Lue keskustelun säännöt.
Raiskauksenkaltainen kokemus uskonnollisessa avioliitossa
Andrea
19.02.2017 |
Minä ja mieheni olemme lapsuudestamme saakka kuuluneet tiukkaan uskonnolliseen ryhmään. Olimme molemmat teini-ikäisiä eksyksissä olevia lapsia naimisiin mennessämme, emmekä tienneet seksistä mitään. Hääyö oli ensimmäinen kertamme. Sinä yönä tapahtui kauheita... Minua seksi pelotti, ällötti ja se kävi kipeää, yhdyntä ei onnistunut. Uskonnollisen kasvatuksen mukaan naisen on annettava kun mies haluaa (mies ei sitä sanonut ääneen mutta se on kirjoittamaton sääntö), joten lopulta pyysin miestäni tekemään sen anukseen (sekin sattui tietysti, mutta vähemmän kuin emättimeen - kuvaa hyvin tilanteen kivuliaisuutta). Mies tyydytti siis tarpeensa, samalla kun itkin ja huusin pelosta ja kivusta. Jatkossa en itkenyt ääneen, mielessäni vain. Puudutusaineella sain fyysisen kivun pois myöhemmissä yhdynnöissä. Olen aloittanut terapian nyt vuosien jälkeen ja alkanut voimaantumaan. Terapeutin mukaan kokemukseni on verrattavissa raiskaukseen. Mitä mieltä olette vertauksesta? - juridinen raiskaus se ei ollut, koska en ilmaissut ääneen, että "älä tee sitä". Tosin ilmaisin ääneen, etten halua sitä.. Rakastan miestäni tietyllä ystävällisellä tavalla, mutta en pysty haluamaan häntä kokemusten vuoksi. En koe rakastavani häntä kuin aviomiestä kuuluisi rakastaa. Unelmoin kunnollisesta seksielämästä, oikeasta rakkaudesta, uudesta alusta. Mies katuu ja sanoo muuttuvansa, onkin muuttunut kun uskonnollisuus on jäänyt taka-alalle. Hän on aloittanut terapian myös. Haluaisin erota, mies ei. Olen hänen suuri rakkautensa. Onko teidän mielestä oikein erota? Vai onko minulla moraalinen velvollisuus antaa hänelle uusi mahdollisuus katumuksen jälkeen? Meillä on lapsia.
Kommentit (30)
Andrea kirjoitti:
Olisipa tarina keksitty... Mutta se ei ole.
Kiitos kaikille jotka olette kommentoineet, en pysty näistä oikein puhumaan kenekään muun kuin terapeutin kanssa. Sekin on hyvä, mutta halusin saada muitakin näkökulmia.
Anaali-asiaa ihmetteleville: Olin salaa uteliaisuuttani muutaman kerran katsonut pornoa netistä. Jotain oli pakko ahdinkotilanteessa keksiä kun sattui niin paljon. Paniikissa ja peloissani en keksinyt muuta. Käsi ei kelvannut. Sikiöasennossa oli jotain lohduttavaa siinä tilanteessa.
Edelleen en syytä ketään tapahtumista, vaan mietin, teenkö väärin jos lähden heti etsimään uutta alkua - vai pitäisikö antaa miehelle mahdollisuus. Tuntuu että ero tulee joskus kuitenkin, ja en tiedä onko tilanteen pitkittäminen kenellekään hyväksi.
Tähän asti uskoin, kunnes a wild epäuskottava anaaliselitys appears.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä puudutusainetta sä käytit ja mistä sä sitä hommasit?
Vaikuttaa kyllä keksityltä jutulta koko homma.
Hyvä, että olette molemmat alkaneet terapian, kosta se kertoo, että molemmat tuntevat tarvitsevansa apua, uusia ratkaisuja ja ovat avoimia muutokselle. Mihin asioiden läpikäyminen sitten johtaa, sitä ei voi vielä sanoa. Matka on vasta alullaan, mutta kun polun käy rauhassa läpi, vastaus on sen päässä. Syvällisempien tunteitten syntymisen esteenä on sinulla kivuliaat, ikävät, ehkä nöyryyttävätkin kokemukset seksielämästä. Ne tulisi ainakin ensiksi käsitellä pois ennen kuin voidaan sanoa, miten tunteesi lähtevät siitä kehittymään.
Molemmilla teillä on kuitenkin oikeus omaan yksityisyyteen, johtaa se sitten erossa olemiseen tai saman katon alla olemiseen. Ehkä keskeistä on nyt selvittää toinen toisiaan kohtaan tuntemannee kunnioituksen määrä. Jossain vaiheessa on anteeksipyynnön ja mahdollisesti -annon aika. Vasta sitten voit kaiketi katsoa tunneiden määrä ja oletko halukas jatkamaan liittoa vai et.
Provoksi tämän paljastaa sanavalinnat. Kirjoittaa kuin ulkopuolinen, joka yrittää samaistua omien käsitystensä pohjalta luotuun hahmoon.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, nyt alkoi tuntua siltä, että kaikki ei täsmää. Nuori ääriuskonlahkossa oleva nainen, joka ei tiedä seksistä mitään , on täysin kokematon ja sitten pyytää hääyönä tekemään anukseen? Mistä sinä sen keksit? Miten ihmeessä tuli mieleen oikein pyytää sellaista?
Juurikin näin. Eikä sellainen nainen kirjoittaisi aloituksen tekstiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, nyt alkoi tuntua siltä, että kaikki ei täsmää. Nuori ääriuskonlahkossa oleva nainen, joka ei tiedä seksistä mitään , on täysin kokematon ja sitten pyytää hääyönä tekemään anukseen? Mistä sinä sen keksit? Miten ihmeessä tuli mieleen oikein pyytää sellaista?
Juurikin näin. Eikä sellainen nainen kirjoittaisi aloituksen tekstiä
Et voi kirjoittaa juurikin näin, koska partikkeli juuri viittaa sanoihin "täsmälleen, parhaillaan, aivan" jne. Liitepartikkeli -kin taas vastaa sanaa "myös". Et kirjoittaisi aivankin niin, täsmälleenkin niin, joten miksi kirjoitat juurikin niin?
Kun kirjotita "juurikin näin", kirjoitit oikeastaan "aivan myös niin". Ei kovin hyvää suomea, joten muista jatkossa kirjoittaa "juuri näin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, nyt alkoi tuntua siltä, että kaikki ei täsmää. Nuori ääriuskonlahkossa oleva nainen, joka ei tiedä seksistä mitään , on täysin kokematon ja sitten pyytää hääyönä tekemään anukseen? Mistä sinä sen keksit? Miten ihmeessä tuli mieleen oikein pyytää sellaista?
Juurikin näin. Eikä sellainen nainen kirjoittaisi aloituksen tekstiä
Et voi kirjoittaa juurikin näin, koska partikkeli juuri viittaa sanoihin "täsmälleen, parhaillaan, aivan" jne. Liitepartikkeli -kin taas vastaa sanaa "myös". Et kirjoittaisi aivankin niin, täsmälleenkin niin, joten miksi kirjoitat juurikin niin?
Kun kirjotita "juurikin näin", kirjoitit oikeastaan "aivan myös niin". Ei kovin hyvää suomea, joten muista jatkossa kirjoittaa "juuri näin".
Aivan myös näin
Oletko jo ottanut yhteyttä Uskontojen uhreihin ja Tukinaiseen?
Oletko oikeasti noin kuutamolla, ettet tajua että useimmilla naisilla todella kestää vuosia toipua raiskauksesta?