Te koiraa haluavat, miksi ette hae eläintalosta löytökoiraa

Suomessa on hyvin vähän löytökoiria, käytännössä ei juuri lainkaan. Kotia vaihtavia eläinsuojeluyhdistyksillä on joitakin, valitettavan usein ne ovat haastavia koiria luonteeltaan tai sitten hyvin isoja, metsästyskoiria. Kivoja, pieniä perhekoiria harvoin hylätään.

Yleensä vanhempia ongelmakoiria joilta jäänyt koulutus väliin. Tai muuten vaan sairaita. Ei ole ihan helppoja tapauksia.

Tai edellisen omistajan pieksämiä viekkaita karvaturreja valmiina puremaan jokaista satunnaista ohikulkijaa.

Haluan valita koiran tarkkaan, tietää sen vanhempien taustat ja luonteet. Haluan koiralle turvallisen pentujaan, niin kasvattajalla kuin meilläkin. Haluan kasvattaa kouran pennusta asti itse. Haluan tietää, mitä saan. Koira on eläin ja sen toimintaa ohjaavat vaistot ja aiemmat kokemukset, tästä syystä valitsen pennun ja sen taustat tarkkaan, samasta syystä en ota löytökoiraa.

Koska en halua lehmän kokoista koiraa jota saan irrotella lasten ja lasten kavereiden naamasta.

Pyrin yleensäkin välttämään yllätyksiä ja yritän olla hankkimatta ongelmia itselleni.

Hyi, kuka nyt käytettyä koiraa kotiinsa haluaisi?

Minulla on noita kodinvaihtajia ollut ja on edelleen. Ovat haastavia koiria, eivätkä sovellu kokemattomalle. Täytyy olla äärettömän pitkä pinna ja lempeä luonne. Et saa suuttua koiralle missään tilanteessa tai luottamusta ei koskaan pääse syntymäänkään. Ihan siis oikeasti, älkää ottako kodinvaihtajaa, jos ette osaa toimia koirien kanssa ja jos on vähänkään epäilystä ettei koiraa ole kohdeltu arvokkaasti aiemmin.

Löytöeläinkoirien kanssa saa olla aika tarkkana. Itse olen hankkinut ensimmäisen koirani löytöeläintalosta. En todellakaan suosittele jokaiselle tätä keinoa. Itselläni oli kyllä aikaisempia kokemuksia koirista, mutta ei omaa koiraa.

Tarkkailin ja tutkin koiria aika paljon ja otin lopulta fiiliksen takia erään 2-vuotiaan sekarotuisen. Hyvin kävi, se vaisto olisi voinut viedä myös ihan toiseen suuntaan. Koira oli todella alistuva ja totteleva. Oikein sydäntä riipaisi se alun pelko ja maassa möyriminen. Ajan saatossa koira sai onneksi itsevarmuutta ja elämänilonsa takaisin. Tiedä sitten millainen hirviö edellinen omistaja on ollut, koska koira ei alun sisäsiisteyden oppimisen jälkeen ole tehnyt mitään pahaa. Toisia koiria välttelee ulkona. Ei siitä varmaan olisi vastusta murhaajaraiskaajaa kohtaan, jos sellainen vastaan tulisi :D

Mutta koira, jonka historiaa ei tiedä, vaatii todella keskittymistä siihen koiraan. Ja näissä tapauksissa yleensä pitää itse sopeutua koiran luonteeseen, eikä toisinpäin. Toki se on omanlaisensa haaste ja itse nautin tästä. Kuitenkin herkästi itseäänkin puolustava koira saadaan oppimaan tavoille, kun jaksaa siihen kasvatukseen ja luottamuksen rakentamiseen keskittyä. Siellä sen tarhassa näkee, miten koira käyttäytyy. Tai siitä käytöksestä saa jo viitteitä, minkälaisen koiran on saamassa itselleen.

Aika moni myös haluaa pennun, niitä ei löytöeläinkodeista löydy. Itse taas en niin välitä pennuista, vaikka onhan nekin söpöjä.

siks koska otinkin löytökissan. 

Vierailija kirjoitti:

Haluan valita koiran tarkkaan, tietää sen vanhempien taustat ja luonteet. Haluan koiralle turvallisen pentujaan, niin kasvattajalla kuin meilläkin. Haluan kasvattaa kouran pennusta asti itse. Haluan tietää, mitä saan. Koira on eläin ja sen toimintaa ohjaavat vaistot ja aiemmat kokemukset, tästä syystä valitsen pennun ja sen taustat tarkkaan, samasta syystä en ota löytökoiraa.

Perustelet hyvin mielipiteesi ja sulla on tuohon toki täysi oikeus. On hyvä, että tiedät että pennun luonteeseen vaikuttaa pentuajan lisäksi myös emon luonne, vaikutus voi olla jopa 80 prosenttinen, hyvässä ja pahassa.

Siispä, kysyn teiltä, jotka otatte pennun, jonka vanhempia ette tunne, että miksi te ette ottaisi löytökoiraa? Tällainen pentu kun on yhtä mysteeri kuin aikuinen löytökoira..

Itselläni on kaksi löytyökoiraa ja kolmas jo kuollut. Mitään ongelmia ei ollut vaikka koiria oli selvästi hakattu. Sisäsiistiksi oppivat kaikki hyvin nopeasti. Uskollisia ystäviä olivat ja kärsivällisellä rakkaudella ystävää kohtaan omaa varjoaann pelkäävästä koirasta tuli perheemme klovni 2 vuodessa. 

Sen sijaan lenkillä näkee usein näitä ihmisen pilaamia muotovaliopentuja.. Tärkein kysymys koiranhankinnassa on, osaanko minä kouluttaa koirani jos sillä on ongelmia vai en? Jos vastaus on ei, niin älä hanki mitään koiraa. Löytötaloissa on jo riittävästi sisäsiisteyden puutteen takia poisannettuja koiria, rähjääjiä.. jne.. 

nim. ei enää ikinä pentua (tai pentuajan sisälle pissaamisia)

Vuh vuh kirjoitti:

Minulla on noita kodinvaihtajia ollut ja on edelleen. Ovat haastavia koiria, eivätkä sovellu kokemattomalle. Täytyy olla äärettömän pitkä pinna ja lempeä luonne. Et saa suuttua koiralle missään tilanteessa tai luottamusta ei koskaan pääse syntymäänkään. Ihan siis oikeasti, älkää ottako kodinvaihtajaa, jos ette osaa toimia koirien kanssa ja jos on vähänkään epäilystä ettei koiraa ole kohdeltu arvokkaasti aiemmin.

Sanoisin, että tarvitaa eläinrakkautta ja halua hankkia tietoa. Itse olen "vahingossa" hankkinut lomamatkalta ekan koirani, jota oli selvästi kohdeltu kaltoin kaikin mahdollisin konstein. Nyt kotona on jo muutama vastaava koira ja kaikista ongelmista (huonekalujen jyrsiminen, merkkaaminen) on selvitty ihan ns. peruskoulupohjalta. 

Itse en pidä siitä, että omistajat pelotellaan jo valmiiksi niin, että jos tulee ongelmia koira sysätään heti toiseen kotiin. Ihan maalaisjärjellä ja muutamalla kirjalla pääsee jo hyvin pitkälle + sillä että omaan koiraan on luotu hyvä suhde, kuin hyvään kaveriin. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on hyvin vähän löytökoiria, käytännössä ei juuri lainkaan. Kotia vaihtavia eläinsuojeluyhdistyksillä on joitakin, valitettavan usein ne ovat haastavia koiria luonteeltaan tai sitten hyvin isoja, metsästyskoiria. Kivoja, pieniä perhekoiria harvoin hylätään.

Rekku Rescuen kautta saa Virosta. Mutta tosiaan jos ei varmuutta koiran taustasta ja siitä ettei ole ongelmatapaus, niin en ottaisi.

Siksi, koska siellä ei ole minulle sopivaa koiraa. En halua mitään ajokoira-tai sakemannisekoitusta mitä kodittomat koirat usein on. En myöskään halua mitään ongelmatapausta, mitä kodittomat usein jollain tasolla on.

Ottaisin heti jos olisi. En ole Oulun enkä lähiseutujen eläinyhdistysten sivuilla nähnyt koskaan yhtään löytökoiraa.

Kuollut koira on paras koira. Naapurin koira kuoli ja haukkuminen ei häiritse enää. Syynä haukkumiseen saattoi olla että vanhuuttaan olisi tarvinnut useimmin pissalenkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska siellä ei ole minulle sopivaa koiraa. En halua mitään ajokoira-tai sakemannisekoitusta mitä kodittomat koirat usein on. En myöskään halua mitään ongelmatapausta, mitä kodittomat usein jollain tasolla on.

Mikset, voiko parempaa sekoitusta ollakaan? Saksanpaimenkoira on älykäs, lojaali ja vahva, ajokoira puolestaan äärettömän kiltti pahallekin ihmiselle ja luonne on loppuun saakka ihmistä miellyttävä. Tuohan on oikein täydellinen sekarotuinen. Ja taatusti helposti koulutettava koira kun on schäferiä mukana. :)

Tiedossani on kaltoin kohdeltu hyvin pieni sekarotuinen koira, saattaa olla osaksi jack russelin terrieri, chihuahua tms, pelokas ja tärisevä koira, arviolta 5-vuotias. Uskaltaako sellaista ottaa? Tuleeko siitä yhtään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Tiedossani on kaltoin kohdeltu hyvin pieni sekarotuinen koira, saattaa olla osaksi jack russelin terrieri, chihuahua tms, pelokas ja tärisevä koira, arviolta 5-vuotias. Uskaltaako sellaista ottaa? Tuleeko siitä yhtään mitään?

Eiköhän siitä tule, mahdollisuus kannattaa antaa jos koiralle kotona paikka on :) Asioita helpottaa että koira on pieni. Niin on ainakin se pelko pois suljettua että et itse pärjää koiran kanssa. Välillä kauhistuttaa nämä jotka ottaa ilman oikein mitään koirakokemusta isoja ongelmakoira-rescueita, ja sitten ei uskalleta esim. leikata niiltä kynsiä tai harjata kun koira puree.

En voi ottaa isoa koiraa, minulla on sairauksia joiden takia ulkoilutusmahdollisuuteni ovat varsin rajoitetut. En pystyisi tarjoamaan isolle koiralle tarpeeksi liikuntaa. Pieniä koiria taas on rescuepaikoissa tarjolla harvoin.

Varmaan tulevaisuudessa harkitsen, kun on sitten aikaa sille koiralle. Meillä oli yksi kodinvaihtaja, en tiedä mitä kamalaa sille oli tehty (niinkuin tuolla ylempänäkin oli). Todella pelokas ja alistuva. Kesti kauan, ennenkuin koira sai itseluottamuksen takaisin. Mutta ne vaatii superpaljon enemmän aikaa, kerätä molemminpuolista luottamusta ja tutustua siihen koiraan ihan rauhassa. Nyt ei ole aikaa. Tosin ei ole millaisellekkaan koiralle aikaa tällä hetkellä.