähänkään epäilystä ettei koiraa ole kohdeltu arvokkaasti aiemmin.
Komppaan tätä. Meilläkin ollut kaikenlaisia löytökoiria ja itse olen helisemässä niiden kanssa. En ole erityisen eläinrakas enkä kiinnostunut koirista joten olen vain pysynyt syrjässä.
Vaimo sen sijaan on ollut kaikille näille koirille loistava omistaja. Kokenut koiranomistaja ja vielä jääräpäisempi kuin ne koirat mutta ei ikinä suutu eikä ole millään lailla agressiivinen. Nykyinen koira oli aika hankala mutta niin vaan vaimo on saanut siitäkin lauhkean lemmikin.
Noin yleisesti ottaen diggaan sekarotuisista ja nk. rotukoirat ovat jotenkin korneja. Täällä päin niitä on myös paljon tarjolla adoptoitaviksi. Näistä koirista ei kuitenkaan voi tietää miten niitä on kohdeltu eli pitää varautua siihen että on haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppiiko 5-vuotias koira sisäsiistiksi ja kulkemaan hihnassa, jos sille ei ole opetettu yhtään mitään?
Eiköhän tuo ole jo aika toivotonta.
Ei. Itse sain koiran (beagle) kun Suomessa ensimmäistä kertaa luovutettiin koe-eläinkoiria eläkekoteihin. Ennenhän ne on lopetettu sen jälkeen kun koe-eläinura on ohi. Näitä koiria annettiin vain kokeneisiin koteihin koska tosiaan eivät olleet sisäsiistejä, hiljaiseksi opetettuja tai tottuneet ulkoiluun. Mutta yllättävän äkkiä oppi talon tavat, mitä varmaan edesauttoi että mulla on 2 muuta koiraa, joiden "alaiseksi" laumassa tämä beagle asettui ja alkoi matkia niitä.
Vierailija kirjoitti:
Haluan valita koiran tarkkaan, tietää sen vanhempien taustat ja luonteet. Haluan koiralle turvallisen pentujaan, niin kasvattajalla kuin meilläkin. Haluan kasvattaa kouran pennusta asti itse. Haluan tietää, mitä saan. Koira on eläin ja sen toimintaa ohjaavat vaistot ja aiemmat kokemukset, tästä syystä valitsen pennun ja sen taustat tarkkaan, samasta syystä en ota löytökoiraa.
Taustojen tarkka tarkastelu ei takaa mitään. Tutkimme geenikartat, historiat ja kaiken mahdollisen. Kaikki piti olla ok. Yksivuotiaana puhkesi allergia, joten hypoallergisella dieetillä mennään, eikä varovaisista yrityksistä huolimatta mikään ruoka-aine tunnu sopivan. Kaksivuotiaana todettiin rakenteellinen vika jaloissa, joka aiheuttaa niverikkoa ja jatkuvia kipuja. Isot leikkaukset edessä eikö tietoa tuleeko koira koskaan kivuttomaksi. Edelliset maalaismiljöön juhlasekoituksemme porskutivat sitkeinä ja kivuttomina korkeisiin ikälukemiin.
En tiedä, pystyykö siltä leikkaamaan kynnet, tai hoitamaan turkkia ainakaan alussa. Meillä oli koira, joka kuoli alkuvuodesta. Pikkuhiljaa olemme ruvenneet miettimään uutta ja tämä pieni koira tuli nyt vähän yllättäen tietoomme. Sitä ei voi edes lenkittää, niin arka se on. Meillä on iso aidattu piha, joten ensalkuun ulkoilu voisi tapahtua siellä. Mutta voiko tuollaisesta koirasta tulla ihan luottavaista vai onko 5 vuotta liian pitkä aika olla oman onnensa nojassa?