Mikset adoptoi koditonta pentua?

Vierailija kirjoitti:

Aivan älytöntä roudata tänne koiria ulkomailta. On riski että tuovat mukanaan ties mitä tauteja. Älyvapaimmat varmaan hakevat salaa eivätkä edes eläinlääkärillä käytä.

Oletan että viittaat tässä trendirotujen jalostuskoiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodinvaihtajissa herää kysymys miksi omistaja tahtoo koirastaan eroon. Joo kaikillahan on tietysti allergia puhjennut ihan yllättäen. Osalla onkin.

Syitä koirasta luopumiseen on muitakin kuin allergia. On muitakin sairauksia, jotka hankaloittavat koiran pitämistä. Joku voi luopua koirasta esim. maalta kaupunkiin muuton vuoksi, jos koira on ns. ulkokoira, eli ei sopeutuisi kerrostaloelämään. Tai sitten koiran omistaja kuolee, eikä kukaan perillisistä pysty pitämään koiraa itsellään.

Aitoja syitä on monia, mutta pointtini oli se, että jotkut ihmiset myös valehtelee. Koiralle on helpompi löytää uusi koti jos sanoo, että luopuu koirasta vaikka muuton takia sen sijaan että sanoisi, että muutan, koska sain asunnostani häädön kun koira yksin ollessaan haukkuu tuntikausia putkeen. 

En halua ottaa sitä riskiä sillä en tosiaan oikeasti välttämättä osaisi koiraa auttaa. Ahdistunut tai ongelmainen koira tarvitsee kokeneemman omistajan. 

Koiran pelastaminen on epäilemättä hyvä juttu useimmille pelastetuille koirille yksilötasolla (vaikka toki rescuekoiria, etenkin pentuja, myös tehtaillaan ja pidetään aliravittuina ja sairaina, jotta ostajan hoivavietti heräisi). Minulla ei kuitenkaan ole kompetenssiä arvioida kokonaistilannetta, joten luotan näihin kahteen mielestäni luotettavaan tahoon, jotka eivät knanata rescue-toimintaa:

HeSy: http://www.hesy.fi/arkisto/info/rescue-tiedote.htm

Eläinlääkäriliitto: http://m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/elainlaakarilehti--tuontikoir…

rotukoiran omistaja kirjoitti:

En ottaisi rescue koiraa sen vuoksi että olen asunut kolmen rescue koiran yläkerrassa viisi vuotta. Kun perhe tuotti koirat Suomeen, oli oikein iso lehtiartikkeli näiden kolmen pelastamisesta Espanjan kaduilta. Hyvä ja jalo asia sinänsä kun ajattelee koirien parasta. Me yläkerrassa asuvat kuitenkin jouduimme kuuntelemaan sitä ulvontaa aina kun alakerran perhe oli poissa kotoa. Siinä ei kaunis keskustelu porukan kanssa tuonut minkäänlaista edistystä. Pois oli muutettava.

Pointtina tässä siis se, että et todellakaan voi tietää millaisen alkutaipaleen koirat ovat elämälleen saaneet. Eroahdistukset, joista niistä suuri osa kärsii ovat vielä pieniä ongelmia.

t. rotukoiran omistaja

Minulla on kokemus kolmesta aikuisesta kodinvaihtajastani. Yksi tuli suoraan perheestä (Suomessa) ja kaksi tarhalta Espanjasta. Se, joka on möykännyt yksin ollessaan, on se suomalainen rotukoira, joka tuli suoraan perheestä, jossa sen ei ole tarvinnut olla pitkiä aikoja yksin. Sekin koira toki asettui, kun oppi rytmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodinvaihtajissa herää kysymys miksi omistaja tahtoo koirastaan eroon. Joo kaikillahan on tietysti allergia puhjennut ihan yllättäen. Osalla onkin.

Syitä koirasta luopumiseen on muitakin kuin allergia. On muitakin sairauksia, jotka hankaloittavat koiran pitämistä. Joku voi luopua koirasta esim. maalta kaupunkiin muuton vuoksi, jos koira on ns. ulkokoira, eli ei sopeutuisi kerrostaloelämään. Tai sitten koiran omistaja kuolee, eikä kukaan perillisistä pysty pitämään koiraa itsellään.

Aitoja syitä on monia, mutta pointtini oli se, että jotkut ihmiset myös valehtelee. Koiralle on helpompi löytää uusi koti jos sanoo, että luopuu koirasta vaikka muuton takia sen sijaan että sanoisi, että muutan, koska sain asunnostani häädön kun koira yksin ollessaan haukkuu tuntikausia putkeen. 

En halua ottaa sitä riskiä sillä en tosiaan oikeasti välttämättä osaisi koiraa auttaa. Ahdistunut tai ongelmainen koira tarvitsee kokeneemman omistajan. 

Ahdistuneita ja ongelmaisia koiria ei adoptoida helposti eteenpäin eikä varsinkaan harjaantumattomille koiranomistajille. Multa ainakin kysyttiin tarkkaan kokemus koirista ja millainen elämäntilanne ja sen perusteella suositeltiin koiraa, joka sopisi minulle. Järjestöt tsekkaa koirat etukäteen ja katsovat, mitkä koirista sopivat vielä adoptoitaviksi ja millaiseen perheeseen. Jos koira on todella traumatisoitunut, niin eihän niitä tietenkään voi adoptoida eteenpäin, varsinkaan sellaiselle omistajalle, jolla ei ole kokemusta traumatisoituneen koiran kuntouttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodinvaihtajissa herää kysymys miksi omistaja tahtoo koirastaan eroon. Joo kaikillahan on tietysti allergia puhjennut ihan yllättäen. Osalla onkin.

Syitä koirasta luopumiseen on muitakin kuin allergia. On muitakin sairauksia, jotka hankaloittavat koiran pitämistä. Joku voi luopua koirasta esim. maalta kaupunkiin muuton vuoksi, jos koira on ns. ulkokoira, eli ei sopeutuisi kerrostaloelämään. Tai sitten koiran omistaja kuolee, eikä kukaan perillisistä pysty pitämään koiraa itsellään.

Aitoja syitä on monia, mutta pointtini oli se, että jotkut ihmiset myös valehtelee. Koiralle on helpompi löytää uusi koti jos sanoo, että luopuu koirasta vaikka muuton takia sen sijaan että sanoisi, että muutan, koska sain asunnostani häädön kun koira yksin ollessaan haukkuu tuntikausia putkeen. 

En halua ottaa sitä riskiä sillä en tosiaan oikeasti välttämättä osaisi koiraa auttaa. Ahdistunut tai ongelmainen koira tarvitsee kokeneemman omistajan. 

Tämä on niin totta että ihmiset valehtelee päästäkseen eroon ongelmakoirasta, vanhempani ostivat vuosia sitten koiran, joka ei edellisten omistajien mukaan tullut toimeen heidän lapsiensa kanssa. Todellisuudessa koira ei tullut toimeen kenenkään kanssa, ei ihmisten eikä eläinten, ja sillä oli epilepsia ja sydänvika, mistä edellinen omistaja ei sanonut mitään.

Minulla tuli espanjalaisen rescuen lisäksi passin välissä muutama vuosia vanha eläinlääkärin paperi, joista selvisi koiran oikea syntymäpäivä, milloin steriloitu (vuosia ennen kodinvaihtoa) ja vanhoja rokotteita. Eivät ne kaikki koirat ole kadulta pyydystettyjä vaan iso osa tulee suoraan kodeista. Siellä paska kulttuuri sallii viedä koiran tunnontuskitta tarhalle, kun ei vaan jaksa enää itse pitää siitä huolta. 

Hesyn kannanotosta sitaatti ja samalla vastaus ap:lle:

"Yleisimpiä rescue-koirien ongelmia ovat eriasteiset häiriökäyttäytymiset yksin jäämisessä (haukkuminen, ulvominen, kodin ja irtaimiston tuhoaminen) sekä rähjääminen muille koirille ja/tai ihmisille. Rescue-koiraa ei kannata ottaa, ellei ole aikaa ja ennen kaikkea osaamista vaativankin koiran kouluttamiseen.

Adoptoitavasta koirasta tulee ottaa huomioon sekin, että koiran terveys voi olla heikko. Katukoirat ovat usein sisäsiittoisia ja niillä on paljon perinnöllisiä sairauksia, kuten lonkkavikaa ja muita luuston kasvuhäiriöitä, sokeutta tai huononäköisyyttä, luonnevikoja ja arkuutta. Lisäksi koirat ovat joutuneet selviytymään ankarissa olosuhteissa huonolla ravinnolla, niillä on tappeluhaavoja, hammasmurtumia ja liikenteessä saatuja huonosti parantuneita vammoja. Sairauksien ja vammojen tutkiminen vaatii erityistä asiantuntemusta niiltä eläinlääkäreiltä, jotka tutkivat koiria. Tutkiminen lisää kustannuksia, mutta se on välttämätöntä, koska kyseessä ovat usein ne kaikkein huono-osaisimmat koirat. Mikäli tutkimuksia ei tehdä kohdemaassa, kaatuvat kustannukset koiran ottajalle, kun koiraa joudutaan Suomessa käyttämään eläinlääkärissä. Adoptoijan on syytä arvioida omat voimavaransa ja taloudellinen tilanne; riittävätkö resurssit pahimmillaan koko koiran eliniän kestävään lääkitsemiseen ja hoitamiseen."

Kiitos linkistä, olen löytöeläinkodeista jo koiraa etsinytkin mutta niissä on (onneksi) ollut tosi vähän valikoimaa ja kun etsin toisen koiran kaveriksi sopivaa niin ei voi ottaa ihan minkälaista koiraa tahansa. Tuolla kulkureissa olisi vaihtoehtoja.

Itsellä on kokemusta kalliista rotukoirasta, luotettavalta kasvattajalta hankittuna, joka valitettavasti on sairaampi kuin varmasti moni rescue-koira. Löytyy perinnöllistä parantumatonta sairautta ja rakenteen aiheuttamia ongelmia. Rakas se on silti, holtittomasti on mennyt eläinlääkäriin rahaa mutta se on vain rahaa.

"Tietää mitä saa, kun ostaa rotukoiran" on lause jota en ikinä käyttäisi, et todellakaan tiedä mitä saat.

Koska tiedän mitä haluan, sekarotuisten/taustaltaan tuntemattomien koirien kanssa ei ole mitään suuntaa-antavaakaan takuuta siitä, mitä tulee. En halua pelata arpapeliä lemmikin luonteen, koon ja käyttöominaisuuksien kanssa. Enkä voisi edes tarjota parasta mahdollista kotia koiralle, joka ei ole tähän kotiin sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos linkistä, olen löytöeläinkodeista jo koiraa etsinytkin mutta niissä on (onneksi) ollut tosi vähän valikoimaa ja kun etsin toisen koiran kaveriksi sopivaa niin ei voi ottaa ihan minkälaista koiraa tahansa. Tuolla kulkureissa olisi vaihtoehtoja.

Itsellä on kokemusta kalliista rotukoirasta, luotettavalta kasvattajalta hankittuna, joka valitettavasti on sairaampi kuin varmasti moni rescue-koira. Löytyy perinnöllistä parantumatonta sairautta ja rakenteen aiheuttamia ongelmia. Rakas se on silti, holtittomasti on mennyt eläinlääkäriin rahaa mutta se on vain rahaa.

"Tietää mitä saa, kun ostaa rotukoiran" on lause jota en ikinä käyttäisi, et todellakaan tiedä mitä saat.

Todellakin tietää. Jos ottaa koiran suvusta, jossa on perinnöllistä, parantumatonta sairautta, otat riskin saada sen koirallesikin. Jos ottaa tappijalan tai lyttykuonon, tietää saavansa myös rakenteen aiheuttamia ongelmia. Rescueiden kanssa ei yleensä voi tutustua vanhempiin tai vielä vähemmän muuhun sukuun.

Vierailija kirjoitti:

Hesyn kannanotosta sitaatti ja samalla vastaus ap:lle:

"Yleisimpiä rescue-koirien ongelmia ovat eriasteiset häiriökäyttäytymiset yksin jäämisessä (haukkuminen, ulvominen, kodin ja irtaimiston tuhoaminen) sekä rähjääminen muille koirille ja/tai ihmisille. Rescue-koiraa ei kannata ottaa, ellei ole aikaa ja ennen kaikkea osaamista vaativankin koiran kouluttamiseen.

Adoptoitavasta koirasta tulee ottaa huomioon sekin, että koiran terveys voi olla heikko. Katukoirat ovat usein sisäsiittoisia ja niillä on paljon perinnöllisiä sairauksia, kuten lonkkavikaa ja muita luuston kasvuhäiriöitä, sokeutta tai huononäköisyyttä, luonnevikoja ja arkuutta. Lisäksi koirat ovat joutuneet selviytymään ankarissa olosuhteissa huonolla ravinnolla, niillä on tappeluhaavoja, hammasmurtumia ja liikenteessä saatuja huonosti parantuneita vammoja. Sairauksien ja vammojen tutkiminen vaatii erityistä asiantuntemusta niiltä eläinlääkäreiltä, jotka tutkivat koiria. Tutkiminen lisää kustannuksia, mutta se on välttämätöntä, koska kyseessä ovat usein ne kaikkein huono-osaisimmat koirat. Mikäli tutkimuksia ei tehdä kohdemaassa, kaatuvat kustannukset koiran ottajalle, kun koiraa joudutaan Suomessa käyttämään eläinlääkärissä. Adoptoijan on syytä arvioida omat voimavaransa ja taloudellinen tilanne; riittävätkö resurssit pahimmillaan koko koiran eliniän kestävään lääkitsemiseen ja hoitamiseen."

Oma rescue ei ole katukoira, vaan enemmänkin sohvan koristeena ja lasten leikkikaluna ollut todella hellyttävä tapaus. Totta on, että kuluihin kannattaa varautua, koiran hammashoitoon upposi satoja euroja täällä Suomessa, mutta muuten koira oli täysin terve. Käytösongelmia toki oli, koska koiraa oli ilmeisesti kuritettu ruumiillisesti ja vedelty hännästä ja ties mitä. Eroahdistusta oli, mutta koira oppi siitä muutaman kuukauden aikana eroon, mutta tässä tietysti auttoi se että en ollut kokopäivätöissä sinä aikana, kun koulutin koiraa olemaan yksin. Loppujen lopuksi, parin kolmen vuoden kouluttamisella ja pitkällä pinnalla, koirasta on tullut ehkäpä uskollisin mahdollinen kaveri ja en kadu kyllä päivääkään. Mutta missään nimessä ei sovellu ihmiselle, jolla ei ole kokemusta koirien käytösongelmien kitkemisestä ja vaatii todellakin aikaa ja myös rahaa. Halvemmaksi tulee ostaa muutaman tonnin rotukoira.