Miten kertoa kohteliaasti, että naisella viiksikarvoja?

Osta viiksivahaa ja vinkkaa, että sille voisi olla käyttöä.

Osta hänelle partakone, ei tarvi sanoja

Muistan kun istuskelin penkillä ja aurinko paistoi suoraan kasvoille. Eräs mies sanoi " sinulla on viiksikarvoja!" Oli aika hämmentävä tilanne kun kukaan muu ei edelleenkään ole moisia minulle sanonut. Olisi pitänyt vain todeta tälle, että kappas niin on sinullakin!

Sinä, jolla on viikset. Tiedätkö, sanoin kerran baarissa humalassa jollekin tiskillä notkuvalle miehelle, että "hei sulla on tosi makeet pitkät ripset!"Siis ne olivat oikeasti tuuheat ja pitkät ja siistit. Se mies lähti siitä hyvin äkkiä pois. Jätti juomat tilaamatta. :D En tiedä miksi minun piti sanoa se hänelle ääneen (humala?) :) Luulen silti, että hän pystyy vielä näyttäytymään ulkona.

Sano että movember meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Ei kantsi sanoo tai jäät takuulla ilman pimppii. :)

No ei kai kukaan mitään parrakasta naista muutenkaan panisi?

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun istuskelin penkillä ja aurinko paistoi suoraan kasvoille. Eräs mies sanoi " sinulla on viiksikarvoja!" Oli aika hämmentävä tilanne kun kukaan muu ei edelleenkään ole moisia minulle sanonut. Olisi pitänyt vain todeta tälle, että kappas niin on sinullakin!

Itse olisin luultavasti todennut: Niinpä onkin, mistäs sulle saataisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun istuskelin penkillä ja aurinko paistoi suoraan kasvoille. Eräs mies sanoi " sinulla on viiksikarvoja!" Oli aika hämmentävä tilanne kun kukaan muu ei edelleenkään ole moisia minulle sanonut. Olisi pitänyt vain todeta tälle, että kappas niin on sinullakin!

Itse olisin luultavasti todennut: Niinpä onkin, mistäs sulle saataisiin.

Eiköhän sillä miehellä olisi viikset ollu jos hän sellaiset haluaisi. Oletko vähän yksinkertainen?

Vierailija kirjoitti:

Sinä, jolla on viikset. Tiedätkö, sanoin kerran baarissa humalassa jollekin tiskillä notkuvalle miehelle, että "hei sulla on tosi makeet pitkät ripset!"Siis ne olivat oikeasti tuuheat ja pitkät ja siistit. Se mies lähti siitä hyvin äkkiä pois. Jätti juomat tilaamatta. :D En tiedä miksi minun piti sanoa se hänelle ääneen (humala?) :) Luulen silti, että hän pystyy vielä näyttäytymään ulkona.

Miten tämä liittyi aiheeseen? Luuletko, ettei nainen kehtaisi mennä ulos jos joku toteaisi, että hänellä on viiksikarvoja? Taisi tuo mainitsemasi mieskin kauhistua enemmän humalatilaasi kuin ripsikommenttia, joka ei ollut mitenkään ihmeellinen.

Voit olla huoleti, olen tietoinen viiksistäni. Pidän kovasti pikku amisviiksistäni eikä minulla ole mitään aikeita nyppiä niitä pois.

Jos sulla heppi lerpsahtaa viiksikarvojen vuoksi, niin suosittelen hakeutumaan viiksettömien naisten seuraan. Jos olet taas jos toivottoman rakastunut viiksivalluusi, niin totuttele, totuttele. Ehkä voit jossain vaiheessa yrittää inistä varovasti, että tahtoisit nähdä miltä naisesi näyttäisi ilman viiksiä. Tai ostaa partahöylän joululahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun istuskelin penkillä ja aurinko paistoi suoraan kasvoille. Eräs mies sanoi " sinulla on viiksikarvoja!" Oli aika hämmentävä tilanne kun kukaan muu ei edelleenkään ole moisia minulle sanonut. Olisi pitänyt vain todeta tälle, että kappas niin on sinullakin!

Itse olisin luultavasti todennut: Niinpä onkin, mistäs sulle saataisiin.

Eiköhän sillä miehellä olisi viikset ollu jos hän sellaiset haluaisi. Oletko vähän yksinkertainen?

Ei kaikille miehille kasva viikset, vaikka ne kuinka haluaisi. Että kukahan se yksinkertainen on?

Onpa täällä (ainakin olevinaan) itsevarmoja naisia. Itse olen onneksi vaalea ja "viikset" ovat toooosi hienoja vaaleita minihöytyviä.

Siksi huomaan monesti ihmetteleväni, että miten jotkut naiset eivät yhtään häiriinny niistä mustista Magnum-viiksistään siinä nenän alla. Onko poistaminen todella niin hankalaa/eikö ne viikset oikeasti haittaa?

Sillä ihan rehellisesti, ei ne karvat ainakaan kaunistus ole...

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä (ainakin olevinaan) itsevarmoja naisia. Itse olen onneksi vaalea ja "viikset" ovat toooosi hienoja vaaleita minihöytyviä.

Siksi huomaan monesti ihmetteleväni, että miten jotkut naiset eivät yhtään häiriinny niistä mustista Magnum-viiksistään siinä nenän alla. Onko poistaminen todella niin hankalaa/eikö ne viikset oikeasti haittaa?

Sillä ihan rehellisesti, ei ne karvat ainakaan kaunistus ole...

On vaikea poistaa, kun on herkkä iho. Vahoista ja nyppimisestä menee iho huonoksi ja tulee näppylöitä eikä laserointikaan tehonnut. Ja kyllä itseäni asia häiritsee. Ole onnellinen vaaleista minihöytyvistäsi. Minulla on vaalealla iholla paksua mustaa karvaa, enkä todellakaan ole sitä tilannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä (ainakin olevinaan) itsevarmoja naisia. Itse olen onneksi vaalea ja "viikset" ovat toooosi hienoja vaaleita minihöytyviä.

Siksi huomaan monesti ihmetteleväni, että miten jotkut naiset eivät yhtään häiriinny niistä mustista Magnum-viiksistään siinä nenän alla. Onko poistaminen todella niin hankalaa/eikö ne viikset oikeasti haittaa?

Sillä ihan rehellisesti, ei ne karvat ainakaan kaunistus ole...

On vaikea poistaa, kun on herkkä iho. Vahoista ja nyppimisestä menee iho huonoksi ja tulee näppylöitä eikä laserointikaan tehonnut. Ja kyllä itseäni asia häiritsee. Ole onnellinen vaaleista minihöytyvistäsi. Minulla on vaalealla iholla paksua mustaa karvaa, enkä todellakaan ole sitä tilannut.

Ok, kiitos tiedosta. Harmillista kyllä tuollainen, mutta niinpä meillä jokaisella taitaa olla niitä "vähemmän kauniita" piirteitä, joita ei itselleen ole tilannut... elämä se vaan on.

Miksi sun on niistä kerrottava? En tajua.

Tämä liippaa sikäli omaa kokemusta, että joskus nuorena ja lapsellisena kerkesin hetkisen tapailla tyttöä, joka näin jälkeenpäin ajatellen todennäköisesti kärsi pcos:stä. Olin jo oikeastaan melkoisen ihastunutkin. Tytsä oli todella herttainen ja minä kehittelin hädintuskin teini-iän ohittaneessa mielessäni meistä jo vuosisadan rakkaustarinaa.

Loppujen lopuksi pitkät partakarvat leuan alla vain olivat liikaa. Ne olivat rehellisesti usean sentin mittaisia ja kähäriä. Ja niitä oli paljon. Itseäni asia ei haitannnut, mutta tajusin, että jossakin vaiheessa tytön tutustuminen kavereihini olisi ollut ohjelmassa. Sen jälkeen vittuilun määrä olisi yksinkertaisesti vain ollut loputon.

Mietin oikeasti useita päiviä että mitä helkkaria tekisin. Minulla ei ollut mitään ideaa, että miten olisin vinkannut häntä ajamaan partansa pahoittamatta täydellisesti hänen mieltään. Tilanne oli kertakaikkisen epätoivoinen!

Lopulta sitten en keksinyt muuta, kuin kehitellä onnettoman sepityksen siitä, miten vika ei ollut hänessä vaan minussa ja miten en vain yksinkertaisesti pystynyt jatkamaan hänen kanssaan. Pistin siis poikki yrittäen viimeiseen asti varjella hänen tunteitaan, koska ihan oikeasti välitin niistä.

Tunsin muuten oloni pitkän aikaa harvinaisen kurjaksi tuon jälkeen.

Mutta mitä ihmettä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä? Jälkeenpäin ajatellen olisi vain pitänyt valita sopiva aika ja hetki ja sanoa mahdollisimman kauniisti.