Olen maisteri, enkä ole koskaan osallistunut sitseihin. Enkä käyttänyt opiskelijahaalareita. Olenko ainut?
Opiskelin ja perustin perhettä samaan aikaan. Nyt olen valmis maisteri ja lapsia on kolme. Tajusin, että olen vain opiskellut, en ole osallistunut yhteenkään luentojen ulkopuoliseen toimintaan millään tavalla. Ei sillä että olisin kaivannut, mieluummin olen ollut kotona lasten kanssa. Olenko ainut vai onko muitakin, jotka ovat "vain opiskelleet"?
Kommentit (34)
Opiskelen yliopistossa tällä hetkellä. Sinänsä pidän bilettämisestä, mutta vain silloin tällöin ja oikeassa seurassa. Kävin siis parissa bileissä ja sitseissä katsomassa, olisiko mun juttu, vaan eipä ollut. Kovin alkoholikeskeistä ja ihmisiin sai tutustuttua aika pintapuolisesti, varsinkin jos ei jaksanut jokaikisissä bileissä juosta. Fiiliskään ei ollut oikein sellainen, mistä nautin. Nykyään jätän siis menemättä, keskityn opiskeluun ja pieneen lapseemme. Ne harvat kerrat, kun on ns. vapaa-ilta olemme sitten mieheni ja minä kavereiden kanssa liikkeellä. Suurin osa heistä on yliopistomaailman ulkopuolelta.
Sitä en sano, etteikö yliopistossa olisi myös kivoja tyyppejä, mutta bileissä en itse heihin törmännyt.. :)
Yks täyspäinenkin sentään, massapellejä on jo ihan tarpeex!
Vierailija kirjoitti:
Saitko ollenkaan kavereita opiskeluajalta??
En nyt varsinaisesti sellaisia, joiden kanssa olisin viettänyt vapaa-aikaa, mutta joiden kanssa tehtiin ryhmätöitä ja ollaan FB-kavereita. Sellaisia, joiden kanssa vietettiin aikaa yliopistolla, käytiin yhdessä syömässä jne.
ap
Opiskelin ammattikorkeakoulussa. En hankkinut haalareita, enkä käynyt yksissäkään bileissä. Minulle keskellä viikkoa juominen on ollut aina jotenkin vieras ajatus . Muutenkaan ne kaverit, joiden kanssa pääosin olin tekemisissä eivät juoneet juurikaan keskellä viikkoa. Viikonloppuna jos oli jotain, niin silloin olisin voinut muuten lähteä, mutta olin uuden tyttöystäväni luona joka viikonloppu toisella paikkakunnalla.
Parin ensimmäisen vuoden jälkeen ei kukaan kavereistani enää käynyt opiskelijabileissä, joten ei tullut itsekään lähdettyä. Parisuhteessa olevana ei tullut siten oikein edes mieleen lähteä, kun ei olisi ollut mitään selkeää seuraa, jonka kanssa lähteä. Viikonloppuisin olin kuitenkin toisinaan baareissa muiden kavereiden kanssa.
Jälkikäteen vähän harmittaa, mutta tosiaan olin sellaisessa elämäntilanteessa tuolloin, että minua ei edes kiinnostanut.
Nyt saatan lähteä uudestaan opiskelijaksi ja mietin, että voisi tällä kertaa vähän jossain käydä. En minä silti haalareita ala hankkimaan enää tässä iässä. Nyt kuitenkin sinkkuna, joten bilettäminen kiinnostaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa miten haalareita ja opiskelijabileitä vihaavat jaksavat nostaa itsensä jalustalle ja esittää olevansa muita parempia. Itsekin aloitin yliopiston vähän vanhempana (23), mutta hankin haalarit ja käyn jonkin verran tapahtumissa, koska se on hauskaa ja tätä väylää pitkin olen saanut paljon kavereita, mutta myös työelämäkontakteja. En tiedä mitä hihhulialoja te opiskelette, jos kuvittelette pääsevänne työelämään ilman kontakteja, koska omalla alallani verkostoituminen on ehdottoman tärkeää, jos haluaa erottua kaikkien työnhakijoiden joukosta.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan esim. sitsaamista edes kerran elämässä, ette te siinä menetä mitään. Sitseillä ei ole pakko vetää perseitä tai riehua, mutta siellä pääsee tapaamaan uusia ihmisiä, nauttimaan hyvästä seurasta ja hauskoista ohjelmanumeroista.
Minä en halveksu sitsejä tai haalareita. Niinä hetkinä, kun joku tapahtumavastaava tuli into piukeena kertomaan haalareista ja miten kannattaa tulla illalla keräämään haalarimerkkejä pubikierrokselta, niin ajattelin vain, ettei se enää siinä vaiheessa elämää koske minua. Aloitin yliopisto-opiskelut vasta 33-vuotiaana, kahden kouluikäisen lapsen äitinä. Ajattelin, että nuo riennot ovat nuoremmille. Jotenkin olisi ollut vähän outoa, että olisin törmännyt lasten kavereiden vanhempiin jollain haalarimerkkikierroksellani keskustan pubeissa..
Vierailija kirjoitti:
Mulla on gradu vielä kesken, mutta perässä tullaan. Ei näin liki nelikymppisenä enää jaksa innostua opiskelijariennoista.
Kyllä minä innostuisin, jos kaikki muutkin olisivat suurin piirtein saman ikäisiä. Ei oikein tunnu kuuluvansa joukkoon sellaisten 19-25v kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mieslukija kirjoitti:
Et ole yksin. Naurettavaa wannabee-suomenruotsalaisuutta.
Suomenruotsalaisethan tunnetusti juo ittensä känniin halvimmalla tuontikaljalla...
Kyllä ainakin minun suomenruotsalaisen kaverin luona saunoessa A. Le Coq on aina päämenu.
Itse olen amislainen, mutta hieman kateellisena seurannut kavereiden amk:ssa opiskelua, kun heillä niin paljon vapaa-ajan "aktivointeja", on peli-iltoja ja bileitä ja laskettelumatkoja, kaupunkisuunnistusta vappuna, mökkireissuja jne. Olisihan se kiva, jos olisi voinut olla osallisena sellaiseen, melko tiivitääkin porukoita heille syntyi. Nyt on jo liian myöhäistä, vaikka amk:hon päättäisinkin mennä, niin taidan jo olla niin vanha, ettei tuollaisiin touhuihin mukaan huolita.
Gradu puuttuu vielä minultakin. En ole ollut yksissäkään sitseissä. Haalaribileissä ramppasin amk-aikoina. Yliopisto-opintojen aikana en ole ollut yksissäkään ylimääräisissä riennoissa.
Vierailija kirjoitti:
Mieslukija kirjoitti:
Et ole yksin. Naurettavaa wannabee-suomenruotsalaisuutta.
Suomenruotsalaisethan tunnetusti juo ittensä känniin halvimmalla tuontikaljalla...
Mua jaksaa aina huvittaa kuvitelmat bättre folkista. :D Minulla on paljon suomenruotsalaisia kavereita ja ihan samanlaisia känniääliöitä ne on kuin suomenkielisetkin. Ehkä jossain helsinkiläisissä hienostosuvuissa on toisin, mutta mun kavereilla ei ainakaan ole sivistystä tai vanhaa/uutta rahaa sen enempää kuin mullakaan. t. paljasjalkainen nikkiläläinen (Sipoo)
minulla on 2 maisteritutkintoa, toisen aloitin 21 vuotiaana ja lopetin 27 vuotiaana
toisen tein nyt 44-45 vuotiaana, mihinkänä sosiaaliseen en ole osallistunut toisen tutkinnon aiana
en tiedä edes mikä on sitsit, varmaan joku bile
ei ole ollut haalareita ja opiskelijabileissä en ole käynyt kuin kai 2 kertaa eka tutkinnon aikana kun olin vielä teinix
mies 45 v
Kävin yliopiston kahdessa vuodessa + gradun tein työn ohessa, ei siinä paljoa sitseilty.
En minäkään, perhe kun oli jo valmiina. Opiskelin sellaisessa yliopistossa, jossa oli yleensä tavoitteena valmistuminen eikä hauskanpito, varsinkin meillä varttuneemmilla opiskelijoilla.